Kitarat: kitarakamat ›

LaMotta: Mitäs mieltä asiantuntijat on kaulan paksuuden suhteesta kitaran sointiin, sustainiin, soinnin syttymiseen ja muuhun vastaavaan?
 
Oma kokemus on osoittanut, että mitä paksumpi kaula, sitä tanakampi soundi --> istuu paremmin omaan mieltymykseen.

fox: No, helpomminhan tuonne 22. nauhalle Gibsonilla pääsee, kuin noilla Jaksonin suunnikkailla.. Että olet tekemässä ns. "Krice-syndroomaa" nyt tuosta itselles. Pientä treeniä, ja porkkanaa käteen vaan. =)
Ihan mauserilla eli tönärillä mittailet, niin kyllä siinä huomattavasti vähemmän sitä "ulottumaa" tarvitsee kuin noilla suunnikkailla, joissa se runko jo tulee huomattavasti möhkäleempänä sitä otetta haittaamaan. Ihme, etteivät ne ole jo siellä Jaksonnilla jo lähteneet tuota muutamaan, esimerkiks tuohon Ibanezin wanhan ProLine -rungon suuntaan, jossa tuo älyttömän näköinen viiste on leikattu pois. Lienee joku suunnikkaan symmetriaa turmeleva näkökohta tuossa, nimittäin luulis kysyntää moisilla modernisoiduilla kitaroilla olevan? Samalla vois tuon idioottimaisen rungon "takapiikin" josta ei ole mitään hyötyä, pelkästään haittaa, poistaa kokonaan. =)
Jos jollain kitaralla ei omasta mielestä "pysty" soittamaan, ei sellainen ole hyvä, eihän? =)
 
Tai sitten pitää hommata se Access, jos se on se "ainoa oikea ja hyvä"... ;)
 
Myönnän kyllä että olen itse epäyhteensopiva tuon LP -kaulaliitoksen kanssa eli oma vika kun käsi ja sormet eivät taipuile ja veny kumimaisesti nurkkien ympäri. Treenattu kyllä on ja hihnan pituutta välillä lyhennetty ja pidennetty.
 
Yritän olla rakentamatta tästä mitään elämää suurempaa ongelmaa. Tosiasia on kuitenkin se, että niin 24- kuin myös 22 -nauhaisen Jackson Rhoadsin ylänauhat ovat paljon helpommin "tarjolla". En tiedä kuinka hyvin tunnet ko. soitinmallin, mutta tästä ei pitäisi voida kiistellä laisinkaan eli kyseessä on melko pitkälti ns. tieteellinen faktoihin perustuva tosiasia. Eipä ole tehtaalla ollut tarvetta kehittää "axcess" -versiota Jackson rhoadsista.

zedder: Myönnän kyllä että olen itse epäyhteensopiva tuon LP -kaulaliitoksen kanssa eli oma vika kun käsi ja sormet eivät taipuile ja veny kumimaisesti nurkkien ympäri. Treenattu kyllä on ja hihnan pituutta välillä lyhennetty ja pidennetty.
 
Yritän olla rakentamatta tästä mitään elämää suurempaa ongelmaa. Tosiasia on kuitenkin se, että niin 24- kuin myös 22 -nauhaisen Jackson Rhoadsin ylänauhat ovat paljon helpommin "tarjolla". En tiedä kuinka hyvin tunnet ko. soitinmallin, mutta tästä ei pitäisi voida kiistellä laisinkaan eli kyseessä on melko pitkälti ns. tieteellinen faktoihin perustuva tosiasia. Eipä ole tehtaalla ollut tarvetta kehittää "axcess" -versiota Jackson rhoadsista.
 
Oli joskus tuollanen jsrr siinä taas oli vaikeampi pääsy ylimmille nauhoille. Johtunee varmasti muotoilun puutteesta.

zedder: Miksi ihmeessä Gibsonin ainoa vastaus tähän "ongelmaan" on Axcess
 
Onhan niillä SG. Joka alunperin oli Les Paul...

JaaGeRMaisTeR: Oli joskus tuollanen jsrr siinä taas oli vaikeampi pääsy ylimmille nauhoille. Johtunee varmasti muotoilun puutteesta.
 
Kyllä, siksi minunkin ruuvikaula-JS32RR on pääosin piilossa laukussaan. Ainoa lohtu tuommoisen kanssa on se että kun nauhoja on 24 niin niistä saa pari mennä "hukkaan".
 
Tarkoitukseni ei ollut vertailla LP:tä ruuvikiinnitteisillä kauloilla varustettuihin rärriin.

s151669: Onhan niillä SG. Joka alunperin oli Les Paul...
 
Juu, tuli kyllä tutustuttua kitaramallin historiaan, mutta ihan rehellisesti: Ei SG:llä ole mitään tekemistä Les Paul:in kanssa lavassa olevan logon lisäksi. Ihan eri soitin on hän.

zedder: Kyllä, siksi minunkin ruuvikaula-JS32RR on pääosin piilossa laukussaan. Ainoa lohtu tuommoisen kanssa on se että kun nauhoja on 24 niin niistä saa pari mennä "hukkaan".
 
Siinä se liitos on nii päin prsettä kun olla ja voi. Tuollanen kalliimpi rärrä käsittääkseni on muotoilu helpommin päästäväksi. Muutenhan Js on ihan jees kepakko.
 
Takaisin gibsoniin. Järkytyksen kautta voittoon. Kyllä 50 kaula on loistava. Eikä kyllä haittaisi vaikka olisi vielä vähän paksumpikin. Ja lähtee heikko yritys slashin anastasiastakin.

zedder: Ei SG:llä ole mitään tekemistä Les Paul:in kanssa
 
Sama mikitys, skaala ja tehdas ? :) Eri soitinhan se on. Ei siitä mihinkään pääse.

JaaGeRMaisTeR: Oli joskus tuollanen jsrr siinä taas oli vaikeampi pääsy ylimmille nauhoille.
 
Kyllä minullakin on tuollanen muistikuva ja käsitys.. Toki on Zedderin "ongelma" toki valitettava, vaikka lienee osiltaan "tottumiskysymys", tai ehken vaan ei ole nuo "antiikkiset" mallit niin mieluisia kuin suunnikkaat?? Kuitenkin hiukka tulee noita "Krice-mielleyhtymiä" tuosta. Jos tosiaan olisi suunnatonta kysyntää, ja sitä kautta painetta eri markkina-alueitten tukkureita kohtaan, toki ne siellä tekisivät vaikka minkämoista Access Special Faded- mallia. Ei nuo tehtaat ihan "kiusallaan" valmista jotain tiettyä mallia vaan tilauspohjalta hyvinkin pitkälti. Erikoismiesten erikoistarpeita varten sitten on nuo custom-osastot yms. mikäli ei moisille optioille, tai mallimuutoksille sitten olekaan sarjatuotantovaiheessa kuin kourallinen kannattajia, niistäkin "potentiaalisia ostajia" ehken parhaassa tapauksessa 50-55 prosenttia..
Edelleen olen sitä mieltä, että tuollasen Jackson-mitoituksen alle mennään LP:ssa jos mitataan tarvittava "reach" eli ulottuma ala-E:n 22. nauhalle. Ehkä se tottumus tässäkin on "toinen luonto", tai sitten joku muu nyt tuossa on, ettei vaan "luonnistu". Ja kyllä kiitos, olen jopa ihan luonnossa nähnyt muutamankin Jacksonin, myös RR-mallisia... :p
Joten olen kyllä vankasti sitä mieltä, että moisen kitaran soitettavuus paranisi merkittävästi tuollasella Ibanez ProLine-mallisen "V":n leikkauksella.

fox: Kyllä minullakin on tuollanen muistikuva ja käsitys.. Toki on Zedderin "ongelma" toki valitettava, vaikka lienee osiltaan "tottumiskysymys", tai ehken vaan ei ole nuo "antiikkiset" mallit niin mieluisia kuin suunnikkaat?? Kuitenkin hiukka tulee noita "Krice-mielleyhtymiä" tuosta. Jos tosiaan olisi suunnatonta kysyntää, ja sitä kautta painetta eri markkina-alueitten tukkureita kohtaan, toki ne siellä tekisivät vaikka minkämoista Access Special Faded- mallia. Ei nuo tehtaat ihan "kiusallaan" valmista jotain tiettyä mallia vaan tilauspohjalta hyvinkin pitkälti. Erikoismiesten erikoistarpeita varten sitten on nuo custom-osastot yms. mikäli ei moisille optioille, tai mallimuutoksille sitten olekaan sarjatuotantovaiheessa kuin kourallinen kannattajia, niistäkin "potentiaalisia ostajia" ehken parhaassa tapauksessa 50-55 prosenttia..
Edelleen olen sitä mieltä, että tuollasen Jackson-mitoituksen alle mennään LP:ssa jos mitataan tarvittava "reach" eli ulottuma ala-E:n 22. nauhalle. Ehkä se tottumus tässäkin on "toinen luonto", tai sitten joku muu nyt tuossa on, ettei vaan "luonnistu". Ja kyllä kiitos, olen jopa ihan luonnossa nähnyt muutamankin Jacksonin, myös RR-mallisia... :p
Joten olen kyllä vankasti sitä mieltä, että moisen kitaran soitettavuus paranisi merkittävästi tuollasella Ibanez ProLine-mallisen "V":n leikkauksella.
 
Ainakin nuissa halvimmissa pulttikaula rr:ssä tuo leikkaus olisi hyvä lisä. Ja ehkäpä jopa tuo iban liitos kohdan pyöristys. Tiedä sitten onko vaikea toteuttaa ja heikentääkö liitosta kuin paljon.

fox: Kyllä minullakin on tuollanen muistikuva ja käsitys.. Toki on Zedderin "ongelma" toki valitettava, vaikka lienee osiltaan "tottumiskysymys", tai ehken vaan ei ole nuo "antiikkiset" mallit niin mieluisia kuin suunnikkaat?? Kuitenkin hiukka tulee noita "Krice-mielleyhtymiä" tuosta. Jos tosiaan olisi suunnatonta kysyntää, ja sitä kautta painetta eri markkina-alueitten tukkureita kohtaan, toki ne siellä tekisivät vaikka minkämoista Access Special Faded- mallia. Ei nuo tehtaat ihan "kiusallaan" valmista jotain tiettyä mallia vaan tilauspohjalta hyvinkin pitkälti. Erikoismiesten erikoistarpeita varten sitten on nuo custom-osastot yms. mikäli ei moisille optioille, tai mallimuutoksille sitten olekaan sarjatuotantovaiheessa kuin kourallinen kannattajia, niistäkin "potentiaalisia ostajia" ehken parhaassa tapauksessa 50-55 prosenttia..
Edelleen olen sitä mieltä, että tuollasen Jackson-mitoituksen alle mennään LP:ssa jos mitataan tarvittava "reach" eli ulottuma ala-E:n 22. nauhalle. Ehkä se tottumus tässäkin on "toinen luonto", tai sitten joku muu nyt tuossa on, ettei vaan "luonnistu". Ja kyllä kiitos, olen jopa ihan luonnossa nähnyt muutamankin Jacksonin, myös RR-mallisia... :p
Joten olen kyllä vankasti sitä mieltä, että moisen kitaran soitettavuus paranisi merkittävästi tuollasella Ibanez ProLine-mallisen "V":n leikkauksella.
 
Jos kaulaliitoksen suorakulman uskaltaisi hioa pyöreäksi, niin se voisi jo auttaa niin paljon että parannus olisi "riittävä". Näin ilmeisesti jotkut ovat tehneetkin.
 
Mitä taas tulee Gibsonin kykyyn kuunnella asiakkaiden toiveita ja tarpeita, niin ellen aivan erehdy, niin kyseinen firma on tunnettu juuri siitä, että vaikka minkälaisella äänenvoimalla on huudettu mitä ollaan vailla niin tehdas on sujuvasti sivuuttanut asiakaskunnan mielipiteet. Juuri siitä syystä tiettyjen vintage -soittimien hinnat nousivat sfääreihin. Tällä asialla ei kylläkään ole enää mitään tekemistä kaulaliitäntöjen kanssa... :)

zedder:
Mitä taas tulee Gibsonin kykyyn kuunnella asiakkaiden toiveita ja tarpeita, niin ellen aivan erehdy, niin kyseinen firma on tunnettu juuri siitä, että vaikka minkälaisella äänenvoimalla on huudettu mitä ollaan vailla niin tehdas on sujuvasti sivuuttanut asiakaskunnan mielipiteet.
 
No, eipä se ihan noinkaan ole, ja itsekin tiedät sen varsin hyvin. Eli erehdyt, ilmeisen tahallasi. Se vaan on se varmin tapa kerätä "skenepisteitä" kun moitiskelee sitä kaikkein pahinta, häijyintä ja ehdottomasti tuomittavinta valmistajaa koko kitaramaailmassa.. ;) Totta kai minulla on hieman "biasoitu" mielipide, kiitos noitten "vanhojen, hyvien aikojen", joten saat aivan vapaasti jatkaa keskustelua. Kunhan ne argumentit ei ole ihan noin tukevasti taivaanrannan yli meneviä..
Eli "vaikka minkälaisella äänenvoimakkuudella huudetuista" toteutumattomista toiveista mieluusti kuulisin jotain faktaa. Siihen ei riitä kyllä yhden, olkoonkin vaikka kuinka helvetin kovaäänisen, tyypin rutinat väärästä skaalasta tms.. ;)
Jos vertaa johonkin muuhun valmistajaan, kyseinen lafka on ehdottomasti yksi innovatiivisimmista, ja valmistaapa se edelleen aika monensorttista soitinta, toisin kuin jotkut muut. Jotka tekevät periaatteessa muutamaa mallia hieman muunnellen.
 
Juuri siitä syystä tiettyjen vintage -soittimien hinnat nousivat sfääreihin. Tällä asialla ei kylläkään ole enää mitään tekemistä kaulaliitäntöjen kanssa... :)
 
Ei, eikä totuuden.

zedder: -Kohtuullisen kevyt, ainakin Les Paul:ien asteikolla-Ohuin mahdollinen kaula-Bindaukset otelaudan reunoissa ja rungossa-normaalikokoiset humbuckerit--mielellään tulisi olla plektrasuoja-"normaali" lakkaus, eli ei mitään himmeitä pinnoitteita
 
Kannattaa etsiä Ibanez FR2620, Dark Brown Sunburst - monipuolinen ja loistava kitara.
Tai sitten noita Washburneja. Mulla on kolmessa WB:ssä liimakaulat eikä mitään ongelmaa päästä ylänauhoille, koska ovat jo tehtaalla tehneet loistavaa työtä kaulaliitoksen osalta. Mikit vaihdoin ja näillä mennään. Mieluummin soitan WB Idolilla kuin Gibson SG:llä, siksi se pois on lähtenytkin jo kaksi kertaa.

fox: No, eipä se ihan noinkaan ole, ja itsekin tiedät sen varsin hyvin. Eli erehdyt, ilmeisen tahallasi. Se vaan on se varmin tapa kerätä "skenepisteitä" kun moitiskelee sitä kaikkein pahinta, häijyintä ja ehdottomasti tuomittavinta valmistajaa koko kitaramaailmassa.. ;) Totta kai minulla on hieman "biasoitu" mielipide, kiitos noitten "vanhojen, hyvien aikojen", joten saat aivan vapaasti jatkaa keskustelua. Kunhan ne argumentit ei ole ihan noin tukevasti taivaanrannan yli meneviä..
Eli "vaikka minkälaisella äänenvoimakkuudella huudetuista" toteutumattomista toiveista mieluusti kuulisin jotain faktaa. Siihen ei riitä kyllä yhden, olkoonkin vaikka kuinka helvetin kovaäänisen, tyypin rutinat väärästä skaalasta tms.. ;)
Jos vertaa johonkin muuhun valmistajaan, kyseinen lafka on ehdottomasti yksi innovatiivisimmista, ja valmistaapa se edelleen aika monensorttista soitinta, toisin kuin jotkut muut. Jotka tekevät periaatteessa muutamaa mallia hieman muunnellen.
 
Ei saisi tuo mopedi karata metsään, mutta senkin uhalla täsmennän mitä olen lukenut ja mitä tarkoitin, hiukan historiallisemmasta asiasta oli kyse:
 
Kun alkuperäisen Les Paul:in valmistus välillä lopetettiin (1961?), niin kesti varsin kauan ennenkuin Gibson otti todesta sen että soittimelle on kysyntää. Tämä taas loi pohjan japanilaisten kloonien ja kopioiden sekä väärennösten markkinoille. Alkuperäisiä 50 -luvun Gibson LP:tä myytiin aivan hulluilla hinnoilla jo tuolloin. Siinäkin vaiheessa kun sitten otettiin lusikka kauniiseen käteen olvat tarjotut viimeistelyvaihtoehdot ensialkuun jotakin muuta kuin asiakaskunta olisi halunnut.
 
Eikö asia ollut suunnilleen noin?
 
Gibsonin innovatiivisuus taitaa olla ainakin jossakin määrin makuasia. Ei minulla ole mitään erityisempää Gibsonia ja sen tuotteita vastaan, ne ovat mitä ovat ja luultavasti ovat sellaisia koska kelpaavat sellaisenaan eikä firmalla ole sen takia intoa tarjota kovin paljoa poikkeavia massatuotantomalleja. Ei tuo Les Paul:in kaulaliitoksen "haasteellisuus" kuitenkaan mikään oma keksintöni ole, kyllä Googlella löytyy samaa "valitusta" eikä MyLesPaul -foorumillakaan kaikkia asiasta kyselleitä ole kylähulluiksi tuomittu.

Varmaan tämä oma kommenttini on aivan vääränlainen tähän keskusteluun, mutta laitan sen silti tähän.
 
Eli Les Pauleissa on omanlaisensa kaulaliitos ja pääsy kaulan ylimmille nauhoille. Jotkut valttavat Telecastereista ihan samaa jne.
Siltikään en oikein ymmärrä jos vaikka Jacksonin Randy Rhoads malli on kaulan soitettavuuden suhteen hyvä niin miksi silloin pitäisi edes keskustella Les Pauleista tai siitä miten niissä on vain 22 nauha ja niille ylimmille on vielä vaikea päästä.
 
Minusta kitaroita tehdään nykyään niin monenlaisia, että jos haluaa kitaran jossa on vaikka 24 nauhaa ja pääsy helposti sinne nauhojen yläpäähän niin kyllä sellaisiakin soittimia tehdään ja niitä on hyviä vielä saatavilla ihan helpostikkin.
 
Siis jos Les Paulin kaulan paksuudet ja profiilit&soitettavuus ei ole mieleinen niin eikö silloin kannata hommata sellainen kitara jossa nämä asiat ovat omasta mielestä kunnossa.
 
Alkujaan muuten Jacksonin Custom Shop Randy Rhoads kitaran perusmallissa oli Gibson tyyliset nauhat ja 22 nauhaa. Siihen sai toki muutettua nauhat ihan millaiseksi halusi ja nauhoja sai myös 24 jos halusi maksaa hieman ylimääräistä.
 
Kitaroiden myynti on bisnestä ja kyllä tehtailla yleensä aika hyvin tiedetään millaisia kitaroita menee kaupaksi ja halutaan. Les Paul kitaroita sai muuten Floyd Rose kammella jo 80-luvulla Gibsonilta, mutta jostain syystä ne eivät silloin herättäneet mitään kauhean suurta ostoryntäystä.
 
En väitä, että Gibson olisi maailman mikään innovaatisin kitaramerkki. Kuitenkin kyllä Gibsonkin on kokeillut aika monenlaisia juttuja omissa soittimissaan ja jostain syystä sen tuotemerkin käyttäjäkunta taitaa edelleen suosia aika perinteisiä ratkaisuja.
 
Onneksi maailmassa on kuitenkin muitakin merkkejä, että on mistä valita jos ei yhdeltä merkiltä löydy mieleistä soitinta. Nämä soittimet ( joista nyt olen kirjoittanut ) alkavat olla jo muutenkin siinä hintaluokassa, että niillä pystyy teettämään jollakin soitinrakentajalla ihan oman ja taatusti mieleisensä kitaran jos vain haluaa.

zedder: Ei saisi tuo mopedi karata metsään, mutta senkin uhalla täsmennän mitä olen lukenut ja mitä tarkoitin, hiukan historiallisemmasta asiasta oli kyse:
 
Kun alkuperäisen Les Paul:in valmistus välillä lopetettiin (1961?), niin kesti varsin kauan ennenkuin Gibson otti todesta sen että soittimelle on kysyntää. Tämä taas loi pohjan japanilaisten kloonien ja kopioiden sekä väärennösten markkinoille. Alkuperäisiä 50 -luvun Gibson LP:tä myytiin aivan hulluilla hinnoilla jo tuolloin. Siinäkin vaiheessa kun sitten otettiin lusikka kauniiseen käteen olvat tarjotut viimeistelyvaihtoehdot ensialkuun jotakin muuta kuin asiakaskunta olisi halunnut.
 
Eikö asia ollut suunnilleen noin?
 
Gibsonin innovatiivisuus taitaa olla ainakin jossakin määrin makuasia. Ei minulla ole mitään erityisempää Gibsonia ja sen tuotteita vastaan, ne ovat mitä ovat ja luultavasti ovat sellaisia koska kelpaavat sellaisenaan eikä firmalla ole sen takia intoa tarjota kovin paljoa poikkeavia massatuotantomalleja. Ei tuo Les Paul:in kaulaliitoksen "haasteellisuus" kuitenkaan mikään oma keksintöni ole, kyllä Googlella löytyy samaa "valitusta" eikä MyLesPaul -foorumillakaan kaikkia asiasta kyselleitä ole kylähulluiksi tuomittu.
 
Mulla meni vähän ohi, että mikä siinä SG:sä oli vikana? uskon hyvin ettei kaikki pidä LesPaulista eikä sen kaulaliitoksesta ja jotkut ovat vihaisia sen lavalle, josta puuttuu se volute (vai miksi sitä vahviketta nyt kutsuttiinkaan) ja kolmannet tykkää ettei sitä saa vireeseen etc. Jos nyt näitä internetissä eriteltyjä vikoja halutaan hakea (mulla on kyllä LesPauli tuossa telineessä itsellänikin, mutta nämä ongelmat olen joutunut lukemaan netistä). Eihän kaikki soita paulilla, jos eivät siitä tykkää. SG:sä saa jokseenkin saman soundimaailman, mutta pääseepi ylänauhoille sormiltansa rajallisempikin ihminen. Jos se nyt siis Gibsoni pitää olla. Lespaulista on tuplacut versiokin (jonka kaulaliitoksesta en tiedä) ja muistelisin, että siitä löytyy joku kulmiltanasa viistetynpikin versio, mutta jos nekään ei käy, niin onhan maailmass anyt kitaroita vaikka kuinka ja paljon. Ostaa häntä vähän tukevaman rotiskon jossa on mukava kaulaliitos ja pistää siihen Gibsonin mikit niin ollaan aika lähellä orkkis lespaulia.
 
Sitten jos tykkää, että se lespaulin soundi ei lähdekkään pelkästään mikeistä, että niillä puilla ja rakenteilla onkin jotain väliä myös soinnin puolesta, niin ainakin itse olisin aika varovainen sen höylän kanssa siinä vaiheessa kun se oikea soundi on löytynyt. Ei se nimittäin maailmankaan foorumeilla ihan kiistatonta tämä kommentointi ole ja aina löytyy niitä jotka marmattaa suositun kitaramallin puutteista, koska he itse osaisivat tehdä paremman. Mielestäni Gibsonin tyyli tehdä ne parannukset uuteen malliin on ihan fiksu että ei väitetä asiakkaan saavan LesPaulia, jos se ei sellaista saa. Jos LesPaulin tunnusomaiset piirteet muutetaan moderniin makuun sopiviksi, niin itse ainakin näkisin siinä lavassa mielummin jonkin muun nimen kuin LesPaul (vaikka sitten LoveRock tms.).
 
Kyllä minulla on kokemusta yhdestä hyvästäkin kitarasta, kun mulla on tuo Carvin;-). Se on vaan niin, että jos kitarasta tekee täysin virheettömän eli liian täydellisen, niin se muuttuu läpinäkyväksi. Kuka meistä haluaa soittaa ilmakitaraa:-). No Carvin on hyvä skitta ja sitä mielelläni soitan, mutta ymmärtänette pointin.

Tiivistetysti kysmykseni voisi olla:
 
Miksi Gibson ei ole lisännyt mallistoonsa "Gibson Les Paul Axcess Studio" -mallia jossa olisi 60 s slim taper kaula?
 
Mistään sen kummallisemmasta ei ole kyse. Ketä se haittaisi jos malleja olisi yksi lisää? Kun Thomannin listoilla keikkuu noin 300 eri Gibson LP -vaihtoehtoa, niin tokkopa se yhden lisääminen koko firmaa kaataisi.

zedder: Tiivistetysti kysmykseni voisi olla:
 
Miksi Gibson ei ole lisännyt mallistoonsa "Gibson Les Paul Axcess Studio" -mallia jossa olisi 60 s slim taper kaula?
 
Mistään sen kummallisemmasta ei ole kyse. Ketä se haittaisi jos malleja olisi yksi lisää? Kun Thomannin listoilla keikkuu noin 300 eri Gibson LP -vaihtoehtoa, niin tokkopa se yhden lisääminen koko firmaa kaataisi.
 
Ei ketään, olen kanssasi täysin samaa mieltä että LesPaulista voisi olla hyvin tuollainen edullisempi linjakkaammaksi veistelty malli tarjolla. Ehkäpä sellainen jossakin vaiheessa tuleekin.

Hallu: olen kanssasi täysin samaa mieltä että LesPaulista voisi olla hyvin tuollainen edullisempi linjakkaammaksi veistelty malli tarjolla. Ehkäpä sellainen jossakin vaiheessa tuleekin.
 
Tässä olis ainakin yksi varma ostaja kyseiselle mallille, ei toimi toi perinteinen liitos minullakaan.

Koen että oma lyhytsormisuuteni on syynä siihen miksi Gibson kitarat ei sovi hanskaan. Se taasen ei ole Gibsonin vika, olen ihan varma siitä.