Kitarat: kitarakamat ›

Mr. Speed: En tiedä onko hömppää, mutta mielestäni kitara soundaa parhaalta kun stopparin ruuvaa niin lähelle kantta kuin vain mahdollista, eli kiinni.
 
Samoin straton soundi muuttuu, jos talla kelluu ja siinä on 3 jousta tai jos se on tiuksti 5 jousella kiinni kannessa. Mistä tämä johtuu?
 
ps. jotenkin heti paljon asiallisempaa keskustelua, kun jätettiin ne totuuden julistukset pois ja keskustellaan ihan vaan "tyhminä" jamppoina netissä...

Vellu64: http://en.wikipedia.org/wiki/Stoptail_bridge
Rillit on duunisssa, mutta käsitin, että jos se stopbar vedetään tiukasti runkoon, niin sustain pitenee.
Minun järjen mukaan kielen energiaa menee runkoon sitten enemmän, kun se stopbar on tiukasti kiinni ja siinä ei ole esim. ilmaväliä eristämässä tai jotain ohutta metallisiltaa vain johtamassa energiaa tai siis kilpailevan teorian mukaan estämässä sen energian kulkua runkoon.
Onko tuo hömppää vai käsitinkö väärin?
 
Tässä on kaksi erillistä asiaa.
 
Toinen on se onko talla kiinteästi kiinni, eli ettei se pääse noin vain heilumaan (värähtelemään) kielen tahdissa. Tämä tappaa nopeasti sustainin ja tapahtuu enemmän juuri kaulassa.
 
Toinen osa-alue on tallan massa ja ominaistaajuus. Tämä vaikuttaa myös energiahäviöön, mutta tätä kautta kulkeva energian määrä on pienempi vaikutukseltaan ja siksi vaikuttaa sustainiin vähemmän.

Mr. Speed: En tiedä onko hömppää, mutta mielestäni kitara soundaa parhaalta kun stopparin ruuvaa niin lähelle kantta kuin vain mahdollista, eli kiinni.
 
Tämän pitäisi vaikuttaa selkeämmin kuin tallan massa. Eli samoissa käsityksissä ollaan.

FensonGibder: Tässä on kaksi erillistä asiaa.
 
Toinen on se onko talla kiinteästi kiinni, eli ettei se pääse noin vain heilumaan (värähtelemään) kielen tahdissa. Tämä tappaa nopeasti sustainin ja tapahtuu enemmän juuri kaulassa.
 
Toinen osa-alue on tallan massa ja ominaistaajuus. Tämä vaikuttaa myös energiahäviöön, mutta tätä kautta kulkeva energian määrä on pienempi vaikutukseltaan ja siksi vaikuttaa sustainiin vähemmän.
 
Tämä on tosiaan ihan looginen juttu. Kyse vaan on myös enemmän kuin sustainista. Soundi muuttuu siinä missä soinnin pituus myös.

Mr. Speed: Yleisesti vaahterakannellisissa kitaroissa tuntuu olevan suurempi atakki, eli soinnissa on yläpäätä/napsua. Mitä paksumpi vaahterakansi, sitä isompi napsu. Mitäs jos tämä napsu onkin heijastusta kovasta ja tiheästä vaahterasta ja mitä suurempi kerros vaahteraa on, sitä suurempi heijastus siitä syntyy? Ihan siis spekuloin nyt, mutta tätä spekulointia omalla kohdalla tukee empiiriset havainnot.
 
Minun empiiriset havaintoni tukevat sinun empiirisiä havaintojasi. Vaahterakannen vaikutuksen on huomannut varmaan moni muukin. Jos on koskaan vaikkapa soittanut samoilla mikrofoneilla varustettuja Les Paulia ja SG:tä, ei ne samalta kuulosta vaikka on samat mikit.

Mr. Speed: Toki juu, talla vaikuttaa. Mutta tuo blokki siis kiinnittyy tallan pohjaan kiinni. Se on siis samalla tavalla kiinteä osa tallaratkaisua kuin vaikkapa runkopuu TOM:n tallapaaluissa. Ei suoraan kosketuksessa kieleen, mutta ruuvattuna tallaan kiinni.
 
Jos muistat, kun tsekkailit sitä mun AR 500 Artistia - siinähän on se Artisteista tuttu Gibraltar-talla, joka on messinkisen sustain-blokin päällä.. Se itse blokkihan on tiukalla sovituksella rungossa, on siellä lisänä 2 pikkusta ruuvia "turvana". Yamahalla oli vastaava tallaratkaisu SG-sarjan yläpään kitaroissa, myös Matsumokun kepeissä moisia oli. Noita messinkisiä sustainblokkeja oli rutkasti tuona muinaisena "messinkiaikana". Jopa hardtail-Stratoihin ja Telecastereihin laitettiin tallalevyn alle "ekstraa" eli jostain 3-5 mm messinkilevystä leikattuja apupalasia..

Toisaalta, meillä on myös päinvastaisia yliopistotutkimuksia jotka tukevat yliopistotutkimuksia. Molemmat eivät voi tässä materiaalin vaikutuksessa olla oikeassa.
 
Jos lähdetään ajatuksesta, että faktisesti korvinkuultavia eroja on empirisesti raportoitu laajasti, niin tämä on kiistatonta. Kaikki soittajat tuntuvat löytävän erotettavissa olevia eroja, ainakin akustisessa soinnissa.
 
Onko sitten niin että ne muutokset ovat kuitenkin kokonaan akustisestisessa soinnissa?Ja sitten niitä muutoksia oletetaan automaattisesti kuuluvan myös puhtaassa vaffariäänessä, vaikka niin ei olisikaan. Akustinen sointi kun aina vuotaa soittajan korvaan.
 
Silloin tutkimukset eivät ole ristiriidassa soittajien empirian kanssa.
 
Miten nämä eri näkemykset voidaan yhdistää tiedoksi? Miten tiede voisi hyötyä soittajien experiasta?
Tässä mukava pro gradu jollekin. Monia oikeasti kiinnostava pulma.
 
Itse haastattelisin alkuun 20-40 kitaristia niiden erojen luonteesta ja heidän näkemyksestään, mistä se ero tulee, jotta voidaan haarukoida mikä siinä äänen osassa muuttuu ja voiko takana olla muutakin kuin puun vaihtuminen.
 
Sitten kasa mittauksia, ala Toledo, jossa vertaillaan minkä tahansa sähkiksen akustisen käyrän responssia sähköiseen vastaavaan. Edit* kitaroita täytyisi olla myös useita kymmeniä, jotta vertailu onnistuu mittauksien välillä.
 
Esimerkiksi jos tallakiinnityksessä on pienenpienikin jäykkyyden muutos, niin sillä on isompi vaikutus kokonaisääneen kuin kannella. Siksi en lähtisi aluksi vaihtelemaan mitään runkoa vaan testaisin mielummin vain tilastollisesti uskottavan kasan kitaroita, joiden mittauksista voidaan löytää tai olla löytämättä, korvin kuultavaa ilmiötä sähköisessä signaalissa. Sitten analysoida miten se ilmenee mittauksissa ja lopuksi jos ero löytyy, niin voi tehdä mittauksia vaihtelemalla niitä runkoja. Akryylia, alumiinia, flaxwoodia ja vaikka muutamia akustisesti eripään puita.
 
Jos korvin havaittavaa ilmiötä ei ole, niin ei voida tietenkään mitata mitään erojakaan..

Tarviiko tuohon yliopistoja. Otetaan muutama SG ja LP samoilla mikeillä, vaikka stankkuja. Kuunnellaan ihan korvalla, miten soivat eri tavalla. Ei kai yliopiston mittari voi näyttää käppyrää, joka korvassa kuulostaa joltakin tietyltä. Musiikin ammattilaiset ovat dippainssiä paljon pätevämpiä tässä asiassa. Jopa harrastajat.

FensonGibder: Toisaalta, meillä on myös päinvastaisia yliopistotutkimuksia jotka tukevat yliopistotutkimuksia. Molemmat eivät voi tässä materiaalin vaikutuksessa olla oikeassa.
 
Jos lähdetään ajatuksesta, että faktisesti korvinkuultavia eroja on empirisesti raportoitu laajasti, niin tämä on kiistatonta. Kaikki soittajat tuntuvat löytävän erotettavissa olevia eroja
 
Sitten kasa mittauksia, ala Toledo
 
Nähdäkseni mitään kattavaa tutkimusta aiheesta (suuntaan tai toiseen) ei ole vielä tehty. Jotain erittäin suppeita kokeiluja kahden tutkimuskappaleen otannalla opiskelijoiden taholta on kyllä suoritettu (esim. Toledo ja se suomalainen kandityön johdantosivu). Näissäkin silti mainittiin että pieniä eroavaisuuksia havaittiin, ei kuitenkaan merkittäviä. Audioliitteen puuttuessa tutkielman lukijalle jäi siis epäselväksi miten pienestä tai suuresta erosta oli lopulta puhe. Eli ensinnäkin pitäisi määrittää mikä edes on merkille pantava ero, toiselle se on juuri ja juuri korvin kuultava sävyero ja toiselle sen pitäisi olla paljon enemmän. Lisäksi kuuntelukokeet tulisi suorittaa monen ihmisen toimesta, koska ihmisten aisteissa on huomattavia eroja.
 
Toisekseen.. jos käyttäjien kesken raportoidaan laajalti samankaltaisia aistihavaintoja voidaan miettiä onko tutkimus/mittaustavassa jotain pielessä. Hyvä tieteellinen tutkimus pyrkii selvittäämään mistä ihmisen subjektiivinen kokemus johtuu. Jos lähtökohta tutkimukselle on se että halutaan todistaa jokin käsitys vääräksi on tutkimus jo alusta lähtenyt menemään väärin, koska tutkimusta suorittavan henkilön oma käsitys aiheesta vaikuttaa liikaa. Mutta jos tällaista tutkimusta haluttaisiin lähteä tekemään niin otanta pitäisi olla huomattavan suuri. Useita mahdollisimman erilaisia puulajeja (useampi kappale kutakin lajia) ja vaihtoehtoisia materiaaleja kuten ämpärimuovi, metalli, kivi jne. Lisäksi kuuntelukokeet usean ihmisen toimesta tulisivat olla olennainen osa tätä testiä.
 
Omat aistihavaintoni koskevat juuri sähköisesti vahvistettua ääntä. Näin oletan olevan muillakin kun on kuitenkin puhe sähökitarasta. Sen perusteella mitä olen viime vuosina keskustellut aiheesta kotimaisten soitinrakentajien kanssa (Ruokangas, Finlandia Instruments, Amfisound... ) on kaikkien yhtenäinen käsitys ollut että ne puut ovat hyvin tärkeässä osassa kun puhutaan sähkökitaran soinnista.
 
Loppujen lopuksi kitara on kuitenkin väline jolla luodaan musiikkia. Kehotankin siis nostamaan nokan toisinaan pois niistä käppyröistä/kaavoista ja nauttimaan siitä soittimesta ja siitä subjektiivisesta aistikokemuksesta minkä se sinulle suo, johtui se sitten mistä hyvänsä.

Yallup: Tarviiko tuohon yliopistoja. Otetaan muutama SG ja LP samoilla mikeillä, vaikka stankkuja. Kuunnellaan ihan korvalla, miten soivat eri tavalla. Ei kai yliopiston mittari voi näyttää käppyrää, joka korvassa kuulostaa joltakin tietyltä. Musiikin ammattilaiset ovat dippainssiä paljon pätevämpiä tässä asiassa. Jopa harrastajat.
 
Ja perustelusi, että se ero tulee puusta, eikä mistään muusta?
 
Tuollahan niitä käppyröitä on sivun 11 linkissä. Niissä näkyy aaltokuviot akustiselle soinnille joka on sama kuin mitä korvasi kuulee, sekä aalto vahvarille lähtevälle signaalille, jonka vahvari toistaa kuultavaksesi. Niissä on osoitettu kaksi asiaa:
1. Akustinen sointi kuulostaa erilaiselta kuin vahvarille menevä sähköinen signaali.
2. Sähköinen signaali ei seuraa akustisen signaalin eroja eri rungoilla.
 
Eli ne erot sg:n ja lp:n eroista v a h v a r i n äänessä johtuu jostain muusta kuin puun akustisista ominaisuuksista. Tallan jäkkyydestä, kaulan jäykkyydestä, kielen ja kiinnityskohtien eroista, tallan ja satulan ominaisuuksien eroista, kielten ferromagneettisista eroista ja hapettumista, kielen painoeroista, vire-eroista. Mikrofonin magneettien eroista, mikrofonin kelan materiaalitoleransseista ja kelan fyysisistä laatutoleransseista, et cetera.
 
Nuo kun lyöt yhteen niin niitä eroja on. Tosin niin vähän ne kuuluvat vahvarista, ettei esim. tuossa Karvamammutin testissä porukka erottanut humbuckerteleä gibsonin LP:stä, jacksonista tai iban rg:stä..

Gabe: Nähdäkseni mitään kattavaa tutkimusta aiheesta (suuntaan tai toiseen) ei ole vielä tehty. Jotain erittäin suppeita kokeiluja kahden tutkimuskappaleen otannalla opiskelijoiden taholta on kyllä suoritettu (esim. Toledo ja se suomalainen kandityön johdantosivu). Näissäkin silti mainittiin että pieniä eroavaisuuksia havaittiin, ei kuitenkaan merkittäviä.
 
Ei merkittäviä. Aivan. Koska havaittiin ettei akustista sointia vastaavaa responssia ei edes näy merkittävästi sähköisessä signaalissa, eikä varsinkaan kuulu korvilla, niin asia on selvä ilman suuria toistoja.
 
Jos avaat telkkarin, ilman että töpseli on seinässä, niin kuvaa ei tule.
 
Sitä ei tarvitse testata 100 telkkarilla. Yhteenkään ei tule kuvaa, tiedämme sen jo testattuamme yhden. Ja näppärä ydinfyysikko pystyy teorioimaan sen vastauksen ilman ensimmäistäkään testiä :)

Yallup: Tarviiko tuohon yliopistoja. Otetaan muutama SG ja LP samoilla mikeillä, vaikka stankkuja. Kuunnellaan ihan korvalla, miten soivat eri tavalla. Ei kai yliopiston mittari voi näyttää käppyrää, joka korvassa kuulostaa joltakin tietyltä. Musiikin ammattilaiset ovat dippainssiä paljon pätevämpiä tässä asiassa. Jopa harrastajat.
 
Yliopisto ei sinänsä ole itseisarvo, mutta jos halutaan oikeasti uskottavaa dataa, niin siihen ei riitä, että testataan paria SG:tä ja LP:tä. Ideana on toteuttaa testi niin, että kaikki muut muuttujat on poistettu paitsi puut. Siksi pitää käyttää samoja talloja ym. juuri samoin sijoiteltuna jne. Eli mikään muu ei saa muuttua kuin runkomateriaali.
 
Korvin kuulostelussa on se ongelma, että kuuloissa on hirvittäviä eroja. Se, että joku testaaja X ei kuule eroa, ei tarkoita, että eroa ei ole, sillä testaaja Y voi sen kuulla. Itse tunnustaudun suosiolla puukorvaksi, mutta olen kyllä tosielämässä nähnyt, että joillakin ihmisillä on uskomaton kuulo ja kyky erotella nyansseja ja analysoida soundia muutenkin.
 
Se, että kuinka merkittävä ero on, jos sitä ei kaikki kuule ongelmitta, on tietysti toinen asia. Mutta se on eri keskustelu se. Itseä kiinnostaa lähinnä se, onko sellaisia eroja, että 'hyväkorvainen' kitaristi pystyy niitä kuulemaan. Ja itse uskon edelleen, että on. Ja se on se, mistä ainakin itse olen täällä vääntänyt.
 
Mutta se taikasana "merkittävä" on tietysti toisen keskustelun paikka. Eikä siihen ole mielestäni yhtä oikeaa vastausta. Jollekin se ero on täysin merkityksetön, varsinkaan jos ei edes kuule sitä. Ja jollekin se on taas yksi osatekijä siinä huippuunsa viritetyssä kitarassa, jolla saa soittofiiliksen kohdalleen.

Mitä ihmettä, puhutte aiheesta asiallisesti?!? :) Jossain vaiheessa hetken silmäilin sitä toista ketjua suunnilleen siinä kohtaa, kun tämä Toledon tutkimus tuotiin esille. Samaten havaitsin jossain kohtaa pilkottavan "soundi" käsitettä osiin ja vaikutti siltä, että sustain haluttiin erottaa sointiväristä. Jutustelu oli vaan jo niin sakeaa siinä vaiheessa, ettei tehnyt mieli heittää lusikkaa soppaa. En tiedä, onko näitä asioita jo käsitelty:
 
1. Toledon tutkimuksessa näpäytettiin yhtä kieltä kerrallaan ja verrattiin yhden kielen tuottamaa spektriä. Taajuuskäyrässä oli havaittavissa pieniä eroja puiden välillä. Entä kun soitetaan sointu, eikö nämä pienet erot muutu aika paljon merkittävämmäksi usean äänen kokonaisuudessa? Entä te fysiikasta enemmän tajuavat, jos kitaran eri osat voivat heikentää kielen värähtelyä, niin voiko kielen yhtäaikainen värähtely heikentää toisen kielen värähtelyä?
 
2. Samoin sustainin merkitys aistittavaan sointiin kasvaa, kun useampi ääni soi yhtäaikaa: kuinka nopeasti mikäkin perusääni hiljenee, kuinka nopeasti kunkin perusäänen yläsävelsarja vaimentuu, esimerkiksi peittoilmiön ym. tuomat vaikutukset aistihavaintoon jne.
 
Vai oonxmää aivan pihalla ja tyhmä?

Laulava Kylätohtori: 'hyväkorvainen' kitaristi
Ehkä vielä parempi empiirisen tutkimuksen havainnoija olis vaikka kapellimestari, klassisen musiikin puolelta. Ja tietysti vielä sokkotutkimuksella; tietämättä mitä tutkitaan jne.
Näissä empiirisissä tutkimuksissa kun ennakkoasenteen ja odotusarvojen osuus tuloksiin on käsittämättömän suuri. Sekä sonta- että kultakorvilla.

FensonGibder: Ei merkittäviä. Aivan. Koska havaittiin ettei akustista sointia vastaavaa responssia ei edes näy merkittävästi sähköisessä signaalissa, eikä varsinkaan kuulu korvilla, niin asia on selvä ilman suuria toistoja.
 
Jos avaat telkkarin, ilman että töpseli on seinässä, niin kuvaa ei tule.
 
Sitä ei tarvitse testata 100 telkkarilla. Yhteenkään ei tule kuvaa, tiedämme sen jo testattuamme yhden. Ja näppärä ydinfyysikko pystyy teorioimaan sen vastauksen ilman ensimmäistäkään testiä :)
 
Ei se nyt ihan näin yksinkertaista ole. Siinähän testattiin kahta materiaalia ja niillä oli kuitenkin eroa - sähköisessä käppyrässä. Joten ero jossain muussa materiaalissa saattaa olla vieläkin suurempi. Sitä ei tiedä testaamatta. Jos sähköinen käppyrä olisi ollut identtinen, niin voitaisiin ajatella, kuten tuossa esitit, mutta se ei ollut. Niissä käppyröissä oli niin suuria eroja, että teoriassa ihmiskorvan pitäisi ne kuulla. Eikä tässä siis puhuta millään tasolla niistä akustisen soundin käppyröistä...
 
Mutta jos halutaan lisää väsyneitä tarkoitukseensa sopimattomia vertauskuvia, niin jos testaat antibioottia yhteen bakteerikantaan ja se toimii/ei toimi, niin voitko julistaa sen jälkeen, että antibiootti toimii/ei toimi kaikkiin bakteereihin...

Laulava Kylätohtori:
Korvin kuulostelussa on se ongelma, että kuuloissa on hirvittäviä eroja. Se, että joku testaaja X ei kuule eroa, ei tarkoita, että eroa ei ole, sillä testaaja Y voi sen kuulla. Itse tunnustaudun suosiolla puukorvaksi..
 
Tämä on totta. Ja sitten on vielä muitakin muuttujia; esimerkiksi se, ettei sinun tai minun kuulo ole yhtä herkkä taajuusskaalan eri osille. Tämä tarkoittaa sitä, että yhtä voimakas ala-E kuullostaa hiljaisemmalta kuin ylä-E.
 
Tähän soppaan lisätään se että keski-ikäisellä alkaa kuulemisen alaraja nuosemaan. Moni ei alimpia pianokoskettimia ei edes tarvitse, kun niitä ääniä ei juuri enää kuule..
 
Tässä vinkki seiska-kasivalmistajille: älkää turhaan markkinoiko ritsojanne meille vanhoille...

FensonGibder: Ei merkittäviä. Aivan. Koska havaittiin ettei akustista sointia vastaavaa responssia ei edes näy merkittävästi sähköisessä signaalissa, eikä varsinkaan kuulu korvilla, niin asia on selvä ilman suuria toistoja.
 
Eihän se ole millään mittapuulla tarkasteltuna lainkaan merkittävä tieteellinen tutkimus, se on vain suppea opiskelijatyö jolla ei ole oikeastaan mitään painoarvoa suuntaan tai toiseen. Otanta kaksi runkoa (leppä ja suosaarni), yhden ihmisen tekemä eikä edes audiota tarkasteltavaksi. Jos ei ole mahdollisuutta ottaa kuin kaksi runkoa niin olisi nyt ottanut edes kaksi mahdollisimman erilaista. Ja taas tartun tähän sanaan merkittävästi, kyllähän siellä näkyi eroja sähköisessä signaalissa, tartun taas myös tähän kuulu korvilla, tämän yhden tutkijan korvillako? Se nyt ei vielä kerro yhtään mitään. Eikä tästä "merkittävästä" tutkimuksesta ole ollut yhtään mitään juttua missään alan lehdissäkään. Kun luet näitä tutkimuksia niin muista aina lähdekritiikki. Tieteeseen kuuluu toki kaikenlaisten teorioiden ja testien teko mutta niistä on vielä pitkä matka oikeasti merkittävään ja vakavasti otettavaan tutkimukseen. Sellaiseen joka muokkaisi voimassa olevia käsityksiä. Yhteen opiskelijatyöhön ei kannata tarttua kuin hukkuva oljenkorteen, kannattaa pohtia näitä asioita ja ihan itse oikeassa elämässä testata monia erilaisia kitaroita. Yllätyt miten suuri kirjo erilaisia soundeja siellä on.
 
Jos avaat telkkarin, ilman että töpseli on seinässä, niin kuvaa ei tule.
 
Sitä ei tarvitse testata 100 telkkarilla. Yhteenkään ei tule kuvaa, tiedämme sen jo testattuamme yhden. Ja näppärä ydinfyysikko pystyy teorioimaan sen vastauksen ilman ensimmäistäkään testiä :)
 
Ontuva vertaus. Mutta kyllä muuten tulee jos yhdessäkin sadasta telkkarista on akku. Näppärä ydinfyysikko ottaa tietenkin tutkimukseensa sellaisen otannan ja suorittaa niin monta testiä että ei jää varaa kysymyksille, teoria ja todellisuus eivät aina kohtaa.

Korjatkaa toki jos on vain jäänyt multa huomaamatta, mutta en ole vielä huomannut missään välissä Gaben tai Kylätohtorin tulosta tästä testistä, testiosuus ~8:00:
 
https://www.youtube.com/watch?featu … layer_detailpage&v=5vgwaiScrwA#

Oikeat vastaukset:
https://www.youtube.com/watch?v=DyZcV8zlcSI
 
E: Eikä se tuloskaan mikään oleellinen juttu ole, vaan se että kommentoikaa nyt edes jotenkin tuota. Mä en ainakaan pysty sanoa että noiden näytteiden seasta pystyisi selkeästi sanomaan että kumpi on kumpi (varsinkaan niistä toisen osuuden 10 satsin näytteistä), saati että ero olisi huomattava.

Genitalripper: Korjatkaa toki jos on vain jäänyt multa huomaamatta, mutta en ole vielä huomannut missään välissä Gaben tai Kylätohtorin tulosta tästä testistä, testiosuus ~8:00:
 
https://www.youtube.com/watch?featu … layer_detailpage&v=5vgwaiScrwA#

Oikeat vastaukset:
https://www.youtube.com/watch?v=DyZcV8zlcSI
 
E: Eikä se tuloskaan mikään oleellinen juttu ole, vaan se että kommentoikaa nyt edes jotenkin tuota. Mä en ainakaan pysty sanoa että noiden näytteiden seasta pystyisi selkeästi sanomaan että kumpi on kumpi (varsinkaan niistä toisen osuuden 10 satsin näytteistä), saati että ero olisi huomattava.
 
En ole ehtinyt vielä tekemään loppuun. Mutta hyvillä kuulokkeilla sain ekasta satsista 6/8 oikein kun olin ensin kuunnellut ne läpi useamman kerran. Big Baban ottamasta pätkästä erot oli helpompi erottaa koska näytteet olivat lähempänä toisiaan. Saarni ja Acryl soundaavat ainakin äänenväriltään hyvin samankaltaisilta ainakin tämän testin perusteella. Acrylissä on inan kirkkaampi ja napakampi soundi ja saarnessa on inan enemmän botnea.. ainakin omaan puukorvaan. Sikäli mielenkiintoista että eron kuuli vaikka tuo youtuubi ei ole äänen kannalta suotuisa eikä varmastikaan paras formaatti jos pieniä eroja yritetään havaita, miten selvät erot olisi oikeassa elämässä? Olisi hauska jos nuo ääninäytteet olisi ladattavissa jossain tuubin ulkopuolella. Tässäkin testissä olisi ollut erittäi mielenkiintoista jos mukana olisi ollut vielä mahonki ja leppä.

Laulava Kylätohtori: Ei se nyt ihan näin yksinkertaista ole. Siinähän testattiin kahta materiaalia ja niillä oli kuitenkin eroa - sähköisessä käppyrässä. Joten ero jossain muussa materiaalissa saattaa olla vieläkin suurempi. Sitä ei tiedä testaamatta.
 
Enkös mm. sullekin jos sanonut ettet osaa lukea noita käppyröitä. Tämä postaus on jälleen osoitus siitä.
 
Eihän niitä sähköisiä käppyröitä verrata toisiinsa, vaan akustisen responssin (oikea taulukko) mahdollista vaikutusta sähköiseen signaaliin (vasen taulukko).
 
Siinähän käy ilmi, että niissä taajuuksissa missä akustiikka eroaa eri bodyillä kovastikin, ei ole mitään merkkiä sähköisessä signaalissa. Siis se akustinen ero ei välity vahvarille mitenkään.
 
Käppyröitä lisää analysoitaessa, on jopa niin, että vaikutukset akustisen ja sähköisen saundin välillä on osassa jopa käänteiset. Eli ne eivät todellakaan noudata toisiaan.
 
Olet vain fiksautunut siihen että saman taulukon käppyrät eivät ole täysin identtiset koko matkalta, tietämättä onko silläkään edes merkitsevää väliä kuulokokemukselle..
 
Ps. Valittujen puulajien tiheysero oli noin 0,6 ja 0,3 ja huokoisuudessa suuri ero. Eli aiemmin esitetyt amatööriarviot huonoista puulajeista menivät nekin metsään..