Kitarat: kitarakamat ›

Ruokangas Unicorn Supersonic bare bone -viimeistelyllä. Ehkä joku päivä.

Steve Clarkin valkoinen custom les paul, sellainen kolmen mikin malli.

- ES-335
- Tom Anderson Cobra T
- Gibson Firebird Elliot Easton model
 
Siinäpä olisi vähäksi aikaa. No kyllä Unicornkin kelpaisi.

PRS Custom 24 tai Tremonti, ihan päivästä ja mielentilasta riippuen. Linnuilla ja komealla kannella. Johan moista on teinipojasta asti kuolailtu.

hallu: Yamaha SG3000 tuli ekana mieleen ja se on vielä toteutumaton unelma...... tosin luulen, että se varmaan jääkin toteutumatta enkä ole sellaista enää aktiivisesti etsinyt. Joskus kaksituhattaluvun ensimmäisellä vuosikymmenellä muistan, että musafasulla oli uusintapainoksena niitä hintaan 2400 euroa joka oli siihen aikaan enemmän kuin nyt.
 
https://yahoo.aleado.com/lot?auctionID=k367790920
 
Tollanen se on, olen kerran pari päässyt käpistelemään ja se on kyllä satumaisen hyvä soitin.
 
Hups tuli vahingossa kuva kakstonnisesta. Sekin täyttäisi unelman tunnusmerkit, mutta tässä on kolmetonninen :-D
 
https://www.sharpenedflat.com/guitarDetails.py?argID=0177
 
Onhan tuo sg3000s oikeasti possumaisen hyvä kitara ja kaunis kun mikä, mutta jos nyt ihan totta puhutaan niin itsellänikin se viettää isomman aikaa nykyisellään laukussaan, kun tuossa seinällä hirttyy 3 muutakin ihan possumaisen hyvää keppiä, joiden arvo on puolet tai kolmasosa tuosta yamahasta :/ En vaan halua myydä poiskaan, kun tuolla on niin massiivinen tunnearvo :/
 
https://www.dropbox.com/s/9w023l9uh … 5ldp/2018-05-10%2019.06.19.jpg?dl=0

fox: Muistini mukaan se SBG 3000 (tai Euroopan puolella SG 3000) on todella painava vehje. No, eipä se kakstonninenkaan kevyestä päästä ole.
 
Pistinpä punniten, eli 4400g aika tasan on tuo mun yksilö. Eli painaa kyllä muttei mikään messinkisoitin kuitenkaan :)

Squier Bullet HT Straton voisin ostaa vaikka saman tien jos jollain on tarjota alle satasella. Maksoin uudesta viime tammikuussa 99e, niin käytetystä en viitsi enempääkään maksaa. 2600g on mielestäni juuri passeli paino stratolle tai ylipäätään millekään kitaralle.

Isolapainen strato, mielellään valkoinen, vaahteraotelaudalla. Kiitos.

Mulla on oikeastaan kaikki, mitä haluan.
 
Toki jotkin asiat vähän kiinnostaa: Oli sormi ostoliipaisella yhteen Vuoren Sakun kitaraan, joka oli torilla sopuhintaan. Se jäi kaivelemaan vähän, onnittelut ostajalle.
 
Mulla on Les Pauleja ollut, mutta edelleen kiinnostaisi joku "high end" LP, vaikka en sinällään koko kitaramallista edes pidä. Ehkä jotenkin toivon, että hinta jotenkin muuttaisi asiaa.
 
Gibsonin Blueshawk myös mietityttää skaalansa ja P90-mikkien johdosta, ainakin kuriositeettina kitarakokoelmaan.
 
Ja tietysti rähjäinen butterscotch Telecaster, mitä kuluneempi sen parempi.
 
Bassopuolella on myös jotain:
 
Simppeli toive on ihan perus-jazzaribassoon. Ehkä tästä koitan bongailla koko ajan hyviä diilejä.
 
Harkinnassa/hankinnassa on myös joku moderni viuhkanauhabasso esim. Tsekeistä. Ilman headstockia tietysti.
 
Eli minulla on jo kaikki, mitä haluan mutta lisää tekisi kovasti siis mieli :D

Joku wanha jazzmaster burstina.

Ruokankaan Aeon Artist olisi aika lailla kova. Tai Mojo. Ehkä molemmat.

korvaoo: Pistinpä punniten, eli 4400g aika tasan on tuo mun yksilö. Eli painaa kyllä muttei mikään messinkisoitin kuitenkaan :)
 
Painon takiako et enää sitä halua soittaa? eikös siinä ole ne legendaariset spineksmikitkin? vai näinkö kuvista oikein?
 
Mulle tuollainen neljä ja puolikiloa ei ole paino eikä mikään :-) (varsinkin kun tietää, että se koko paino on sitä kultaista soundia). Jos tuo on vielä orggissarjaa, niin kyllähän se alkaa melkoinen keräilykeppi olemaan.

WanhaWetäjä: .......
Yamaha SA 2200 sensijaan jää ikuiseksi haaveksi koska sitä ei vasurina saa, joskus muinoin vissiin sai tilaamalla. Väittävät paremmaksi kuin G-merkin vastaava eli 335.
 
Se on kyllä sääli että tuota ei vasurina tehdä. Mulla on tuollainen ja kyllä se on hyvä ei kahta sanaa. En minä sillä Gibsoneita kehta alkaa pesemään :-D, mutta jos jotain pitää soundista sanoa niin ehkä astetta kirkkaampi kuin siinä ES335:sä jonka kanssa sitä vertailin. Tosin luulen, että mikit tekee siihen jonkin verran ja sitten Yamahan tonepotikat, jotka on sellaiset että kun laittaa ne kokonaan auki (siis kympille) niin on kuin ei olisi potikaa välissä ollenkaan (siellä on semmoinen pieni pykälä jonka ylittämällä sointi kirkastuu vielä vähän).
 
En tiedä mikä näiden saatavuus on nykyisin, mutta pidän kyllä erittäin hyvänä vaihtoehtona jos ei ole varaa tai halua ostaa aitoa Gibsonia.

Charvel 475 tai 650. Ysärin japanilainen piikkilapainen suunnitelmissa löytää takaisin telineeseen joskus vielä.

Vaikka tässä mieleni syövereitä kaivelen niin ei tule mitään mieleen. Viime viikolla olisin vastannut epäröimättä että joku floikkaitara, mutta semmoinen meni tilaukseen Thomannilta niin en halaja enää sitäkään.
 
Semmoinen tulee mieleen, että haluaisin opetella sweep picking -tekniikan kunnolla. Ranteet vaan ei meinaa nyt kestää juurikaan treenailua.

hallu: Painon takiako et enää sitä halua soittaa? eikös siinä ole ne legendaariset spineksmikitkin? vai näinkö kuvista oikein?
 
Mulle tuollainen neljä ja puolikiloa ei ole paino eikä mikään :-) (varsinkin kun tietää, että se koko paino on sitä kultaista soundia). Jos tuo on vielä orggissarjaa, niin kyllähän se alkaa melkoinen keräilykeppi olemaan.
 
vuosimalli -84, eli sen verta orggis kun orggis voi olla ja harvinaisempaa s sarjaa :) Paino on toki iso osasyy, mutta pienempiä osasyitä lienee se että tuo on omassa mittapuussa melkosen kallis irtoesine jota ei enää haluaisi enempää kolhia ja kolmas syy lienee se ettei tuossa kuitenkaan ole järisyttävästi parempi soundi ja tuntuma kuin esimerkiksi seinällä roikkuvassa ce pörssisessä. Spinexit on juu kiinni ja varsinkin takamikin soundi on kyllä todella hieno :)

WanhaWetäjä:
Yamaha SA 2200 sensijaan jää ikuiseksi haaveksi koska sitä ei vasurina saa, joskus muinoin vissiin sai tilaamalla. Väittävät paremmaksi kuin G-merkin vastaava eli 335.
 
Tuo on mulla kyllä ostoslistalla. Olen yhtä ainakin soitellut ja sen jälkeen testaamani jenkki 335 oli jotenkin pliisu :) noita harvakseltaan näkee liikenteessä ja pyynnitkin välillä ihan järjellisiä, joten vakaasti luotan että joskus tulevaisuudessa mulla on juuri sillon varaa, kun moinen putkahtaa torille :D
 
Toki miksei myös sa2000 jollaista myös olen saanut soittaa ja on myös melkoisen muikea kapine :)

Rickenbacker, se Fred Smithin käyttämä malli. Taisi olla 12 kielinen 6-kieliseksi säädettynä?

Tele. Kaikki käy, mutta jos nyt yksi pitää valita, niin se olis tuo saarninen American Deluxe Thinline.

BC Rich Stealth.
Voiko siihen lisätä enää muuta. No ehkä sen, että Chuck oli hemmetin komea..mieheksi siis.