Kitarat: kitarakamat ›

Yamaha C-40.
Nylonkielinen.

Ensimäinen kitara oli (tietenkin) Landola joskus ala-asteella. Edelleenkin tallessa.
 
Vuotta myöhemmin Rocky stratoklooni. Nyt vuosia ja muutamaa kymmentä kitaraa myöhemmin on sen hävittäminen jopa hieman harmittanut. Olihan se upean näköinen kitara, 2-tone sunburst vaahteraotelaudalla.
 
Bodykin oli kokopuuta, valokuvien perusteella voisi aavistella jopa että kahdesta palasta. Mikit ja hardwaren vaihtamalla siitä olisi voinut saada oikeasti hyvän kitaran.

Hehe, hauska lukea näitä eri "tarinoita". :) Huhhuh, kyllä mäkin muistan sen kun sain toisen kitarani, ja se oli sähköinen, Maison Strato kopio + Parkin 12w compo. :D Muistan sen joulun kuin eilisen! Löyty muuten kitara sängyn alta! ;)

Ensimmäinen kitarani on pikkuinen Landola C-10. Sain sen 5-vuotiaana syntymäpäivä lahjaksi. Kitara oli kyllä 9 vuotta ilman soittajaa. Mitä nyt alussa näpräsin sitä vähän.

Ensimmäinen kitara oli/on äitini vanha Landola, jonka hän sai rippilahjaksi, n 30v sitten.
Vieläkin toiminnassa.

Setäni vanha Hondo II -merkkinen, viininpunainen LP special -kopio vuodelta miekka ja kilpi. Vaihdoin sen kolmipyöräiseeni. Kaula oli käyrä, mikit ihan kuraa ja virityskoneisto ei ansaitse tuota nimitystä.
Taisi joutua "hukkaan" viimeksi muuttaessa.

Eka kitara, Lead star strato kopio 70-luvulta..maksoi 700-800 markkaa. Semmoinen vaneri lelu..Taisin saada sen Vuonna -98..

Yamahan CS40, Vähän tavallista pottua(akustista) pienempi. Nylonkielinen.

Eipä ole oma kitara, vaan faijan...
Kesällä '02 diggasin TODELLA paljon AC/DCtä, faija oli soittanut kitaraa jo liki 30 vuotta. Sitten vaan tajusin, että: "Hei, meillähän on täällä sähkökitara ja vahvistin".
Faija sitten opetti minulle ensimmäisen sointuni, se oli D-duuri...
 
Siitä se sitten lähti.

Vuonna 1987 Yamaha SF 400, Lep Soul -mallinen, mutta kahdella soololovella. Roch!

Se oli papan (jota en koskaan tavannut) Venäjältä tuoma mandoliini (ei se kyllä "kovinkaan" kitara ole ) ja sitten Squier strato , jota käytän vieläkin , mutta kohta vaihan Les Pauliin.

No se oli joskus silloin vuonna 96-97 kun innostuin kitaransoitosta (serkkuni näpräsi, tosin on jo lopettanut). Sain sitten sen ensimmäisenä kitarana olleen pikkuklassisen, ja 97 menin (itähelsingin) musiikkiopistoon ja opettelin soittamaan sitä. Harmi vain, että se tuli myytyä, ja sen jälkeinenkin. Ensimmäisen sähkökitarani ostin seitsemännen ja kahdeksannen luokan välisenä kesänä, ja se oli tokain loverock model, ja sen mukana halpa marsun mg15dfx trankku. Aion kyllä myydä ne kun ne on niin sukkia, sitäpaitsi niistä saattaa joku toinen saada hyvän alun kitaristinuralleen.

En tiedä merkkiä. Setäni sängyn alta löysin kielettömän kulahtaneen akustisen ja tarpeeksi kauan sitä himoiten katseltuani setäni sanoi, että voin saada sen. Sitten käytiin hakemassa siihen kielet ja alkoi armoton reenaus. Se oli siitä hauska, että se ei oikein pysynyt vireessä enkä itse oikein edes osannut virittää sitä.
 
Sitten isukki osti vireisyydestä tarpeeksi valitettuani Yamaha C-40:n ja heitti sen vanhan menemään. Tällä hetkellä vähän sviduttaakin, että siitä piti hankkiutua eroon. Luultavasti se olisi nyt ihan ultimate blues-kitara, josta kaikki olisivat kateellisia.

Mun ihan eka keppi oli Rockyn joku stratokopsu. Sillä mä soittelin about 6kk, ja vaihdoin parempaan kun se oli niin surkee. Virekkään ei pysynyt oikein kunnolla.

Miten niin "sait"... Squier Strato, hyvin pelittää ja on tallessa vieläkin!

hikinen williams strato kopio hobby hallista.....sen kun sais takaisin, vois vaikka soittaa äidille ruusut tulipunaiset

Mulla oli sellane kokovartalo paska strato, jonka talla oli ainakin 0.7 senttiä irti kitarasta. Kielet oli varmaankin sentin päässä kaulasta ja sillee. Mut nyt on ainaki bodia sormissa ku sillä soitin. Vahvistimena toimi voxin 14w pökäle.

No sehän oli tuo thomannin halpis B.C. Rich warlock.
Tuli tietämättömänä tilattua se ku se oli muka niin hieno :)
eikä tuo mikään ihan kauhee keppi ollukkan. Pirun mukavan tuntunen kaula siinä ainaki on.

Ensimmäinen kitarani taisi olla Fernandesin stratokopio. Ei mikään ihmeellinen kitara. Ostin joltain rautalankaa soittavalta äijältä Jyväskylästä. Alkuun ihmettelin että miten tällä on niin pirun raskas soittaa ja sitten hoksasin että kielet on paksuutta .11. Ei varmaan aloittelijalle mikään paras paksuus. : )

Thomannilta tilattu Collings Roadstar-stratokopio, myin pois voitolla myöhemmin.