Kitarat: kitarakamat ›

Laatuhan ei ole se ainoa juttu mitä isommalla rahalla mahdollisesti saa, eikä välttämättä edes se tärkein asia soittimessa.

Kefiiri: Laatuhan ei ole se ainoa juttu mitä isommalla rahalla mahdollisesti saa, eikä välttämättä edes se tärkein asia soittimessa.
 
Eipä niin, ja toisaalta joskus laadun käsitteen voi hyvin korvata käyttökelpoisuuden käsitteellä. Asiaa kannattaa kuitenkin pohtia useammasta näkökulmasta. Itse tuskin koskaan tilaan/ostan jotain Vuoren Saku-stratoa tai vastaavaa. Mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että itselleni ajatus alkuperäisyydestä ja historiallisesta jatkumosta on tärkeä asia.
 
Jotkut sitten ostavat kalliin kitaran joko heti alkuun tai pian harrastuksen vakiinnuttua esim. siksi että taloudellinen panostus asiaan motivoi harjoittelemaan/soittamaan.
 
Ekologinen näkökulma on yhä tärkeämpi ainakin itselleni eli ei välttämättä kannata ostaa halpaa vaikka tuote olisikin näennäisen "laadukasta."
 
On itse asiassa älytöntä ajatella, että kaikki (kuten ruoka) pitäisi saada mahdollisimman halvalla. Aasinsiltana ja vertailun vuoksi: matalapalkkaiset mansikanpoimijat eivät työskentele täällä sinänsä viljelijöiden ahneuden takia vaan siksi, että haluamme halvempia mansikoita. Suomalaiset poimijat eivät tietenkään suostu työskentelemään samalla palkalla kuin halpatyöntekijät. Mutta jos poimijat olisivat suomalaisia, mansikat olisivat kalliimpia eivätkä pystyi kilpailemaan tullivapaiden tuontimansikoiden kanssa. Tästä seuraavan työttömyyden (koska malli on sama muillakin aloilla) takia eniten halvoista hinnoista hyötyvät ne, joilla olisi varaa maksaa enemmänkin; työttömillä ei joka tapauksessa ole varaa. Tämä esimerkki voi vaikuttaa kaukaa haetulta, mutta ei sitä ole: kotimaisia soitinliikkeitä ei pääkaupunkiseudullakaan enää montaa ole.

On kahdenlaisia kalliita kitaroita: vuosikertakitarat ja superpuista tehdyt käsityöläiskitarat. Joskus olen näitä kymppitonnin hinnoissa olevia 60-luvun lopun vanhoja tehdas-Fendereitä kokeillut, ja ei minulle ole niistä jäänyt ollenkaan samalla tapaa laadun tunnetta kuin vaikka Gas-kitaroista. Silti jos ostaisin kymppitonnilla vanhan Fenderin, niin se olisi vähintään samanarvoinen 10 vuoden päästä, kun taas suomalainen käsityöläiskitara varsinkin jos se on voimakkaasti käyttäjän customoima epäortodoksisella suunnittelulla menettää pajalta lähtiessään heti ainakin kolmasosan ellei enemmänkin arvostaan.
 
Kitaroita on vaikea arvioida hintaluokittain, koska itse olen paria poikkeusta lukuunottamatta hankkinut aina käytettyjä. Sopivasti kun osuu apajille voi saada 1100-1200 eurolla esim. Gibson Les Paul Standardin. Onko tällainen kitara sitten tonnin, kahden tai jopa kolmen tonnin arvoinen kitara? Gibsoneista pyydetään välillä vuodesta riippuen mielettömiä pyyntihintoja uutena, mutta karkeasti arvostan nämä standardit valmistusvuodesta riippumatta suht samoihin laatuluokkiin (unohdetaan tällä kertaa 50- ja 60-luvun LP:t). Tämä standard-taso on itselleni riittävä, ja jos tulen sen yli menemään en odota hirvittävää parannusta soundiin tai soitto-ominaisuuksiin. Les Paul-malleissa pelkästään kansi määrittää aika paljon kitaran hintaa, eikä ne kalleimmissa malleissa olevat upeat loimut mielestäni paranna kitaran käyttöarvoa instrumenttina. Sen sijaan hyppäys parinsadan arvoisista muovisen tuntuisista kitaroista esim. nitrolakattuun Gibsoniin on erittäinkin merkittävä.

2randpo: On itse asiassa älytöntä ajatella, että kaikki (kuten ruoka) pitäisi saada mahdollisimman halvalla. Aasinsiltana ja vertailun vuoksi: matalapalkkaiset mansikanpoimijat eivät työskentele täällä sinänsä viljelijöiden ahneuden takia vaan siksi, että haluamme halvempia mansikoita. Suomalaiset poimijat eivät tietenkään suostu työskentelemään samalla palkalla kuin halpatyöntekijät. Mutta jos poimijat olisivat suomalaisia, mansikat olisivat kalliimpia eivätkä pystyi kilpailemaan tullivapaiden tuontimansikoiden kanssa. Tästä seuraavan työttömyyden (koska malli on sama muillakin aloilla) takia eniten halvoista hinnoista hyötyvät ne, joilla olisi varaa maksaa enemmänkin; työttömillä ei joka tapauksessa ole varaa. Tämä esimerkki voi vaikuttaa kaukaa haetulta, mutta ei sitä ole: kotimaisia soitinliikkeitä ei pääkaupunkiseudullakaan enää montaa ole.
 
Eräs isäntä tässä viikko pari sitten oli vaatimassa varusmiehiä ilmaiseksi pellolleen mansikkatalkoisiin äärimmäisen tärkeää ja välttämätöntä huoltovarmuustyötä tekemään. Voin olla kyyninen, mutta uskon että torilla nämä mansikat maksaisivat ihan yhtä paljon kuin ne mansikat joiden poimimisesta on maksettu asianmukainen palkka silloin vaan viljelijälle jäävä voitto olisi isompi. Kyllä suomalaiset tekisivät poimintatyötä mikäli työehtosopimuksia ja hyviä tapoja noudatettaisiin molemmin puolin. Suomalainen poimija vaan nostaa siinä vaiheessa äläkän kun siitä 1400 euron kuukausipalkasta ulosmitataan 1100 euroa vuokraa parakissa asumisesta.

The Jack: Eräs isäntä tässä viikko pari sitten oli vaatimassa varusmiehiä ilmaiseksi pellolleen mansikkatalkoisiin äärimmäisen tärkeää ja välttämätöntä huoltovarmuustyötä tekemään. Voin olla kyyninen, mutta uskon että torilla nämä mansikat maksaisivat ihan yhtä paljon kuin ne mansikat joiden poimimisesta on maksettu asianmukainen palkka silloin vaan viljelijälle jäävä voitto olisi isompi. Kyllä suomalaiset tekisivät poimintatyötä mikäli työehtosopimuksia ja hyviä tapoja noudatettaisiin molemmin puolin. Suomalainen poimija vaan nostaa siinä vaiheessa äläkän kun siitä 1400 euron kuukausipalkasta ulosmitataan 1100 euroa vuokraa parakissa asumisesta.
 
Ihmisen hyväksikäyttöähän se ukrainalaisten marjanpoimijoiden käyttö on verhoili sen sitten viljelijä miten hienoihin korulauseisiin tahansa. Ja maksimi kate tietysti tavoitteena aina. Nykyajan neekerityövoimaa, pikkuisen siistitty versio. Toki viljelijät voisi halutessaan palkata määräaikaisia suomalaisia ja maksaa niille sitten lomarahat ym ym mitä sopparit käskee. Mutta tuota samaa tehdään jo joka paikassa. Ei ns. vanhan tyylisessä normaali työsuhteessa ole Suomessa enää kukaan ulkomaalaistaustainen. Myös valvonta lienee aikalailla nolla ja hyväksikäyttöä katsotaan hiljaisesti läpi sormien joka tasolla.
Jotta jupinani edes löyhästi liittyisi keskustelun aiheeseen niin todetaan vielä että niinkuodoin myös Kiinassa les paulin tekevä seppä saanee varmaan 1 rahan palkkaa kun taas amerikaano saanee Gibsonin tehtaalla samassa ajassa 300 rahaa.

Lasketaanko laatuun mukaan tyytyväisyystakuu / takuuasioiden hoidon helppous? Annan aika ison arvon myös sille, että kitaran, basson tai hilavitkuttimen voi viedä helposti korjattavaksi, jos jotain vikaa ilmenee. Tämän lisäksi, kuten täällä on tullut ilmi, todennäköisyys saada virheetön soitin on isompi kalliimmassa hintaluokassa.
 
Sen toki myönnän, että 3k€ kitarasta on paljon rahaa ihan työssä käyvällekin ihmiselle eikä siinä mennä missään tapauksessa enää pelkän järjen perusteella. Mojo on osa laatua vai onko sittenkään? Hinta-laatu -suhteeltaan paras soittimeni on edelleen isäukon tekemä nauhaton basso. Nauhattomassa bassossa vältetään yleisin DIY-soittimen laatuongelma eli nauhatyö. Nauhatyöt taitavat olla ihan halvoissa tehdasvermeissäkin yleisin ongelma.

18is9: Zen ja moottoripyörän kunnossapito on luettuna :D?
 
Wikipedia riittänee alkuun pääsemiseen: https://fi.wikipedia.org/wiki/Laatu

joku muu sikko: Ihmisen hyväksikäyttöähän se ukrainalaisten marjanpoimijoiden käyttö on verhoili sen sitten viljelijä miten hienoihin korulauseisiin tahansa. Ja maksimi kate tietysti tavoitteena aina. Nykyajan neekerityövoimaa, pikkuisen siistitty versio.
 
Ei se nyt aivan sama asia ole. Ulkomaisten marjanpoimijoiden käyttö perustuu Suomen ja kotimaan väliseen elinkustannuseroon, eli muutaman kuukauden huonollakin suomalaispalkalla elää loppuvuoden hyvin kotimaassa. Veikkaan, että jos suomalainen työtön tienaisi muutamassa kuukaudessa sen verran, millä Suomessa eläisi 8-9 kk hyvin niin ei olisi pulaa työhalukkaista työttömistä. Itsekkin melkein lähtisin marjanpoimintaan siinä tapauksessa.

18is9: Zen ja moottoripyörän kunnossapito on luettuna :D?
 
Piti oikein googlettaa, että mikä tämä on ja vaikuttaa kyllä kirjalta, mitä en vapaaehtoisesti lukisi koskaan. :)

PIM: Ei se nyt aivan sama asia ole. Ulkomaisten marjanpoimijoiden käyttö perustuu Suomen ja kotimaan väliseen elinkustannuseroon, eli muutaman kuukauden huonollakin suomalaispalkalla elää loppuvuoden hyvin kotimaassa. Veikkaan, että jos suomalainen työtön tienaisi muutamassa kuukaudessa sen verran, millä Suomessa eläisi 8-9 kk hyvin niin ei olisi pulaa työhalukkaista työttömistä. Itsekkin melkein lähtisin marjanpoimintaan siinä tapauksessa.
 
Tämähän se on se kaunis virallinen tarina, totuus on valitettavan usein sitten toisenlainen.

Kefiiri: Laatuhan ei ole se ainoa juttu mitä isommalla rahalla mahdollisesti saa, eikä välttämättä edes se tärkein asia soittimessa.
 
Näinhän se on. Tuntuu, että aika usein ne omat mielipiteet kuvitellaan laadun mittareiksi ja tehdään sen pohjalta johtopäätöksiä. Kuten LaMotta totesi, niin kyllä se kitaran osto on henkilökohtainen asia ja kokemus. Ei siinä voi ketään tulla vierestä sanomaan, että paska ostos ja kiinalainen Squier olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Perusteluksi esitetään jotain itse keksittyä hinta-laatu-suhdetta.
 
Jos ostan tonnin kitaran ja olen siihen tyytyväinen, niin kyllä se on hinta-laatusuhteeltaan paljon parempi ostos kuin kahden sadan kitara, jota en oikeasti halua ja jonka soittaminen vituttaisi joka kerta. Ja tietysti vice versa, jne..

Laulava Kylätohtori: Piti oikein googlettaa, että mikä tämä on ja vaikuttaa kyllä kirjalta, mitä en vapaaehtoisesti lukisi koskaan. :)
 
Kirja on vaikuttavimpia ja viihdyttävimpiä koskaan lukemiani, esittelyt eivät onnistu ollenkaan tekemään sille oikeutta.

Kefiiri: Kirja on vaikuttavimpia ja viihdyttävimpiä koskaan lukemiani, esittelyt eivät onnistu ollenkaan tekemään sille oikeutta.
 
Tämäpä se ois, seuraavaksi vois ottaa lukuun alkuperäiskielellä kun edellisestä lukukerrasta alkaa olla jo aikaa. Moottoripyörän kunnossapitoahan tuossa ei käsitellä oikeastaan lainkaan.

Laulava Kylätohtori: Kuten LaMotta totesi, niin kyllä se kitaran osto on henkilökohtainen asia ja kokemus.
 
Lisäksi se on tarina, joita rakastamme. Mainittu kirja on ns. klassikko, mutta ei sitä sen takia kannata lukea. Siksi kannattaa, että se inspiroiva ja laittaa ajattelemaan. Jos nyt sitten haluaa ajatella, pakkohan ei ole. Ja sori, taas tuli melkein niin kuin mielipide. Olen yrittänyt niistä luopua. Eli edeltäväkin postaus oli vain (h)ajatus.

samiko: Jos minä haluaisin esim stratocasterin, niin olisi kumma jos vaikka Todd Krausen tekemä Fenkku ei mulle kelpaisi. Tai miksi luottaisin enemmän suomalaisen sepän osaamiseen?
 
Miksi et? Kandee kokeilla.

Luulen, että se mojo on monelle juttu, mitä haetaan. Joskus kauan sitten päätin että ostan kunnon kitaroita, jotta huonon soittamisen kitaran syyksi pistäminen ei olisi mahdollista.
 
Nuo kitarat ovat edelleen matkassa mukana. Ehkäpä olen tottunut niihin ja niiden "luonteeseen". Soittamaan tuskin olen oppinut kummoisestikaan, mutta kyllä itse sanoisin, että hinta ja laatu ovat korreloineet.
 
Ystävällisen kunnioittaen seuraan myös ketjuja joissa kitaroita modataan. En ymmärrä tuosta mitään, mutta tuunaajat saavat varmaan kiksejä näistä jutuista paljon. Varmaankin oppii ymmärtämään soitinta paremmin? En osaa sanoa. Enkä ilkeästi tätä kirjoittanut.
 
EDIT: Zen ja moottoripyörän kunnossapito on mielestäni suhteellisen surullinen kirja. Senkin olen voinut ymmärtää väärin.

Olen nyt yli 60-vuotias ja aloitin "viiniharrastukseni" n. 14-vuotiaana. Ensimmäiset lajit olivat yllättäen sieltä Alkon halvimmasta päästä, eikä ultimaattinen makunautinto ollut silloin priolistan ykkösenä. Monen vuosikymmenen harjoittelun jälkeen olen todennut, että meikäläisen "ei niin hienostunut" makuaisti on ihan tyytyväinen 10-15 euron viineihin, joissa se legendaarinen hinta-laatusuhde on kohdillaan. Olen saanut myös nauttia jossain vaiheessa n. 200 euron viineistä, joista voi sanoa, että hyvää ovat, mutta eivät hauku hintaansa meikäläiselle. Tämä sama pätee omalla kohdalla monella elämän osa-alueella kitaroista autoihin. Olen aikanaan teettänyt lukuisia custom-kitaroita, joista osa toimi heti omaan käteen ja osa taas ei. Suurin haaste on kertoa sille kitarantekijälle millaisen kaulan haluaa. Kaikki muut osat on helppo vaihtaa yksitellen, mutta uuden kaulan teko on aika iso investointi.

Jeszse: Miksi et? Kandee kokeilla.
 
No sano sinä miksi kannattaisi ostaa suomalaisen sepän Strato ennemmin kuin Todd Krausen tekemä Fenderin Strato. Minä en keksi muita syitä kuin että mahdollisesti halvempi ja lähellä.

Mä olen samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa. Yhtäällä laatu on liukuva käsite ja vähän henkilökohtainenkin, mutta kai se karkeasti on odotusten täyttämistä. Huonolaatu on odotusten alittamista ja hyvä laatu on odotusten täyttämistä ja huippulaatu on odotusten ylittämistä. No miten tämä sitten korreloi hintaan onkin toinen juttu, koska ne odotukset on enemmän tai vähemmän henkilökohtaisia,niin niihin voi varmaan vastata monella tavalla.
 
Itse pidän vähimmäisvaatimuksena sitä, että kitara on niin vakaa että se säilyttää muotonsa ja että siinä ei ole varsinaisia virheitä, eli se on mahdollista saada vireeseen ja siinä on asialliset säätötoleranssit. Se soi asiallisesti ja johdonmukaisesti kaikista nauhaväleistä. Ja mikä tärkeintä se tekee sen vuodesta toiseen eli kun se vuosien saatossa kuivuu ja kuluu käytössä, niin sen ominaisuudet ei muutu vaan se on edelleen muodossaan. Jos kitara ei näitä vaatimuksia täytä, niin minun kirjoissa se on enemmän tai vähemmän huono.
 
Hyvää laatua on mielestäni se, että kitara on hyvin suunniteltu ja siihen on käytetty laadukkaita osia eli sitä ei tarvitse modata, vaan mikrofonit, virittimet ja muut raudat on sellaisia että ne kelpaa ja toimii juuri tässä kitarassa hyvin. Sen lisäksi kitara on myös huolellisesti tehty, niin että se on kaunis katsella ja mukava pidellä käsissä. Yleensä tämmöinen kitara myös soi hyvin.
 
Huippulaatua on mielestäni se kun kitara ei ole pelkästään tehty erinomaisista materiaaleista, vaan sen lisäksi kokki on tehnyt oikeutta hyville raaka-aineille. Puupalaset ei ole pelkästään valikoituja vaan kitara on suunniteltu juuri näistä puista tehtäväksi ja juuri näiden käsillä olevien materiaalien parhaat puolet on loihdittu esiin suunnittelemalla rakenneratkaisut juuri niitä varten. Rakentuva soitin on saanut paljon yksilöllistä huomiota ja se on valmistettu ajatuksella juuri käsillä olevien materiaalien vaatimusten ja soittajan vaatimusten mukaan. Lisäksi se on kaunis ja huolellisesti tehty ja tietenkin yksilöllinen. Tämmöisen kitaran soinnista ei tarvitse edes keskustella.
 
No miten se korreloi hintaan? paha sanoa, mitään yleispätevää. Tuo huippulaatu on jokatapuksessa kalliimpaa kuin muut laadut. Kallis tai halpa ei oikeastaan kerro kitarasta vaan asiakkaasta ja hänen maksuvalmiudestaan. Nimittäin, vaikka raha on arvon mitta, niin se mittaa sitä aika huonosti tai silleen suhteellisesti että se tonni on eri arvoinen eri ihmisille sen mukaan minkäverran heillä niitä tonneja tilillä joutilaana lojuu.
 
Itselläni on semmoinen periaate, että mun soittokamat ei saa olla kalliimmat kuin mihin mulla on varaa. Jos mä en pysty sitä käteisellä ostamaan, niin se on minulle liian kallis. Mutta aina ja poikkeuksetta ostan niin kalliin kuin mitä mun perse kestää yhtään halvempaa ei mielestäni kannata ostaa :-)

samiko: No sano sinä miksi kannattaisi ostaa suomalaisen sepän Strato ennemmin kuin Todd Krausen tekemä Fenderin Strato. Minä en keksi muita syitä kuin että mahdollisesti halvempi ja lähellä.
 
Mahdollisesti myös parempi, sen saa nopeemmin ja se on vielä muodikkaasti ilmastoystävällisempi. Mahdolliset takuuasiat hoituu helpommin, soitin on valmistettu sun käteen ja näihin olosuhteisiin joten sitä ei tarvi viedä isoon tai keskikokoseen huoltoon ihan heti puolen vuoden päästä, saatat päästä näkemään valmistusprosessia ja valitsemaan puita ja mikä parasta, kokeilemaan esim kaulaa ennen viimeistä silausta ja varmistamaan että tuntuu hyvältä.
 
Mutta siis jos haluaa Fenderin ni sit kannattaa ostaa Fender.