Kitarat: kitarakamat ›

Morri: Pointti ei ole tuossa, joko tai, sitä tässä haetaan, kumman valitset jos vain toinen pitää valita :)
 
Siinä tapauksessa Strato.

Miksi pitää valita jompikumpi?
 
Mä oon ollut omasta mielestäni vuosia Les Paul-miehiä, mutta tällä hetkellä omistan vain stratojohdannaisen. Yksikelaisten soundi on humppareiden jälkeen kuin jonkinlaista refresh-nappia painaisi; kaikki omat soittojutut kuulostaa ihan erilaiselta ja soittofiilis on ihan erilainen. Mulla on vielä toistaiseksi opetteluvaihe menossa, mutta onhan tommoinen HSS-strato hemmetin moneen taipuva.
 
Samalla kaipaisin kuitenkin arsenaaliini hyvän Les Paulin, koska siinä on se tietty soundi ja tatsi. Molemmat ovat täysin erilaisia, kuin stratossa ja se on nimenomaan hyvä asia. Eri fiiliksiin tai biiseihin erilaista kitaraa ja soundia, niinhän sen pitäisi mennä, eikä luoda mitään pakollista vastakkainasettelua.
 
Olen myös vahvasti sitä mieltä, että soiton "herkkyys" on ihan puhtaasti soittajasta kiinni. Kyllä stratollakin voi vain runtata akkarimaisesti sointuja vailla sen kummempaa dynamiikkaa ja Les Paulista saa mielestäni ihan kaikkia musagenrejä, jos vain osaa. Mielestäni soitin muotoutuu osaksi omaa ilmaisua vasta pitkän ajan kuluessa, jolloin fokus muutuu siitä, millaisia soundeja soitin tarjoaa, siihen, mihin kaikkeen sitä itse soittajana saa sen kitaran taipumaan.
 
Jotain lätinää tässä, taidan hakea kahvia. :)

Morri: Kas siinä kysymys. Kumman suuntaan kallistutte?
 
Mulle tää on no-brainer: Strato.
 
Mitä noita kitaroita on kiertänyt käsien kautta, niin aina eniten on s-tyyppiset eniten miellyttäneet, vaikakin soitin pitkään aikanaan lyhyskaalaisella superstratolla... Mutta siitä on parikymmentä vuotta aikaa, ennen Suuren Kamapuljauksen alkamista... =)
 
Mä oon miettinyt, miksi noi LP-tyyppiset ja johdannaiset ei miellytä. Aluksi luulin sen johtuvan skaalasta ja rungon ergonomiasta, mutta myöhemmin olen uskotellut sen johtuvan tallaratkaisusta. TOM -tyyppisellä tallalla varustetuissa kitaroissa on yleensä aika radikaali kaulakulma ja kielet korkealla kannesta. Luultavasti tämä häiritsee minua eniten.
 
Tällä hetkellä telineessä on kolme stratoa, yksi hyvin läheinen johdannainen ja yksi tele. Mikityksiä on S-S-S, S-S-H, S-H ja H (ja telessä S-S). Eniten soittoa noista tällä hetkellä saa tuo halpis-Kramer, jossa on ainoana mikkinä tallassa DiMarzio Steve Morse. Huippuhauska soittopeli tuo, ja jostain ihmeen syystä kuulostaa mainiolta.
 
Jos vain yksi kitara pitäisi kuitenkin valita, niin olisi se hyvä strato tallahumpparilla. Muu mikitys nyt sitten voi olla mitä vaan, kunhan on jotain tallamikin kaverina.
 
JuSu

Vladi: Miksi pitää valita jompikumpi?
 
No täähän on just hyvä. Kerrankin otettava selkeästi kantaa jompaan kumpaan suuntaan. Suomalaisilla yleensä on kyselyissä sellainen 3 tai 5 asteikko ja sitten kun vastaukset on siellä keskimmäisessä, niin kukaan ei ota selvää että mitäs kyselysä oikeen onkaan vastattu. Bändisoitossa lopputulos näkyy mielestäni parhaiten; enimmän osan keikasta (tai kokonaan) kitaristilla on tietty keppi käytössä ja silloin se on se vastaus.
Minäkin lähden nyt aamukahville...

Aika monet tuntuu pitävän S-S-H mikityksestä Stratossa. Itselläni sellaista ei ole koskaan ollut. Miten toimii talla/keski väliasento? Se on kuitenkin itselleni tärkeä.
Se on kyllä myönnettävä, että pelkkä tallamikki on usein Stratoissa melko ohutsoundinen.

blues guitar: Miten toimii talla/keski väliasento? Se on kuitenkin itselleni tärkeä.
 
Ihan hyvin... =)
 
Ei siinä samanlaista napsua ja klangia ole kuin kahdella sinkulla. Mutta mikäli tallahumpparissa on puolitusmahdollisuus, on aika helppo kytkeä se niin, että väliasennossa on vain toinen kela mukana, jolloin päästään lähemmäs perinteistä stratoväliasentosoundia.
 
JuSu

JuSu: Ihan hyvin... =)
 
Ei siinä samanlaista napsua ja klangia ole kuin kahdella sinkulla. Mutta mikäli tallahumpparissa on puolitusmahdollisuus, on aika helppo kytkeä se niin, että väliasennossa on vain toinen kela mukana, jolloin päästään lähemmäs perinteistä stratoväliasentosoundia.
 
JuSu
 
Ok. Siis tallahumpparissa pitää olla puolitusmahdollisuus. Hyvä tietää jos joskus tekee mieli hankkia tällainen S-S-H Strato.

Nyt, nyt, nyt te teinit unohdatte mistä pitää puhua kun puhutaan LesPaulista: se on GT ja p90 mikit. Nää hummparithan on jotain nykyajan keksintöjä eikä mun mielestä sovi tähän vertailuun.
 
Itse heittäisin EC:n vilttiin ja laittaisin R Blackmoren kehään. Ynkkaa en ottais edes joukkueeseen vaan ohjaisin sen vaikka Kalpaan.
 
LP joukkueeseen ykköseen nostasin kyllä Peter Greenin.
 
Käteen tarttuu siis useimmin LP GT P90, koska siinä on se muna mitä jää stratossa kaipaamaan.

Strato.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Zk-HsiM_wj8
http://www.youtube.com/watch?v=yP_o9v1dJW4
http://www.youtube.com/watch?v=ziWyac-EYrU
http://www.youtube.com/watch?v=VBTRtL-OcPQ

Kumpaakin on tullut soitettua, vaan eipä tässä parinkymmenen vuoden soittoharrastuksen aikana ole kumpaakaan tullut omistettua. Tosin jotain kitaroita on, missä on piirteitä jommasta kummasta tai molemmista.
 
Tällä hetkellä ehkä valitsisin ennemmin straton, ihan fiilispohjalta. Sinänsähän strato on myös monipuolisempi, mutta en ainakaan itse soita oikeastaan sellaista musiikkia johon tarvitsisi välttämättä LP Junioria (jonka valitsisin standardia ennemmin) monipuolisempaa kitaraa.

Kumpaakaan ilman ei pysty elämään.Mut lavassa ei tarvi olla F tai G vaan jotain aivan muuta.

blues guitar:
Se on kyllä myönnettävä, että pelkkä tallamikki on usein Stratoissa melko ohutsoundinen.
 
Tämänkin voi ratkaista kytkemällä tallamikin tone-potikkaan. Toinen suosittu ratkaisu on uhrata toinen tone master-toneksi ja sitten toisesta tonesta kytkee ns. blenderin, jolla voi sekoittaa kaula- ja tallamikkiä keskenään.

Strato.
 
Teollisen muotoilun täydellisin tuotos. Halpa ja helppo valmistaa sarjatuotantona miksi moni on stratolla aloittanut soittamisen kun se on suht. halpa ostaa ja yleisesti saatavilla. Straton rungon ylempi sarvi tasapainoittaa kitaraa ja samalla luo mahdollisimman hyvän ylettyvyyden korkeimmille nauhoille. Rungon alaosan pyöristys helpottaa soittamista.
 
Kestävä. Lavan suorasta kulmasta johtuen lapa ei katkeudu vaikka vahingossa kaatuu. Kaikki osat vaihdettavissa muutamalla perus työkalulla.
 
Monipuolinen. Lähes rajattomat mahdollisuudet muokata kitara omaan makuun sopivaksi. Mikeistä irtoaa soittajasta riippuen kaikki jazzista heviin. Vibrakammella saa kitaran laulamaan kuin oopperalaulajan.
 
Mutta tietenkin molemmat jos on mahdollisuus. Kyllä tuohon strato ja stratojohdannaisten riviin vielä jossain vaiheessa ilmestyy Bonamassa Studio kun lompakko antaa myötä. Mutta jos yhteen täytyy luottaa niin se on strato.

Sarko: Tämänkin voi ratkaista kytkemällä tallamikin tone-potikkaan. Toinen suosittu ratkaisu on uhrata toinen tone master-toneksi ja sitten toisesta tonesta kytkee ns. blenderin, jolla voi sekoittaa kaula- ja tallamikkiä keskenään.
 
Itse laitoin kytkennän niin että keskimikin alkuperäinen tone vaikuttaa myös tallamikkiin. Näin sai säilytettyä kaulamikille oman tonesäädön. Omassa Deluxe player's stratossa oli myös valmiina ylimääräinen S1-kytkin, jonka avulla sai helposti modattua tallamikin sarjaankytkentämahdollisuuden kaulamikin, keskimikin tai näiden yhdistelmän kanssa. Aika tyytyväinen näihin modauksiin siinä mielessä että:
-Perus stratosoundit, erityisesti talla- ja keskimikin yhdistelmä säilyivät ennallaan
-tallamikkia saa halutessaan vähän kesytettyä tonen avulla
-erityisesti keski- ja tallamikin sarjaankytkentä kuulostaa kivasti vähän humpparimaiselta, olematta kuitenkaan ihan niin tanakka kuin les paulini mikit. Käyttökelponen moneen juttuun.
 
Vastauksena ketjun kysymykseen: Strato. Selkeästi enemmän saanut soittoa, vaikka les paulistakin tykkään ja tavallaan ollut mielikuvana sellainen unelmakitara teinivuosista asti.

Soundin, monipuolisuuden ja purnukoiden "yhteensopivuuden" puolesta pystin vie Strato pistein 60/40 mutta treenikselle/keikalle (ja tulipalosta) mukaan lähtee ehdottomasti LP. LP:n mojo, kaulakulma, korkeampi talla, lyhyempi skaala, tuhdimpi soundi ja mikkikytkimen paikka vain toimii omaan rusikointiin paremmin ("palm muting" rennompaa ja sormet ei töki volumepotikkaan jne).
 
Molemmissa se "paras" kaulamikkisoundi vähän päivästä riippuen.
 
Stratoliigan soundipaletista lämmittää eniten puhtaammat/funkimmat sävyt ja ronskimpi oct/fuzz/vibe/wah -osasto (U.Roth, Blackmore,Hendrix/Trower yms) ja LP-puolelta sitten loput (Haynes, Kossoff, Rhoads, Rossington, Slash yms).
 
Strat (Trower): http://www.youtube.com/watch?v=B7fpWa-w02U
LP (Haynes): http://www.youtube.com/watch?v=G-Ke5IM6moc

Tykkään straton ja telen single coil -soundista, mutta lespan (50s) kaulan paksuus ja otelaudan mensuuri on kuitenkin lähempänä sydäntä.
 
Ihannevalintani olisi siis Les Paul P90-mikeillä. Käytännössä mulla on kuitenkin humppari-lespa ja kohta taas SSS-strato... että se siitä sitten.

Strato fiilistelyihin punkun kanssa.

Itse en ole koskaan LePakkoa tahi sen variaatioita omistanut, mutta olen useampaakin kokeillut. Stratomallisia mulla on kaksi.
 
Mutta joo, mun räpylään tuntuu useimmiten Strato sopivan paremmin. Aina kun semmoisen ottaa kouraan, on se kuin kotiin palaisi. LePakoissa mulla on sama ku presareissa. Hienoja ja hyväsoundisia, mutta ei vaan tunnu osuvan yksilöä joka istuisi ku rukkanen käteen. Sanottakoon, että tutun kötöstelemä Les Paul oli mielettömän mainio soitettava.
 
Mutta jos toinen on valittava, niin Strato kaulamikkinä joku P90-henkinen.
 
E: Les Pauleissa mua kans useimmiten häiritsee ylimääräinen koristelu hienojen loimukansien ja muiden kanssa. Mulle skeba nyt on pitkälti työkalu, joten soittimen ulkonäkö on melkoisen epäolennaista, etenkin kannen.

Stratocasteria SSS-mikityksellä, taikka tilanteesta riippuen hotraileilla. Sopii käteen ku nakki per... joo. Fits like a glove. Tykkään siitä klangista, saundista ylipäätään ja ergonomiasta jne. Ruusupuu laudalla, sunburstina. Ah, toimii.

Strato koska skaala. Lespa ei vaan sytytä, onhan se ihan kommee kitara mutta ei se vaan sovi kunnolla lapaseen. Stratossakin saisi sitten olla joku vintage U-profiili kaula jossa todella mieto radius, eipä ole moista vastaan tullut vaikka niitä varmastikkin on olemassa.
 
edit: Niin ja stratossa sitten tallassa humppari sinkkujen kaverina taikka sitten ihan vaan kylmästi H-H mikitys.