Kitarat: kitarakamat ›

Mistä näitä saa? Jos tilaan tänään niin ehtiikö ens viikon aikana perille? Hinnalla ei ole väliä!
 
kyllä mä sulle niitä voin toimittaa, eri asia onko ne eläviä :).

Yleisesti ottaen aiheeseen liittyen en omaa mielipidettä; kukin ostakoon sellaisen kitaran mikä tekee hänet onnelliseksi... =) Sen sijaan joku haukkui täällä SRV mallia mielestäni aiheetta. Stevie Ray käytti kuitenkin suurimman osan urastaan ykköskitaranaan tiettyä samaa modattua stratoa, jossa oli muutoksia maallikon silmissä pilvin pimein (ylikäämittyjä mikkejä, käännetty vibratalla, jumbofrets jne.).
 
Tuo kitara on "kopioitu" SRV mallissa ja Stevien veljen Jimmyn mukaan Stevie aikoi laittaa ykkösensä hyvin ansaitulle eläkkeelle ja siirtyä omaan nimikkomalliinsa, mutta kuolema ehti väliin... Uskoo ken tahtoo.

Tuo kitara on "kopioitu" SRV mallissa ja Stevien veljen Jimmyn mukaan Stevie aikoi laittaa ykkösensä hyvin ansaitulle eläkkeelle ja siirtyä omaan nimikkomalliinsa, mutta kuolema ehti väliin... Uskoo ken tahtoo
 
En usko! Ei ollut tommosia nimikkomalleja SRV.n elinaikana.
Nr.1:n kaulahan se oli joka "eläkkeelle" joutui useiden nauhanvaihtojen takia. Kaula oli hioutunut osittain tasaiseksi ja nauhan kolot liian väljät.
 
Pakko myöntää onhan tuossakin mallissa puolensa, mutta jotenkin se SRV teksti siinä pleksissä (onko se tosiaan joka yksilössä, vai onko se vain näytekappaleessa) menee hieman yli.
Ja vielä se hinta. Törkeää nimellä ratsastamista.
 
Eihän sitä voi laskea niin, että otetaan vakio fenkun hinta ja siihen lisätään custom osien hinnat. Ei siinä näitä vakio osia ole milloinkaan ollutkaan. Eikä ne custom osat tule tehtaalle sen kalliimmaksi.

Niin, se on tosiaan hyvä muistaa, että Les Paul on perimmiltään Les Paul-nimisen kitaristin Signature-malli.

Joo, niitä varsinkin on hyvä verrata.
Minkä verran Les Paul-mallit erosi sen aja muista Gibsoneista, ja miten SRV eroaa perus Stratosta.
No joo, ymmärrän silti pointin. Mielipidejuttuja hyvin pitkälle.

Joo, niitä varsinkin on hyvä verrata.
Minkä verran Les Paul-mallit erosi sen aja muista Gibsoneista, ja miten SRV eroaa perus Stratosta.
No joo, ymmärrän silti pointin. Mielipidejuttuja hyvin pitkälle.
 
No tosiaan, tuo nyt on vähän kuin vertaisi linnunpönttöä puukon tuppeen siinä asiassa, että kummassa lintu tykkää paremmin asua. Les Paul oli siis ihan kokonaan uusi signature-kitaramalli, SRV-strato taas on signature-versio jo olemassa olevasta kitaramallista. Mutta en minäkään jostain jo muutenkin valmistettavasta kitarasta signatureversiota ostaisi.

Kehtaisitteko soittaa naisen nimellä varustetulla signaturella?
 
Kyllä siitä SRV-kepistä lähtisi pleksi vaihtoon, mutta kyllä minä sillä kehtaisin soittaa. Voisin jopa laittaa vähän pennejäkin kiinni siihen.

Les Paul oli siis ihan kokonaan uusi signature-kitaramalli, SRV-strato taas on signature-versio jo olemassa olevasta kitaramallista. Mutta en minäkään jostain jo muutenkin valmistettavasta kitarasta signatureversiota ostaisi.
 
Siis ymmärsinkö oikein, ett stratolla on tollanen samanlainen malli, joka vaan ei ole SRV nimellä??
Jos näin on, niin en ole tiennytkään.
SRV taitaa olla tällähetkellä ainut strato-malli, missä on jumbo nauhat?? Tokihan kaikkiin niihin saa jumbonauhat customoituna...

Pakko ottaa kantaa tähän!
Ihan totta, että sillä nimellä rahastetaan.
Mutta on siellä hyviäkin tapauksia.
Hommasin itselleni Ibanezin JS:n koska miellytti niin paljon.
Erinomainen kaula ja otelauta, mukavin ja tasapainoisin body tähän mennessä, upea saundi ja ulkonäkö.
Ei tosiaankaan mikään muunneltu RG/Strato/LP.
Samaa voisin sanoa VanHalen mallista, jota olen vähän testannut... Jem taas tosiaan on kuin hieman viritetty RG ja ne Gibsonin Angus Young jne. mallit on tosi rahastusta.

Yleinen mielipiteeni tähän varsin mielenkiintoiseen aiheeseen ja keskusteluun kuluu seuraavasti:
 
Kun luodaan täysin uudenlainen soitin, on ymmärrettävää että hinnat nousevat tietysti kehityskustannusten yhteydessä. Jos taas kyseessä on vahvasti vanhan mallinen/tyyppinen soitin joka on vain "hieman" modifioitu jonkun artistin mieltymysten mukaan (tahi vaihtoehtoisesti modifioitu ja vain nimetty jonkun artistin mukaan), on järjettömän korkeaksi nouseva hinta (tyyliin Fender, Gibson etc.) lähinnä rinnastettavissa aseettomaan ryöstöön. Onhan tietysti olemassa halvempiakin signature-malleja, kuten esim. Yamahan Ty Tabor, Mike Stern ja John Myung mallit (puristit voivat tässä vaiheessa aloittaa valittamisen: "Eihän Yamahan ritsoja voi mitenkään verrata Gibsoniin tai Fenderiin!!!"). Otin nämä Yamahan mallit lähinnä esille sen takia, että on olemassa myös hieman modifioituja signaturemalleja suhteellisen edulliseen hintaan.
 
Tähän aiheeseen saadaan tietysti myös se näkökulma, että eihän mitään ole pakko ostaa ja fiksut soitintehtailijathan myyvät ymmärrettävästi soittimiaan juuri niin kalliilla hinnalla, kuin asiakas sen on valmis ostamaan. Kaupankäynnin päätarkoitushan on yleensä tuottaa toiselle osapuolelle voittoa ja tyydyttää tuotteella toiselle osapuolelle syntynyt tarve.
 
Mitä sitten tulee tuohon Gibsonin AGED-sarjaan (tai Fenderin Time Machine-sarjaan), niin minun puolesta tehtailijat niitä myyköön ja ne joilla on varaa ostakoon. Itse en maksaisi tuollaisia summia soittimesta joka vain kuullostaa, tuntuu, näyttää ja haisee samalle kuin 50-luvulla valmistettu, mutta ei ole kuitenkaan todellisuudessa muutamaan kuukautta vanhempi. Mikäli jollekin kuluttajalle nämä edellä mainitut ominaisuudet ovat tärkeitä ja rahaa löytyy, niin siitä vaan törsäämään. Itse jätän kuitenkin suosiolla ostamatta Gary Rossington-katki-poikki-pinoon Les Paulin, koska se ei tuo minulle mitään lisäarvoa, että siinä on samat naarmut ja korjausruuvit kuin Herra Rossingtonin omassa (eikä minulla olisi varaa sellaista ostaakkaan...)
 
"Jokainen hankkikoon itselleen soittotuntuman, äänen, ulkonäön ja arvojen puolesta parhaiten sopivan instrumentin"
 
No nyt on taas vuodatettu tarpeeksi...UGH!

En usko! Ei ollut tommosia nimikkomalleja SRV.n elinaikana.
Nr.1:n kaulahan se oli joka "eläkkeelle" joutui useiden nauhanvaihtojen takia. Kaula oli hioutunut osittain tasaiseksi ja nauhan kolot liian väljät.
 
Pakko myöntää onhan tuossakin mallissa puolensa, mutta jotenkin se SRV teksti siinä pleksissä (onko se tosiaan joka yksilössä, vai onko se vain näytekappaleessa) menee yli.
Ja vielä se hinta. Törkeää nimellä ratsastamista.
 
Kaula vaihdettiin Nro 1:stä ainakin kerran, headstockin haljettua. SRV-teksti on tosiaan kaikissa SRV-signaturekitaroissa, mutta kyllä alunperinkin kyseinen teksti löytyi herran kitaroista, eli siinä mielessä ymmärrettävää.
 
Nyt tulee uskomatonta mutu-tietoa, mutta näin muistaisin lukeneeni:
 
SRV oli tosiaan ollut kehittelemässä nimikkomalliaan, mutta tuotanto oli jäissä SRV:n mielestä liian korkean hinnnan mukaan.
 
Koitin etsiä lähdettä mutta en löytänyt.
 
Kyllä Stevie parka varmaan pyörii haudassaan (RIP).
Soitteli hieman eri tyylin soittimilla. Ei ollut kaverilla Texas Speciaaleja yms.
 
Ei ollut SRV:llä Texas speciaaleja ei, mutta ne ovat suunniteltu matkimaan mahdollisimman hyvin numero 1:en mikkejä. Stevie Ray:n mikit olivat 'alkuperäiset' ja TS:ät (hyviä) kopioita niistä.

Kehtaisitteko soittaa naisen nimellä varustetulla signaturella?
 
Viittaatko B.B. Kingin Lucilleen?

www.texasflood.com
sieltä sitten se Faq!

Kehtaisitteko soittaa naisen nimellä varustetulla signaturella?
 
Häh !
 
Minulle kitarat ovat aina olleet naispuolisia esineitä, eikä minulla olisi lainkaan vastenmielistä soittaa Rickenbaker Susan Hobbs - mallilla.

No tosiaan, tuo nyt on vähän kuin vertaisi linnunpönttöä puukon tuppeen siinä asiassa, että kummassa lintu tykkää paremmin asua. Les Paul oli siis ihan kokonaan uusi signature-kitaramalli, SRV-strato taas on signature-versio jo olemassa olevasta kitaramallista. Mutta en minäkään jostain jo muutenkin valmistettavasta kitarasta signatureversiota ostaisi.
 
Muuten ikäänkuin knoppi-tietona, on olemassa Les Paul Signature - malli. Gibson Les Paul Recording model oli jo lähes signature, koska se oli erittäin lähellä sitä Les Paul erikoismallia, jolla Les Paul itse soitti 60-luvulla. Recording modelista tehtiin kuitenkin vielä täysin samankaltainen hyvin harvinainen Signature.
 
Les Paul on hyvä esimerkki signature-keskustelussa, koska mies ei ole koskaan soittanut yhdelläkään levyllä kitaralla, jonka me miellämme Les Paul modeliksi. 50-luvun Les Pauleissa, jotka tehtiin hänelle oli tasainen kansi eikä lainkaa vaahteraa mahongin päällä, mikit olivat myös ilmeisesti Les Paulin itse tekemät. (Les Paul suunnitteli ja keksi sekä rakensi paljon omia laitteita, kuten moniraita nauhurin).
 
Muuten minä ostaisin mielummin Gretsch 6120 Brian Setzerin, kuin normaalin 6120 uusinta julkaisun. On paljon kitaroita joiden Signature-malli on paljon kiinnostavampi kuin vakiomalli.
 
Fender toimii aina hyvin läheisessä yhteistyössä Signaturen-haltija artistin kanssa, joka saa nimikkomallistaan tietenkin myös raakaa rahaa niinkuin kuuluukin saada - koitappa lyödä jonkin vaikka kuolleenkin artistin nimi mihin tahansa tuotteeseen - kyllä edunvalvoja löytyy hämmästyttävän nopeasti ei niillä niin vain rahasteta .
 
Stevie Ray soitti keikoilla uransa loppuaikoina Fender custom shop-kitaroilla, koska ei halunnut enää kiertää arvokkaiden 50 - 60 luvun vehkeiden kanssa, niin tekee muuten suuri osa huippunimistä, oli niillä Signature-mallia tai ei.
 
Iseasiassa asia on niin, että kahdesta kitarasta kannattaa ostaa se, joka on omasta mielestä parempi sikäli kuin rahavarat sallii.
 
Ei kitarat ole mitään kodinkoneita, kitarassa kuuluu olla SE JUTTU, mikä se juttu on, sehän on kaikille tietenkin erilainen.

Viittaatko B.B. Kingin Lucilleen?
 
En, vaan esmes Fenkun Bonnie Raittiin ym.

Stevie Ray soitti keikoilla uransa loppuaikoina Fender custom shop-kitaroilla, koska ei halunnut enää kiertää arvokkaiden 50 - 60 luvun vehkeiden kanssa, niin tekee muuten suuri osa huippunimistä, oli niillä Signature-mallia tai ei.
 

 
Tässä on muuten hyvin perusteltu tarve näille "valmiiksi kolhituille" vehkeille. Ei sitä siellä stadikalla kukaan huomaa (kuule eikä näe), että soittaako aidolla Broadcasterilla vai Custom Shopin vääntämällä feikillä. Eipä tarvi varoa. Tarviiko 3000 eypon keppiä varoa, nääh...
 
Kyllä muuten nää time machine kepit on ihan helvetin hyvän oloisia. Tosin jos ostamassa olisin, niin ostaisin kyllä kolhimattoman ja kolhisin itse.

Onkos kukaan muu huomannu Helsingissä Musafasun ikkunassa sitä kolhittua SRV-stratoa? Näyttää kyllä todella aidolta, no on kyllä varmaan hintava.

No jos noi artist signature kitarat on jollekin tuollainen punainen vaate niin mitä mieltä olisitte Fender Muusikoiden.net Limited Edition Stratocasterista? Fender on nimittäin tehnyt Fender Discussion Pages nettisivustolle (www.fenderforum.com) oman 68 kappaleen nimikkomallin joista yksi on huutokaupattavana Ebaylla.
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ;item=2517574379&category=38082
 
Paljonkohan tuo FDP signature nostaa tämä straton hintaa?