Kitarat: kitarakamat ›

Eli hurinattomat mikit ovat humppareita? Jos kerran mikeistä tiedetään niin paljon, niin miksi tieto ei tiivisty näihin keskustelupalstoihin? Luulisi, että kun asianharrastajat keskustelevat asioista ja antavat kokemattomammille ohjeistusta, niin asiantuntemus ja faktatieto huokuisi kilometrien päähän.
 
Tosiasia on, että tälläkään foorumilla suurin osa keskustelijoista ei ole mitään asiantuntijoita. Joitakin selkeitä poikkeuksia kyllä on. Ja jos joku aloittelija kyselee eri mikeistä, kuinka paljon hyötyä on lyödä heti jotakin lukuja pöytään? Kyllä teknisiinkin kysymyksiin voi saada vastauksia, jos kysyy suoraan.
 
Kun menen erääseen toiseen foorumiin kysäisemään esimerkiksi tietokoneen näytönohjaimista, minulle kerrotaan mitä uskomattompia asioita muistikaistojen leveyksistä, liukulukuyksiköistä ja muista merkillisyyksistä sekä niiden vaikutuksista suorituskykyyn. Täältä en sen sijaan ole oppinut miten mikin resonointipiikki vaikuttaa mihinkin, tai missä määrin ja millä perustella mikin resistanssi korreloi ulostulovoimakkuuden kanssa. Ntäs se paljon puhuttu "erottelevuus", mistä se on peräisin?
 
Tuosta en ole lainkaan yllättynyt. Tietokoneharrastajat saattavat olla hyvinkin perillä koneidensa sisuskaluista, mutta keskimääräinen kitaristi ei välttämättä tunne kovin hyvin musiikkitekniikkaa. Kyllä noihin esittämiisi kysymyksiin vastaukset löytyvät, jos kiinnostaa. Ylitieteellistämisestä ei yleensä kuitenkaan ole monestakaan syystä mitään hyötyä.
 
Toki tähän asiaan vaikuttaa paljon se, ettei niillä kahdella suurella amerikkalaisella firmalla liene intressejä julkaista esimerkiksi mikkiensä taajuusvastekäyriä ynnä muita mittaustuloksia samoin kuin esim ämyreiden valmistajat tekevät. Mitä vähemmän asioista tiedetään, sitä suuremmassa roolissa on mytologia.
 
Mitä hyötyä keskimääräiselle kuluttajalle olisi tässä tapauksessa hyötyä taajuusvastekäyrästä? Kitaramikrofonien taajuusvaste on kaukana suorasta, mutta tämä johtuu myös suuresti vallitsevista sähkökitaran soundi-ihanteista. Kyllä kitarakamojen ominaisuuksia voidaan arvioida myös tieteellisestä näkökulmasta, mutta miten "hyvä soundi" mitataan?
 
Tuleekohan lepät Meksikon ja jenkkiläisten tehtaisiin samalta alihankkijalta? Äkkiseltään ajateltuna voisi olla halvempaa, sama periaate kuin tuossa luciferin mikinvalmistusteoriassa. Olisi varmaankin aikamoinen homma (liian kallis), valikoida niitä kahden tehtaan tarpeisiin.
 
Voi hyvinkin olla. Kyse olikin siitä, kuinka monesta palasta body on tehty. Olen hieman skeptinen, että kaverisi mexico-stratossa olisi todella kolmesta, saati kahdesta palasta tehty body. Asiastahan on keskusteltu aiemmin jo tässäkin threadissa. Toinen asia on, etteikö monestakin palasta tehty body voisi olla ihan hyvä.

Olen hieman skeptinen, että kaverisi mexico-stratossa olisi todella kolmesta, saati kahdesta palasta tehty body. .
 
Laittelin tässä joskus MIM Strataria joka oli kolmesta palasta että en lainkaan pidä mahdottomana:
TYÖSELOSTUS
 
FENDER STRATOCASTER MZ0115817 MEXICO
3-tone sunburst
 
Valm. 29.09.2001 by A
runko n:o 47 by S
 
ja tuommoiset tiedot siitä muunmuassa löysin koneeltani. Omistajan nimen ja muut tiedot jätin pois. Jotain arviookin siitä väänsin mutta toimiva peli se mielestäni oli, puut oli kelvokkaat, sähköpuolessa vähän laittoa, etumikki turhan "tehoisa" muihin nähden eli lievässä epätasapainossa. Tallapalat "rässättyä peltiä" ja muistaakseni tallan inertiablokkikin. Kiva on aina ittelle jättää jotain muistiinpanoja, helpottaa jatkotoimia. Täytyis ne muinaiset harakanvarpaatkin joskus koneelle naputella, kun siellä olis enemmän tuota referenssitietoa. Se on muuten metkaa että tosiaan noissa kitaroissa saattaa olla sisuksissa kaikenlaisia terveisiä ja puumerkkejä.... =)
Mutta siis: kolmipalainen stratorunko MIM on havaittu myös.

Mutta siis: kolmipalainen stratorunko MIM on havaittu myös.
 
Mielenkiintoista. Taitavat nuo meksikolaisten bodyt vaihdella aika paljon. Olen nähnyt kuvia maalaamattomista bodyistä, jotka ovat melkomoisia palapelejä.. Mutta kai sitä tuurilla voi saada kolmiosaisenkin. Sunbursteissahan on toisaalta yleensä (visuaalisesti) parhaat rungot, vaikka tätä viilumetodiakin on alettu käyttää.
 
Olenpa kuullut juttuja mexico-stratoista, joissa on loimuvaahterakaula eli kaikki on periaatteessa mahdollista puuosien suhteen..

Mielenkiintoista. Taitavat nuo meksikolaisten bodyt...
 
Ja kahdeksan palaa taitaa olla suurin määrä mitä minä olen jenkkistratossa nähnyt... 70 -luvun korkeaa laatua nääs!

Vähän muokkasin noita lainaamiani tekstejä, lähinnä vastaamista helpottaakseni. Ajatussisältö lienee muokkauksesta huolimatta ennallaan..?
 
Ja jos joku aloittelija kyselee eri mikeistä, kuinka paljon hyötyä on lyödä heti jotakin lukuja pöytään? ... Mitä hyötyä keskimääräiselle kuluttajalle olisi tässä tapauksessa hyötyä taajuusvastekäyrästä? Kitaramikrofonien taajuusvaste on kaukana suorasta, mutta tämä johtuu myös suuresti vallitsevista sähkökitaran soundi-ihanteista. Kyllä kitarakamojen ominaisuuksia voidaan arvioida myös tieteellisestä näkökulmasta, mutta miten "hyvä soundi" mitataan?
 
Taajuusvastekäyrän suoruus ei ole mikään itseisarvo, ei edes kaiuttimissa. Pointtini on siinä, että mittaustuloksista, kuten taajuusvastekäyrästä, voidaan helposti "lukea" säännönmukaisuuksia, joista sitten voidan päätellä jotain mikin ominaissoundista. Ja mitä pahaa siinä olisi? Minäpä kerron. Se, että kun pingpong -mikki vastaisi mittaustuloksiltaan täysin jotain originellia PAF -mikkiä, niin perusteet originellin mikin moninkertaiselle hinnalle haihtuisivat. Se olisi paha.
 
Kun kerran muutakin äänentoistoon liittyvää laitteistoa testataan, ja myydään suoritusarvojen ja ominaisuuksien perusteella, niin miksi hlvtissä näin ei voisi olla kitaran kelamikin kohdalla. Siksi, että kelamikkiä ei voi/saa mittailla, koska eivät ne mittaustulokset mitään kerro. Eläköön mytologia!
 
Esimerkiksi tuo hurinattomuus. Kelamikkejä voidaan myydä hurinattomina, mutta signaali-kohinasuhteesta kukaan ei halua puhua. Miksipä haluaisikaan, kun ei se signaali-kohinasuhde mitään kerro. Eläköön mytologia!
 
Tuosta en ole lainkaan yllättynyt. Tietokoneharrastajat saattavat olla hyvinkin perillä koneidensa sisuskaluista, mutta keskimääräinen kitaristi ei välttämättä tunne kovin hyvin musiikkitekniikkaa.
 
Miksi näin on? Miksi keskimääräiselle kitaristille riittää laadun takeeksi puheet ja markkinointiosastojen luomat imagot?

Ja minulla ei ole enää suuremmin lisättävää tähän keskusteluun, jos joku nyt ei vie tätä kokonaan uusille urille. Silloin voisi tosin olla sopivaa perustaa aiheelle oma otsikkonsa...
 
Enkä minä ole sitä mieltä, että kitaroissa ei olisi mitään myyttistä tai mittaustulosten ulkopuolista. Minua vain harmittaa suuresti maksaa muutaman euron arvoisesta magneetti- ja kuparilankakyhäelmästä sata eemeliä. Jos mikrofoneja testattaisiin ja mitattaisiin, niin kuluttaja ei varmasti häviäisi, sitä olen yrittänyt sanoa.

Jos mikrofoneja testattaisiin ja mitattaisiin, niin kuluttaja ei varmasti häviäisi, sitä olen yrittänyt sanoa.
 
Ääneen liittyvissä asioissa tuo testaaminen ja mittaaminen on aina vähän ongelmallista, kun kyseessä on asia, jota ei voi suoraan kai nähdä mistään mitattavasta määreestä, vaan kyse on aina subjektiivisesta näkemyksestä, eli siitä, kuulostaako se testaajan mielestä hyvältä vai ei. (Hieno lause.)
 
Sitten etenkin mikrofoneissa on se ongelma, että niitä asennetaan hyvinkin erilaisiin soittimiin, jolloin moni muukin asia kuin vain mikrofoni vaikuttaa lopputulokseen. Tietysti joku kultakorva tai guru voitaisiin laittaa testaamaan erilaisia mikkejä erilaisissa kitaroissa, mittautettaisiin kaikkien mikkien kaikki mahdolliset arvot VTT:llä, ja julkaistaan tutkimus, jolloin alkaa satamaan (börjar till hamnen) joka puolelta kommentteja tyyliin:"Ei pidä paikkaansa tämä tutkimus, tuo guru on pepusta, soittaakin ihan jaskaa musaa, sen haukkuma mikki X on universumin paras, mulla ja bändin Y kitaristi Z.Ö.:llä on se. (Ja tähän sata huutomerkkiä.)", kun taas toiset lukisivat tuota tutkimusta kuin minä Aku Ankkaa tai syvästi uskonnolliset ihmiset pyhiä kirjoituksiaan, eli hyvin tarkasti.
 
Tietysti kattava tutkimus olisi hienoa luettavaa, ja saisihan siitä jonkinlaista osviittaa, mutta en sitten tiedä sen tarpeellisuudesta. Tiedolla, taidolla ja etenkin tuurilla (kahta ensinmainittua minulla ei ole, ja jälkimmäistäkin vain sitä huonoa laatua) ne mikit on tullut hankittua. Kuluttajat äänestävät kuitenkin lompakollaan, eikä vielä ole tullut vastaan sellaista tuotetta tällä alueella, joka olisi ollut pakko hankkia. Sellaisia kyllä liikaakin, joita on tullut osteltua siksi, että 'tuo voisikin olla kiva omistaa'.

...alkaa satamaan (börjar till hamnen)...
 
Käsittääkseni "alkaa satamaan" on alkujaan lounaissuomalainen murreilmaus, joka on kyllä hyvästi levinnyt koko maahan. Oikea muoto olisi siten "alkaa sataa". En ole asiasta varma, sillä olen lounaissuomesta ja tottunut käyttämään kaiken maailman -maan & -mään liitteitä, mutta niin muistan kirjoista lukeneeni.
 
Ja mitä tulee itse asiaan, josta en malta olla kirjoittamatta, niin mittaamalla ei olisi tarkoitus selvittää mikin hyvyyttä/huonoutta. Tarkoitus olisi verrata sitä esim. johonkin referenssimikkiin, tai yleismaailmallisemmin selvittää niitä säännönmukaisuuksia, jotka saavat mikin kuulostamaan kirkkaalta/tukkoisalta tahi muulta adjektiivilta.

Jos nyt taas häiritään faktatiedolla (en jaksanut kääntää):
 
Så här förklarar fabriken hur det ligger till med ask som vi köper till Fender.
"All the ash we use comes from Louisiana or Mississippi in the southern part of the US. Ash from this area is considered "swamp ash" since these trees grew in areas with large amounts of water (like a swamp). Ash from other areas of the US (further north) tends to be much heavier and dense. The northern ash was used years ago by Fender during the CBS time (70s) and that's why many of those older guitars are so heavy."
 
Det finns inget träd som är det andra likt. Är det detsamma med gitarrer? Ja, till viss del. Träavdelningen på fabriken är en stor avdelning. Vi sorterar och väljer rätt trästycke till rätt modell. Utvecklingen har gjort att vi idag har en väldigt jämn kvalitet på alla instrument som lämnar fabriken. Så egentligen finns det ingen större anledning att springa benen av sig för att finna det bästa exemplaret.
 
Halsar och kroppar till USA och Mexico instrumenten tillverkas på vår fabrik i Corona, California USA. Ungefär 50% av dessa skickas till vår fabrik i Ensenada Mexico för lackering och montering.
Om det står made i Mexico eller made in USA på instrumentet du köper, så är de viktigaste delarna (hals och kropp) tillverkade på vår fabrik i USA
 
EDIT: lähde: fender.se

Ja mitä tulee itse asiaan, josta en malta olla kirjoittamatta, niin mittaamalla ei olisi tarkoitus selvittää mikin hyvyyttä/huonoutta. Tarkoitus olisi verrata sitä esim. johonkin referenssimikkiin, tai yleismaailmallisemmin selvittää niitä säännönmukaisuuksia, jotka saavat mikin kuulostamaan kirkkaalta/tukkoisalta tahi muulta adjektiivilta.
 
Kyllähän tuollaisista jutuista on tietoa. Siksi monet mikkivalmistajat ilmoittavat noita DC resistansseja ja resonanssihuippuja. Suosittelen lukemaan Seymour Duncanin sivuilta FAQ:n (http://www.seymourduncan.com/website/support/faq.shtml).

Ilmeisesti meksikolaiset fenderit ovat kuitenkin parantaneet laatuaan huomattavasti viimeisen 5-10 vuoden sisällä. Näin minulle kertoi ainakin varsin soittotaitoinen ja muutenkin alalla toimiva miekkonen Mikkelistä. Että kyllä sieltä meksikostakin saa hyviä skeboja ja ku hinnat ei oo niin suolaisia ni varaosille ja osien vaihtamiselle jää enemmän budjettia...

Ja mitä pahaa siinä olisi? Minäpä kerron. Se, että kun pingpong -mikki vastaisi mittaustuloksiltaan täysin jotain originellia PAF -mikkiä, niin perusteet originellin mikin moninkertaiselle hinnalle haihtuisivat. Se olisi paha.
 
Kyllä mikkejä on paljon mittailtukin, vaikka useimmat valmistajat eivät mitään käppyröitä julkaisekaan. Mutta kehotan aina käyttämään omia korvia! Mikäli et kuule eroa halvan ja kalliin välillä, säästä ihmeessä rahasi! Kalliimpi ei myöskään aina ole parempi.

Kun kerran muutakin äänentoistoon liittyvää laitteistoa testataan, ja myydään suoritusarvojen ja ominaisuuksien perusteella, niin miksi hlvtissä näin ei voisi olla kitaran kelamikin kohdalla. Siksi, että kelamikkiä ei voi/saa mittailla, koska eivät ne mittaustulokset mitään kerro. Eläköön mytologia!
 
Toistan jälleen, että kyllä kelamikkejä on tutkittu ja mittailtu aika paljon. Eihän näiden aftermarket-tuotteiden erot ole täysin tuulesta temmattuja, vaan on pyritty kehittämään erilaisia mikkejä eri käyttötarkoituksiin.
 
Mittaustuloksista voi olla toki hyötyä, sitä en millään tavoin kiistä. Mittaustuloksilla voidaan silti vain rajallisesti korvata kuuntelukokeet. Vaikka hifilaitteiden testeissä mitataan suoritusarvot, ovat kuuntelukokeet silti keskeisessä asemassa. Ja testin lopputuloksesta riippumatta laite voi silti jakaa mielipiteitä!
 
Kitarakamojen suhteen koen asian vielä monisyisemmäksi. Hifissä kai sentään pyrittään yleensä mahdollisemman neutraaliin ja luonnonmukaiseen soundiin, mutta kitaroiden kohdalla soundimieltymykset poikkeavat hyvin suuresti toisistaan. Kitaran luonnollista soundia vielä usein muokataan (vääristetään) säröllä ja erilaisilla efektilaitteilla. Kuten edellä jo todettiinkin, vaikuttaa käytettävä kitara myös lopputulokseen. Sama mikki voi kuulostaa yhdessä kitarassa loistavalta ja toisessa keskinkertaiselta tai jopa huonolta.
 
Jos tätä keskustelua halutaan vielä jatkaa, olisi se tosiaan ehkä viisainta tehdä uudessa, erillisessä threadissa. Selvyyden vuoksi todettakoon vielä, etten itse pidä esimerkiksi Fenderin tai Gibsonin kitaroita mitenkään ylivertaisina enkä edes omista sellaisia..

Mekikossa tehdään stratoja useita eri malleja, joiden osat, laatu ja hinta vaihtelee suuresti. Itselläni on kaksi Meksikossa tehtyä stratoa: standard stratocaster (=halpa mexico strato vm.-91) ja tex mex (jimmie vaughan) strato (vähän kalliimpi vm.97). Luettelen tässä muutamia näiden kitaroiden eroja.
 
Std. Stratossa on runko tehty viidestä poppelin palasta - tex mexissä kolmesta leppäpalasta + päällä viilu.
 
std. straton mikit keraamiset. - tex mexissä alnicot
 
std. stratossa ohuemmat nauhat kuin tex mexissä
 
std. straton pleksissä ruuvin reiät eri kohdilla kuin tex mexissä
 
tex mexin virittimet täysin erilaiset ja parempilaatuiset kuin std. stratossa
 
std. straton potikat 500kohm. tex mex: 250kohm.
 
+ useita muita pikku eroja
 
Eli jos kahden meksikossa tehdyn straton välillä on näin paljon eroja, millainen "soppa" syntyy kun joukkoon lisätään kaikki U.S.A mallit ja aletaan vertailemaan niitä keskenään?

texas specialit ei ole hurinattomat. Mutta mikkien valmistupaikasta tahi teknologiasta en tiedä. Mutta suuri huijaus on kyllä käynnissä. Mikkejähän voisi hyvin myydä varmaan $25 ketale, mutta kaiken markkinapuhe-hulabaloon takia $100 mikistä ei ilmeisesti ole paha hinta.
 
Harvastapa tuotteesta tuolla perusteella kannattaisi mitään maksaa. Texas Specialeiden hinta-laatusuhteeseen sen kummemmin kommentoimatta voin kuitenkin sanoa, että kaltaiseni poropeukalon kannattaa ostaa ennemmin TS:t kuin alkaa niitä itse vääntämään. Vähän sama juttu kuin vessapaperin tai keskioluen kanssa.

Näin minulle kertoi ainakin varsin soittotaitoinen ja muutenkin alalla toimiva miekkonen Mikkelistä.
 
edit; onneks pikavietsi on keksitty

Fenderin päämarkkinat ovat USA. Ei Suomi tai Norja. Jenkki voi katsoa mitä lavassa lukee. Ostaisitko Landolan jossa lukee made in Estonia? Halvat kitarat ovat vain osa kokonaismarkkinoita (ulkomaat) jolla haalitaan asiakkaita vrt. autoalan merkkiuskollisuuskäsite. USA-fendereitä on tietysti myös huonoja mutta mitä sillä on väliä, jos ja kun joukossa on myös loistavia yksilöitä. Loistavaa mex-fenderiä ei ole vielä vastaan tullut.

Löytyihän SE sivu taas, kun viitsi hakea...
 
Tässähän noita eroja olisi ihan taulukoituna:
 
http://www.allthingsstrat.com/strattable
 
Eihän tämä täydellistä ole, mutta vastannee alkuperäiseen kysymykseen kohtuudella. Tämähän on perustaltaan käsittääkseni "virallista" Fender-faktaa...

Eihän tämä täydellistä ole,
 
Akkiseltään ainakin bodyn palamääristä (90 -luvun jenkeissä on kyllä nähty enemmänkin kuin neljä palaa...) ja meksikoversioiden logoista löytyy tarkennettavaakin mutta kyllä tuo tosiaankin on aika hyvä yleisesitys aiheesta.

Pari kysymystä:
 
Mitä eroa on onko kitara valmistettu 2 vai 1000 palasesta?
Jos palojen määrän saa ainoastaan hiomalla selville (Eikä korvalla) niin mitä sitten?!?
 
Mitä väliä onko kitaraan käytetty 2 desiä vai 3 litraa lakkaa(Paitsi isomalla lakka määrällä pinta kestää paremmin)?
 
Mikä Kongreettinen merkitys on kitaran valmistus paikalla?
 
Mitä väliä onko talla sinkkiin upotettua peltiä vai "kallista" ruostumatonta terästä "made in USA".
 
Ostin itse mexico straton, helvetin hyvän tuntunen, hieno vire ja kaikki prikulleen kunnossa, kaunis ja hyvä kaula; Eikö kaikki muut ole sivu seikkoja? (Alitajuisesti kalliin kitaran omistajat tuntuvat kuvittelevan itsensä jimiksi tai johniksi).

Pari kysymystä:
 
Mitä eroa on onko kitara valmistettu 2 vai 1000 palasesta?
Jos palojen määrän saa ainoastaan hiomalla selville (Eikä korvalla) niin mitä sitten?!?
 
Jos kitaran runko on tehty yhdestä palasta, niin se soi paremmin, kuin esim. viidestä palasta tehty. Jos sitä ei korvalla erota, niin asia on kai aika yhdentekevä?
 
Mitä väliä onko kitaraan käytetty 2 desiä vai 3 litraa lakkaa(Paitsi isomalla lakka määrällä pinta kestää paremmin)?
 
Lakan määrä vaikuttaa sointiin myös. Ohut kerros= parempi sointi?
 
Mikä Kongreettinen merkitys on kitaran valmistus paikalla?
 
Työvoima ja materiaali.
 
Mitä väliä onko talla sinkkiin upotettua peltiä vai "kallista" ruostumatonta terästä "made in USA".
 
Mitä parempilaatuinen hardware, sitä parempi. Simple?
 
Ostin itse mexico straton, helvetin hyvän tuntunen, hieno vire ja kaikki prikulleen kunnossa, kaunis ja hyvä kaula; Eikö kaikki muut ole sivu seikkoja? (Alitajuisesti kalliin kitaran omistajat tuntuvat kuvittelevan itsensä jimiksi tai johniksi).
 
Jos olet kitaraasi tyytyväinen, olet tehnyt kannattavan ostoksen. Siinäpä se. Muilla ei ole valittamisen aihetta.
 
Edit: Unohtui vielä sanoa, että itse omistan myös Mexicolaisen Straton, joka on parempi, kuin yksikään jenkki/japsistrato, jota olen koittanut. Makuasioita.