Kitarat: kitarakamat ›

Mikä se sellanen harrastus on joka ei kaikkia rahoja vie??

Tsugu Way:
Nyt on pahentunu jo homma siten, että olen alkanut kyttäämään muiden m.netin käyttäjien profiileista kitaroita (jotka ei ole edes myynnissä).
 
Tuo on jo aika vakavaa! (Itsehän vain selaan mnetin toria tarkan spesifisellä hakuehdolla "Maakunta"...)

Karvamammutti: Kamarunkkaus on ihan parasta puuhaa. Soittaminen sen sijaan on homojen hommaa.
 
Kyllä näin on!
 
Wanha muusinetin mantrakin sen jo kertoo että se saundi lähtee niistä sormista! Tosimieshän ei mitään kitaroita tai vahvistimia edes tartte, jos on tarpeeksi lahjakas artisti ja kovis äijä niin kyllä se soundi lähtee ihan itsestään:
 
https://www.youtube.com/watch?v=IjkB29FVwwk

Tuo ajatus täydellisestä kitarasta oli aika mielenkiintoinen. Mietin sitä koko illan ja yön ja tulin siihen tulokseen, että ihan täydellistä kitaraa ei ole (tai ehkä jollekin on), mutta täydellinen kaksi kitaraa on kyllä olemassa nimittäin Gibson LesPaul standart (tai siis se vanhempi malli eli traditional) ja Fender Stratocaster.. Siinä se ei tule mieleen oikein mitään mitä noiden lisäksi voisi kaivata. Loppu menee kyllä sitten armotta kamarunkkauksen piikkiin. Vahvistimesta en ole ihan yhtä tarkka, mutta fenderin vahvistimet ovat sydäntäni lähellä joskin viime aikoina on kovasti nuo marshallit mietityttänyt että semmoista en ole eläessäni omistanut.

askomiko: Tuo on jo aika vakavaa! (Itsehän vain selaan mnetin toria tarkan spesifisellä hakuehdolla "Maakunta"...)
 
Oli pakko vaihtaa pois tuo asetus, kun viikosta toiseen samat kamppeet valtasi ensimmäiset kolme sivua. Nyt on koko Suomi ja voi hyvin mielin katsoa, että ne on jossain Kittilässä ja unohtaa.

Pariin vuoteen ei ole omaa rahaa tullut laitettua kamoihin. Kaikki tulleet palkkioina erilaisista hommista. Siinä sitten testaa ja myy pois ja tekee niillä rahoilla jotain hyödyllistä.

Täydellinen kitara... Kyllä varmaan itselle täydellisen telen, straton jne. voi teettää tai ostaa ihan valmiinakin kaupasta. Kuitenkin kaikissa kitaroissa on yleensä joissakin asioissa pienempiä tai isompia kompromissejä. Kitaran viritys taitaa olla yksi sellainen, esim.
 
Jos haluaa monenlaisia soundeja, soittaa monenlaista musiikkia. Silloin on aivan perusteltua ostaa useampi kitara. Samoin jos käyttää paljon erilaisia avoimia vireitä, niin silloinkin on hyvä olla muutama kitara. Avoimissa vireissäkin kun kitaran on hyvä olla, eikä jatkuvasti vaihdella niitä. Monikaan vire ei edes onnistu samalla kielisetillä, ja jatkuva kielien vaihto huvikseen ei ole järkevää kitaran kannalta eikä muutenkaan.
Se on sitten jo toinen juttu, pitääkö kaikkien näiden kitaroiden olla todella kalliita vai pystyykö ne erilaiset soundit ja jutut poimimaan/soittamaan hieman halvemmallakin.
 
Täysin täydellista ihan kaikkeen tuskin onkaan, tai sitten sillä täydellisellä soitetaan vain tietyntyylistä musiikkia ja sellaisia toki on jokaiselle. Tämä tosin vaatii jonkinlaista kokemusta erilaisista soittimista ja soittamisesta muutenkin. Aina ei ole, minusta, huono asia että on kokemusta monenlaisista soittimista. Näin on tietoa monenkinlaisista kauloista, mikeistä jne. Mitkä sopii itselle ja mitkä taas ei.

mpekkanen:
Jos haluaa monenlaisia soundeja, soittaa monenlaista musiikkia. Silloin on aivan perusteltua ostaa useampi kitara. .
 
Minulla oli silloin muutama vuosi sitten (kun kamarunkkaus oli pahimmillaan) omituinen ajatus, että vaikka talossa on useampi kitara, niin yksi on se täydellinen ykköskitara (ja keikkakeppi). No tämähän aiheutti sen, että ykköskitaran paikalla kävivät vuoronperään tele, SG, strato, les Paul ja ES335-kopio. Ja kun mieli on niin ailahtelevainen kuin minulla, niin esimerkiksi strato-kauden ollessa pahimmillaan sattui kuuntelemaan jonku hyvän Gary Moore-vedon, niin ei muuta kuin torille ja äkkiä strato vaihtuu Gibsoniin.
 
Ja toinen hillitöntä kitaroiden vahtelua aiheuttava tekijä oli se, että kun talossa oli 4-5 (edullista) kepukkaa, niin aina joku jäi vähälle soitolle. Ja minähän en semmosesta telineessä seisottamisesta tykkää. Ei muuta kuin huonoin kitara vaihtoon. Ihan vaan sen vuoksi, että pääsee siitä eroon. Ja vaihdossa taas tilalle tuttua Tokaita tai sitte kokeilunhalusta jotain Godinia, Garvinia, Indietä tms. Ja vaihtokaupathan torilla pyörii todella hyvin 300-500 euron hintaluokassa, jos rohkeaa kokeilunhalua on.
 
Oletteko muuten koskaan vaihdelleet kitaraa vaan sen vuoksi, että jostakin (omasta mielestä huonosta) pitää päästä eroon? "Ei sopinut omiin kätösiin" ;-)
 
Nyt kun on pakkomnielle noiihin suomalaisiin käsityöpajoihin, niin se toki ostelu- tai vaihtelutiheyttä hidastaa kummasti. Ei ole mahdollista ihan joka päivä torilla heitellä kolmen tonnin kitaroilla vaihtoja ihan vaan vaihtelun- tai sairauden vuoksi samanlailla kuin 300 euron kepeillä :)

Tsugu Way:
Oletteko muuten koskaan vaihdelleet kitaraa vaan sen vuoksi, että jostakin (omasta mielestä huonosta) pitää päästä eroon? "Ei sopinut omiin kätösiin" ;-)
 
Nyt kun on pakkomnielle noiihin suomalaisiin käsityöpajoihin, niin se toki ostelu- tai vaihtelutiheyttä hidastaa kummasti. Ei ole mahdollista ihan joka päivä torilla heitellä kolmen tonnin kitaroilla vaihtoja ihan vaan vaihtelun- tai sairauden vuoksi samanlailla kuin 300 euron kepeillä :)
 
Joskus kun enemmän näitä kitaroita vaihtelin niin silti minulla oli ykköskitarana treeneissä kuin keikallakin Jacksonin CS Randy 87 vuodelta.
Silloin tuli etsittyä "parempia" ja ajateltua, että jospa tuollainen kitara olisi se minun juttu. Kävi monenlaisia käsissä ja niiltä ajoilta on Reverendin kitara vieläkin. Nykyiseen soittoon se istuu vielä paljon paremmin kuin silloin aikoinaan.
 
En tiedä olenko tehnyt kauppaa niinkään huonoista kitaroita, mutta sellaisista kyllä jotka eivät ole minulle olleet niin hyviä kuin sitten luulinkin. Silloin vaan kun tämä vaihtelurumba oli pahimmillaan tuli aina vaan uusia ja uusia sellaisia joita piti saada. No saihan sitä kokemusta niistäkin, mutta nykyään en ihan niin impulsiivisesti tee kauppoja.
Tähän kyllä vaikuttaa netinkin olemmassa olo ja se on muuttanut tätä kaupankäyntiä niin hyvään kuin jossain jutuissa huonoonkin suuntaan.
 
Olisihan noita muutamien satasien kitaroita edelleenkin ihan mukava hommata vaikka lähes kuukausittain. Kuitenkin kun ei ole tiloja, jo nyt on soittimia useammassa osoitteessa kun eivät kaikki mahdu kämppään. Toisekseen kokeilematta en enää ihan kaikilta osta mitään ja jos ei jotain tosiaan tarvitse, niin ei jaksa vaivautua kovin kauaksi hakemaan. Sekin kyllä kertoo jo jotain. Jos naapuri möisi sen voisi ostaa, mutta jos pitäisi lähteä muutaman sadan kilometrin päähän niin ei muka jaksa. Aikoinaan tuli tehtyä pitkiäkin reissuja kitaroiden takia, mutta nykyään on laiskuuskin estämässä.
On kyllä niinkin, että monet halvemmat kitarat voivat olla todellakin hyviä hintaisekseen, mutta jos on kokeillut sellaisia parempia samanmallisia joskus, niin aivan kauheata innostusta ei monestakaan ihan hyvästä kitarasta enää itselle tule.
Sitten yksi piirre mikä tästä kamarumbasta tekee vielä itselle huonon. Kun ollaan vuosia soiteltu ja etsitty monenlaisia kitaroita ja kokeiltu vaikka minkälaisia malleja. Nyt on sitten selvillä millainen sen kitaran täytyy olla. Sellainen joko teetetään tai hyvällä tuurilla jostain löytyy jopa valmiina halutunlainen. Tässähän on vielä kaikki ihan hyvin.
Sitten vaan kun mieli muuttuu, elämän tilanne tai ihan mikä tahansa--> Niin sitten tämä kitara on niin yksilöllinen ja erikoinen ettei siitä pääse yleensä eroon järkevään hintaan.
 
No, toisaalta kaikki harrastuksen maksaa ja jokainen laittaa sen verran mitä katsoo tarpeelliseksi tai miten nyt haluaakin. Kyllä niitä onneksi on huonompiakin rahan menon kohteita.

Tsugu Way: Alkaa lähtä kyllä tää homma jo käsistä kokonaan. Tämän hetkisten soittokamojen piti olla 100% varmasti pitopelejä ja lopullisia. Mitään en enää tarvi.
 
Homma helpottuu huomattavasti kun tunnustaa ettei mitään lopullisia pitopelejä ole olemassakaan, eikä vaihtaminen ja uuden kaman kokeileminen lopu ikinä. Silloin sitä voi harrastaa hyvällä omallatunnolla, kunhan pitää asian siten hanskassa ettei se vaaranna omaa taloutta.

Kamarunkkaus on mukavempaa kuin oikea runkkaus.

Arbitrator: Homma helpottuu huomattavasti kun tunnustaa ettei mitään lopullisia pitopelejä ole olemassakaan, eikä vaihtaminen ja uuden kaman kokeileminen lopu ikinä. Silloin sitä voi harrastaa hyvällä omallatunnolla, kunhan pitää asian siten hanskassa ettei se vaaranna omaa taloutta.
 
Näin. Mulla ainakin on sellainen henkinen ominaisuus, että jotain säätämistä pitää olla koko ajan menossa. Ei se ole nykyisten vehkeiden hyvyydestä tai tarpeesta kiinni. Tai kyllä sentään joskus tulee ostettua tarpeeseenkin, mutta harvemmin.
 
Täydellistä kitaraa tai mitään muutakaan ei ole olemassakaan. Tai kuten Gabe sanoi, niitä on valtavasti, mutta pointti on, ettei ole vehjettä, joka olisi absoluuttisesti niin hyvä, että se olisi kaikkien muiden yläpuolella, eikä sen jälkeen olisi enää tarvetta ostaa mitään. Siinä mielessä täydellisiä on paljon, että kitaroita, joilla voi soitella kaikki haluamansa ilman, että homma on kamoista kiinni, on maailma täynnä. Niistä vaan valitsemaan kulloinenkin pitopeli siihen asti, että on seuraavan pitopelin vuoro.
 
Itsellä on helpottanut paljon, kun on vahvaripuoli kunnossa. Ollut jo lähes 3 vuotta ja olen siihen nykyään jopa tyytyväisempi kuin sen aikanaan ostaessani. Elementtejä tulee välillä mietittyä, mutta eipä niitäkään ole jaksanut juuri ostella. Pedaaleita voi harvakseltaan ostella, jos jotain oikein mielenkiintoista tulee vastaan. Focus onkin nyt kitaroissa ja niiden mikeissä ja muissa osissa. Puljataan nyt näillä, kun jotain on kuitenkin puljattava.
 
Mutta tästä syystä en viitsi mitään custom kitaraa tai pedaaleita juuri hankkia, koska olipa se kuinka hyvä tahansa, niin hetken päästä kuitenkin haluaa jotain muuta. Ihan vaan vaihtelun vuoksi, eihän tässä touhussa ole enää vuosiin ollut kyse siitä, että kuvittelisin tällä rallilla saavuttavani jotain parempaa - ainoastaan erilaista. Kyllä se pullonkaula on edelleen omat kädet ja ne ei kamoja ostelemalla parane.
 
Yksi pitopeli löytyy ja se on Tokai, joka mulla on ollut about 15 vuotta. Siinäkin on kyse tunnearvosta, eikä sen paremmuudesta suhteessa muihin kitaroihin...

ANtTIKRISTUS: Kamarunkkaus on mukavempaa kuin oikea runkkaus.
 
Taidat olla melko kehno runkkari kun moisia väität.

Arbitrator: Homma helpottuu huomattavasti kun tunnustaa ettei mitään lopullisia pitopelejä ole olemassakaan, eikä vaihtaminen ja uuden kaman kokeileminen lopu ikinä. Silloin sitä voi harrastaa hyvällä omallatunnolla, kunhan pitää asian siten hanskassa ettei se vaaranna omaa taloutta.
 
Juuri näin. On parempi olla rehellinen itselleen, kuin kuvitella, että nyt ne lopulliset kamat löytyivät. Ja miksi potea huonoa omatuntoa jostakin, mistä itse tykkää? Kyllä sitä saa mies tehdä rahoillaan ja ajallaan, mitä itse haluaa. Ja miksei nainenkin.
 
En minäkään ajattele, että ostamalla ja myymällä saisin paremmat kitarakamat tai tulisin onnellisemmaksi. Sitä vaan on mukava kokeilla ja omistaa erilaisia laitteita. That's it.

Funkånaut: Taidat olla melko kehno runkkari kun moisia väität.
 
Eihän runkkaus ja kamarunkkaus sulje toisiaan pois. Molempia voi harrastaa samaan aikaan nautinnon maksimoimiseksi...

AngieRainbow: Juuri näin. On parempi olla rehellinen itselleen, kuin kuvitella, että nyt ne lopulliset kamat löytyivät. Ja miksi potea huonoa omatuntoa jostakin, mistä itse tykkää? Kyllä sitä saa mies tehdä rahoillaan ja ajallaan, mitä itse haluaa. Ja miksei nainenkin.
 
En minäkään ajattele, että ostamalla ja myymällä saisin paremmat kitarakamat tai tulisin onnellisemmaksi. Sitä vaan on mukava kokeilla ja omistaa erilaisia laitteita. That's it.
 
Hassua, että tällaista itsestään selvää asiaa pitää täällä moneen kertaan kirjoitella ja silti tulee aina ulinaa toisten kitaraharrastuksesta tahoilta, joille se ei millään tasolla kuulu...

Joo, eihän tää koskaan lopu. Juuri ostin ihan hyvän Les Paulin mutta heti alkoi kuumottaa, että pitäisikö se R9 sittenkin hommata. Ei tarvitsisi pariin vuoteen (kuukauteen?) istua silmät sentin ulkona päästä torin sähkökitarapuolella.

Laulava Kylätohtori: Hassua, että tällaista itsestään selvää asiaa pitää täällä moneen kertaan kirjoitella ja silti tulee aina ulinaa toisten kitaraharrastuksesta tahoilta, joille se ei millään tasolla kuulu...
 
Tämä on tosiaanki uskomatonta. Lisäksi usein ne, jotka isoon ääneen kritisoivat muiden kamarunkkausta, myyvät, ostavat ja vaihtavat omia laitteitaan ihan samalla tavalla.
 
Sehän on mielenkiinoista varsinkin, kun kamojen vaihtelu ei ole keneltäkään mitään pois. Pääasiassahan tässä ostetaan ja myydään käytettyjä laitteita, niin siinä ei ole mitään ekologista tai muutakaan ongelmaa. Mutta aina siitä joku jaksaa urputtaa.

horseface: Joo, eihän tää koskaan lopu. Juuri ostin ihan hyvän Les Paulin mutta heti alkoi kuumottaa, että pitäisikö se R9 sittenkin hommata. Ei tarvitsisi pariin vuoteen (kuukauteen?) istua silmät sentin ulkona päästä torin sähkökitarapuolella.
 
R9:jä on hyvä olla pari kolme. Itsellänikin vähän kuumottaa, kun on vain kaksi tällä hetkellä.

Mukavaa olla köyhä kun kaikki hankinnat on oikeasti perusteltuja. Tai lähes kaikki ainakin.