Kitarat: kitarakamat ›

naavanka_: Jaha, haen takkini ja jätän teidät haistelemaan korkkia.
 
Älä nyt hermostu, minä koitin vain vitsailla:-) en tarkoittanut loukata. Tottahan olet oikeassa, että puu on eläväistä materiaalia. Pyydän puolestani anteeksi tökeryyttäni.

Myrkky Nuoli: Älänyvviitti. Puu on aina elävää ja reagoi aina kosteudenvaihteluihin, kyllä, mutta kyllä sä nyt sen verran asiasta tiedät, ettet voi väittää kaikkien puiden olevan samanlaisia tässä (tai juuri missään muussakaan) applikaatiossa.
 
Tuohon vaikuttaa jo se miten kauan puuta on kuivattu ennen käyttöönottoa, millaisissa olosuhteissa se on työstetty ja miten kauan se on sen jälkeen kerennyt asettua Suomen olosuhteisiin. Sen jälkeen voidaan funtsia puulajeja, joilla on erilaisia ominaisuuksia esim. syiden tiheydessä, sitä mihin suuntaan syihin nähden kaulapuu on sahattu, onko se yhdestä vai useammasta palasta jne.
 
Toki joo, kaksi alan tutkintoakin löytyy :)
 
Lähinnä sitä hain tässä takaa että puu on aina elävä materiaali, aivan sama vaikka se olisi kaadettu Twin Peaksin taikametsästä.

Kas, tulit kuitenkin takaisin korkinhaistelijoiden pariin. Todistitpahan kommenteillasi ainakin sen ettei tutkinto tuo viisautta. Ei edes kaksi tutkintoa :)
 
Josko nyt kuitenkin lopettaisit ylimielisen käytöksesi (TLDR on tästä osoitus) ja lukisit ajatuksella mitä tänne on kirjoitettu. Ajatuksella.
 
Kuka tahansa tutkinnon suorittanut puualan artesaani ymmärtää mistä täällä puhutaan ja ymmärtää eron lannotteilla pikakasvatetun kosteana kitarankaulaksi työstetyn höttöpuun ja Twin Peaksin metsästä kaadetun kunnolla kuivatun ikivaahteran välillä ja miten erilailla kosteus ja lämpötila vaikuttavat näihin puihin: toiseen ei merkittävästi, toiseen erittäin paljon ja nauhat törröttää.

naavanka_:........Lähinnä sitä hain tässä takaa että puu on aina elävä materiaali...
 
Juurikin näin. Ja siksi eri puut reagoivatkin erilailla esim. kosteuden ja lämpötilan muutoksiin.

TvA: Kas, tulit kuitenkin takaisin korkinhaistelijoiden pariin. Todistitpahan kommenteillasi ainakin sen ettei tutkinto tuo viisautta. Ei edes kaksi tutkintoa :)
 
Josko nyt kuitenkin lopettaisit ylimielisen käytöksesi (TLDR on tästä osoitus) ja lukisit ajatuksella mitä tänne on kirjoitettu. Ajatuksella.
 
Kuka tahansa tutkinnon suorittanut puualan artesaani ymmärtää mistä täällä puhutaan ja ymmärtää eron lannotteilla pikakasvatetun kosteana kitarankaulaksi työstetyn höttöpuun ja Twin Peaksin metsästä kaadetun kunnolla kuivatun ikivaahteran välillä ja miten erilailla kosteus ja lämpötila vaikuttavat näihin puihin: toiseen ei merkittävästi, toiseen erittäin paljon ja nauhat törröttää.
 
Jos olisit lukenut ylemmän kommenttini niin.
 
E: Selvennetään nyt että totta kai tiedän erot, kyse olikin siitä että puu on aina elävä materiaali.
Ihan sama vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettu, valikoitu ja kuivattu.
 
E2: Täytyy myös mainita että 40-vuotta asian parissa ei kerro mistään mitään.

2 Carvinia eebenlaudalla ja ikää on jo 20v ja ei ne märistä puista ole Carvinilla kitaroita tehneet. Joka talvi ja nytkin silti noista kepeistä voi aina kokeilla otelaudan reunasta että joko on pakkaskelit. Kun ei ole jälkeenpäin viilaa näytetty. En usko että on laatu taikka kuivaus kysymys. Ei voi edes etukäteen tehtaalla luultavasti tietää mikä kalikka tulee olemaan minkäkinlainen.

blues guitar: Juurikin näin. Ja siksi eri puut reagoivatkin erilailla esim. kosteuden ja lämpötilan muutoksiin.
 
Huh huh. Tästähän syntyi oikea keskustelu... :)
 
Viisisenttiseni tähän: Ostin v. 1983 mallisen JV Squierin v. 1990. Ruusupuuotelauta on mukavasti reunoilta pyöristetty ja alkuperäiset nauhat eivät ole missään vaiheessa törrötelleet. Vuodenajoista riippumatta. Jotenkin tuntuu siltä, että käytetty puu on ollut "valmista" ja muutenkin kitara on valmistettu huolella. Uudemman tarinankerronnan mukaan FujiGen oli ko. vuonna cnc-tekniikan ansioista maailman eniten kitaroita valmistanut tehdas. Vuoden 1980 FujiGenin Grecossa kaikki on myös kohdillaan, eikä nauhat tunge listojen alta. Jännityksellä seurailen miten vasta viime kesänä Suomettunut Japsi pärjää talven suoran sähkölämmityksen hellässä hoivassa. Ennen oli kaikki paremmin?!
 
Kymmen vuoden ikäisessä toisessa Japanin Fenderissä ei tuota otelaudan reunan pyöristystä ole ja hieman viilaa vaadittaisiin, mutta näillä mennään. Ei haittaa soittoa.
 
Vuoden 1979 halpis Gibson "The SG":n nauhojen päät ovat hieman viilaa vuosien varrella vaatineet.
 
Uudemmissa Meksikon ja kaukoidän ihmeissä ilmaston muutos näyttää vaikuttavan hyvinkin suoraan kaulan puun elämiseen...

Myrkky Nuoli: Tuohon vaikuttaa jo se miten kauan puuta on kuivattu ennen käyttöönottoa, millaisissa olosuhteissa se on työstetty ja miten kauan se on sen jälkeen kerennyt asettua Suomen olosuhteisiin. Sen jälkeen voidaan funtsia puulajeja, joilla on erilaisia ominaisuuksia esim. syiden tiheydessä, sitä mihin suuntaan syihin nähden kaulapuu on sahattu, onko se yhdestä vai useammasta palasta jne.
 
Eihän tämä Suomen ilmasto kyllä ole mitenkään otollisin kitaralle... varsinkaan kerrostaloasunnossa. Jotkut puulajit sopivat tänne paremmin kuin toiset. Esimerkiksi Eeben otelautojen kanssa on ollut selvästi eniten hankaluuksia, ruusupuun tai vaahteran kanssa ei juuri mitään. Myös uudehkojen halpatuotannon maissa kasattujen kitaroiden kanssa on ollut aina ajoittain enemmän pientä painimista säätöjen kuin kalliimpien vastaavien, käytetyt edulliset ja keskihintaiset ovat yleensä jo ehtineet asettua. Ei se kuitenkaan ole ihan täysin hintaan sidottu juttu. Pari kalliimpaa keppiäkin on ollut joissa on ollut selvästi omat asennot eri vuodenajoille. Samaten pari edullista joilla ei ole elämistä ollut nimeksikään.
 
Luulisi että täällä kotimaassa valmistettu kitara on varmemmin säätövapaampi kuin vaikkapa saman hintainen Kalifornian lämmöstä juuri saapunut. Jos kitaraan käytettävät puut kuivataan täällä ja vielä koko kitarakin saa valmiin muotonsa jo paikallisessa ilmastossa niin mitään suurempia yllätyksiä tuskin on luvassa.
 
Yallup: Minulla on se käsitys, että ruusupuiset stratot sietävät hieman enemmän vuodenaikoja kuin pelkkä vaahtera, joka on vain "halko".
 
Ruusupuu on kyllä hyvä otelautapuu, varsinkin vaahteran kanssa. Parhaimmillaan äärimmäisen stabiili yhdistelmä. Eebenpuu tuntuu taas parhimmillaankin vaativat säännöllistä säätöä.

naavanka_: Jos olisit lukenut ylemmän kommenttini niin.
 
Vedätkö siis alkuperäisen paskapuhettakommenttisi takaisin vai miten se nyt sitten meni? En oikein saanut selvää korjasitko väittämääsi siitä että "puu elää kosteudenvaihteluiden mukaan, aivan sama kuinka hyvin on kuivattua"
 
Eikö se sitten ollutkaan mielestäsi "ihan sama"?
 
...tu näiden lasten kanssa vääntäminen on kuin tuuleen huutaisi...

naavanka_: Täytyy myös mainita että 40-vuotta asian parissa ei kerro mistään mitään.
 
Ei mitään tai liian lyhyt jne....

Tää nyt ei suoraan liity Gibsoniin, mutta samassa huoneessa asuvat Charvel M6 ja Jackson Pro Rhoads tarvii kaularaudan vääntelyä keväällä ja syksyllä, PRS ei inahdakaan suuntaan tahi toiseen vaikka kosteusmittari näyttää isojakin muutoksia. Myöskään Tokai LC:n öljykaulaa ole juurikaan tarvinnut säädellä.
 
Että on niillä eroja, sitä en tiedä millaisia noinniinkuin tieteellisesti, mutta eroja on.

Henkilökohtainen kommenttini on, että hemmetin hyvä että G luopuu tuosta "fret end bindingista", olkoon vaan että (muka) kuuluu noihin kitaroihin, mutta minusta se vaan saa aikaan koko kitarasta sellaisen "muovisen" vaikutelman.
 
Mitä nauhojen "törröttämiseen" tulee niin onhan se niin, että puu on orgaaninen aine, se elää varsinkin tuoreeltaan. Tottakai ns vanha puu on vähemmän herkkä sille, koska se on jo se oman "elämisensä" tehnyt aikoja sitten ainakin suurimmalta osaltaan. Nykyisessä teollisessa sarjatuotannossa paskaakaan valmistajia kiinnosta lopulta tuo puun laatu/kuivuus/märkyys, vain myyntivolyymi ratkaisee ja mahdollisimman hyvä kulu/tuotto-suhde. Toki sitten kun mennään kalliimpiin tuotteisiin "kunnon puu" tulee enempi kyseeseen soittimissa. Lopulta kyse on kuitenkin siitä miten ne nauhat kitaraan laitetaan. Nyt olen saanut ihailla kahden suomalaisen laatuvalmistajan työskentelyä niin onhan ne viimeisen päälle laitettu. Toki olen joutunut nimenomaisesti pyytämään tietyn tavan laittaa nuo nauhat, jotta ei ongelmaa olisi ja varsinkin R tuohon omaani teki sellaisen nauhojen laiton, että eipä ole kahden talven aikana tarvinnut ollenkaan murehtia "törröttämistä" (toleranssi elämiselle ja vielä ruusupuusta tehty erillinen reunalista otelautaan, jota ei huomaa edes ellei tiedä että se siinä on).

TvA: Vedätkö siis alkuperäisen paskapuhettakommenttisi takaisin vai miten se nyt sitten meni? En oikein saanut selvää korjasitko väittämääsi siitä että "puu elää kosteudenvaihteluiden mukaan, aivan sama kuinka hyvin on kuivattua"
 
Eikö se sitten ollutkaan mielestäsi "ihan sama"?
 
...tu näiden lasten kanssa vääntäminen on kuin tuuleen huutaisi...
 
En.
 
Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää?
Puu elää aina, ei sille voi mitään.
 
Papat ottaa nokkiinsa taas turhasta.
 
E: Onko sulla joku vanahuuvvenriisi vai oletko luonnostasi lyhyt?
Kovin alentavaan sävyyn kirjoitat.
 
E2: Voisin vieläpä väittää että mulla on aivan taatusti suurempi otanta kitaroista, niiden huolloista, korjauksesta ja rakentamisesta kuin sinulla ellet moisia huolla ammatiksesi.

Puut ja niiden elämiset... Niistä riittää juttua, ihan aiheesta vielä. Kaikki puu elää säiden mukaan (vaikkakin sen vaikutus voi olla lajikkeesta kiinni miten paljon).
 
Mun nähdäkseni toiset kitarat eivät tartte viilaa nauhojen päihin talvella, koska niissä on puut olleet erittäin kuivaa kun nauhat on laitettu kiinni. Tästä syystä nauhat voivat olla jopa sen saman törrötyksen verran liian lyhyet kesällä, mutta sillä taas ei ole mitään merkitystä.
 
Jotkut paremmat valmistajat kuivattavat puita - ei sen takia että puu lakkaisi elämästä - vaan sen takia että nauhat pysyvät tämän jälkeen otelaudan mitoissa. Oli keli mikä vaan. Tämän ymmärtämiseen meni itsellä jokunen vuosi.
 
Tiivistys: kaikki puu elää, toiset nauhat on vaan laitettu märempään puuhun.
 
E: Fix't

Morri:Toki olen joutunut nimenomaisesti pyytämään tietyn tavan laittaa nuo nauhat,
 
Pakko kysäistä että millaisia erityistoiveita sulla on ollut tätä koskien? Jos viitsit niin näppää kuva jossain välissä tuosta reunalistasta. Kiinnostaisi nähdä tarkemmin miltä näyttää ruusupuinen reunalista ruusupuuotelaudassa. Todella komea tuo sinun R kyllä on.

TvA: ...tu näiden lasten kanssa vääntäminen on kuin tuuleen huutaisi...
 
Tää ikäkortin käyttö antaakin susta tosi fiksun kuvan. Oot varmaan Mooseksen ikänen vähintään?

TvA: Vedätkö siis alkuperäisen paskapuhettakommenttisi takaisin vai miten se nyt sitten meni? En oikein saanut selvää korjasitko väittämääsi siitä että "puu elää kosteudenvaihteluiden mukaan, aivan sama kuinka hyvin on kuivattua"
 
Siis hä? Puu elää ilmankosteuden mukaan, kuivaus auttaa sen yhden kuivauksen verran. Kunnes se puu on taas kosteammassa ympäristössä.
 
E: Isot puljut ei kuivata puita että ne pysyisivät kuivina, koska se on mahdotonta. Tästä PRS:n pätkästä kuulee kosteusprosentteja millä kasaavat kitaroita. Otelautapuissa on luonnollisesti pienempi kosteusprosentti kuin rungoissa:
https://www.youtube.com/watch?featu … _detailpage&v=TUmdzFuv8Zs#t=155
 
Tästä syystä esimerkiksi oma PRS ei törrötä nauhoiltaan edes hilppasta, vaikka olisi pakkasta ja talvikelit.

Muovinen: Tää ikäkortin käyttö antaakin susta tosi fiksun kuvan. Oot varmaan Mooseksen ikänen vähintään?
 
Ikäkortti on elämän "Mustamaija", se käytetään kun muut kortit on käytetty:-).

Laulava Kylätohtori: Ja kyllä se ilma kuivuu yhtälailla lämmetessään, oltiin sitten okt:ssa tai kerrostalossa...
 
Pakko hieman korjata. Ilman kosteus jä lämpö eivät ole sidoksissa toisiinsa, paitsi yleensä kovilla pakkasilla ilma on kuivempaa.

Gibson-ketju - syöpätakuu.