Kitarat: kitarakamat ›

Presidentti: Joka tapauksessa hyvä pätkä. Ja siinäpä näkyi myös miten Fullertonin setä sahaili kolmesta palasta tehtyä Telecasteria.
 
Tele? Minusta selvästi strato :D

Tinnittus: Tele? Minusta selvästi strato :D
 
OK, varaan ajan optikolle.
 
Mutta juttu lähinnä oli se kun jokaisessa MIM vs. MIA -keskustelussa vedetään aina tämä "kahdesta palasta" -kortti esiin.

Presidentti: OK, varaan ajan optikolle.
 
Mutta juttu lähinnä oli se kun jokaisessa MIM vs. MIA -keskustelussa vedetään aina tämä "kahdesta palasta" -kortti esiin.
 
Hyvä huomio.
 
Eikös fenderin puuosastolla ollut erillinen merkki jonka piirsivät niihin huonompiin runkoihin jotta maalari tiesi mitkä maalataan piiloon eli solidiksi ja mitkä jätetään näkyväksi eli sunburstiksi.
Tuosta videon bodysta tul melko varmastii solidi värillinen.

Presidentti: OK, varaan ajan optikolle.
 
Mutta juttu lähinnä oli se kun jokaisessa MIM vs. MIA -keskustelussa vedetään aina tämä "kahdesta palasta" -kortti esiin.
 
Kyllähän jo 60-luvulla Fendein rungot tehtiin usein kolmesta palasta. En usko että soundin kannalta on merkitystä onko 2- vai 3-palainen runko. Todelliset palapelirungot on eri asia.

Rämppy: Todelliset palapelirungot on eri asia.
Haistan 'puun vaikutus kitaran soundiin' aihiota.
 
Mutta: erottaako soundista meksikolaisen (niissähän tyypillisesti on enemmän rimoja kuin jenkkimalleissa), tai vaikka tietyn aikakauden jenkkisunburstit, joissa oli useampi palikka alla ja viilu päällimmäisenä?
Ja vielä pitäis pystyä erottamaan mikä osa siitä soundista on palikkamäärästä riippuvaa, eli joku vakiointikin pitäis löytää...
 
Toivottavasti ei kukaan sentäs kerro, että vain x-määrä palikoita tuottaa 'oikean' soundin, tai että viilutus pilaa sen.
;)
 
(Sori, mutta lauantai...)

Tinnittus: Eikös fenderin puuosastolla ollut erillinen merkki jonka piirsivät niihin huonompiin runkoihin jotta maalari tiesi mitkä maalataan piiloon eli solidiksi ja mitkä jätetään näkyväksi eli sunburstiksi.
Tuosta videon bodysta tul melko varmastii solidi värillinen.
 
Videossa näkyvän rungon keskipalikka on sen verran tumma, että veikkaan näin tapahtuneen.
 
Mutta noin muistelisin asian olleen. Eli se "hand selected alder" on meinannut lähinnä sitä että vähän tarkemmin katsellaan, että lankkujen syyt menevät samansuuntaisesti.
 
73nd3r: Haistan 'puun vaikutus kitaran soundiin' aihiota.
 
https://i.pinimg.com/736x/d4/bb/1d/ … 9d--amazing-body-unique-guitars.jpg
 
Kokeilematta paskaa. t. diu diu ukko

73nd3r: Haistan 'puun vaikutus kitaran soundiin' aihiota.
 
Mutta: erottaako soundista meksikolaisen (niissähän tyypillisesti on enemmän rimoja kuin jenkkimalleissa), tai vaikka tietyn aikakauden jenkkisunburstit, joissa oli useampi palikka alla ja viilu päällimmäisenä?
Ja vielä pitäis pystyä erottamaan mikä osa siitä soundista on palikkamäärästä riippuvaa, eli joku vakiointikin pitäis löytää...
 
Toivottavasti ei kukaan sentäs kerro, että vain x-määrä palikoita tuottaa 'oikean' soundin, tai että viilutus pilaa sen.
;)
 
(Sori, mutta lauantai...)
 
Lisää bensaa puukeskusteluun :D
Mulla oli vm. -94 sunburst Fender American Standard strato, joka soi harmillisen tumpusti niin akustisesti kuin sähköllä. Keppiä trimmailtiin ammattiauttajienkin toimesta ja mikitkin päivitettiin. Mutta ei siitä kunnolla soivaa peliä tullut. Kaula tuossa oli oikein hyvä. Mika Alku -vainaa tutkiskeli keppiä ja totesi että tää on näitä, jossa on viilut pinnassa ja pohjassa ja välissä ties kuinka monesta palasta liimailtu runko. Kitara vaihtui sitten Fender 62 reissue -stratoon, ja muistan kuinka tuon reissuen sointi oli ilman sähköjäkin ihan eri planeetalta.
Tiedä sitten vaikuttiko puut ja runkopalojen määrä, vaiko psykoakustiikka.

Surullinen tarina, ja sympatiat, vaikka olikin häpiend.
 
Itse puuviiluasiaan ei oikein voi sanoa muuta kuin että Les Paul. Tai Fender-osastolta nuo FMT/QMT-kitarat.

73nd3r: Surullinen tarina, ja sympatiat, vaikka olikin häpiend.
 
Itse puuviiluasiaan ei oikein voi sanoa muuta kuin että Les Paul. Tai Fender-osastolta nuo FMT/QMT-kitarat.
 
Ei ne puuviilut, mutta se mitä niiden viilujen välissä on. Tai kokonaisuus. Tai sitten kuun ja muiden taivaankappalten asento.

Rämppy: Lisää bensaa puukeskusteluun :D
Mulla oli vm. -94 sunburst Fender American Standard strato, joka soi harmillisen tumpusti niin akustisesti kuin sähköllä. Keppiä trimmailtiin ammattiauttajienkin toimesta ja mikitkin päivitettiin. Mutta ei siitä kunnolla soivaa peliä tullut. Kaula tuossa oli oikein hyvä. Mika Alku -vainaa tutkiskeli keppiä ja totesi että tää on näitä, jossa on viilut pinnassa ja pohjassa ja välissä ties kuinka monesta palasta liimailtu runko. Kitara vaihtui sitten Fender 62 reissue -stratoon, ja muistan kuinka tuon reissuen sointi oli ilman sähköjäkin ihan eri planeetalta.
Tiedä sitten vaikuttiko puut ja runkopalojen määrä, vaiko psykoakustiikka.
 
3-5 palasta niissä oli.

Tiedä sitten... helppohan noiden viiljujen väliin on kätkeä vaikka mitä paskapalasia, niinkuin fender teki ainakin tuon kyseisen straton kohdalla.