Kitarat: kitarakamat ›

varakeef: Loudness war on tietysti paljon vanhempi ilmiö. Kyllä ne vinyylitkin haluttiin jytäävän kovempaa ja isommalla botnella jo 60-luvulla. Se kuulostaako yhtä kovaa stereoista soitettu tiedosto paremmalta kuin vinyyli on tietysti makuasia. LP:lle saa kyllä ihan riittävästi jynkkää. Tiedostoon voidaan toki sijoittaa sellaistakin materiaalia, jota vinyyli ei kunnolla tai lainkaan toista.
 

 
Lopultahan se taas analogisoidaan. Kaiuttimille menee silkkaa analogiaa ja kaiuttimista tulee väreilevää ilmassa kulkevaa aaltoliikettä. Aivoissa taitaa olla sähkö analogista myöskin.
 
Ja aiempaan käsitykseesi mallintavien vahvistimien luonteesta: ne ovat digitaalisilla efekteillä varustettuja transistorivahvistimia - ainakin pääosin, taitaapa jotain putkipäätteillä olevia härpäkkeitäkin jo olla. Siinä alkupäässä oleva vahvistinmallinus ei suoranaisesti vahvista, vaan värittää ääntä monin tavoin.
 
Mallintava ei ole analoginen se on se mun käsityksen ydin. Ja olen sen asian tuonut esille siksi koska ihmiset yhdistävät soundin toteutustekniikkaan, niin mallintavat eivät vain mahdu siihen. Olen toki etsinyt kuumeisesti vastausta, että mitä se "putkisoundi" tai "trankkusoundi" tarkoittaa, mistä porukat puhuu. Siitä olen kuitenkin varma ettei sillä ole mitään tekemistä mallintavien kanssa. Mallintavalla nimittäin ei ole identiteettiä, se voi kuulostaa miltä tahansa.
 
Tuo kylläkin on hyvä pointti, että ääni aina analogisoidaan lopuksi. Päätteelle menee analogista signaalia ja äänenä se ilmassa kulkee. Siihen leikkiin en lähde, että missä muodossa tieto aivoissamme kulkee, menee meinaan pikkuisen mutkikkaaksi.
 
Vinyylin dynamiikka ei voi kilpailla digitaalisen kanssa, lienee kai kiistaton tosiasia. En tunne aihetta riittävän hyvin, mutta en ole varsinaisesti nähnyt vastaväitteitä tälle huomiolle. Mutta sitähän minä en väittänytkään. En mielestäni myöskään ottanut kantaa digitaalisuuden tai analogisuuden paremmuuteen. Totesinpahan vain, että korvamme ovat tottuneet kuulemaan digitaalisista lähteistä tulevaa ääntä.
 
Totesin myös, että jokaisen soittajan on suhtauduttava omaan signaaliketjuunsa jotenkin. En ottanut kantaa tekniikoiden paremmuuteen vaan totesin sen olevan henkilökohtainen kysymys miten asian hahmottaa tai miten omaa musiikkiaan ja ääntää lähestyy ja miten sitä etsii.

Ehkä meikäläisen korvat ovat vaan virittyneet wanhoille analogisille taajuuksille, sillä mielestäni kaikki, mikä tulee radiosta, on paskaa. Eikä vain sisällöllisesti, vaan myös soundiltaan, toteutukseltaan, tuotannolta ja miksaukseltaan.
 
Toki hyvää, jopa huikean loistavaa, musiikkia tehdään edelleen, mutta se ei valitettavasti soi radiossa...

Laulava Kylätohtori: Ehkä meikäläisen korvat ovat vaan virittyneet wanhoille analogisille taajuuksille, sillä mielestäni kaikki, mikä tulee radiosta, on paskaa. Eikä vain sisällöllisesti, vaan myös soundiltaan, toteutukseltaan, tuotannolta ja miksaukseltaan.
 
Toki hyvää, jopa huikean loistavaa, musiikkia tehdään edelleen, mutta se ei valitettavasti soi radiossa...
 
Kuuntelin tänään Yle Puheelta kun Kimmo Aroluoma selitti kitaraefektien ja laitteiston sielunelämää ja hän tuli aika hyvin kuvanneeksi digitaalisuuden hyötyjä ja ongelmia. Hän otti esille semmoisen seikan jota en ollut tullut ajatelleeksi että digin ominaisuus, on että se on matematiikkaa ja vaikka alkgoritmi olisi kuinka monimutkaisen nerokas tahansa, niin laite tekee aina saman asian täsmälleen samalla tavalla. Vaikka nykyisin tietokoneet ovat hirvittävän tehokkaita numeromurskaimia, niin lopulta ihmiskorva "träkkää" sen mitä mallinnin tekee ja silloin se mikä oli hyvinkin aitoa muuttuu äkisti tylsäksi. Analogisessa laitteistossa on komponentteja jotka tekevät peräkkäin hyvin yksinkertaisia asioita signaaliketjussa arvonsa mukaisesti, mutta komponentit ikääntyessään tai lämmetessään muuttavat vähän arvojaan ja tekevät aivan pikkuriikkisiä virheitä signaalitielle, niin siitä tulee ennustamattomuutta jota ihmiskorva ei voi koskaan kokonaan ennakoida. Hän käytti vertauskuvana kaupunkimaisemaa joka on aina samanlainen ja kivitalot ei juuri liiku, kun taas meri tai metsä on alati pienessä liikkeessä eikä luonnon fraktaalit asetu ihmismielen ennustettavaksi ja se on myös se syy miksi jaksamme katsella merta, metsää tai tulta loputtomasti.
 
Minusta Kimmo toi hyvän näkökohdan esille, että digitaalisuus toimii parhaiten kun ympärillä on myös analogisuutta. Esimerkiksi konserttiolosuhteissa Kemperistä saadaan merkittävää etua epävarmoihin analogisiin laitteisiin verrattuna varsinkin "Amerikan Rundilla", mutta studiossa tai kotona yksinsoittaessa saattaa analogisuus vielä puolustaa paikkaansa. No toivottavasti en ymmärtänyt hänen puhettaan ihan päin prinkkalaa enkä yritä hänen suullaan tässä puhua, mutta Kimmolla on niin oivaltavia ajatuksia että pakko vähän lainata. Käykää kuuntelemassa se tämän päivän jakso siinä on tosi hyvää juttua.

hallu: Kuuntelin tänään Yle Puheelta...
 
Pitääpä kuunnella, Kimmolla on yleensä hyvää settiä.
 
Tietokoneiden tehoista tuli mieleen, luin jostain jonkun aikaa sitten että nykytietokoneiden teho ei riitä vielä mallintamaan kokonaista putkivahvistinta piirilevyineen, muuntajineen, johtoineen, putkineen ym.

headhead: Pitääpä kuunnella, Kimmolla on yleensä hyvää settiä.
 
Tietokoneiden tehoista tuli mieleen, luin jostain jonkun aikaa sitten että nykytietokoneiden teho ei riitä vielä mallintamaan kokonaista putkivahvistinta piirilevyineen, muuntajineen, johtoineen, putkineen ym.
 
Joo, ja nimenomaan se miten putkivahvistin lämmetessään muuttuu jo yhden soittosessionkin aikana, lienee vielä tekemätön paikka tietokoneelle. Minä en väitä (en ole ihan varma mitä Kimmo väitti ja siksi varon nyt viittaamasta häneen), että ihminen pystyisi kuulemaan tai analysoimaan tai edes erottamaan eron. Pikemminkin luulen, että se on jotain samaa kun katselee kesäistä metsää jossa tuuli havisee puiden lehvistössä (ei siitäkään voi huomata yksittäisiä lehtiä tai erottaa ja huomata mikä siinä on, mutta siihen ei vain väsy).
 
Luulen, että ero mallintamisen ja aidon vahvistimen välillä on jotain samaa kun katselisi aitoa takkatulta tai sitten videdokuvaa takkatulesta. Jälkimmäinen voi olla erittäin aidon näköinen isosta teräväpiirtoisesta ja värikylläisestä taulutelevisiosta, mutta se alkaa toistaa itseään ja silloin siihen väsyy. Tehokas tietokone vastaa ikäänkuin pidempää videokuvaa jolloin se ei ala toistaa itseään niin äkkiä, mutta lopulta pitkänkin algoritmin sekvenssi pyörähtää takaisin alkuun ja silloin se toistaa itseään. Tämä on meidän havaintomaailman ulkopuolella oleva seikka joka vaikuttaa tiedostamatta korvien puutumisena.
 
Muistaisin studiopuolella jonkun äänimiehen todenneen kaappi-impulsseista saman asian eli vaikka se olisi kuinka hieno tehokas tahansa, niin se on kuitenkin jotain minkä tietokone tekee kerta toisensa jälkeen samanlaisena. Sitä ei tajua ja se kuulostaa aidolta, mutta jostain syystä korvat puutuu siihen pitkän päälle (sanoi hän).
 
Mun mielestä tulevaisuus on digitaalisuuden enkä mitenkään tulkinnut Araluomaa tai sitä äänimiestäkään digivastaiseksi, vaan he vain tunnistivat sen olennaisen asian mikä siinä on sekä sen vahvuus (ennustettavuus keikkalosuhteissa), että heikkous (alkaa puuduttaa studio/kotiolosuhteissa).

hallu: Joo, ja nimenomaan se miten putkivahvistin lämmetessään muuttuu jo yhden soittosessionkin aikana, lienee vielä tekemätön paikka tietokoneelle. Minä en väitä (en ole ihan varma mitä Kimmo väitti ja siksi varon nyt viittaamasta häneen), että ihminen pystyisi kuulemaan tai analysoimaan tai edes erottamaan eron. Pikemminkin luulen, että se on jotain samaa kun katselee kesäistä metsää jossa tuuli havisee puiden lehvistössä (ei siitäkään voi huomata yksittäisiä lehtiä tai erottaa ja huomata mikä siinä on, mutta siihen ei vain väsy).
 
Luulen, että ero mallintamisen ja aidon vahvistimen välillä on jotain samaa kun katselisi aitoa takkatulta tai sitten videdokuvaa takkatulesta. Jälkimmäinen voi olla erittäin aidon näköinen isosta teräväpiirtoisesta ja värikylläisestä taulutelevisiosta, mutta se alkaa toistaa itseään ja silloin siihen väsyy. Tehokas tietokone vastaa ikäänkuin pidempää videokuvaa jolloin se ei ala toistaa itseään niin äkkiä, mutta lopulta pitkänkin algoritmin sekvenssi pyörähtää takaisin alkuun ja silloin se toistaa itseään. Tämä on meidän havaintomaailman ulkopuolella oleva seikka joka vaikuttaa tiedostamatta korvien puutumisena.
 
Muistaisin studiopuolella jonkun äänimiehen todenneen kaappi-impulsseista saman asian eli vaikka se olisi kuinka hieno tehokas tahansa, niin se on kuitenkin jotain minkä tietokone tekee kerta toisensa jälkeen samanlaisena. Sitä ei tajua ja se kuulostaa aidolta, mutta jostain syystä korvat puutuu siihen pitkän päälle (sanoi hän).
 
Mun mielestä tulevaisuus on digitaalisuuden enkä mitenkään tulkinnut Araluomaa tai sitä äänimiestäkään digivastaiseksi, vaan he vain tunnistivat sen olennaisen asian mikä siinä on sekä sen vahvuus (ennustettavuus keikkalosuhteissa), että heikkous (alkaa puuduttaa studio/kotiolosuhteissa).
 
on maailman helpointa ympata koodiin tietyissa rajoissa liikkuva satunnaismuuttuja komponenteille halutessaan, ja se ei syo prosessorin tehoja ollenkaan, kyse on, halutessaan.
helpompaa on tietysti mallintaa se "loistava" soundi, ja jattaa mallintamatta se kaksi tuntia sita ennen.
 
kylla ne noita tekevat tietaa hyvin miten putki/transistori/Tiu diu diu/ kayttaytyy,
 
ei se putkivahvistinkaan muutu lammetessaan enaan mihinkaan suuntaan.

aristoteles666: on maailman helpointa ympata koodiin tietyissa rajoissa liikkuva satunnaismuuttuja komponenteille halutessaan, ja se ei syo prosessorin tehoja ollenkaan, kyse on, halutessaan.
helpompaa on tietysti mallintaa se "loistava" soundi, ja jattaa mallintamatta se kaksi tuntia sita ennen.
 
kylla ne noita tekevat tietaa hyvin miten putki/transistori/Tiu diu diu/ kayttaytyy,
 
ei se putkivahvistinkaan muutu lammetessaan enaan mihinkaan suuntaan.
 
Veit jalat suustani eli näin juuri.
 
On suorastaan liikuttavaa ja söpöä, että yritetään keksimällä keksiä miten se oikean putkivahvistimen soundi vielä olisi mallinnoksia parempi, edes hitusen.
 
Eroa ei erota, ei etenkään julkaistun musan kohdalla. Ja sitten kun erottaa tyyliin jossakin Youtuben A/B-testissä, niin se kumpi on parempi, on nähdäkseni lähinnä makuasia.
 
Saahan sitä putkivahvistimista tykätä. Nykyautot ovat paljon parempia, mutta silti lämpimänä kesäyönä ajelen mieluummin kohta 40-vuotiaalla harrasteautollani. Ei siinä ole luonnettakaan sen enempää kuin jossakin nykyautossa, mutta jotenkin vain tykkään siitä. Ilmiötä kutsutaan kait nostalgiaksi, kaipuuksi wanhaan. Mutta että se olisi jotenkin parempi, come on... Kehitys kehittyy, kaikessa, niin se vaan menee.
 
Mallinnokset tulevat jatkamaan kehittymistään, putkivahvistintekniikka ei (jotain nyanssien hiomista ei lasketa) - mistä saakin hyvän syyn ostaa vasta huomenna/syksymmällä. Asu vuokralla, asuntojen hinta putoaa :D

E: jahas se olikin jo tilattu OP:lla tuo uusi melukone :)

hallu: Joo, ja nimenomaan se miten putkivahvistin lämmetessään muuttuu jo yhden soittosessionkin aikana, lienee vielä tekemätön paikka tietokoneelle.....
 
Minäkin kuuntelin tuon ohjelman ja mielenkiintoinen juttu oli - siihen asti kun alettiin tehdä just noita korkinhaisteluvertailuanalogioita. Siinä vaiheessa alkoi kuulostaa vähän liikaa sellaiselta hifistelyltä, jossa kaiutinpiuhaan sijoitetaan tonneja/metri.
 
Tossa jo aiemmissa kommenteissa aika hyvin kiteytettiin mitä itsellekin tuli mieleen tuosta analogia/mallintava -hommasta. Edelleen totean myös että siinä kakofoniassa minkä bändi tuottaa on loppujen lopuksi aika ykshailee onko se mallintava joka kuulostaa just samalta kuin sen esikuva vaiko esikuva itse. Soittajalle sillä voi toki olla psykoakustisia vaikutuksia.

qal: Minäkin kuuntelin tuon ohjelman ja mielenkiintoinen juttu oli - siihen asti kun alettiin tehdä just noita korkinhaisteluvertailuanalogioita. Siinä vaiheessa alkoi kuulostaa vähän liikaa sellaiselta hifistelyltä, jossa kaiutinpiuhaan sijoitetaan tonneja/metri.
 
No tältä huomiolta ei voi välttyä, vaikka mä kyllä diggailen Kimmon tapaa kirjoittaa ja puhua. Hän on älykkö, mutta en osaa arvioida itse tuon asia oikeaa laitaa. Olen samaa mieltä, että pitää muistaa hänen tienaavan leipänsä hienojen analogisen vehkeiden toimittajana/suunnittelijana/rakentajana/huoltajana ja se väistämättä vaikuttaa lausuntoihin. Tosin mun mielestä Kimmon yleissävy on hyvin neutraali eikä hän asetu selkeästi millekään puolelle enkä tulkinnut hänen dumaavan digiä millään tavalla. Toipahan yhden aspektin lisää pohdittavaksi. Myyhän hän myös niitä Kempereitä ja Torpedoja joten ei hänellä varmaan ole mitään syytä niitä erityisesti dumata ja totesihahan hän lopuksi että tulevaisuus on digin.
 
Mun mielestä se idea yhdistää niyanssien kanssa fiilistely ja viinikorkin haistelu vanhuuden hedonismiin, oli riemastuttava ja ehkä enemmän totta kun haluaisin myöntää. Iän myötä aistit surkastuu, mutta soundikäsitys terävöityy..... ei se nyt kokonaan tuulesta temmattu idea ole :-D.
 
Tossa jo aiemmissa kommenteissa aika hyvin kiteytettiin mitä itsellekin tuli mieleen tuosta analogia/mallintava -hommasta. Edelleen totean myös että siinä kakofoniassa minkä bändi tuottaa on loppujen lopuksi aika ykshailee onko se mallintava joka kuulostaa just samalta kuin sen esikuva vaiko esikuva itse. Soittajalle sillä voi toki olla psykoakustisia vaikutuksia.
 
Minä en ole mikään maailman kova keikkajyrä, mutta olen samaa mieltä että keikalla digit menee ihan täydestä ja olen nähnyt niitä tosi paljon käytettävän (onpahan meidänkin bändin toisella kitaristilla Blackstar ID, joka on varsin kelvollinen rakkine). Kyllähän digejä käytetään kotonakin ja studioissa, enkä mä oikeastaan pidä ollenkaan kiinnostavana kysymyksenä sitä riittääkö digin laatu. Tottakai se riittää.
 
Minua itseäni pohjimmiltaan ei kiinnosta se voiko digillä tehdä saman kuin analogisella (koska ainahan voi käyttää analogista jos jotain siitä kaipaa), mutta minua kiinnostaa mitä kaikkea digillä voi tehdä semmoista mihin analoginen ei kertakaikkiaan taivu.

hallu:
Minua itseäni pohjimmiltaan ei kiinnosta se voiko digillä tehdä saman kuin analogisella (koska ainahan voi käyttää analogista jos jotain siitä kaipaa), mutta minua kiinnostaa mitä kaikkea digillä voi tehdä semmoista mihin analoginen ei kertakaikkiaan taivu.
 
No pari ilmeistä asiaa ovat:
 
Efektejä, esim. mitä on Axe-FX II:ssa tai vaikkapa Eventide H9 (Max) laitteissa. Tai sitten joissakin softissa. Itse en osaa vielä oikein kunnolla hyödyntää, mutta osa efekteistähän on erittäin "musikaalisia", sellaisia jotka inspiroivat soittamaan uusia juttuja. Kaikki niistä efekteistä ei onnistu analogisilla laitteilla.
 
Soitto sisään yhtäaikaisesti "märkänä" ja "kuivana" ja sitten kuivan signaalin kierrätys toisenlaisen mallinnoksen läpi. Mallinnoshan voi sitten olla laitteessa kuten tuo Axe tai vain softana ("plugarit"). Hieman olen ehtinyt kokeilla kumpaakin. Softana mulla on tähän jälkikäsittelyyn DAW ja Toontrackin EzMix, johon minulla on muutama paketti kitarasoundeja. Vaikkei varmaan olekaan ihan paras mahdollinen, niin ihmeen hyvää tulee ja helposti. Ei ainakaan mulla olisi mitään muuta järkevää mahdollisuutta saada purkitettua sellaisia huippusoundeja kotioloissa, analogiset ratkaisut voin unohtaa tyystin. (Bänditreeneissä on käytössä ainakin toistaiseksi Mesa.)

Kvanttikoneilla voidaan päästäkin jo simuloimaan oikean maailman muuttujien määrää, mutta miksi simuloida jos saa sen mitä simuloidaan ;)? Huonoine puolineen ja rajoituksineen. Se onkin enemmän filosofiahommia...
 
Sit myös se mittausjärjestelmän validointi et kuinka relevanttia mittausdataa saadaan ja millä mittareilla simulaatio on "parempi"/"yhtä hyvä" kuin oikea. Millä voidaan mitata jonkun vaikutus johonkin kun riittävän pienessä mittakaavassa mittaus vaikuttaa aina mittaustulokseen? Eiköhän aleta ottaan näihin tää on paras -julistuksiin se IMO mukaan nii voidaan keskustella siitä et mihin käyttötarkoitukseen ite tykkää mistäkin eikä niinkään kenen isillä oli isoin lerssi...
 
No mut annetaan niitten olla. Katana on ihan kiva.

Guitarfreak: Kvanttikoneilla voidaan päästäkin jo simuloimaan oikean maailman muuttujien määrää, mutta miksi simuloida jos saa sen mitä simuloidaan ;)? Huonoine puolineen ja rajoituksineen. Se onkin enemmän filosofiahommia...
 
Sit myös se mittausjärjestelmän validointi et kuinka relevanttia mittausdataa saadaan ja millä mittareilla simulaatio on "parempi"/"yhtä hyvä" kuin oikea. Millä voidaan mitata jonkun vaikutus johonkin kun riittävän pienessä mittakaavassa mittaus vaikuttaa aina mittaustulokseen? Eiköhän aleta ottaan näihin tää on paras -julistuksiin se IMO mukaan nii voidaan keskustella siitä et mihin käyttötarkoitukseen ite tykkää mistäkin eikä niinkään kenen isillä oli isoin lerssi...
 
No mut annetaan niitten olla. Katana on ihan kiva.
 
Mitä "IMO" tarkoittaa?

hallu: Mitä "IMO" tarkoittaa?
 
Arvaukseni on "In My Opinion".

sustain65: Arvaukseni on "In My Opinion".
 
Kiitos, löysinkin sen urbaanista sanakirjasta. Kysyin vähän turhaan asian olisin helposti selvittänyt ominnokkinenikin. Pahoitteluni :-( .
 
Öööö.... tuli mieleen, että jonkun toisen ihmisen mielipide voi sisältää mielenkiintoisen näkökohdan ja siksi tuntuisi, että pitäytyminen pelkästään omissa mielipiteissä rajoittaa liikaa keskustelua ja ajattelua :-D . Itse koitan lisätä aina "mun meielestä" tms. silloin kun julistan mielipiteitäni, mutta tosi kiinnostavia ajatuksia on niiden ulkopuolellakin.

hallu: Kiitos, löysinkin sen urbaanista sanakirjasta. Kysyin vähän turhaan asian olisin helposti selvittänyt ominnokkinenikin. Pahoitteluni :-( .
 
Öööö.... tuli mieleen, että jonkun toisen ihmisen mielipide voi sisältää mielenkiintoisen näkökohdan ja siksi tuntuisi, että pitäytyminen pelkästään omissa mielipiteissä rajoittaa liikaa keskustelua ja ajattelua :-D . Itse koitan lisätä aina "mun meielestä" tms. silloin kun julistan mielipiteitäni, mutta tosi kiinnostavia ajatuksia on niiden ulkopuolellakin.
 
No ei ainakaan minulle tarvitse pahoitella!
 
IMNSHO (In My Not So Humble Opinion) sopisi muuten aika moniin muusinetin kommentteihin mukaan.
 
Lisäyksenä vielä, että monipuolisella digitaalisella mallintavalla pääsee kokeilemaan ja vaihtelemaan erilaisia "kitaravahvistinmaailmoja" pienellä rahamäärällä ja tilankäytöllä. Ei onnistu analogisella tekniikalla. (Ja siis en ole mitenkään vastaan analogisen tekniikan käyttöä sinänsä.)

sustain65: ...............
 
Lisäyksenä vielä, että monipuolisella digitaalisella mallintavalla pääsee kokeilemaan ja vaihtelemaan erilaisia "kitaravahvistinmaailmoja" pienellä rahamäärällä ja tilankäytöllä. Ei onnistu analogisella tekniikalla. (Ja siis en ole mitenkään vastaan analogisen tekniikan käyttöä sinänsä.)
 
Tämä on juuri se juttu jota olen pohtinut. Olikohan se Gabe kun puhui siitä, että Kemperillä tms. voisi kokeilla vahvistinmaailman rajoja tyyliin miten Tweed57 soisi jos sitä ajaisi higainiin saakka tms. Siis en tarkoita että laittaa distortionpedaalia 57 eteen, vaan miltä se kuulostaisi jos sen komponenttien toleransseja voisi "venyttää" ja gainstageja ajaa yli tms. Tietenkin "avaruusromua" osasto tulisi myös kyseeseen, mutta mutta.....
 
Jos kerran mallintavalla voidaan "matkia" todellista maailmaa, niin eikö "todellisen maailman" parametrien muuttaminen tai ominaisuuksien venyttäminen olisi tosi kiinnostava juttu? vähän sama mitä digitaalisessa valokuvassa on tapahtunut raja kuvitellun ja toden välillä ja koko visuaalinen todellisuus on mullistunut ..... tai siis meidän käsitys siitä. Sekin lähti vuosituhannen vaihteen tietämillä sen asian änkkäämisestä, että onko digitaalinen kuva yhtä tarkka kuin analoginen ja vertailtiin kennojen erottelukykyä objektiivien piirtokykyyn eikä huomattu, että vaikka digikuva olisi kuinka tarkka tahansa, niin se ei koskaan ole "aito". Samaan aikaan toisaalla homma valjastettiin luovien ihmisten toimesta mullistamaan koko visuaalinen ympäristömme. Tätä samaa juttua odottaisin äänipuolella. Mitä järkeä on miettiä vastaavuutta analogiseen maailmaan, kun edessämme aukeaa kokonaan uusi todellisuus.

sustain65: ...
 
Lisäyksenä vielä, että monipuolisella digitaalisella mallintavalla pääsee kokeilemaan ja vaihtelemaan erilaisia "kitaravahvistinmaailmoja" pienellä rahamäärällä ja tilankäytöllä. Ei onnistu analogisella tekniikalla. (Ja siis en ole mitenkään vastaan analogisen tekniikan käyttöä sinänsä.)
 
Onnistuu analogipuolellakin mutta vaatii aikaa ja resursseja ;) kokeilemalla oppii... ne mallinnukset ei silti välttämättä tuo esiin jonkun vahvistimien ominaista puutetta/vahvuutta. Tai sitä kuinka kyseinen kokonaisuus soi tilassa ja reagoi kitaran käpälöintiin.
 
Ps. En ole myöskään mallinnusta vastaan. Jos tekisin keikkoja jossa tarvii jotain todella monipuolista kattausta niin mallinnus ois aika kova juttu...

Yksi uusi todellisuus digitaalisen audion myötä on jo se että pro-tasoista ääntä tuottava studio mahtuu nykyisin tavalliselle kirjoituspöydälle (laitteita pitää tietysti osata käyttää). Sama mullistus tuotannollisesti kuin valokuvauksessakin.

hallu: ... Mitä järkeä on miettiä vastaavuutta analogiseen maailmaan, kun edessämme aukeaa kokonaan uusi todellisuus.
 
No tajuntaa voi laajentaa analogisillakin aineilla ;) mutta parempi kun ei puhu todellisuudesta ihan vielä... sen verran vielä noita analogisia kapistuksia välissä ennenkö ilmanpaineen muutokset muuttuu pään sisässä abstraktioksi nimeltä musiikki..