Kitarat: kitarakamat ›

hallu: No joo tuo on kyllä pakko allekirjoittaa, että jos Plugiosastolle mennään niin S-Gear on ehdottomasti parasta mitä olen itse kokeillut ja jättää esimerkiksi MainStagen taakseen mun kirjoissa, vaikka MainStage on tietenkin monipuolinen työkalu, mutta kitaristina ottaisin mieluummin S-Gearin.
 
En mä jaksa enään millään ns. oikealla vahvistimella nauhoitella. Sellaisella kun purkittaa jotakin, niin hetken päästä miettii, että olis pitänytkin olla vähemmän gainia tai enemmän middlea tai kokonaan eri vahvistin tai ainakin vähemmän kaikua ja eri säröpurkkikin edessä... jne. jne.
 
S-Gear on hyvä, mutta on niitä ymmärtääkseni muitakin hyviä ja halpoja. Käsittääkseni aika moni jo keikkaileekin näillä softilla. Lisäksi toki tarvitaan midi-lankku tai jokin muu ohjaus soundien/efektien vaihtamiseen.
 
Jossain perinteisessä etuasteessa toki on se etu tietotekniikkaan nähden, että wanha tekniikka on aikalailla idiottivarmaa. Voihan sellaisen ottaa mukaan spareksi.
 
S-Gearin kanssa voi käyttää esim. Ownhammerin erinomaisia kaappimallinnoksia, mutta halusin osoittaa mihin S-Gear pystyy ihan omin avuin tällaisen kotisoittelijan näpeissä. Lisäksi S-Gear ottaa hyvin vastaan oikeita pedaaleja - fuzzit tosin eivät ole sen kanssa aivan parhaimmillaan.
 
Mulla on vielä paljon oppimista S-Gearista ja sille sisäänsoittamisesta. Alkuun tosin pääsee todella helposti. Tämä oli itse asiassa vasta ensimmäinen nauhoitukseni S-Gearilla, mutta kuten tulin edellä argumenoineeksi, paluuta ei taida olla.
 
Eikä toi nyt mun mielestäni häviä oikealle putkivahvistimelle edes dynamiikassa. Tarvitaan vain hyvä äänikortti sekä taitoa säätää äänikortin ja S-Gearin input volume oikein.
 
Plugarit (S-Gear tosin toimii myös stand alonena) sopivat kuin nyrkki silmään jos:
- Et pelkää tietotekniikkaa
- Osaat englantia (manuaalit ja foorumeilta saatavissa oleva apu: in English)
- Tykkäät nysvätä / olet perfektionismiin taipuvainen
- Olet ylipäätään kiinnostunut signaaliketjusta ja sen osista
- Et halua kuulostaa samalle kuin kaikki muutkin

RaskasMielinen: En mä jaksa enään millään ns. oikealla vahvistimella nauhoitella. ...........
 
Minä nauhoittelen tietenkin myös oikeilla vahvistimilla mikitettynä, mutta himassa demoillessa käytän sekä kitaraetuvahvistinta (Koch Pedaltone) joka on koko ajan kytkettynä tietokoneeseen, niin sen käyttö on nopeaa ja vaivatonta ei tarvitse kuinkäynnistää haluttu äänitysohjelma ja alkaa äänittämään. Bassossa sama juttu mulla on bassoetari koko ajan kytkettynä ja siinäkään ei muuta kuin piuha kiinni ja painaa rec:iä. Treenikämpällä (joka on myös studio) äänitän mikrofoneilla (välillä myös vahvistimesta suoraan linjaan).
 
En väitä, että nuo olisi parempia tai helpompia, koska ei ne ole kaikille. Ne vaan välttää minulle ihan hyvin ja niitä mä osaan käyttää (ei liikaa liikkuvia osia). Minulle äänittämisessä ja muutenkin musiikin tekemisessä on kyse nimenomaan viitsimisestä. Se miten teen tai se työprosessi on osa luomisprosessia. Minä olen kaikessa tekemisessä välineen vastuksen kannattaja. Välineen vastus on tärkeä ja aliarvostettu osa luomisprosessia. Rajattomuus on luovalle ihmiselle helposti myrkkyä, koska se oma ilmaisu täytyy voida nojata johonkin. Digitaalisuus tuo ja on tuonut tässä asiassa odottamattoman ongelman joka täytyy pitkässä juoksussa tekijöiden tavalla tai toisella ratkaista.
 
Musiikin tekemisessä me puhumme oikeasti tunnepuolen asioista. Soittajalle/taiteilijalle on tärkeää, miltä jokin asia tuntuu myös siksi, koska musiikissa on kyse tunteiden ilmaisemisesta. Täällä foorumilla meillä on käytössämme vain rationaalisuuden kieli joten näistä asioista keskustellessa joudumme usein ongelmiin, kun sekoitamme nämä asiat keskenään. Huomasin tulevani "väärinymmärretyksi" yrittäessäni selittää omia ratkaisujani tai miten asiat havaitsen . Uskon sen johtuneen siitä, että yritän/yritin löytää fysiologisia vastineita mieleni liikkeille. Siksi, että yritin selittää tunteitani rationalisuuden kielellä.

hallu: Minulle äänittämisessä ja muutenkin musiikin tekemisessä on kyse nimenomaan viitsimisestä. Se miten teen tai se työprosessi on osa luomisprosessia. Minä olen kaikessa tekemisessä välineen vastuksen kannattaja. Välineen vastus on tärkeä ja aliarvostettu osa luomisprosessia. Rajattomuus on luovalle ihmiselle helposti myrkkyä, koska se oma ilmaisu täytyy voida nojata johonkin. Digitaalisuus tuo ja on tuonut tässä asiassa odottamattoman ongelman joka täytyy pitkässä juoksussa tekijöiden tavalla tai toisella ratkaista.
 
Hyvin sanottu, ota plussa. Oletko tullut miettineeksi sellaista paradoksia, että rajattomia mahdollisuuksia sisältävän digitaalisen prosessin keskiössä on jotakin äärettömän askeettista, nimittäin sisäänsoitettu raita, paljaana ilman efektontia ja mallinnoksia? Se on todellista välineen vastustustusta, kun pitää kuulostaa hyvälle ilman mitään, sillä muuten sitä ei kannata prosessoida muuhun kuin roskakoriin.
 
Tämän asian allevivaamiseksi olin jättänyt puoli säkeistöä paljasta sisäänsoittoa edellä jakamani tuotoksen alkuun. Sisäänsoiton jälkeen raidalle voi siis tehdä mitä vain ja siihen voi palata yhä uudestaan ja uudestaan. On totta että mahdollisuuksien määrää on vaikea halita ja efektointi menee helposti överiksi. Silloin on varmaan ensin syytä kuunnella se sisäänsoitettu raita ja arvioida sitä. Jos se on hyvä, niin sille kannattanee tehdä oikeutta eikä hukuttaa sen nyansseja mallinnos- ja efektiähkyyn. Helpommin sanottu kuin tehty, itseäni riivaa jatkuva kiusaus vetää kaikki kerralla överiksi.
 
Moni soittaa sähkökitaraa ilman vahvistusta. Olen itsekin naureskellut sellaiselle, mutta en enään. Se on hyvä keino oppia soittamaan sisään laadukkaasti - ja oppia soittamaan hyvin ylipäätään, koska mitkään perinteisetkään vahvistimet ja efektit eivät lopulta pelasta huonoa soittotekniikkaa ja/tai tulkinnan puutetta.

RaskasMielinen: Hyvin sanottu, ota plussa. Oletko tullut miettineeksi sellaista paradoksia, että rajattomia mahdollisuuksia sisältävän digitaalisen prosessin keskiössä on jotakin äärettömän askeettista, nimittäin sisäänsoitettu raita, paljaana ilman efektontia ja mallinnoksia? Se on todellista välineen vastustustusta, kun pitää kuulostaa hyvälle ilman mitään, sillä muuten sitä ei kannata prosessoida muuhun kuin roskakoriin.
 
Mutta huom, digitaalisuuden ei tarvitse olla loputtomien recallien, reamppausten ja mallintamisen suo, vaan tavaran voi soittaa valmiina sisään ja vain miksata normaalisti. Itse vältän valintojen lykkäämistä aina seuraavaan vaiheeseen, koska silloin siitä vaiheesta tulee yhtä helevetin persettä. Yritäppä siinä keskittyä biisin ytimen ja fiiliksen hiomiseen, kun ensin pitää päättää kitara- ja bassoraidoille vahvarit, kaapit ja mikrofonit sekä niiden miljoona säätöä. Bassosta on tosin kiva olla se di-raita, koska se on ainakin minulle soundillisesti se vaikein kokonaisuuteen sovitettava instrumentti rock-kontekstissa. Rajat on jees, kunhan ne ei mee kokonaan kii ;)

Muovinen: Mutta huom, digitaalisuuden ei tarvitse olla loputtomien recallien, reamppausten ja mallintamisen suo, vaan tavaran voi soittaa valmiina sisään ja vain miksata normaalisti. Itse vältän valintojen lykkäämistä aina seuraavaan vaiheeseen, koska silloin siitä vaiheesta tulee yhtä helevetin persettä.
 
Näin minäkin aion tehdä, mutta jos miksausvaiheessa nousee tie pystyyn sen oman muka täydellisen kitarasoundin sovittamisessa muuhun, niin ei tarvitse soittaa raitoja uudestaan sisään kun käyttää plugarivahvistimia.

RaskasMielinen: Näin minäkin aion tehdä, mutta jos miksausvaiheessa nousee tie pystyyn sen oman muka täydellisen kitarasoundin sovittamisessa muuhun, niin ei tarvitse soittaa raitoja uudestaan sisään kun käyttää plugarivahvistimia.
 
Nauhoittaessahan pystyy helposti sen kuivan DI raidan soittamaan myös kitaralla vaikka soittasi millä sen märän raidan joten miksausvaiheessa on sekä äänittäessä valmista materiaalia, että digivahvistimelle syötettävää mtskua tarjolla.
 
Mulla on ihan vähän demojen miksailusta kokemusta ja sanoisin, että ihan hervottomia raitamääriä kannattaa välttää koska ei niistä pidä loppupelissä pirukaan kirjaa mitä mikäkin on jos ei kokoajan kirjoita muistiinpanoja ja sittenkin niiden jälkityöstäminen on työlästä jos raitamäärät nousee kymmeniin.

Klassinen pohdiskelu aiheesta "missä vaiheessa äänitysprosessia tehdä sitovia ratkaisuja" on tietysti aina paikallaan, mutta aloittaja halusi keventää livevarustustaan.
 
Tällöin olennainen kysymys on monitorointi - eli liikkuko aloittaja aina omalla PA:llaan ja omalla äänimiehellään, jolloin monitorointiolosuhteet ovat aina tutuhkot. Käyttääkö hän ehkä nappimonitorointia?
 
Mikäli noin ei ole, lienee oma, tuttu kitaravahvistin kaappeineen tässä suhteessa aivan yliveto - kevyesti roudausvaivan väärtti. Hiki säästää hermoja. Mutta jos haluaa mennä pelkillä efekteillään jonkunetusen kautta suoraan pöytään, niin ei kai siihen auta kuin mikä tahansa omaa suosikkivahvistintaan simuloiva etunen.

Mielenkiintoista keskustelua. Raskasmielisen jutuista tuli ajatus, että tässä kun on edelleen se "studion" pystytys kesken, niin mitä jos alkaisikin nauhottamaan jollain plugareilla tai what ever, mutta säästäisi nuo herkulliset putkivehkeet bändi ja normi kotisoittoon.
 
Mä en ole kyllä hittoikaan kiinnostunut digivehkeistä tai tietokoneista sinänsä, mutta jos tässä nyt aletaan nauhoittamaan, niin pakko se on joka tapauksessa sotkeutua koneisiin. Eikä mulla siis mitään ideologista ole digijuttuja vastaan, mutta ei ole koskaan löytynyt mielenkiintoa niihin. Mutta vaikuttaa siltä, että niissä olisi kiistattomia etuja, joten ehkä pitäisi tutustua...

Laulava Kylätohtori: Mielenkiintoista keskustelua. Raskasmielisen jutuista tuli ajatus, että tässä kun on edelleen se "studion" pystytys kesken, niin mitä jos alkaisikin nauhottamaan jollain plugareilla tai what ever, mutta säästäisi nuo herkulliset putkivehkeet bändi ja normi kotisoittoon.
 
Mä en ole kyllä hittoikaan kiinnostunut digivehkeistä tai tietokoneista sinänsä, mutta jos tässä nyt aletaan nauhoittamaan, niin pakko se on joka tapauksessa sotkeutua koneisiin. Eikä mulla siis mitään ideologista ole digijuttuja vastaan, mutta ei ole koskaan löytynyt mielenkiintoa niihin. Mutta vaikuttaa siltä, että niissä olisi kiistattomia etuja, joten ehkä pitäisi tutustua...
 
Koska joka tapauksessa tarvitset kotistudioprojektiin hyvän tietokoneen ja kunnollisen äänikortin (suosittelen Focusrite Scarletteja), niin plugarit siihen päälle (esim. S-Gear ja Ezdrummer2) ovat suorastaan edullisia, etenkin kun esim. S-Gearia voi käyttää myös lauluefektinä ja sillä voi soitella myös bassoraidat (kunhan hankkii pari bassokaappimallinnosta vaikka Ownhammerilta). Tuossa kun miksasin tekelettäni, niin käänsin aina vaan gainia pienemmälle. Näinhän ei voi tehdä jälkikäteen jos on äänitetty normivahvistimella. Mielenkiintoinen henkilökohtainen oppimiskokemus tuokin ja lopputulema on sovellettavissa toki myös omaan soittooni normivahvistimilla: gainia/drivea vain sen verran kuin todella tarvitsee, niin pysyy soundi paremmin kasassa ja erottelevana.
 
Sorry näistä OT-löpinöistäni. Vaikenen, hetkeksi.

Mallintavienkaan laitteidenkaan kanssa ei ole mitenkään pakko ajautua loputtoman säätämisen ja hieromisen suohon. Ja toisaalta näyttäähän tuota säädettävää putkien, pedaalien, kaiutinelementtien yms kanssa myöskin riittää jos tykkää tuollaisten kanssa harrastaa.
 
Itse olen reilun vuoden Amplifirella soittanut lähes kaikki kotisoitot, treenit ja parit keikatkin ilman että olen yhtään soundipresettiä itse tehnyt. Laitteen mukana tuli sen verran hyvä setti Amp Factoryn valmiita asetuksia, että noilla on pärjännyt, ja niistäkin vain noin 5 kpl on aktiivisesti käytössä. Ainoa editointi jota tullut tehtyä on soolobuustin lisääminen napin taakse jokaiseen aktiivikäytössä olevaan presettiin+jotain pientä kaikujen yms hienosäätöä biisiarsenaaliin sopivaksi.
 
Linjasoitto+PA-tyyppisessä ratkaisussa, oli toteutustapa sitten mallintava tai analoginen, on kyllä selvä etu että voi treenata kotona hiljaisella voluumilla pikkumonitoreilla jotakuinkin samoilla soundeilla kuin treeniksella tai keikalla PA:n kautta. Toki volan tuoma tekemisen meininki jää kotona vähäisemmälle.
 
Suosittelen aloittajaa haritsemaan myös mallintavia linjasoittoon. Mulla oli joskus esim Tech21 Trademark jonka kaiutinemuloidusta linjalähdöstä ei kyllä läheskään yhtä hyviä soundeja lähtenyt kuin saman laitteen ämyristä ulos kuului. Ero on kyllä huima esim Amplifireen tai todennäköisesti muihinkin kunnon kaappimallinnuksen omaaviin laitteisiin. Mutta omilla korvillahan ja soittotyylillähän noi on jokaisen testattava.

Nyt virittelin kamat Morleyn ABY-pedaalia siten, että saan yhdellä sisäänsoitolla vaatimattomasti... viisi raitaa purkkiin kerralla :)
 
* Roland RG-55 kitarasyna left-raita
* samainen kitarasyna right-raita
* Mesa Stiletto + Torpedo Live emuloitu SPDIF-raita
* samaisesta emuloimaton SPDIF-raita
- WoS-plugarista sitten kaappiemulaatio jälkeenpäin
* raakaraita kitaralta suoraan äänikortille
- vahvistin- ja kaappiemulointi sekä efektointi jälkeenpäin S-Gearilla plugarina
 
Hyvin toimii, ei pauku eikä sirise.
 
Saan siis talteen Stiletolta ominaissoundini, mutta voin vaihtaa myöhemmin siihen kaiutinkaapin ja/tai sen mikityksen. Lisäksi otan siis samalla talteen täysin raa'an raidan, jolle voin tehdä myöhemmin S-Gearilla täysin mitä haluan helisevästä cleanista murhasäröön. Kitarasyntikasta "varmuuden vuoksi" vielä vaikka enkelikuoro stereokuvan laidoille :D
Olen tyytyväinen :)

RaskasMielinen: Nyt virittelin kamat Morleyn ABY-pedaalia siten, että saan yhdellä sisäänsoitolla vaatimattomasti... viisi raitaa purkkiin kerralla :)
 
* Roland RG-55 kitarasyna left-raita
* samainen kitarasyna right-raita
* Mesa Stiletto + Torpedo Live emuloitu SPDIF-raita
* samaisesta emuloimaton SPDIF-raita
- WoS-plugarista sitten kaappiemulaatio jälkeenpäin
* raakaraita kitaralta suoraan äänikortille
- vahvistin- ja kaappiemulointi sekä efektointi jälkeenpäin S-Gearilla plugarina
 
Hyvin toimii, ei pauku eikä sirise.
 
Saan siis talteen Stiletolta ominaissoundini, mutta voin vaihtaa myöhemmin siihen kaiutinkaapin ja/tai sen mikityksen. Lisäksi otan siis samalla talteen täysin raa'an raidan, jolle voin tehdä myöhemmin S-Gearilla täysin mitä haluan helisevästä cleanista murhasäröön. Kitarasyntikasta "varmuuden vuoksi" vielä vaikka enkelikuoro stereokuvan laidoille :D
Olen tyytyväinen :)
 
Toimii kyllä, mutta kun olet äänittänyt kitaran ja komppikitaran, niin sulla onkin sitten kymmenen raitaa valittavana ja niiden tulpaukset niin raitoja on kakskymmentä. Tota menoa kun olet saanut rummut ja laulut ja bassot sun muut hoidettua on raitoja äkkiä 40 - 60. Miksaaja (joka saatat olla sinä itse) kiittelee kun on mistä valita :-D. Voin kertoa kokemuksesta, että digitaalisuus kaikkine mahdollisuuksineen houkuttelee tallentamaan ja tekemään vaikka mitä päättömyyksiä, mutta jos oikeasti meinaat tommosella raitamassalla lähteä työstämään, niin suosittelen lämpimästi että kirjoitat jokaisen raidan "noteen" huolelliset muistiinpanot, mikä raita ja mistä otosta se on mitä ja millä äänitetty ja miksi. Se runsauden mukanaan tuoma illuusio loputtomasta jälkityöstöstä ei välttämättä tarkoita laadun paranemista.
 
Kahden viimeisimmän bändidemottelun jälkeen otin itse kerralla opiksi, että raitoja äänitetään vain tarpeen kukaan mitä enemmän ja paremmin asiat on tehty etukäteen, sen helpompaa homma on jälkikäteen saada kunnialla maaliin ja hyvästä lähtömateriaalista saa yllättäen aika hyviä miksauksiakin.

Mielenkiintoinen ratkaisu kyllä Raskasmielisellä, mutta samaa vähän epäilen kuin hallu, että materiaalia tulee tavallaan liikaa. Mutta eihän siitä tarvitse oikeaa ongelmaakaan tehdä.
 
Murhasäröllä ja helkkyvällä kliinillä kyllä yleensä jo soitetaankin aika erilailla, joten osittain täydellinen valinnanvapaus vasta sitten lopuksi on hieman silmänlumetta. Tosin soittotyylin ja jälkikäsittelyn kombinaatioista voi tietty tulla luovia ratkaisuja tavallaan puolivahingossa.

sustain65: Murhasäröllä ja helkkyvällä kliinillä kyllä yleensä jo soitetaankin aika erilailla, joten osittain täydellinen valinnanvapaus vasta sitten lopuksi on hieman silmänlumetta. Tosin soittotyylin ja jälkikäsittelyn kombinaatioista voi tietty tulla luovia ratkaisuja tavallaan puolivahingossa.
 
Minähän tykkään soittaa melodioita. Soittotyyli on aika lailla sama särön määrästä riippumatta. Lisäksi nimen omaan tykkään nysvätä ja miksata. Ymmärsit juuri oikein, että pointti on osaltaan löytää jotakin tavallaan puolivahingossa, vasta miksausvaiheessa :)
 
Tänään pääsin nauhoittamaan laulajan kanssa. Katsotaan nyt tuleeko mitään jakamiskelpoista, mutta on tää kotistudiossa nysvääminen vaan niin helvetin kivaa ja koukuttavaa touhua. Joka päivä oppii jotakin uutta musiikista, tekniikasta ja itsestään, joskus vähemmän ja joskus enemmän.