Kitarat: kitarakamat ›

Juu ei kyllä 14- vuotiaille duunia löydy paitsi suhteilla tai hyvällä tuurilla. Paitsi puhelinmyyntiä ja lehtienjakoa. Ei edes kesätöihin tunnu pääsevän jos on alaikäinen. Keravan kesätyöt tosin arvotaan...

Mä jouduin 14v vastoin kaikkia antikristillisiä vakaumuksiani menemään riparille että sain sukulaisilta rippilahjarahaa kitaraan.
Siellä mä sitten istuin lähinnä puussa ja kuuntelin walkmanista black metallia, ja välttelin pappien kanssa puhumista.
Charvel 6 lähti lahjarahoilla Musamaailmasta.

freakingenius: Juu ei kyllä 14- vuotiaille duunia löydy paitsi suhteilla tai hyvällä tuurilla. Paitsi puhelinmyyntiä ja lehtienjakoa. Ei edes kesätöihin tunnu pääsevän jos on alaikäinen. Keravan kesätyöt tosin arvotaan...
 
Höhö, Kerava. Jos Salo tekee kuolemaa niin kyllä tekee Keravakin. Ihan hiton ankeaksi nukkumalähiöksi on muuttumassa.
 
edit: Öööh? Liittyy aiheeseen? Ei mitenkään. Sorry OT.

Ketjun aloittanut nuoriherra saisi jo pikkuhiljaa itsekin alkaa ottaa osaa keskusteluun. Turhaa kait me täällä ideoidaan jos mikään ehdotettu ei kelpaa ;-)

Tsugu Way: Ketjun aloittanut nuoriherra saisi jo pikkuhiljaa itsekin alkaa ottaa osaa keskusteluun. Turhaa kait me täällä ideoidaan jos mikään ehdotettu ei kelpaa ;-)
 
Mutta joskos kyseessä onkin ihan oikea kitaristi? Treenaa kotona raivokkaasti kun me muut vaan perseillään interwebissä?

joku muu sikko: Meidän alueella jakaa mainoksia 2 urheilijatyttöä. Juoksevat vielä kaikki postilaatikon välit ja saavat rahan lisäksi siinä treeniä. Aika reipasta toimintaa teini-ikäisille.
 
Jakaisipa täälläkin, niin seuraisin kameran kanssa missä jakelee.
 
Eiku siis.

Funkånaut: Jakaisipa täälläkin, niin seuraisin kameran kanssa missä jakelee.
 
Eiku siis.
 
Meillä jakaa joku poika ja äiti. Tai siis se äiti jakaa ja poika dataa kännykällään. Menee kyllä iha offtopiciksi.

Itse kuitenkaan en suosittelisi kyselijälle floikka keppiä jos kyse on ensimmäisestä kitarasta koska silloin voi helposti soittointo lopahtaa viimeistään siinä vaiheessa kun pitää vaihtaa uudet kielet jos ei osaa säätää floikkaa. Tietenkin jos jaksaa sen opetella siinä samalla kun kieltenvaihto tulee vastaan niin silloin siitä ei ole niin harmia.
 
Siitäkin voisi mainita, että kun kitarassa on floikka on kitara hieman painavampi kuin kiinteätallainen vastineensa koska metalli/teräs painaa pikkuisen. Mukaan myös muut metalliosat. Itselläni on 2 Jacksonin elite sarjan kepukkaa joissa V:ssä floikka ja RR:ssä kiinteätalla ja RR on paljon kevyempi kuin V.

barclay: Pappa betalar.. Minä ainakin ostaisin lapsilleni kitarat jos he pyytäisivät.
 
Mie oon jo ostanut kitaroita, bassoja, rumpuja, viulun, trumpetin ym.
Sit nuo räkänokat ei soita niillä.

Seba: Mie oon jo ostanut kitaroita, bassoja, rumpuja, viulun, trumpetin ym.
Sit nuo räkänokat ei soita niillä.
 
Samoin.
Harmittaa vaan se kun, noilla kääpiöillä tuntuis olevan lahjojakin paremmin, kuin
isällään.

JuSu: Sama täällä... Mutten 400 euron kitaraa, kun parilla satkulla saa soivia pelejä nykyään.
 
JuSu
 
Mutta jotenkin minä ymmärsin rivien välistä että ketjun aloittaja ei ole sitä ensimmäistä kitaraa nyt ostamassa. Ehkäpä hänellä on (tai jo myyty pois) se 200 euron soiva peli. Itse soittelin yli 15 vuotta 200 euron peleillä, kunnes ostin 400€uron kitaran. Mutta kyse oli saundi- ja ulkonäköseikoista, eikä siitä että olisin muka kehittynyt soittajana ja kasvanut aiemman 200 euron skitan ulkopuolelle. Ja 400 euroa on kuitenkin ihan eri summa kuin vaikkapa 4000€uroa, mistä puhutaan tuolla eri ketjussa.

Seba: Mie oon jo ostanut kitaroita, bassoja, rumpuja, viulun, trumpetin ym.
Sit nuo räkänokat ei soita niillä.
 
Minä ostin vahemmalle (tuolloin 6 vuotias) tyttärelle haitarin kun hän sitä kinusi. Pari kertaa kokeli ja that's it. Mutta sama soitin on nyt mulla omassa käytössä. Toisaalta hommasin itselleni nyt mm. rummut ja melodikan ja ne kiinnostaa tyttäriä aina silloin tällöin. Saavat soitella. Samat soittimet yhteisessä käytössä, ei se ole multa pois. Monesti menee laitehankinnatkin paremmin vaimolle läpi kun vetoan siihen että tenavat saavat myöskin niitä käyttää..
 
Triangeli ja epävireinen nokkahuilu ovat pelkästään lasten käytössä (ja käytössä ne viikottain ovatkin), niistä en itse välitä.

kekkuliheikki: Vanhan ylioppilastalon eteen, hattu maahan ja soitat tata putkeen tunnin pari.
 
https://www.youtube.com/watch?v=G3q_fn18eY8
 
Ja jos kitara puuttuu niin etsit jonkun toisen katusoittajan ja alat taustatanssijaksi, tästä klipistä moovsit haltuun!
 
http://www.riemurasia.net/video/Kova-duo/107004

barclay: Mutta kyse oli saundi- ja ulkonäköseikoista, eikä siitä että olisin muka kehittynyt soittajana ja kasvanut aiemman 200 euron skitan ulkopuolelle..
 
Ei kitaroita tarvitse taitotason mukaan ostaa. Eihän autoakaan osteta ajotaitojen mukaan, eikä vastaava analogia toimi oikein missään muussakaan tilanteessa. Ihan yhtä oikein ja viisasta se on aloittelijan ostaa 4000 kitara kuin ammattilaisen soitella 200 kitaralla - ja tietysti kaikki vaihtoehdot siitä välistä.
 
Oikeasti, en vaan itse tajua millään tasolla tuota 'liian huono kitaristi summan X kitaralle' juttua, vaikka siinä kommentissa usein huumoria mukana onkin. Ehkä se johtuu siitä, että tiedän alitajuisesti, että minun pitäisi edelleen soittaa sillä risalla Landolalla, jos myöntäisin tuon todeksi. :)

Laulava Kylätohtori: Ei kitaroita tarvitse taitotason mukaan ostaa. Eihän autoakaan osteta ajotaitojen mukaan, eikä vastaava analogia toimi oikein missään muussakaan tilanteessa. Ihan yhtä oikein ja viisasta se on aloittelijan ostaa 4000 kitara kuin ammattilaisen soitella 200 kitaralla - ja tietysti kaikki vaihtoehdot siitä välistä.

 
Toki näin, mutta jos ei ole rahaa ja haluaa kitaran jolla soittaa, niin on helpompi hankkia se 200 sitä ihan soitettavaa kitaraa varten kuin säästää pidempään.
 
E: tämä siis tuohon aloittajan (oletettuun) tilanteeseen liittyen.

Artist: Toki näin, mutta jos ei ole rahaa ja haluaa kitaran jolla soittaa, niin on helpompi hankkia se 200 sitä ihan soitettavaa kitaraa varten kuin säästää pidempään.
 
E: tämä siis tuohon aloittajan (oletettuun) tilanteeseen liittyen.
 
Tämä on totta. Itse olen samaa mieltä, että jos on vähän rahaa ja haluaisi päästä soittamaan kitaraa, niin ilman muuta ostaa heti sellaisen, mihin rahat riittää, eikä säästä vuotta parempaan. Vaikka se kallis on yleensä parempi, niin kyllähän nuo halvemmatkin kitarat ovat hyviä pelejä, joilla pystyy soittamaan niin aloittelija kuin ammattilainenkin...
 
Mutta jos siis on esim. työssä käyvä aikuinen (hyvä taloudellinen tilanne), niin kyllä silloin voi ostaa yhtä hyvin niin 5000 euron kuin 200 euron kitaran, vaikkei osaisi soittaa edes ukko nooa kunnolla...

Seba: Mie oon jo ostanut kitaroita, bassoja, rumpuja, viulun, trumpetin ym.
Sit nuo räkänokat ei soita niillä.
 
Juu se soittimen tarve pitää lähteä lapsen omasta innostuksesta. Tosin voihan olla niinkin, että jos se kitara on nurkassa odottamassa, niin jonain päivänä se napataan sieltä ja aletaan rämpyttämään. On paha rämpyttää, jos ei ole millä rämpyttää. Talouden kannalta ei kyllä korkealta tipahda, jos sijoittaa vaikka 50-60 euroa nylonkieliseen kitaraan jos lapset saattaisivat haluta alkaa soittamaan. Ostaa sitten paremmat kamppeet (mielellään niin, että lapset itse osallistuvat kuluihin myös) jos soittaminen kiinnostaa oikeasti.
 
Itse ostin lapselle pari vuotta sitten halvan akustisen 3/4-kokoisen Yamahan naikkarin kun lapsi halusi soittaa kitaraa. Innostus lopahti suunnilleen kahden kansalaisopiston kitaratunnin jälkeen ja kitara lojui telineessä aivan käyttämättömänä (lukuunottamatta minun toimesta tapahtuvaa rämpyttelyä). Nyt sitten innostus heräsi tänän vuonna uudelleen (tenava rämpytteli jotain joka päivä) ja laitettiinkin jälkikasvu kitaratunneille uudelleen. Joululahjaksi onkin tulossa edullinen käytetty microcube-vahvari. Saa poitsu sitten soitella iskän PRS:llä vahvarin läpi (en anna vielä koskea omatoimisesti mun putki-Fenderiin).
 
Jos näyttää, että sähkiksen soitto kiinnostaa, on ehkä aika sitten joulun jälkeen miettiä ikioman sähkiksen ostamista. Ja siihenkin poika joutuu sijoittamaan omia viikkorahasäästöjä, jotta syntyy sellainen arvostus soitinta kohtaan. Jos on oikeasti into, niin silloin lapsi haluaa sijoittaa omia rahojaan harrastukseen. Periaatteessa voisin sponsata vaikka 500 euron kitaran, mutta ihan periaatteesta se ensimmäinen kitara ei saa olla liian kallis. Mun mielestä pitää jättää mahdollisuus, että nuori voi sitten itse tienata myöhemmin sen kalliimman kitaran. Elämä ei ole helppoa ja aina ei mene taloudellisesti hyvin, joten lastenkin olisi hyvä oppia säästämään ja käyttämään rahaa harkitusti.
 
-iec

Ei ole aloittajajuniori käynyt m.netissä pariin päivään postauksen jälkeen. Taitaa haiskahtaa vähän samanmoiselta syöttiketjulta ku mm. silloin se legendaarinen "miehelle lahjaksi kahden tonnin kitara". Muistatteko? Melko mittavasti annettiin ohjeita ja intettiinkin, että mitä järkee. Aloittajaa ei tainnu enää kiinnostaa edes seurata ja naureskella ketjulle..

iec: Juu se soittimen tarve pitää lähteä lapsen omasta innostuksesta. Tosin voihan olla niinkin, että jos se kitara on nurkassa odottamassa, niin jonain päivänä se napataan sieltä ja aletaan rämpyttämään. On paha rämpyttää, jos ei ole millä rämpyttää. Talouden kannalta ei kyllä korkealta tipahda, jos sijoittaa vaikka 50-60 euroa nylonkieliseen kitaraan jos lapset saattaisivat haluta alkaa soittamaan. Ostaa sitten paremmat kamppeet (mielellään niin, että lapset itse osallistuvat kuluihin myös) jos soittaminen kiinnostaa oikeasti.
 
Itse ostin lapselle pari vuotta sitten halvan akustisen 3/4-kokoisen Yamahan naikkarin kun lapsi halusi soittaa kitaraa. Innostus lopahti suunnilleen kahden kansalaisopiston kitaratunnin jälkeen ja kitara lojui telineessä aivan käyttämättömänä (lukuunottamatta minun toimesta tapahtuvaa rämpyttelyä). Nyt sitten innostus heräsi tänän vuonna uudelleen (tenava rämpytteli jotain joka päivä) ja laitettiinkin jälkikasvu kitaratunneille uudelleen. Joululahjaksi onkin tulossa edullinen käytetty microcube-vahvari. Saa poitsu sitten soitella iskän PRS:llä vahvarin läpi (en anna vielä koskea omatoimisesti mun putki-Fenderiin).
 
Jos näyttää, että sähkiksen soitto kiinnostaa, on ehkä aika sitten joulun jälkeen miettiä ikioman sähkiksen ostamista. Ja siihenkin poika joutuu sijoittamaan omia viikkorahasäästöjä, jotta syntyy sellainen arvostus soitinta kohtaan. Jos on oikeasti into, niin silloin lapsi haluaa sijoittaa omia rahojaan harrastukseen. Periaatteessa voisin sponsata vaikka 500 euron kitaran, mutta ihan periaatteesta se ensimmäinen kitara ei saa olla liian kallis. Mun mielestä pitää jättää mahdollisuus, että nuori voi sitten itse tienata myöhemmin sen kalliimman kitaran. Elämä ei ole helppoa ja aina ei mene taloudellisesti hyvin, joten lastenkin olisi hyvä oppia säästämään ja käyttämään rahaa harkitusti.
 
-iec
 
Komppaan täysin! Mulla meni aivan samallailla. Landolan akkarri oli aina nurkissa himassa ja onhan siitä kuvakin kun kitaraa lyhyempänä sitä jo "soittelin". Pari vuotta myöhemmin kun siinä oli jäljellä enää pari kieltä, alkoi vanhemmatkin huomata että kannattaa hankkia oma soitin, saatiin uusi akkari ja siitä pian eka strato kopio ja styge. Siitä oli hyvä alkaa ite säästellä uusiin vehkeision. Vanhemmilta sitten aina sponssia tai lainaa mutta aina merkittävä osa hinnasta itseltä.

iec: Juu se soittimen tarve pitää lähteä lapsen omasta innostuksesta. Tosin voihan olla niinkin, että jos se kitara on nurkassa odottamassa, niin jonain päivänä se napataan sieltä ja aletaan rämpyttämään. On paha rämpyttää, jos ei ole millä rämpyttää. Talouden kannalta ei kyllä korkealta tipahda, jos sijoittaa vaikka 50-60 euroa nylonkieliseen kitaraan jos lapset saattaisivat haluta alkaa soittamaan. Ostaa sitten paremmat kamppeet (mielellään niin, että lapset itse osallistuvat kuluihin myös) jos soittaminen kiinnostaa oikeasti..
 
-iec
 
Joo kyllä tuo vanhin tytär 5 vuotta viulua soitti kunnes lopahti.
Pienen sähkiksen ja basson ostin vaan varalta kun halvalla sain.
Rummut on itsellä ja oli tuo vanhin salaa käynyt opettelemassa peruskompit jne itsekseen.
 
onpahan vehkeitä jos yhtäkkiä innostuvat enempi, soittotilakin missä on kitara, basso ja rumpukamatkin on. Voivat pistää vaikka bändin pystyyn halutessaan.
Pitää varmaan virittää vielä laulukamat sinne kun tuntuu olevan siihen eniten intoa.
 
Ei voi sitten isompana ainakaan valittaa ettei ollut mahdollisuuksia musiikkia harrastaa :)