Kitarat: kitarakamat ›

hallu:
 
Soittimen balanssi on minusta lähes yhtä tärkeä asia kuin paino. Ja oikeastaan ne vähän vaikuttaakin toisiinsa. Tietenkin jos kitara on höyhenen kevyt, niin ei ole juurikaan väliä vaikka se vähän kaulapainoinen tms. olisikin. Painavan kitaran on kuitenkin syytä olla hyvässä balanssissa koska leveällä hihnalla ja hyvällä soittimen tasapainolla pelastaa paljon, vaikka ei se soittimesta tietenkään kevyttä tee. Mietin vaan, että kun Gibsonin koverretussa versiossa se pody on jyrsitty kokonaan ontoksi niin sehän väistämättä vaikuttaa tasapainoon, LesPaulissa toki enimmäkseen edullisesti koska soitin on lähtökohtaisesti aika tyvipainoinen, niin podyn kevetessä se tulee vaan parempaan balanssiin eikä ainakaan ne yksilöt joita itse olen pitänyt käsissäni, ole olleet mitenkään kaulapainoisia.
 
Mua rassaa huono balanssi oikeastaan paljon pahemmin kuin paino. Jos kaula haluaa koko ajan lähteä maata kohti, häiritsee se yllättävänkin paljon. Painon puolesta mulla on vähän vinksahtanut näkökanta, kun käytin pääkitaranani kaksikaulaista ehkä vuoden verran yhdessä vaiheessa ja se oli saatanallinen yhdistelmä isoa kokoa, paljon painoa ja vielä kaulapainoisuus päälle. Sen jälkeen ei joku 4,5 kg LP tunnu enää missään kunhan sen kanssa käyttää leveää ja topattua nahkahihnaa.
 
En usko, että LP:n kevennyksillä olisi juuri vaikutusta tasapainoon. LP:ta on tehty aika monen painoisina vuosien saatossa eikä niissä käsittääkseni ole ollut juurikaan ongelmia tasapainon suhteen.

hallu: Mä kyllä olen sitä mieltä, että mikit vaikuttaa sustainiin ehkä jopa kahdella tavalla, mutta ainakin yhdellä.
 
Miten ne vaikuttaa sustainiin? Siis jos puhutaan vain kitaran sustainista eikä huomioida vielä vahvistinta jne. En keksi kuin yhden mahdollisen selityksen enkä tiedä toimiiko sekään oikeasti :(

oksatboys: Miten ne vaikuttaa sustainiin? Siis jos puhutaan vain kitaran sustainista eikä huomioida vielä vahvistinta jne. En keksi kuin yhden mahdollisen selityksen enkä tiedä toimiiko sekään oikeasti :(
 
No jos sähköinen ulottuvuus suljetaan pois niin silloin mikit ei voi vaikuttaa munkaan mielestä kuin yhdellä tavalla enkä ole varma vaikuttaako oikeasti edes sillä yhdellä. Ja selvyyden vuoksi se yksi tapa mun mielestä voisi liittyä siihen, että kun kieli heiluttaa mikrofonin magneettikenttää josta syntyy se sehkövirta joka signaalina tunnetaan, niin tietenkin kielen värähtelystä poistuu se energia joka sähköksi siinä muuntuupi näin ollen jos on kuumempi mikki tai lähemmäs kieltä säädetty tai mikki jossa on vahvemmat magneetit niin silloin sähköä teoriassa siis siirtyisi kielestä sähköksi enemmän jolloin kieli menettäisi energiaakin enemmän ja näin teoriassa mikki voisi vaikuttaa sustainiin. Mutta en ole varma siirtyykö tuossa niin paljoa sitä energiaa että sillä oikeasti olisi mitään merkitystä. Luulisin, että jos sillä olisi merkitystä niin siitä käytäisiin enemmän keskusteluja foorumilla ja siihen ilmiöön viitattaisiin.
 
Se toinen tapa jota tarkoitin oli sitten siellä sähköisen signaalin puolella.

hallu: No jos sähköinen ulottuvuus suljetaan pois niin silloin
 
Kandeis puhua akustisista kitaroista eix je? Anteeksi amatöörimaalaisuusjunttiuteni, mutta mitä helvetin väliä sillä sähkökitaran akustisella soundilla ja/ tai sustainilla on? Muutenkin sähkökitarassa ihan instrumenttina se itse kitara on vain osa kokonaisuustta. Ihan yhtä lailla vahvistin ja spedut ovat osa instrumenttikokonaisuutta.

hallu: No jos sähköinen ulottuvuus suljetaan pois niin silloin mikit ei voi vaikuttaa munkaan mielestä kuin yhdellä tavalla enkä ole varma vaikuttaako oikeasti edes sillä yhdellä...
 
Niin jos mikki vielä saturoituisi (mikä äkkiseltään kuulostaa mahdottomalta tässä tapauksessa). Jos ei saturoidu niin se häntähän laskee yhtä nopeasti kylmässä ja kuumassa mikissä jolloin varsinaisesti sustain ei pitene.

Juzpe: Kandeis puhua akustisista kitaroista eix je? Anteeksi amatöörimaalaisuusjunttiuteni, mutta mitä helvetin väliä sillä sähkökitaran akustisella soundilla ja/ tai sustainilla on? Muutenkin sähkökitarassa ihan instrumenttina se itse kitara on vain osa kokonaisuustta. Ihan yhtä lailla vahvistin ja spedut ovat osa instrumenttikokonaisuutta.
 
No saat anteeksi, vaikka käytät välillä vähän hyökkäävää puheenpartta, niin sulla on hyviä pointteja ja lienet muutenkin ihan asiallinen gaiffari :-).
 
Sähkökitaran akustisella soundilla ei sinällään ole mitään merkitystä. Sustaini tai päästö tai aluke eivät yksistään selitä kauneutta eikä soittokamojen ominaisuudet useinkaan ylitä sitä mitä soittaja tekee. Olet aivan oikeassa että soittotavalla on suurempi merkitys ja muu signaaliketju siihen päälle. En yritä kiistää sitä ja olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä että kokonaisuus ratkaisee ja Line6:n munuaisellakin pärjää jos tarttee.
 
Nämä meikäläisen höpinät tai pohdinnat ovat vain kömpelö yritys ymmärtää sitä kokonaisuutta yksityiskohtien kautta.

Juzpe: Kandeis puhua akustisista kitaroista eix je? Anteeksi amatöörimaalaisuusjunttiuteni, mutta mitä helvetin väliä sillä sähkökitaran akustisella soundilla ja/ tai sustainilla on?
 
Vaikka kuunneltaisiin vain vahvistinta, niin myös sähkiksen akustisilla ominaisuuksilla on merkitystä. Ainakin esim sustainissa ja atakissa. Siinä olet ihan oikeassa että mitä enempi on purkkeja ja muuta, sitä vähemmän kitaralla on enää merkitystä.

oksatboys: Siinä olet ihan oikeassa että mitä enempi on purkkeja ja muuta, sitä vähemmän kitaralla on enää merkitystä.
 
En oikaisisi näinkään paljoa. Mikeillä on merkitystä vaikka olisi purkkeja välissä.
 
E: Niin jos oli kyse tonewoodista niin kyllähän se tietysti kokonaisuuden kannalta hiukan paitsioon jää.

Juzpe: Kandeis puhua akustisista kitaroista eix je? Anteeksi amatöörimaalaisuusjunttiuteni, mutta mitä helvetin väliä sillä sähkökitaran akustisella soundilla ja/ tai sustainilla on? Muutenkin sähkökitarassa ihan instrumenttina se itse kitara on vain osa kokonaisuustta. Ihan yhtä lailla vahvistin ja spedut ovat osa instrumenttikokonaisuutta.
 
Saat minultakin anteeksi. Jatkamme silti asian pohtimista koska se on kiinnostava, vaikka sillä ei kitaran varsinaisen käyttötarkoituksen kannalta merkitystä olisikaan.
En jaksa uskoa etteikö M.nettiin muutama tämmöinenkin ketju mahtuisi.
 
...niin siis, kyllähän liian lähelle kieliä säädetyn mikrofonin magneettikenttä jo jarruttaa kielten liikettä, vaikka mikissä ei olisi värähtelyn sähköksi muuttavaa kelaa ollenkaan.
 
... ja onhan sillä akustisella sustainillakin merkitystä... vai suostuisiko Juzpe laittamaan kitaraansa pyyhekumista tehdyt tallapalat?

Pitkä sähköinen sustain = lattea dynamiikka.

blues guitar: Pitkä sähköinen sustain = lattea dynamiikka.
 
Nyt aletaan olla asian äärellä :-). Mä pikkuisen johtaisin tätä vielä siihen, että myös akustinen sustaini tai päästö tai miksi sitä halutaankaan kutusua, voi näyttäytyä juurikin dynamiikan latistumisena. Siksi mielestäni kysymysen voisi asettaa niinkin, että tekeekö kevennykset G pajan Lessusta dynaamisemman soittimen?

blues guitar: Pitkä sähköinen sustain = lattea dynamiikka.
 
Jos kitaran sointi on heikko ja sustain liian lyhyt, niin ei sitä saa kompensoitua speduilla tai gainilla. Se muuttaa soundia liian radikaalisti.

hallu: Siksi mielestäni kysymysen voisi asettaa niinkin, että tekeekö kevennykset G pajan Lessusta dynaamisemman soittimen?
 
Voise olla niinkin nii. Gibson ES 335sta ei voi moittia sustainin puutteesta eikä sen puoleen dynamiikankaan. Sivuiltaan ontto peli ja keskellä on "halko".

Kuha: Voise olla niinkin nii. Gibson ES 335sta ei voi moittia sustainin puutteesta eikä sen puoleen dynamiikankaan. Sivuiltaan ontto peli ja keskellä on "halko".
 
Saman tapainen, mutta kokopuusta jyrsitty puoliontto lankku kokopuisella kannella oli Les Paul Double Cut. Puoliakustisen sävyjä löytyi, eli atakki oli selvä ja kuitenkin sustainia riitti.

blues guitar: Pitkä sähköinen sustain = lattea dynamiikka.
 
Allekirjoitan ja siksi valitsen työkalut jossa tämä on sopusoinnussa, joskus pitkän kamarunkauksen tuloksena.

Kuha: Voise olla niinkin nii. Gibson ES 335sta ei voi moittia sustainin puutteesta eikä sen puoleen dynamiikankaan. Sivuiltaan ontto peli ja keskellä on "halko".
 
Joo mä tykkään ES335:sta se on ihan parhautta. Mulla ei ole itselläni aitoa semmoista, mutta Yamaha SA2200 on vähän samalla tontilla kummiskin.

Puavali: Saman tapainen, mutta kokopuusta jyrsitty puoliontto lankku kokopuisella kannella oli Les Paul Double Cut. Puoliakustisen sävyjä löytyi, eli atakki oli selvä ja kuitenkin sustainia riitti.
 
Les Paul DC on kanneltaan varsin paljon paksumpi kuin joku semiakustinen f-aukoton 335 Studio, tahi Lucille.. En oikein oo tuosta omasta DC:sta ihan selkeää "semiakustisen" fiilistä oikein löytänyt. Tottahan on, että sieltä mahongista löytyy reippaan kokoinen D-kirjaimen mallinen kammio sieltä tallan takaa, joka sitten jatkuu yläsarven suuntaan.
Nyt, kaikuaukon puuttuessa, ne soitetut nuotit jäävät siis sinne rungon sisään poukkimaan, ilman mahdollisuutta poistua. Voi niitä. :'(

fox: Nyt, kaikuaukon puuttuessa, ne soitetut nuotit jäävät siis sinne rungon sisään poukkimaan, ilman mahdollisuutta poistua. Voi niitä. :'(
 
Eli kitarasta ei kuulu mitään ääntä. :O
 
Vaan mietipäs, jos joku vaikka pudottaa sen kitaran, kitara hajoaa ja kaikki vuosien aikana soitetut nuotit pääsevätkin kerralla ulos. Mahtaa siitä kuulua melkoinen ääni...

fox: Les Paul DC on kanneltaan varsin paljon paksumpi kuin joku semiakustinen f-aukoton 335 Studio, tahi Lucille.. En oikein oo tuosta omasta DC:sta ihan selkeää "semiakustisen" fiilistä oikein löytänyt. Tottahan on, että sieltä mahongista löytyy reippaan kokoinen D-kirjaimen mallinen kammio sieltä tallan takaa, joka sitten jatkuu yläsarven suuntaan.
Nyt, kaikuaukon puuttuessa, ne soitetut nuotit jäävät siis sinne rungon sisään poukkimaan, ilman mahdollisuutta poistua. Voi niitä. :'(
 
Olisko nuo jyrsityt lankut vähän semmoisia joissa yritetään yhdistää semiakustisen ja lankkukitaran fiilistä? esimerkiksi se kokonaan ontoksi koverrettu LesPauli jossa on se yksi iso kammio sisällä, ei varmaan paljoa eroa jos lainkaan semmoisesta thinlinestä. Niin ja eikös nää Gibsonin midtownit perustu juurikin ontoksi jyrsittyyn lankkuun? vai ymmärsinkö oikein? kuitenkaan ne ei ole rakenteeltaan ihan perinteisiä ESsejä.

hallu: Olisko nuo jyrsityt lankut vähän semmoisia joissa yritetään yhdistää semiakustisen ja lankkukitaran fiilistä? esimerkiksi se kokonaan ontoksi koverrettu LesPauli jossa on se yksi iso kammio sisällä, ei varmaan paljoa eroa jos lainkaan semmoisesta thinlinestä. Niin ja eikös nää Gibsonin midtownit perustu juurikin ontoksi jyrsittyyn lankkuun? vai ymmärsinkö oikein? kuitenkaan ne ei ole rakenteeltaan ihan perinteisiä ESsejä.
 
Jos tarkoitat noita pikkuisen vanhempia LP Custom Lite- ja Studio Lite- malleja, niin niissä on se D-kirjaimen mallinen jyrsintä "täytetty" samoin kuin US-1 mallissa balsalla ("kauppanimenä" käytetty "Chromyte" -nimitystä) eli siellä ei sitä "tyhjää tilaa" ole. Sittenhän on nää Elegantit ja Supremet sun muut Midtownit. Tuskin niissä(kään) on mitään semiakustisen ohuen kannen "resonanssiominaisuuksia" suoraan tavoiteltu. Ja sitten on monella muullakin valmistajalla jotain Tele Thinlinen tapaisia, pitäiskö niitä sitten kutsua Vantagen Entertainer-mallin tavoin 1/4-akustisiksi.. Noita Entertainereitakin on sitten f-aukolla ja ilman, mutta se kansipuu on kuitenkin tuollanen puoliakustisen ohut laminoitu vaahterakansi..
 
Ja juu, varsinaisesti sustainiin en oo oikein noissakaan huomannut sen merkittävämpiä lisäyksiä.. Kaikissa noissa yllämainituissahan on se "keskipalkkirakenne" joten ihan hollow body-semiakustisia eivät ole.