Kitarat: kitarakamat ›

Mitä sitten siihen radiukseen tulee, niin se mulle henk. kohtaisesti tuottaisi sen suurimman totuttelun. Sen verran kauan soittanut noilla 9,5" radiuksisilla Stratocastereilla ja tietenkin 12" radiuksisilla Gibsoneilla. 7,25" , mikä noissa Vintage stratoissa on, vaatisi todellakin totuttelua, mutta en väitä etteikö senkin kanssa taas pääsisi sinuiksi.

J.Hollström: Ei kai ne voi olla hanurista jos niitä ei tarkkaan edes anneta?
 
Mut tää virsi lie jo veisattu loppuun? Vaihetaan säettä.
 
Joo mun puolesta voidaan vaihtaa säettä. Eihän se ole välttämättä hanurista jos tietoa ei anneta, jos sitä ei kaipaa. Jos tykkäät erityisen paljon siitä omasta X profiilin kaulasta, niin ei kannata ehkä olettaa silti saavansa samalaista kaulaa vaikka toisen kitaran speksit olisi samat. Siinä kaikki.

aristoteles666: hinnat on kyllä karanneet käsisitä, nuo on kyllä liian kalliita, selkeästi.
 
En ota kantaa hinnoitteluun, mutta suosittelen tutustumaan näihin uusiin skeboihin tarkemmin. Saatat yllättyä.

klobasa: Joo mun puolesta voidaan vaihtaa säettä. Eihän se ole välttämättä hanurista jos tietoa ei anneta, jos sitä ei kaipaa. Jos tykkäät erityisen paljon siitä omasta X profiilin kaulasta, niin ei kannata ehkä olettaa silti saavansa samalaista kaulaa vaikka toisen kitaran speksit olisi samat. Siinä kaikki.
 
No vaihtelu virkistää;-). Ei maar, itse uskoin olevani oikea kaulanatsi, mutta aloin tuossa tarkistella asiaa niin mulla on kaikissa kuudessa kitarassa ihan erilaiset kaulat:-). No Startossa ja bajatelessä on eniten samanlaiset, mutta on tikkua ja littanaa ja pesismailaa:-). En taidakaan oll aihan niin tarkka kun luulin. Kyllä niissä kauloissa mullakin jotkut kriteerit on, mutta en vaan tiedä mitkä:-D.
 
Taidan kuulua sittenkin koulukuntaan, ettei kaulalla väliä kunhan se on suora.... tai ei ainakaan pahasti ässällä:-).

aristoteles666: sarjatuotanto kitaran? sitten se on ihan okei, ylihintainen kyllä, mutta se on nähtävästi okei.
 
Mun mielestä minkä tahansa yli kahden tonnin kitaran hintaa on yhä vaikeampi perustella fyysisellä laadulla. Tuntuu siltä, että yhä harvempi edes yrittää. Yli kahden tonnin keppejä kuitenkin myydään kuin siimaa ja niiden ostajat ovat ilmeisen tyytyväisiä ostoksiinsa joten laadun käsitettä täytyy vain laventaa koskemaan ei aineellisia arvoja (sitä mojoa yms.), joka realisoituu kitaran omistajalleen aiheuttamana onnen tunteena. Jokainen valmistaja käyttää tämän "lisäarvon" tuottamiseen käytössään olevia keinoja kuten vaikkapa merkin mukanaan tuomaa legendaarisuutta ja pitkää perinnettä tai tunnettavuutta. Joku toinen tekemällä satulaluun mammutin syöksyhampaasta ja metalliosat titanikin reelingistä sulatetusta teräksestä. Kummassakaan tapauksessa lisäarvolla ei ole mitään tekemistä konkreettisen laadun kanssa, mutta valmistaja voi huoletta jättää käyttäjät perustelemaan sitä "parempaa" soundia tuhansien foorumien tuhansiin viestiketjuihin.
 
Lopputulemana on, että yli tuhannen euron mentäessä ostaja saa jotakin mikä ei ole fyysisesti mitattavissa eikä järjellä perusteltavissa. Silti se on minusta tavoittelemisen arvoista;-). Sitten on tietenkin ne soittajat, jotka etsivät sitä samaa totuutta sisältään ja ostavat halvemman (silti ihan yhtä hyvän kitaran) vain siksi, ettei kitaran mojo häiritse heidän omaa mojoaan tai kilpaile sen kanssa. He eivät palvo kitaraa, vaan soittavat sitä.

Hyviä kirjoituksia Hallulta. Ja kiitos, että käytit sanaa tunnettavuutta, etkä tunnettuutta.
 
Sen verran korjaan, että kitaraa voi myös palvoa ja soittaa, ainakin itse teen niin... ;)
 
e. korjaus on väärä, ethän edes väittänyt mitään sellaista...

Laulava Kylätohtori: Hyviä kirjoituksia Hallulta. Ja kiitos, että käytit sanaa tunnettavuutta, etkä tunnettuutta.
 
Kiitos, meikäläiseltä tulee usein niin falskia tekstiä, että pitää yrittää välilä vähän skarpata edes paikoitellen:-).
 
Sen verran korjaan, että kitaraa voi myös palvoa ja soittaa, ainakin itse teen niin... ;)
 
e. korjaus on väärä, ethän edes väittänyt mitään sellaista...
 
No kyllähän te olette nähneet, että itse teen ihan samalla tavalla. Soitan ja palvon. Palvon ja soitan:-).

Fenderin mainitsema pohjatyö tälle uudelle vintage-sarjalle lienee aloitettu jo Custom Shopin NOS-sarjalaisia suunniteltaessa. Herääkin kysymys, korvaako uusi Vintage Series NOS-sarjan, CS:n keskittyessä reliikkeihin ja erikoisspekseihin kuten isompiin radiuksiin ja nauhoihin. Vaikuttaisi järkeenkäyvältä.
 
Kun tuosta sarjan hinnasta nyt länkytetään, niin onhan sille syynsä myös tuotekehittelyssä.
 
Sanotaan nyt vielä sekin, että ostin nimenomaan viiskutosen ihan vaan siks että se tuntuu todella hyvältä soittaa, soundaa helvetin hyvältä niin akustisesti kuin sähköisesti (pikatesti liikkeessä riitti) sekä myös näyttää hyvältä. Ja onhan se muutenkin, myös teknisesti, laadukkain strato johon olen viime aikoina törmännyt.
 
Ennen kaikkea hankin ko. kitaran syystä, että olen etsinyt 1,5 vuotta hyvää Fenderin jenkkistratoa vintagespekseillä. En kiistä mojo-faktoria. Olennaista kuitenkin on, että tämä '56 (ja myös ''65, jota kokeilin) on mun mielestä ns. parasta Fendää mitä tällä hetkellä rahalla saa. Alun alkaen mielessä oli lähinnä CS-Fendä, mutta tämä tuli eteen. Noh, maksoihan se, mutta mitä sitten. Etenkin kun voisi sanoa niinkin, että mikä tahansa hinta-laatusuhde-vertailu pudottaa sen suhteellista hintaa alemmas.
 
Suosittelen kokeilemaan uutta Fender American Vintage Seriesia ja tekemään omat johtopäätökset laadusta, mojosta ja muusta ;).

hallu: Lopputulemana on, että yli tuhannen euron mentäessä ostaja saa jotakin mikä ei ole fyysisesti mitattavissa eikä järjellä perusteltavissa. Silti se on minusta tavoittelemisen arvoista;-). Sitten on tietenkin ne soittajat, jotka etsivät sitä samaa totuutta sisältään ja ostavat halvemman (silti ihan yhtä hyvän kitaran) vain siksi, ettei kitaran mojo häiritse heidän omaa mojoaan tai kilpaile sen kanssa. He eivät palvo kitaraa, vaan soittavat sitä.
 
Hyvä teksti hallulta. :) Tosin täytyy todeta että kitaramallikin vaikuttaa tähän hieman. Jos puhutaan ihan perus telestä tai stratosta niin jo puolellakin tonnilla löytää oikein hyviä yksilöitä ja sitten kun ollaan siinä tonnin pinnassa niin on laatu jo oikein hyvin kohdillaan. Yhtä laadukasta Les Paulia tuntuu kuitenkin olevan vähän nihkeämpi löytää samaan hintaan. Itselläni on yksi parin tonnin keppi missä hinta tulee ihan puhtaasti yksilöllisyydestä ja käsityöstä, vähintään yhtä paljon tulee tosin soiteltua puolta halvemmalla MIJ Fenderillä mikä on mielestäni ihan älyttömän hyvä kitara ja yksilö.. eikä siitäkään kyllä mojoa puutu. :)

Gabe: Hyvä teksti hallulta. :) Tosin täytyy todeta että kitaramallikin vaikuttaa tähän hieman. Jos puhutaan ihan perus telestä tai stratosta niin jo puolellakin tonnilla löytää oikein hyviä yksilöitä ja sitten kun ollaan siinä tonnin pinnassa niin on laatu jo oikein hyvin kohdillaan. Yhtä laadukasta Les Paulia tuntuu kuitenkin olevan vähän nihkeämpi löytää samaan hintaan. Itselläni on yksi parin tonnin keppi missä hinta tulee ihan puhtaasti yksilöllisyydestä ja käsityöstä, vähintään yhtä paljon tulee tosin soiteltua puolta halvemmalla MIJ Fenderillä mikä on mielestäni ihan älyttömän hyvä kitara ja yksilö.. eikä siitäkään kyllä mojoa puutu. :)
 
Täysin totta tämäkin. Asiat eivät tokikaan ole niin suoraviivaisia vaikka vähän tulin mutkia oikoneeksi aleviivatessani keskeistä ajatusta soittimen laadun moniselitteisyydestä sekä soittimen ja soittajan suhteen pyhyydestä, joka jokaiselle on kuitenkin henkilökohtainen ja ainutkertainen.

hallu: Täysin totta tämäkin. Asiat eivät tokikaan ole niin suoraviivaisia vaikka vähän tulin mutkia oikoneeksi aleviivatessani keskeistä ajatusta soittimen laadun moniselitteisyydestä sekä soittimen ja soittajan suhteen pyhyydestä, joka jokaiselle on kuitenkin henkilökohtainen ja ainutkertainen.
 
Se oli hyvä ja hauska teksti, pläjäytin ihan plussankin siitä. :) Ajattelin kuitenkin tuoda tuonkin näkökulman esiin. Eihän sen sopivan kitaran löydyttyä hintalapulla saisi olla mitään väliä. Ainakin itselleni on ihan se ja sama kuinka monta tonnia joku saa omia rahojaan törsättyä kitaraansa, en ole oikein kateuteen taipuvainen luonne. Sama toisin päin, jos jollekin sopivat instrumentit löytyvät budjettiluokasta niin sehän on vain hienoa. Muutenkin tämä jatkuva perustelu ja inttäminen hinnasta puolin ja toisin on loppujen lopuksi vähän hassua. Itse etsin kulloiseenkin tarpeeseen tai mielitekoon sopivia kitaroita ja lyön sitten vaadittavan määrän seteleitä myyjälle.

2randpo: Fenderin mainitsema pohjatyö tälle uudelle vintage-sarjalle lienee aloitettu jo Custom Shopin NOS-sarjalaisia suunniteltaessa. Herääkin kysymys, korvaako uusi Vintage Series NOS-sarjan, CS:n keskittyessä reliikkeihin ja erikoisspekseihin kuten isompiin radiuksiin ja nauhoihin. Vaikuttaisi järkeenkäyvältä.
 
Kun tuosta sarjan hinnasta nyt länkytetään, niin onhan sille syynsä myös tuotekehittelyssä.
 
Sanotaan nyt vielä sekin, että ostin nimenomaan viiskutosen ihan vaan siks että se tuntuu todella hyvältä soittaa, soundaa helvetin hyvältä niin akustisesti kuin sähköisesti (pikatesti liikkeessä riitti) sekä myös näyttää hyvältä. Ja onhan se muutenkin, myös teknisesti, laadukkain strato johon olen viime aikoina törmännyt.
 
Ennen kaikkea hankin ko. kitaran syystä, että olen etsinyt 1,5 vuotta hyvää Fenderin jenkkistratoa vintagespekseillä. En kiistä mojo-faktoria. Olennaista kuitenkin on, että tämä '56 (ja myös ''65, jota kokeilin) on mun mielestä ns. parasta Fendää mitä tällä hetkellä rahalla saa. Alun alkaen mielessä oli lähinnä CS-Fendä, mutta tämä tuli eteen. Noh, maksoihan se, mutta mitä sitten. Etenkin kun voisi sanoa niinkin, että mikä tahansa hinta-laatusuhde-vertailu pudottaa sen suhteellista hintaa alemmas.
 
Suosittelen kokeilemaan uutta Fender American Vintage Seriesia ja tekemään omat johtopäätökset laadusta, mojosta ja muusta ;).
 
ei ole, ei tuolla ole mitään tekemistä nos sarjan kanssa, eikä se ole nos sarjan halpis versio.
saat totta kai ostaa minkä hintaisen kitaran tahansa, mutta nuo hinnat ovat pompsahtaneet, mutta muu ei.

aristoteles666: ei ole, ei tuolla ole mitään tekemistä nos sarjan kanssa, eikä se ole nos sarjan halpis versio.
saat totta kai ostaa minkä hintaisen kitaran tahansa, mutta nuo hinnat ovat pompsahtaneet, mutta muu ei.
 
Olet oikeassa, ei juuri tekemistä NOS-sarjan kanssa. En itse asiassa löydä Fenderin tämän vuoden kataloogista NOS-sarjalaisia tarkoin vintagespeksein. Uudet vuosikerta-replikat löytyvät American Vintage sarjasta, periodi-tarkkuudeltaan päivitettynä, esim: ei polypohjaista suojalakkaa vaan todella ohut kolmikerros-nitro (suoja-, väri- ja pintalakka), korjattu originaalimmiksi myös decal, mikkimateriaalit, kaulan lakkaus ynnä muita pieniä yksityiskohtia. Vintagespekselitään/perioditarkkuudeltaan NOS-sarja ei näytä koskaan edes olleen johdonmukainen, vaikka sarjan tietyt mallit ovatkin olleet tarkkoja replikoita.
 
Eri asia on, ketä kiinnostaa nuo pienet muutokset vintagespekseihin. Pointtini oli, että kun Fender on mielestäni tehnyt tämän sarjan kanssa sen minkä lupaa, selittää se osaltaan hintaa. Ja selkeyttää mallivalikoimaa. Jos nyt olen oikein tulkinnut, mitä on tarjolla. Kitaroiden valmistus on myös bisnestä, ja kuluttajien hankinnat vapaavalintaisia. Eikä tämä uusi sarja huononna aiempia.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 193 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Kokemuksia 2000-luvun alkupuolen Fenderin '62 AVRI stratoista? Onko laatu kohdillaan?

Laulava Kylätohtori: Huom! Olet kirjoittamassa yli 193 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Kokemuksia 2000-luvun alkupuolen Fenderin '62 AVRI stratoista? Onko laatu kohdillaan?
 
Elä osta. Mie ostan sen :)
E. Prkl, joku ehti ensin.

Shredator: Elä osta. Mie ostan sen :)
E. Prkl, joku ehti ensin.
 
Arvaa kuka. :)

Jaa menikö siellä '62 AVRI halvalla? Paljolla meni?
 
Mulla on itsellä se Hot Rod versio.

AngieRainbow: Jaa menikö siellä '62 AVRI halvalla? Paljolla meni?
 
Mulla on itsellä se Hot Rod versio.
 
Jep. Vuoden 2003 '62 AVRI tonnilla.
 
Ajattelin, että tuohon hintaan pitää toimia heti (eikös näistä yleensä pyydellä jonkin verran enemmän), joten ei ehtinyt mitään testisessioita järjestellä. Speksit vaikuttavat lupaavilta, oikeastaan kaulan paksuus on ainut asia, mikä jännittää.
 
Itselle en kauhean tarkka ole kaulan profiilista tai nauhoista. Tai en ainakaan ole huomannut mitään radikaalia eroa, kun olen erilaisilla kitaroilla soittanut. Tosin liian lattana radius stratossa on ehdoton no no, samoin Ibanez-tyyliset lattatilukaulat...
 
Mutta katsellaan nyt. Eiköhän tuosta omat pois saa, jos ei jostain syystä sovikaan omaan kouraan...
 
Mitä eroa muuten HR:ssa on? Ilmeisesti paksumpi kaula ja nauhat nyt ainakin...

Laulava Kylätohtori: Speksit vaikuttavat lupaavilta, oikeastaan kaulan paksuus on ainut asia, mikä jännittää.
 
Itselle en kauhean tarkka ole kaulan profiilista tai nauhoista. Tai en ainakaan ole huomannut mitään radikaalia eroa, kun olen erilaisilla kitaroilla soittanut. Tosin liian lattana radius stratossa on ehdoton no no, samoin Ibanez-tyyliset lattatilukaulat...

 
Mun käsiin juuri tuo '62 -kaula on paras mahdollinen. Hieman sirompi kuin Fenderin kaulat yleensä. Muistaakseni oli millin ohuempikin leveyssuunnassa.

Laulava Kylätohtori: Jep. Vuoden 2003 '62 AVRI tonnilla.
 
Ajattelin, että tuohon hintaan pitää toimia heti (eikös näistä yleensä pyydellä jonkin verran enemmän), joten ei ehtinyt mitään testisessioita järjestellä. Speksit vaikuttavat lupaavilta, oikeastaan kaulan paksuus on ainut asia, mikä jännittää.
 
Ai sinne se meni, ei ollut kyllä hinnalla pilattu. Yleensä nämä pyörii siellä 1100-1200€ tuntumassa. Mikä tuossa muuten oli kaulan paksuus/nauhat/radius? Laita vaikka pikaviestillä tarkempaa analyysiä/vertailua siihen parempaan Tokaihisi kun saat kitaran haltuusi.
 
Mutta katsellaan nyt. Eiköhän tuosta omat pois saa, jos ei jostain syystä sovikaan omaan kouraan...
 
Saa varmasti, sikäli kyllä turvallinen ostos.