Kitarat: kitarakamat ›

Tinnittus: 80-luvun superstraton "ennustetaan" nousevan vintage leiriin....siis kitara, joka on kesto vitsi....ei tule tapahtumaan.
 
Mites esim. Ibanez JEM ? Kramer Nightswan tai Baretta?

Sinänsä on huvittavaa, että 70-luvun Fendereistä on tullut haluttuja vintage-kitaroita, vaikka vintage-kitarailmiö syntyi 70-luvulla juuri reaktiona sen ajan kitaroiden heikkoon laatuun. Huono kitara ei muutu hyväksi ajan myötä. Vilkaisin Kitarakuun 70-luvun stratoja, joissa molemmissa paino 4 kg. Puhunee puolestaan. Toisaalta kaverillani 70-luvun Precision, jossa on kevyt leppäbody ja joka soi todella hienosti.

milahtee: Sinänsä on huvittavaa, että 70-luvun Fendereistä on tullut haluttuja vintage-kitaroita, vaikka vintage-kitarailmiö syntyi 70-luvulla juuri reaktiona sen ajan kitaroiden heikkoon laatuun. Huono kitara ei muutu hyväksi ajan myötä. Vilkaisin Kitarakuun 70-luvun stratoja, joissa molemmissa paino 4 kg. Puhunee puolestaan. Toisaalta kaverillani 70-luvun Precision, jossa on kevyt leppäbody ja joka soi todella hienosti.
 
Kyllä nykyäänkin parhaat kitarat painaa sen 4 kg ja mulla on yksi seitkytluvun strato joka painaa 4,5 kg samoin tuo vuoden -81 Ibanez painaa 4,5 kg. Mitä tulee Fendereihin, niin kyllä seitkytluvulla oli vakavia laatuongelmia .... kuulemma (enää niitä ei varmaan ole jäljellä tai ne on korjattu), mutta ne seitkytluvun fenkut mitä olen itse soittanut kestää kyllä hyvin vertailun tämän päivän kitaroihin. Se tinatalla on kyllä niin surkea esitys, että sitä ei pysty puolustamaan mitenkään vaikka vähän mielikin tekisi :-D.

hallu: Kyllä nykyäänkin parhaat kitarat painaa sen 4 kg ja mulla on yksi seitkytluvun strato joka painaa 4,5 kg samoin tuo vuoden -81 Ibanez painaa 4,5 kg. Mitä tulee Fendereihin, niin kyllä seitkytluvulla oli vakavia laatuongelmia .... kuulemma (enää niitä ei varmaan ole jäljellä tai ne on korjattu), mutta ne seitkytluvun fenkut mitä olen itse soittanut kestää kyllä hyvin vertailun tämän päivän kitaroihin. Se tinatalla on kyllä niin surkea esitys, että sitä ei pysty puolustamaan mitenkään vaikka vähän mielikin tekisi :-D.
 
Eikös Fenderin custom shopissakin maksa extraa, että saa kevyet puut?
 
Mutta kyllä sieltä 70-luvultakin, kaikista ongelmista ja säästöohjelmista huolimatta, välillä vissiin hyviäkin tullut. Esim. Tämän pätkän strato https://youtu.be/POKPRCZ--q8
Vissiin orkkismikit ja kaikki. Vai onko se vaan sitä axe-fx:n taikaa ;)

Tässä yks kaveri, joka ei vissiin tiennyt että ne 70-luvun stratot on huonoimpia ikinä, ja se tinatalla varsinkin on ihan paska....
 
http://www.treblebooster.net/blackmore.html

--ps--: Tässä yks kaveri, joka ei vissiin tiennyt että ne 70-luvun stratot on huonoimpia ikinä
 
Blackmore on sanonut, että se valitsi straton kitaraksi, koska se oli vaikeampi soittaa kuin esimerkiksi Gibsonit. Joskus kitara voi tuntua niin liukkaalta, että se tavallaan luistaa alta kun yrittää soittaa nopeasti. Strato hidastaa sopivasti soittamista, varsinkin ne huonoimmat vintage-tyyliset stratot. Huonous ei siis välttämättä ole huono asia kaikille, se voi olla tietoinen valinta. Jokainen telecasterilla soittava tietää sen.

Tinippa84: Mites esim. Ibanez JEM ? Kramer Nightswan tai Baretta?
 
Tarkoitin sitä Fenderin tekelettä.

--ps--: Tässä yks kaveri, joka ei vissiin tiennyt että ne 70-luvun stratot on huonoimpia ikinä, ja se tinatalla varsinkin on ihan paska....
 
http://www.treblebooster.net/blackmore.html
 
No tottahan toki, jos yksi kuuluisa kepittäjä tykkää, niin sillonhan sen täytyy olla hyvä ja kaikki muut on väärässä ;)

Krice: Blackmore on sanonut, että se valitsi straton kitaraksi, koska se oli vaikeampi soittaa kuin esimerkiksi Gibsonit. Joskus kitara voi tuntua niin liukkaalta, että se tavallaan luistaa alta kun yrittää soittaa nopeasti. Strato hidastaa sopivasti soittamista, varsinkin ne huonoimmat vintage-tyyliset stratot. Huonous ei siis välttämättä ole huono asia kaikille, se voi olla tietoinen valinta. Jokainen telecasterilla soittava tietää sen.
 
Perustelihan Jeff Beckin aikoinaan siirtymistään les paulista stratoon sillä, että jälkimmäisellä on vaikeampi soittaa liikaa. Kokeiltuaan Ibanezia totesi niin ikään, että liian helppo kitara soittaa.

Ne on tollaset Blackmooret sellassii sällei, jost soon aeva sama mitä niille lyö kouraan, aina soi. Niin monasti on nähty tämä, kun oikea pelimanni ottaa jotain kouraan, se vaan soi, suurinpiirtein riittää et siinä on kielet...

Musta tuntuu, osittain oon kokenukki, että hyviä telecastereita ja stratoja on tehty 60-luvulta 2010 luvulle, samoin huonoja. Paljon huonoja kitaroita sattui tielle erityisesti 70-luvulla kun uutta kitaraa metästin, kotikaupunkiin tuli vaan huonoja yksilöitä ja piti tyytyä käytettyihin 60 luvulla tehtyihin. Tuo paino ei musta korreloi pahastikaan sustainiin paitsi niissä kitaroissa missä on kovasti messinkiä, ei aina silloinkaan. Nykyään tykkään soitella keveillä, elämisensä eläneillä kitaroilla, kuivaa puuuta, semi-hollow, tai flaxwoodin kuitukamppeita.

Krice: Huonous ei siis välttämättä ole huono asia kaikille, se voi olla tietoinen valinta. Jokainen telecasterilla soittava tietää sen.
 
Mjoo, niinkus esim. Jimmy Bryant, James Burton, Roy Buchanan, Danny Gatton, Billy Kirchen, Redd Volkaert ja mitä näitä nyt on... Ihan pelottaa ajatellakin, mitä olisivat saaneet tai saisivat aikaan "paremmalla" kitaralla ;D.

Jännä miten historia ja perinteet voivat nostaa esineen hintaa mielettömälle tasolle, muista ominaisuuksista ei niin väliä.
 
Ensimmäisiä Ibanezin Jem -malleje myydään jopa kaksin- tai kolminkertaisilla hinnoilla siihen verrattuna mitä ne olivat alunperin.

Ei nyt suoraan Herra Teleä koske mutta tuli reilu 10 v. sitten ostettua merkkipäivän kunniaksi vm. 79 Jenkki-Stato, keltainen ja vaahtera otelaudalla. Ihan paska soundi, ei mitään sustainia, painaa kuin synti, melkein tarvitaan Pekkaniska nostamaan se soittajan olkapäille. On se kyllä hieno, vähän niinkuin Yngvellä mutta ei koverrettu otelauta.
 
Onhan se huvittavaa toisaalta että tostakin saisi omansa pois ja ehkä jotain leivänkin päälle.

ÄrGee: Jännä miten historia ja perinteet voivat nostaa esineen hintaa mielettömälle tasolle, muista ominaisuuksista ei niin väliä.

 
Ei nyt ihan sitä mitä sinä tarkoitit, mutta itse olen sitä sorttia, jolle kitaran historia on miltein se tärkein "ominaisuus".
Maksaisin hymyssä suin reippaasti ylihintaa jostain vanhasta Stratosta, jos sillä olisi luotettava tarina ja historia kerrottavanaan.
 
Minusta olisi karseeta, jos joutuis katselemaan kitaraa seinällä ja se ei kertoisi mitään tarinaa. Vähän sama kun olisi tyttöystävä, joka olisi puhumaton ja tuntematon sohvan nurkassa :D

Jos superstratot on naurettavia, niin miten olisi supertelet? Mikäli olisin massimies ostaisin "teleksi" tämmöisen Eddien Music Manin, ehkä eri värityksellä.
 
http://www.ebay.com/itm/MUSIC-MAN-E … k%3D1%26rkt%3D6%26sd%3D332295275113
 
Kuumottaa hemmetisti enemmän tuollainen, kuin joku 70-luvun massatuotantovuosina heikon laadunvalvonnan vuoksi liukuhihnalta läpi päässyt ja Suomeen pinon pohjalta myyty standarditele. Rohkenen veikata, että tuolloin ilmiö jossa amerikkalaiset ja japsit napsivat parhaat soittimet kasan päältä oli nykyistä räikeämpi laatuerojen ollessa suurempi. Suomalaiset saivat käsiinsä sontaa, ja nyt 40 vuoden päästä vinttiin soittokelvottomana hylätty rakkine on vintagea.

Tinnittus: Ei nyt ihan sitä mitä sinä tarkoitit, mutta itse olen sitä sorttia, jolle kitaran historia on miltein se tärkein "ominaisuus".
Maksaisin hymyssä suin reippaasti ylihintaa jostain vanhasta Stratosta, jos sillä olisi luotettava tarina ja historia kerrottavanaan.
 
Minusta olisi karseeta, jos joutuis katselemaan kitaraa seinällä ja se ei kertoisi mitään tarinaa. Vähän sama kun olisi tyttöystävä, joka olisi puhumaton ja tuntematon sohvan nurkassa :D
 
Toisille taas on aivan sama onko se kitara juuri pakasta vedetty, eikä sillä ole mitään tarinaa kerrottavanaan. Tarina voi olla se, että juuri se soitin on sellainen mitä olet halunnut vuosia. Ja siitä alkaa kyseisen soittimen tarina. En menisi kitaroiden ja ihmisten välistä vertailua tekemään jostain syystä...

Tinnittus: No tottahan toki, jos yksi kuuluisa kepittäjä tykkää, niin sillonhan sen täytyy olla hyvä ja kaikki muut on väärässä ;)
 
Ei vaan kitara-asioissa jokainen on oikeassa ja muut väärässä. Objektiivisten totuuksien puuttuessa jokaisella on oma totuutensa. Sähkökitaristi on täynnä myyttejä ja uskomuksia joita sitten puolustetaan enemmän tai vähemmän agressiivisesti.
 
Minusta meidän kaikkien olosi hyvä ymmärtää, että vaikka me olemme oikeassa, niin muut eivät ole välttämättä väärässä. Siihen varmasti auttaisi jos emme niin hanakasti nostaisi omaa totuuttamme toisten yläpuolelle..

hallu: Ei vaan kitara-asioissa jokainen on oikeassa ja muut väärässä. Objektiivisten totuuksien puuttuessa jokaisella on oma totuutensa. Sähkökitaristi on täynnä myyttejä ja uskomuksia joita sitten puolustetaan enemmän tai vähemmän agressiivisesti.
 
Minusta meidän kaikkien olosi hyvä ymmärtää, että vaikka me olemme oikeassa, niin muut eivät ole välttämättä väärässä. Siihen varmasti auttaisi jos emme niin hanakasti nostaisi omaa totuuttamme toisten yläpuolelle..
 
Se on kummallinen päivä, kun maailma saa värit, tuppaa vaan maksamaan, sen hinta on jonkun verran kipua matkan varrella, määrä riippuu luupäisyyden asteesta....voi sitä väärässä olemisen ihanuutta, voi olla ihan vapaasti väärässä...

Joku täällä jo totesikin tämän, mutta kompataan nyt: Onhan se sulaa hulluutta tuomita koko 1970-luvun Fender ja Gibson tuotanto kategorisesti ihan paskaksi. Miljoonia kitaroita valmistettu.
 
10 vuotta sitten eräs kaverini halusi Les Paulin, mutta oli epätoivoinen kun vaan ne ihan 50-60 luvun mallit on niitä hyviä ja kaikki 70-lukulaiset ja uudet on ihan huonoja. Yritin selittää, että monellako levyllä ja keikalla olet erottanut nuo wanhat ja uudet Lespat soundeiltaan...
 
Mietitään nyt vaikka Slashia, eikös mies soittanut Gunnareiden ekat levyt ihan jollain Tokain LP kloonilla tai vastaavalla. Ei ollut kallis Les Paul. Tulivat sitten tähdiksi ja Slash sai sopimuksen Gibsonin kanssa. Paraniko soundi keikoilla tai levyillä? Kukaan ei kuullut mitään eroa! :-)