Kitarat: kitarakamat ›

Hynkel: Yamaha Pacifica. Ne on straton tyyppisiä monipuolisia vehkeitä, jotka kelpaa ammattilaisillekin. Eikä hirveästi maksa, tuo taisi olla satasen luokkaa käytettynä. Ihan näin halpoja ei tule joka päivä vastaan, siksi varmaan meni niin nopeasti.
 
Kuulostaa hyvältä, täytyy pistää katsoen muutamat videot tuosta mallista kun pikaisella googletuksella Yamaha Pacificastakin on niin montaa versiota kuluttajalle saatavilla että saa aloittelijana pyöritellä päätään.

Kiinnostukseni heräsi Yamaha Pacifica 112 -mallia kohtaan, sitä kun tunnutaan ylistävän ympäri nettiä ja usein mainitaan myös aloittelijaystävällisyys.
 
Tuostakin on olemassa eri versioita, onkohan niillä suuriakin eroja? Vai voinko ostaa vaan summamutikassa jonkun Pacifica 112 -kitaran ilman pelkoa siitä että siinä olisi puutteita ominaisuuksissa tai vice versa että niitä olisi liikaa -> enemmän hajoavia osia.
 
Nyt aletaan päästä lähelle!

Beefyi: Kiinnostukseni heräsi Yamaha Pacifica 112 -mallia kohtaan, sitä kun tunnutaan ylistävän ympäri nettiä ja usein mainitaan myös aloittelijaystävällisyys.
 
Tuostakin on olemassa eri versioita, onkohan niillä suuriakin eroja? Vai voinko ostaa vaan summamutikassa jonkun Pacifica 112 -kitaran ilman pelkoa siitä että siinä olisi puutteita ominaisuuksissa tai vice versa että niitä olisi liikaa -> enemmän hajoavia osia.
 
Nyt aletaan päästä lähelle!
 
Osta sellainen versio, jossa on humbucker-mikki vähintään tallamikkinä. Suurin osa taitaakin olla juuri tällaisia versioita. Esim tässä on humbucker (kaksikelainen) tallassa: https://www.f-musiikki.fi/kitarat-j … ovs-sunburst-sahkokitara-pac112vovs
 
Humbuckerilla saa yksikelaisia helpommin (= lähes automaattisesti) hevisoundit.
 
Eilen säätelin yhdelle tutulle tuollaisen pacifican säädöt kohdalleen ( kaulan relief ja kielten korkeudet) ja siitä tuli oikein mainio ja helpposoittoinen kitara. Ei ollut ihan surkea ilman säätämistäkään, mutta nyt siitä tuli soittajalle todella mieluisa soittokampe.

iec: Osta sellainen versio, jossa on humbucker-mikki vähintään tallamikkinä. Suurin osa taitaakin olla juuri tällaisia versioita. Esim tässä on humbucker (kaksikelainen) tallassa: https://www.f-musiikki.fi/kitarat-j … ovs-sunburst-sahkokitara-pac112vovs
 
Humbuckerilla saa yksikelaisia helpommin (= lähes automaattisesti) hevisoundit.
 
Eilen säätelin yhdelle tutulle tuollaisen pacifican säädöt kohdalleen ( kaulan relief ja kielten korkeudet) ja siitä tuli oikein mainio ja helpposoittoinen kitara. Ei ollut ihan surkea ilman säätämistäkään, mutta nyt siitä tuli soittajalle todella mieluisa soittokampe.
 
Meinaatko kielten etäisyyttä laudasta vai mitä? Tarvitseeko pakasta vedetyille kitaroille yleensä tehdä heti itse säätöjä vai onko enemmänkin ammattimiesten hifistelyä jotta saa kaiken irti kitarasta?
 
https://www.thomann.de/fi/yamaha_pacifica_112v_ovs.htm Harmi, että juuri tuo väri minkä perään kuolaan eniten on saatavilla vasta ~2kk päästä.
 
Miltä sivuilta katselette kitaroita jos haluatte uudenkarhean pelin?

Beefyi: Meinaatko kielten etäisyyttä laudasta vai mitä? Tarvitseeko pakasta vedetyille kitaroille yleensä tehdä heti itse säätöjä vai onko enemmänkin ammattimiesten hifistelyä jotta saa kaiken irti kitarasta?
 
https://www.thomann.de/fi/yamaha_pacifica_112v_ovs.htm Harmi, että juuri tuo väri minkä perään kuolaan eniten on saatavilla vasta ~2kk päästä.
 
Miltä sivuilta katselette kitaroita jos haluatte uudenkarhean pelin?
 
Kielten korkeus nauhoista = action. Yleensä mitataan 12. nauhan kohdalta, eli se rako nauhan yläpinnasta kielten alapintaan. Relief taas on noin 7-8 nauhan kohdalla oleva pieni rako (0,10mm ... 0,35mm), joka jää kun painetaan kieltä 1. nauhalta ja viimeiseltä nauhalta.
 
Aika monesti kitarat ovat uutena ihan kohtuullisissa säädöissä, mutta joitakin joutuu säätelemään. Ovat yksilöitä kuitenkin. Ei niiden säätöjen kanssa tarvitse hifistellä, jos ovat edes suunnilleen kunnossa. Sitten jos ovat reilusti päin peetä, alkaa tulla vaikeuksia soittaa. Useimmiten siinä vaiheessa aletaan ihmettelemään oman kitaran säätöjä kun testaillaan jotain toista kitaraa, joka on huippusäädöissä. Tai sitten jos oma kitara tuntuu oikein hankalalta soittaa.
 
Uusia kitaroita tulee katseltua aika usein ihan kivijalkamyymälöistä. Siellä pääsee testaamaan. Kitarapaja, F-musiikki ja Musiikkikullas ainakin täällä Oulun seudulla. Joskus olen jonkin kitaran ostanut sokkona netistä. Siinä on aina omat riskinsä, mutta onneksi on palautusoikeus.
 
Edit: Tästä linkistä löytyy esimerkkinä tehdassäätöarvot Fenderin Stratolle
https://support.fender.com/hc/en-us … up-my-Stratocaster-guitar-properly-
 
Nuo ovat sitten vain ohjeelliset arvot ja jokainen etsii itselleen valmistajan suositusarvoista suuntaan tai toiseen sopivat säädöt, ellei tehdassuoisitukset toimi omalla kitaralla. Mutta tehdasarvot on erittäin hyvä alkuarvaus säädöille. Esim omissa sähkökitaroissani mulla on kielten korkeudet (action) jotain luokkaa paksu E 1.75mm... ohut E 1.25mm toisessa kitarassa ja toisessa jotain 2,0mm...1,75mm ja Reliefit luokkaa 0,25mm ja 0,30mm. Eli käytännössä jokainen säätää reliefin ja kielten korkeudet sellaiseksi kuin itselle ja omaan soittotyyliin sopii ja näin olen itsekin tehnyt. Toiset tykkää että kielet on tosi matalalla ja toiset että saa olla aika korkealla. Joillakin on kielet jopa 3mm korkeudella, mutta itse en halua niin korkeaa actionia, kun menee liian raskaaksi soittaa. Lisäksi actioniin vaikuttaa oma soittotyyli aika lailla. Jos soittaa cleanillä ja räimii kieliä isolla voimalla, ei voi pitää matalaa actionia, kun särinät kuuluu vahvarista läpi. Sitten jos soittelee vain särösoundeilla, niin nauhasärinä ei niin haittaa. Tai sitten jos soittelee kevyellä tatsilla, ei kielet särise nauhoja vasten vaikka action olisikin hyvin matalalla. Toiset myös säätävät kitaraa pari kertaa vuodessa (kaularauta), jotta sama soittotuntuma säilyy kesällä ja talvella. Kesällä kaula menee kosteuden takia suoremmaksi ja talvella relief kasvaa. Jos action on riittävän iso, pärjää samalla kaularaudan asennolla koko vuoden. Silloin vain talvella kielet ovat hieman korkeammalla kuin kesällä.
 
Reliefin voi mitata esim käyntikortilla. Normaali pahvinen käyntikortti on noin 0,25...0.30mm paksu. Hyvin monen kitaravalmistajan relief-suositus/tehdassäätö on noin 0,25mm...0,30mm. Eli jos yksi käyntikortti sopii 8. nauhan ja paksun e-kielen väliin (kun painaa 1. nauhalta ja viimeiseltä) on relief aika ok lähtökohtaisesti. Jos taas siihen väliin sopii kaksi käyntikortin paksuutta, on reliefiä hieman liikaa.
 
EDIT v2: Korjasin tuonne tekstiin ne omien kitaroiden säädöt oikeiksi. Muistin aiemmin väärin. PRS:ssä on siis action tällä hetkellä 1,75...1,25mm ja Telessä 2,0mm...1,75mm. Reliefit sentään muistin oikein eli PRS 0,25mm ja Tele 0,30mm.

Beefyi: Meinaatko kielten etäisyyttä laudasta vai mitä? Tarvitseeko pakasta vedetyille kitaroille yleensä tehdä heti itse säätöjä vai onko enemmänkin ammattimiesten hifistelyä jotta saa kaiken irti kitarasta?
 
https://www.thomann.de/fi/yamaha_pacifica_112v_ovs.htm Harmi, että juuri tuo väri minkä perään kuolaan eniten on saatavilla vasta ~2kk päästä.
 
Miltä sivuilta katselette kitaroita jos haluatte uudenkarhean pelin?
 
Entäpä tuosta sarjaa ylempi ja sisäänajettu? https://www.tori.fi/uusimaa/Yamaha_ … fica_311_64967789.htm?ca=18&w=3

Beefyi: Kiinnostukseni heräsi Yamaha Pacifica 112 -mallia kohtaan, sitä kun tunnutaan ylistävän ympäri nettiä ja usein mainitaan myös aloittelijaystävällisyys.
 
Tuostakin on olemassa eri versioita, onkohan niillä suuriakin eroja? Vai voinko ostaa vaan summamutikassa jonkun Pacifica 112 -kitaran ilman pelkoa siitä että siinä olisi puutteita ominaisuuksissa tai vice versa että niitä olisi liikaa -> enemmän hajoavia osia.
 
Nyt aletaan päästä lähelle!
 
Myös tässä olisi asiallinen vaihtoehto kitaraksi. Käy testaamassa Akaalla!
 
Fenkun Frontmaneista mulla ei oo mitään kokemusta, mutta jollakin täällä varmasti on.
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1496798

Juu Frontman on samanlainen kuin muutkin Fenderin trankkuvahvarit, ihan käypä soundi. Mun mielestä oikeinkin hyvä aloitukseen, kuulee sitä kitaran luontaista sointia eikä heti lähde suhisuttelemaan mielipuolisesti efektoituna. Toki ymmärrän: tämä on vanhanaikainen suhtautumistapa ;)

Beefyi: Kiinnostukseni heräsi Yamaha Pacifica 112 -mallia kohtaan, sitä kun tunnutaan ylistävän ympäri nettiä ja usein mainitaan myös aloittelijaystävällisyys.
 
Tuostakin on olemassa eri versioita, onkohan niillä suuriakin eroja? Vai voinko ostaa vaan summamutikassa jonkun Pacifica 112 -kitaran ilman pelkoa siitä että siinä olisi puutteita ominaisuuksissa tai vice versa että niitä olisi liikaa -> enemmän hajoavia osia.
 
Nyt aletaan päästä lähelle!
 
Siinä se nyt on Torilla.
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1529519

Voisko joku vielä selittää tai linkata jonkun videon missä käydään läpi nuo humbucker ja singlecoilit, että miten ne vaikuttaa ääneen? Oon nyt niitä käsityksessä että jos kitarassa on humbuckerit, niin se tuottaa enemmän sellaista örisevää metalliääntä, mutta ei kirkkaita soundeja. Enemmän ehkä kaipaan kitaraan juuri sellaisia kirkkaita ääniä, eikä tasapaksua "räminää".
Singlecoileissa taas on kuulemma semmoinen huono puoli, että ne suhisee vahvarissa jos oon oikein ymmärtänyt.
 
Ja sitten varmistasin vielä että meinaako kiinteä talla sitä, ettei kitarassa ole "kampea" millä voi vinguttaa nuotteja erikuuloisiksi. PAC112 on vieläkin kyllä se kitara mitä odotan käytettynä ilmestyvän torille, mutta siinä pelottaa juuri se kampi kun se tuo kitaraan turhaa ylimääräistä tekniikkaa ja hajoavia komponentteja.

https://www.youtube.com/watch?v=v4HIIkfSkiA
 
Toisaalta eikös tuosakin 7:40 kohdilla olevassa kitarassa ole 2x humbuckerit? Kyllähän tuostakin aika kirkasta saundia lähtee. Hittokun kitaran tekniikasta on niin ulapalla.

Beefyi: Voisko joku vielä selittää tai linkata jonkun videon missä käydään läpi nuo humbucker ja singlecoilit, että miten ne vaikuttaa ääneen? Oon nyt niitä käsityksessä että jos kitarassa on humbuckerit, niin se tuottaa enemmän sellaista örisevää metalliääntä, mutta ei kirkkaita soundeja. Enemmän ehkä kaipaan kitaraan juuri sellaisia kirkkaita ääniä, eikä tasapaksua "räminää".
Singlecoileissa taas on kuulemma semmoinen huono puoli, että ne suhisee vahvarissa jos oon oikein ymmärtänyt.
 
Ja sitten varmistasin vielä että meinaako kiinteä talla sitä, ettei kitarassa ole "kampea" millä voi vinguttaa nuotteja erikuuloisiksi. PAC112 on vieläkin kyllä se kitara mitä odotan käytettynä ilmestyvän torille, mutta siinä pelottaa juuri se kampi kun se tuo kitaraan turhaa ylimääräistä tekniikkaa ja hajoavia komponentteja.
 
Musta "tummempi" (humbucker) ja "kirkkaampi" (single coil) on pääsääntöisesti ihan hyviä komparatiiveja linjaamaan eri mikrofonityyppien eroja. Toki tässä sitten kaikella muullakin signaaliketjussa, sinun tapauksessa siis erityisesti vahvistimen ominaisuuksilla, on suuri merkitys. Humbucker ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti metalliörinää; se on on mikrofonityyppinä tehokkaampi, joka mahdollistaa erilaisten särösointien viemisen metalliasteelle usein yksikelaisia mikkejä helpommin. Mutta ihan kaikessa musiikissa humbuckeria käytetään, kirjaimellisesti jatsista ja humpasta heviin ja tappoörinään. Samalla mun mielestä sinkula- ja humpparikitarat on aivan erilaisia soittaa keskenään, aivan kuin eri instrumentteja, jotka vaativat hyvin erilaisen tatsin ja suhtautumisen. Ehkä sinun tapauksessasi, jos kaipaat nimenomaan sekä kirkasta, että mahdollista in flames -henkeä, juuri sellainen "superstrato" (eli esim tuo pacifica, superstrato tarkoittaa siis tiettyä mikrofoniyhdistelmää, ei jonkun tietyn tehtaan valmistamaa tiettyä mallia), jossa on sekä humppari että yksikelainen saatavilla, voisi tosiaan olla paras.
 
Kammen mahdolliset ongelmat on lähinnä säätökysymyksiä. ja virekysymyksiä. En usko, että saat kammella hajoitettua kitaran komponentteja, siitä en olisi huolissani. Kiinteätallaista eli kammetonta on varmasti helpompi pitää kotisäädöissä pääsääntöisesti, mutta itse aloitin sähkösoiton neljännesvuosisata sitten kammellisella stratocasterilla, ja ihan hyvin tulin toimeen. Sulla vaikuttaa olevan huikeaa kärsivällisyyttä toivomasi kitaran vilahtamiseen torilla, joten pidän mahdollisuuksiasi selvitä myös kampikitaran mahdollisista vireongelmista kunnialla hyvinä. Ja kun se kampi on säädöissä (ei maksa ammattimiehellä montaa kymppiä pelkän tallan säätäminen), pitää se vireenkin paremmin.
 
Tsemppiä!

Jos et ole täysin lukossa sen pacifican kanssa, niin tässä esimerkkinä yksi vaihtoehto ylempänä mainituista paketeista, joissa toimitetaan kaikki tarvittava yhdessä huokeaan hintaan. Mikään tavarasta ei ole priimaa ja luksusta, mutta kaukoidän halpojen kitaroiden laatu on erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana parantunut aivan huomattavasti, joten mahdollisuus täyssudelle on nykyään uskoakseni aika alhainen:
 
https://www.thomann.de/fi/fender_sq … inity_strat_pack_hss_car_441275.htm
 
Kitarassa on siis myös humppari tallassa ja yksikelainen keskellä ja kaulassa. Frontmanin perussoundi on ihan OK; ei sisäfilettä, mutta ei mykyrokkaakaan.
 
EDIT: Mutta älä ota tätä tuputtamisena, se pacifica on varmasti hyvä peli alkajaisiksi. Näitä pakettidiilejä pidetään usein vähän kuppaisina (ainakin Anttila-aikaan pidettiin), mutta kyllä niilläkin alkuun pääsee.

Beefyi: Voisko joku vielä selittää tai linkata jonkun videon missä käydään läpi nuo humbucker ja singlecoilit, että miten ne vaikuttaa ääneen? Oon nyt niitä käsityksessä että jos kitarassa on humbuckerit, niin se tuottaa enemmän sellaista örisevää metalliääntä, mutta ei kirkkaita soundeja. Enemmän ehkä kaipaan kitaraan juuri sellaisia kirkkaita ääniä, eikä tasapaksua "räminää".
Singlecoileissa taas on kuulemma semmoinen huono puoli, että ne suhisee vahvarissa jos oon oikein ymmärtänyt.
 
Ja sitten varmistasin vielä että meinaako kiinteä talla sitä, ettei kitarassa ole "kampea" millä voi vinguttaa nuotteja erikuuloisiksi. PAC112 on vieläkin kyllä se kitara mitä odotan käytettynä ilmestyvän torille, mutta siinä pelottaa juuri se kampi kun se tuo kitaraan turhaa ylimääräistä tekniikkaa ja hajoavia komponentteja.
 
Molempia saa tehokkaina eli "kuumina" tai heikkotehoisina eli "kylminä". Mitä tehokkaampi mikki, sen enemmän se pistää vahvarin särölle ja yleensä myös korostaa keskiääniä sekä leikkaa yläpäätä. Eli nyrkkisääntönä puhtaille vähemmän tehokkaat ja koville säröille tehokkaammat. Mikin tehokkuus on vähintään yhtä tärkeä tekijä kuin single vs. humbucker.
 
Molemmista saa kirkasta tai tummaa soundia sekä puhdasta tai higainia. Riippuu mikistä ja muusta kalustosta. Humbuckereilla ja single coileilla on kuitenkin oma rakenteesta johtuva soundinsa, joten humbuckerien soundia ei käytännössä saa single coileista ja päinvastoin. Molemmille on omat vakiintuneet käyttökohteensa ja paljon saa hoidettua kummalla tahansa, jolloin kyse on lähinnä omasta mausta.

Jos puhutaan perus passiivimikeistä, jotka löytyy valmiina edulliseen kitaraan tehdasasennetuina, on jako aika selkeä. Sinkku kirkkaampi ja matalatehoisempi, humppari tummempi ja tehokkaampi. Kunnon säröillä tottakai pedaalit ja vahvistin alkaa vääristämään tilannetta, mutta vois sanoa, että humppari antaa smoothimman ja munakkaamman säräsoundin. Sinkuilla jää helposti rosoisemmaksi.
 
Kuuntele vaikka Jimiä, Frusciantea ja Mayeria. Sitä soundia et kovin helpolla perus humpparista saa (joku semmonen heleä attack kai se on) . Humpparisoundia on ehkäpä hieman helpompi imitoida sinkuilla, jos tarvetta.

Kiitokset vastauksista.
 
Ja ai hitto, siinä se nyt olisi https://www.tori.fi/pirkanmaa/Yamah … ica_112v_70225522.htm?ca=11&w=1
 
Jotenkin tuosta ilmoituksesta vaan tulee mieleen, että tuossa on jotain vikaa jota aloittelija ei huomaa, tai sitten olen liian paranoidi. Plus sijaintina hervanta, mistä tämmönen tuore pirkanmaalaistunut ei ole kuullut mitään muuta kuin huonoa mitä kauppojen tekoon tulee.
 
Harmi kun ei ole asiantuntijaa kaveripiirissä kenet voisi ottaa mukaan tuonne kokeilemaan, mitä mieltä te olette tuosta ilmoituksesta?

Beefyi: Kiitokset vastauksista.
 
Ja ai hitto, siinä se nyt olisi https://www.tori.fi/pirkanmaa/Yamah … ica_112v_70225522.htm?ca=11&w=1
 
Jotenkin tuosta ilmoituksesta vaan tulee mieleen, että tuossa on jotain vikaa jota aloittelija ei huomaa, tai sitten olen liian paranoidi. Plus sijaintina hervanta, mistä tämmönen tuore pirkanmaalaistunut ei ole kuullut mitään muuta kuin huonoa mitä kauppojen tekoon tulee.
 
Harmi kun ei ole asiantuntijaa kaveripiirissä kenet voisi ottaa mukaan tuonne kokeilemaan, mitä mieltä te olette tuosta ilmoituksesta?
 
Nyt voisi todeta kuten eräs tuttuni totesi eräälle ostajakandidaatille (joka tuli ostamaan jotain mopon osaa tai soitinkampetta ja pohti ääneen: "Pitäisköhän mun nyt ostaa tämä?"). Tähän kaveri vastasi: "Kyllä ostajan pitää ihan itse päättää se asia. Myyjä ei sitä voi toisen puolesta päättää" :)
 
Hinnan puolesta tuossa ei isoa riskiä ole (toki opiskelijalle tai työttömälle 140 euroa on todella iso raha.) Pahimmillaan voit hävitä vain 140 euroa. Paljon suurempi todennäköisyys on kuitenkin että saat asiallisen soittopelin kohtuullisella hinnalla. Jos pelkäät epämääräistä kaupunginosaa, voit ottaa jonkun kitaroista täysin tietämättömän kaverin mukaan turvaksi. Luota nyt vain itseesi tässä asiassa.