Kitarat: kitarakamat ›

Vai että ulkönäkö... Läheltä vai kaukaa. Moni paska päältä kaunis.
 
Toki sen pitää näyttää hyvälle - siihen just omaan silmään - myös kaukaa mutta sen pitää näyttä hyvälle myös lähemmässä tarkastelussa ja ennen kaikkea kädessä: törröttävät nauhat, harittavat bindaukset (no perinnestratoissa harvemmin on) ja muut virheet yksityiskohdissa, juosten kustu kaulaliitos, rimpulat osat, yleinen muovisuus/synteettisyys = yök.
 
Edullisesti saa myös hyvääkin (käytettynä) mutta "hyvä hintaisekseen" (etenkin uutena) = keskitie helvettiin, kuin talo "hyvien liikenneyhteyksien varrella" eli jossain hevon pellolla kiinni rautatiessä, lähimpään rautatieasemaan kuitenkin se +50 km.
 
Hyvällä soittimella joka myös näyttää ja tuntuu hyvälle, soittaa paremmin - ainakin tällainnen kotisoittelija kuin mitä itse olen.
 
Itse siis arvostan enemmän sitä hyvältä käteen tuntuvaa "relikoitunutta" - ja väitän sitä kauneudeksi, itsellseni - kuin sitä uutta karkkia. Toisaalta kaikkein paras hinta/laatu -suhde lienee juuri niissä parhaamman pään "hyvissä hintaisekseen", jotka ovat lisäksi käytössä nuhjautuneet juuri sopivasti, subjektiista - medium or well done?
 
Lisäksi, jos tietää/tuntee että se on hyvä, niin se myös näyttää hyvälle - subjektiivista, jällen kerran. Kyllä, kyse on myös omistamisen ilosta ja siihen sisältyvästä kauneuden kokemuksesta. Monille, myöntävät tai eivät, kyse on myös brändistä: jos lavassa lukee Fender ja takana USA, niin ei tarvitse selitellä "että tää on ammattipiireissä paljon arvostetumpi kuin valtamerkit".
 
Summa summarum. Kauneus on siis paitsi subjektiivinen, niin myös konaisvalaltainen kokemus - etenkin jos tietää (tai on tietävinään), että omistamaansa soittimeen liittyy jotakin erityistä, ehkä jopa suorastaan elämää suurempaa tai vähintäänkin maagista (tyyliin joku custom shop).

Straton muotoa modaillen on nähty eri valmistajilta, parhaimmillaan, jopa alkuperäistä namukkaampia kitaroita.
 
Sen sijaan jos muutat lespasta mitään sentinkin, niin lopputulos näyttää rampaidiootilta.

WideAwake: Ihmettelyn kohteena oli siis, miksi kalliimpi kitara, rumpu jne. saa enemmän kehuja ulkonäöstään, kuin ulkonäöllisesti täysin vastaava halpiskopio?
 
Aloitusviestin ja siitä seuranneen keskustelun pohjalta minäkin ihmettelin että mitä helvettiä - inttäänkö tässä nyt siitä että 200 euroa halpis on yhtä hyvä kuin 2000 käsintehty strato. Mutta tämä aloittajan täsmennys kyllä selvensi (ehkä) sen mitä hän ajaa takaa. Ilmeisesti siis vaan ulkonäkökehujen määrää - ei laautua.
 
Mutta vastauksena tuohon ihmettelyyn, minä ajattelen, että kyllä kait musakauppiaat tms kehuvat Squier Classic Vibe Fiesta redin ulkonäköä yhtä paljon kuin jonkun jenkkistraton? Mutta miten sitten ostajat, käyttäjät, soittajat? Väitän että logo ja hinta vaikuttavat tietoisesti tai tiedostamatta. Veikkaan, että jos treeniksellä avaat laukkusi ja sieltä paljastuu Custom Shopin Fender Fiesta Red strato (ovh 3000e), niin useammin saat "Jumalauta - Onpa aivan Helevetin komea skitta!" -kommentteja, kuin silloin jos sieltä paljastuisi (ulkoisesti saman näköinen) Squier (ovh 300e). Niin se menee.

Tottakai se arvostus vaikuttaa helvetisti ihan missä vaan. Kyllähän se oikea vaikka sitten Rolexi on siistimpi ku joku 4 euron kopio, vaikka samanlaisia olisivatkin. Ruma mieskin muuttuu komeaksi naisten silmissä jos sillä on rahaa ja vaikutusvaltaa. Hirveen vaikee selittää mitä yrittää sanoa tälleen rapula-aamuna...

Väitän että logo ja hinta vaikuttavat tietoisesti tai tiedostamatta. Veikkaan, että jos treeniksellä avaat laukkusi ja sieltä paljastuu Custom Shopin Fender Fiesta Red strato (ovh 3000e), niin useammin saat "Jumalauta - Onpa aivan Helevetin komea skitta!" -kommentteja, kuin silloin jos sieltä paljastuisi (ulkoisesti saman näköinen) Squier (ovh 300e). Niin se menee.
 
Samaa mieltä.

Kovin usein halpikset ovat ihan hienoja kaukaa katsottuna, mutta lähemmässä tarkastelussa ovat joko muovisen oloisia tai hutiloidusti tehtyjä, tai molempia, jolloin se hienous karisee aika äkkiä pois. Hyvä esimerkki on Schecterit, joissa on silmäkarkkia vaikka muille jakaa, mutta vähänkin lähempää katsottuna näyttävät lähinnä muovisilta leluilta, eivätkä enää olekaan niin hienoja.

Tsugu Way: Aloitusviestin ja siitä seuranneen keskustelun pohjalta minäkin ihmettelin että mitä helvettiä - inttäänkö tässä nyt siitä että 200 euroa halpis on yhtä hyvä kuin 2000 käsintehty strato. Mutta tämä aloittajan täsmennys kyllä selvensi (ehkä) sen mitä hän ajaa takaa. Ilmeisesti siis vaan ulkonäkökehujen määrää - ei laautua.
 
Sori. Ketjun aloitus ei ehkä ollut paras mahdollinen. Laadusta ei ollut tässä ketjussa tarkoitus keskustella.
 
Pistetään vielä illan kevennykseksi meikäläisen nurkasta löytyvä kepukka.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/117923.jpg

Kyllähän tämä ulkonäköasia on just sellainen mikä on niin katsojasta kiinni. Mutta straton erilaisia ulkonäköjä onneksi on valtavasti että jokaiselle löytyy omansa.
Minua miellyttää vain ja ainoastaan tällainen http://www.guitarmasterclass.net/gu … m/lofiversion/index.php?t33824.html
 
Oho! Ostercasterhan on ihan saman näköinen :)

Stratocaster on oiva aiho. PRS päivitti sen pahimmat puutteet nykyaikaan. Strato on ollut omana aikanaan (50-luvulla) melkoinen avaruusvehe. Tätä on vissiin tämän päivän eläjän aika vaikeaa kuvitella.

LaMotta: Stratocaster on oiva aiho. PRS päivitti sen pahimmat puutteet nykyaikaan. Strato on ollut omana aikanaan (50-luvulla) melkoinen avaruusvehe. Tätä on vissiin tämän päivän eläjän aika vaikeaa kuvitella.
 
Tämä on erittäin hyvä kommentti, plussan arvoinen. Olen itse pohtinut ihan samaa, siis tuon PRS:n osalta. Ergonomian ja yleensäkin soittomukavuuden kannalta PRS:ää on vaikea ylittää, ja siihen tarpeeseen Stratocasterinkin muotoilu aikoinaan pyrki. Toki Stratossa on myös mukana ajan henkeen sopiva muotoilu, tailfin-romantiikka ja jopa eräänlainen funktionalismin ajatus. PRS ja Stratocaster eroavat kuitenkin yhden perustavaa laatua olevan asian kohdalla, ja se on "bling bling". Stratocaster on tehty massojen kitaraksi, ilman itsetarkoituksellista koristeellisuutta, mikä taas on PRS:n ärsyttävin piirre. Hienoja kitaroita toki herra Smithillä, ja itsekin sellaisen olen joskus omistanut. Karamellista vain tulee helposti paha olo kun syö liikaa...

On sanonta, että paskasta ei saa kiillottamallaan konvehtia. Jos sitä kiillottaa, niin saa vaan kiillotettua paskaa.

faq1: On sanonta, että paskasta ei saa kiillottamallaan konvehtia. Jos sitä kiillottaa, niin saa vaan kiillotettua paskaa.
 
Ei kyllä muutenkaan tulisi mieleen lähteä kiillottelemaan paskaa.
 
Ei oo vaan mun juttu.

Osteri: Kyllähän tämä ulkonäköasia on just sellainen mikä on niin katsojasta kiinni. Mutta straton erilaisia ulkonäköjä onneksi on valtavasti että jokaiselle löytyy omansa.
Minua miellyttää vain ja ainoastaan tällainen http://www.guitarmasterclass.net/gu … m/lofiversion/index.php?t33824.html

 
Mulla on kutakuinkin tuollainen strato muttei se mitään orgasmia herätä.

Little Savage: Mulla on kutakuinkin tuollainen strato muttei se mitään orgasmia herätä.
 
Jos kitara herättää sellaisia tuntemuksia niin kannattaa käydä tohtorilla.

Little Savage: Mulla on kutakuinkin tuollainen strato muttei se mitään orgasmia herätä.
 
Toi on vähän niin ku "Taistelevat metsot", kopioita roikkuu joka toisen kodin seinillä.

Tekeekö (korkeampi) hinta kitarasta kauniimman?
 
Voisi toki ajatella, että korkeampi hinta selittyy sillä, että riittävä määrä kohderyhmästä on valmiita sen maksamaan, oli sitten peruste mielikuva, laatu, kauneus tms. Ja että jonkin psykologisen teorian mukaan ihminen perustaa halunsa asioille, mitä näkee haluttavana.
 
Kuitenkin lähestyisin alkuperäistä kysymystä ideologisemmin Erich Frommin analyysillä teollisen yhteiskunnan ihmisyyden näkökulmasta ja dualistisesta ajatuksesta ihmisen pyrkimyksestä omistaa tai olla (kaikkine jatkuvine variaatioineen). Omistamisen tarve on nyky-yhetiskunnassa tavanomainen muoto määrittää suhdettaan luontoon, joskin oleminen (osana sitä) on hyve.
 
Niin vastaan, että idealistisesti kauneus käsitteenä ja siihen liittyvä omistautuminen osana olemisen tarvetta tekee hinnasta toisarvoisen (=korkeampi hinta). Eli "kauniimpi" voi olla kalliimpi.
 
Pakonomainen omistamisen halu luo sitten ne markkinat näennäiselle kauneudelle, hinnasta riippumatta.
 
Loppujen lopuksi taisin onnistua välttämään alkuperäisen kysymyksen kokonaan...
 

 
Peter