Kitarat: kitarakamat ›

Koska kitaransoitto on minulle vain harrastus, tahdon, että soittimessa yhdistyvät sekä ulkonäkö, että sointi. Minulle ei riitä, että kitara ainoastaan soi hyvin. Ymmärrän, että asia on toisin ammattilaisilla, joilla soitin on vain työkalu leivän tuomiseksi pöytään...

käsi: Varsinkin alku vaiheessa harrastusta taitaa soittimen ulkoiset asiat ratkaista. Myöhemmin jos luoja suo, harrastus kehittää harrastajaa ja soittimen muutkin ominaisuudet alkaa kiinnostaa
ja korvakuulo kehittyy.
 
Näin tuo ainakin minulla meni, mutta alussahan kitara on hintansa väärti jos se vain inspiroi soittamaan. :) Eikä nuo ulkonäköseikat nytkään mitenkään yhdentekeviä ole, vaikka soundi, soittimen laatu ja kaulan sopivuus omaan kätöseen menevät toki etusijalle.

Laulava Kylätohtori: Koska kitaransoitto on minulle vain harrastus, tahdon, että soittimessa yhdistyvät sekä ulkonäkö, että sointi. Minulle ei riitä, että kitara ainoastaan soi hyvin. Ymmärrän, että asia on toisin ammattilaisilla, joilla soitin on vain työkalu leivän tuomiseksi pöytään...
 
Näinpä. Itsehän en mustia kitaroita osta (vaikka yhden omistankin - ruma se on!) prkl.
 
Mua vähän mietityttää, että tuotetaanko maailmalla liikaa kitaroita yleensäkin? Tuntui viimeksi Japanissa käydessä, että kaupat suorastaan notkuivat Fenderin ja Gibsonin kitaroita, muiden merkkien ollessa huomattavan marginaalisessa asemassa. Löytyykö noille kaikille ostaja riittävän pienellä aikavälillä?

LaXu: Mua vähän mietityttää, että tuotetaanko maailmalla liikaa kitaroita yleensäkin? Tuntui viimeksi Japanissa käydessä, että kaupat suorastaan notkuivat Fenderin ja Gibsonin kitaroita, muiden merkkien ollessa huomattavan marginaalisessa asemassa. Löytyykö noille kaikille ostaja riittävän pienellä aikavälillä?
 
Ei. Ne ilmoitetaan vakuutusyhtiölle varastetuiksi ja niistä hiotaan merkki pois ja laitetaan "Tokai" tilalle ja myydän käytettyinä halvalla eurooppaan. Tokain salaliitto. Sana huipputokaista leviää ja ihmiset päättää sitten ostaa niitä Tokaita myös ihan uutena. Tokai = voittaa. Vakuutusyhtiön rahoilla, ostetaan sitten taas uudet satsin gibsonia ja fenderiä, ja taas sama toistuu. Itsekin hämmennyin vähän tästä päättelyketjusta, joka kylläkin on nerokas.

Gabe: Näin tuo ainakin minulla meni, mutta alussahan kitara on hintansa väärti jos se vain inspiroi soittamaan. :) Eikä nuo ulkonäköseikat nytkään mitenkään yhdentekeviä ole, vaikka soundi, soittimen laatu ja kaulan sopivuus omaan kätöseen menevät toki etusijalle.
 
Kyllä mulle merkitsee aika paljon kitaran ulkomuoto, väri jne. Mutta nykyään ne tulee toisena. Toki ekat kitarat oli mitä oli mulla, mutta kun sain ekan kerran rahaa kasaan niin ostin lespaul mallisen kitaran jossa piti olla nätti sunburst väritys. Malli ja väritys meni kyllä teinipojalla silloin ihan kevyesti edelle muita ominaisuuksia. Mutta tuuri tai ei se palveli hyvin vuosia. Vaikka se oli ns halpis kitara ei sen sointi huono ollu. Verrattuna muihin mitä mulla oli ollut. Hyvää tekoa ja soivat puut. Ajan myötä se vaan parani.

Koulutuspuolella on ryhdytty asiasta toimeen. Ikata on mukana eurooppalaisessa tutkimuksessa, jossa tutkitaan ei-trooppisten puiden käyttöä soitinrakennuksessa. Käykääs katsomassa projektin edistymistä tämän linkin kautta:
http://www.leonardo-guitar-research.com/

ancci: Ei. Ne ilmoitetaan vakuutusyhtiölle varastetuiksi ja niistä hiotaan merkki pois ja laitetaan "Tokai" tilalle ja myydän käytettyinä halvalla eurooppaan. Tokain salaliitto. Sana huipputokaista leviää ja ihmiset päättää sitten ostaa niitä Tokaita myös ihan uutena. Tokai = voittaa. Vakuutusyhtiön rahoilla, ostetaan sitten taas uudet satsin gibsonia ja fenderiä, ja taas sama toistuu. Itsekin hämmennyin vähän tästä päättelyketjusta, joka kylläkin on nerokas.
 
Onko taas luvassa jokin elintarvikkeiden takaisinveto?

Tänään testasin Manne kitaraa, joku niiden high-end malliston kappale. Siinä oli otelauta yhtä kaulan kanssa. Oli hetken aikaa oudon oloinen mutta siihen tottu. Soundissa eroa esim ruusupuiseen otelautaan oli aika paljon.
 
Kaula oli laminoitua puuta ja joku outo pinnoitteita päällä.

zedder: Onko taas luvassa jokin elintarvikkeiden takaisinveto?
 
Bensan hinta nousee ja bussikuskit menee lakkoon.

Tuli tässä mieleen, että kovastihan puulle on haettumyös korvaavia materiaaleja ja kai ihan hyvällä menestyksellä joten ei kitaranvalmistus tulevaisuudessakaan puunpuutteeseen tule kaatumaan. Puuta voi myös rakenteellisesti muokata jolloin heikompilaatuisestakin puusta saa laadukkaita soittimia. Lähinnä mieleen tulevat laminoidut rakenteet, vaikka onhan umpikitaroita tehty menestyksellä myös lastulevystä. Itse enlastulevyä kylläkään pidä hyvänä materiaalina sen haurauden ja painavuuden takia. Laminaateista on ainakin tehty todistettavasti laadukkaita kitaroita ja esimerkiksi varmasti vakaampaa kaulaa ei saa mistään muusta kuin laminaattirakenteella.

Itse näkisin kitaroissa käytettävien puiden mahdolliseen huononemiseen kolme seikkaa.
 
Ensinnäkin, ehkä puut ovat oikeasti huonontuneet lähinnä kovasta kilpailusta ja
tästä johtuvasta lyhyestä kuivatusajasta sekä yleisestä piittaamattomuudesta
instrumenttien valmistuksen suhteen.
 
Toiseksi, netti mahdollistaa nykyisin lähes suunnattoman spekulaation mahdollisuuden. Kun ennen, kohdallani 90-luvulla, "muusikoiden.net:in" muodosti treeniksen, paikallisen soitinliikkeen sekä Guitar World -lehden kolminaisuus, muodostuu nykyisin puista keskustelu satoja viestejä eri foorumeilla muodostavat keskustelut. Muistan joskus ystäväni ostaneen Epin Les Paulin ja yhdessä treeniksellä ihailimme sen soundia. Veikkaanpa että soundi ei ollut siitä kiinni että puut olivat 20 vuotta sitten paremmat, vaan lähinnä siitä että ei ollut mahdollisuus jaaritella maailmanloppuun asti kevennysporausten, lakkausten, konkkien ym. vaikutuksista.
 
Kolmas syy liittyy edeltävään. Ennen ei myöskään ollut varaa valita. Soundi oli luotava sen instrumentin sekä vahvistimen pohjalta jotka olivat käytössä. Muistelisin että Clapton osti Beanolla käytetyn Les Paulin halvalla jostain(Mayall) ja väänsi marsusta nupit täysille ja siinä oli soundi. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Uskon että koko blues-musiikin kirjo on täynnä vastaavia tapauksia. Toinen ääripään esimerkki voisi löytyä black metallista. Uskon että metsään mennessä Mayhemin/Satyriconin/Emperorin pojat eivät paljon ole miettineet kitaran puita; enemmänkin ehkä kirkon polttopuita. Tai Dimebag tai Sonic Youthim tyypit ym. Ensimmäisiä kertoja studioon mennessään.

Andolf: Kolmas syy liittyy edeltävään. Ennen ei myöskään ollut varaa valita. Soundi oli luotava sen instrumentin sekä vahvistimen pohjalta jotka olivat käytössä.
 
Niinpä. Maailma olisi parempi paikka, jos me vängättäisiin vähemmän interwebzissä ja soitettaisiin enemmän musaa toistemme kanssa.
 
Muttei kuitenkaan, koska adhd, känni, selvistely, perhe tai perheettömyys, duuni, huono tsägä, valtion ympäristöpäätökset, talvisodan traumat, jne. Jatketaan vaan länkytystä, ei se siitä.

Tähän voisi vielä lisätä sen ettei sillä ole väliä mistä kitara on tehty ja mitkä mikit siinä on jos se soittotaito on edelleen hakusessa ja sekin aika jonka voisi soittaa niin ollaan tietokoneella.
Mistähän se johtuu, että nykyään on vahvistin ,efekti ja kitarapuolella mahdollisuus saada todella monipuoliset laitteet vain murto-osalla siitä hinnasta mitä joskus aikaisemmin ja kuitenkaan koko kitaran soitossa ei ole tapahtunut juurikaan mitään uutta 20 vuoteen.

Andolf: Itse näkisin kitaroissa käytettävien puiden mahdolliseen huononemiseen kolme seikkaa.
 
Ensinnäkin, ehkä puut ovat oikeasti huonontuneet lähinnä kovasta kilpailusta ja
tästä johtuvasta lyhyestä kuivatusajasta sekä yleisestä piittaamattomuudesta
instrumenttien valmistuksen suhteen.
 
Toiseksi, netti mahdollistaa nykyisin lähes suunnattoman spekulaation mahdollisuuden. Kun ennen, kohdallani 90-luvulla, "muusikoiden.net:in" muodosti treeniksen, paikallisen soitinliikkeen sekä Guitar World -lehden kolminaisuus, muodostuu nykyisin puista keskustelu satoja viestejä eri foorumeilla muodostavat keskustelut. Muistan joskus ystäväni ostaneen Epin Les Paulin ja yhdessä treeniksellä ihailimme sen soundia. Veikkaanpa että soundi ei ollut siitä kiinni että puut olivat 20 vuotta sitten paremmat, vaan lähinnä siitä että ei ollut mahdollisuus jaaritella maailmanloppuun asti kevennysporausten, lakkausten, konkkien ym. vaikutuksista.
 
Kolmas syy liittyy edeltävään. Ennen ei myöskään ollut varaa valita. Soundi oli luotava sen instrumentin sekä vahvistimen pohjalta jotka olivat käytössä. Muistelisin että Clapton osti Beanolla käytetyn Les Paulin halvalla jostain(Mayall) ja väänsi marsusta nupit täysille ja siinä oli soundi. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Uskon että koko blues-musiikin kirjo on täynnä vastaavia tapauksia. Toinen ääripään esimerkki voisi löytyä black metallista. Uskon että metsään mennessä Mayhemin/Satyriconin/Emperorin pojat eivät paljon ole miettineet kitaran puita; enemmänkin ehkä kirkon polttopuita. Tai Dimebag tai Sonic Youthim tyypit ym. Ensimmäisiä kertoja studioon mennessään.
 
Tämä on hyvä kirjoitus, koska olen täysin samaa mieltä:-). Muutenkin teit hyviä huomioita jotka eivät pälkähtäneet omaan päähäni, mutta sopivat sinne hyvin kun otit asian esille. Plussaa siis pitää antaa ja mainostaa sitä tässä viestissä.

mpekkanen: Tähän voisi vielä lisätä sen ettei sillä ole väliä mistä kitara on tehty ja mitkä mikit siinä on jos se soittotaito on edelleen hakusessa ja sekin aika jonka voisi soittaa niin ollaan tietokoneella.
Mistähän se johtuu, että nykyään on vahvistin ,efekti ja kitarapuolella mahdollisuus saada todella monipuoliset laitteet vain murto-osalla siitä hinnasta mitä joskus aikaisemmin ja kuitenkaan koko kitaran soitossa ei ole tapahtunut juurikaan mitään uutta 20 vuoteen.
 
Olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä, mutta että mitään ei olisi tapahtunut kahteenkymmeneen vuoteen????
 
Omasta mielestäni viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut ihan yhtä paljon kuin aikaisempinakin vuosikymmeninä. Musiikkigneret ovat jatkaneet pirstailoitumistaan ja valtavirta on kutistunut vain yhdeksi ismiksi muiden joukossa. Kitara on säilyttänyt yllättävän vahvan aseman popularistisessa musiikissa ja sen vahvuuksia hyödynnetään jälleen hiukan monipuolisemmin kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten. Uusi soittajasukupolvi on näyttänyt närhen munat edelliselle ja niin maailma jatkaa radallaan.
 
Olen joskus itsekin miettinyt että maailma ei muutu ja paikalleen ollaan jämähdetty, mutta kyllä se maailma muuttuu. Yleensä kun tuntuu että kehitys pysähtyy, niin se johtuu omasta pysähtymisestä ja jämähtämisestä. Olen huomannut että ei maailma pysähdy, vaikka itse pysähtyykin, sitä vain lakkaa huomaamasta muutoksia. Osaltaan siihen vaikuttaa sekin, että kun ikää ja elämänkokemusta karttuu niin asiat eivät enää säväytä samalla tavalla. Se perspektiivi mistä maailmaa tarkastelee, muuttuu ja alkaa huomaamaan toistuvia kuvioita niin luulee ettei kehitystä tapahtu.
 
Korostan että en väitä sinun olevan jämähtänyt, vaan viittasin itseeni ja omiin kokemuksiini. Uskon että sinulla on hyvät perusteet sanoa että kitaransoitossa ei ole tapahtunut mitään ja kuulisinkin mielelläni niitä.
 
E: ai niin, minä olen myös sitä mieltä että nykyisin rakennetaan paljon parempia kitaroita kuin menneinä vuosikymmeninä.

Kitarahan on hyvin konservatiivinen instrumentti ja kyllä sen mahdollisuudet on tähän päivään mennessä pitkälti nähty. Ja hyvä niin, sen tarkoitus on ylläpitää menneiden sukupolvien perinteitä. Uuden perään kyseleminen on toki helppoa, koska sitä ei tarvitse perustella mitenkään, näyttötaakka on aina vastaajalla.

hallu: Olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä, mutta että mitään ei olisi tapahtunut kahteenkymmeneen vuoteen????
 
Omasta mielestäni viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut ihan yhtä paljon kuin aikaisempinakin vuosikymmeninä. Musiikkigneret ovat jatkaneet pirstailoitumistaan ja valtavirta on kutistunut vain yhdeksi ismiksi muiden joukossa. Kitara on säilyttänyt yllättävän vahvan aseman popularistisessa musiikissa ja sen vahvuuksia hyödynnetään jälleen hiukan monipuolisemmin kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten. Uusi soittajasukupolvi on näyttänyt närhen munat edelliselle ja niin maailma jatkaa radallaan.
 
Olen joskus itsekin miettinyt että maailma ei muutu ja paikalleen ollaan jämähdetty, mutta kyllä se maailma muuttuu. Yleensä kun tuntuu että kehitys pysähtyy, niin se johtuu omasta pysähtymisestä ja jämähtämisestä. Olen huomannut että ei maailma pysähdy, vaikka itse pysähtyykin, sitä vain lakkaa huomaamasta muutoksia. Osaltaan siihen vaikuttaa sekin, että kun ikää ja elämänkokemusta karttuu niin asiat eivät enää säväytä samalla tavalla. Se perspektiivi mistä maailmaa tarkastelee, muuttuu ja alkaa huomaamaan toistuvia kuvioita niin luulee ettei kehitystä tapahtu.
 
Korostan että en väitä sinun olevan jämähtänyt, vaan viittasin itseeni ja omiin kokemuksiini. Uskon että sinulla on hyvät perusteet sanoa että kitaransoitossa ei ole tapahtunut mitään ja kuulisinkin mielelläni niitä.
 
E: ai niin, minä olen myös sitä mieltä että nykyisin rakennetaan paljon parempia kitaroita kuin menneinä vuosikymmeninä.
 
Totta on tietysti, että kaikki me teemme havaintomme omasta näkövinkkelistä.
Kuitenkin väittäisin että musiikkiin on tullut paljon enemmän muita soittimia ja niitä kokeillaan ennakkoluulottomasti kuin ennen. Soitetaan musiikkia jossa voi olla kansanmusiikkia ja metallimusiikia yhtäaikaa jne...
Ne muutokset ovat enemmän kuitenkin muiden soittimien kuin kitaran aikaan saannosta. Erilaista fuusioitumista maailmanmusiikin ja muidentyylien kanssa. Se on minusta hyvä asia ja olet kyllä oikeassa, musiikki menee eteenpäin.
 
Kuitenkin itse olen sitä mieltä ,että oikeastaan jo 80-luvulla on teknisesti oltu jo siinä missä se on sitten pysynytkin. Voi olla ,että joku pipopää vetää jonkun tilutuksen vielä sekunnin nopeammin kuin 80-luvun kitaralehtien tiluttelijat. Eli minusta itse kitaran soittoon ei ole tullut enää vuosikymmeniin mitään mullistavaa uutta. Itse en laskisi uudeksi jutuksi Kitaran vireiden laskemista useita säveliä alaspäin. Ne ovat enemmänkin soundillisia juttuja ei niinkään soitannollisia.
 
Kitaraan ei ole tullut uutta Hendrixiä tai sitä ei teknisesti soiteta nopeampaa tai taitavammin kuin ennenkään. Kehitystä on varmasti tapahtunut, mutta mitään oikeasti uutta ja mullistavaa soittotyyliä tai tekniikkaa en ole minä ainakaan havainnut kitaransoitossa.
 
Se on mukava havaita ,että nuoressa sukupolvessa on myös näitä jota haluavat kokeilla uusia juttuja ja ottavat musiikintekoon mukaan myös sellaisia elementtejä joita ei ole siellä yleensä totuttu kuulemaan.
Minusta nykyään on paljon enemmän punk esimerkiksi se että kuuntelee ja soittaa kansanmusiikkia jollain perinteisellä soittimella kuin soittaa kitaralla punkkia joka ei eroa iskelmästä pahimmissa tapauksissa juuri mitenkään.
 
Siinä mielessä käy kyllä sääliksi tämän päivän soittajia ,että jos ei ole tarkoitus tehdä ja elää omalla musiikilla niin se kaikki mitä pitäisi tietää ja osata on jo kelle tahansa aivan älytön homma. Jos haluaa muusikoksi ja alkaa soittamaan erilaisia covereita ja hittejä. Ei kyllä kateeksi käy jos hyvän kitaristin pitäisi osata Djangoa ja Steve Vaita (ja kaikkea mitä siinä välissä on keretty tekemään) ja sitten soitetaan jossain tanssi orkesterissa. Sen musiikin historian tunteminen ja edes jonkinlainen kuuntelukin vie jo useita vuosia saatika sitten opettelu.
Kaikki eivät kuitenkaan voi ruveta heti miksikään soolo-artistiksi.
 
Ohi aiheen on mennyt vähän keskustelu, mutta minusta ihan mielenkiintoista ja hyvässä hengessä.
 
Monet kitaristit jotka ovat jääneet kitaransoiton historiaan ovat soittaneet kitaroilla joita on vain tullut yrityksen ja erehdyksen kautta näppeihin. Oikeasti lahjakas soittaja saa hyvältä kuulostavaa musiikkia vähän edullisemmillakin kamoilla ja taas huonon soittotaidon omaava kaveri ei saa parhaimmillakaan kamoilla sellaista musiikia aikaiseksi ,että sitä viitsisi kauan kuunnella.
 
Musiikin tekemiseen vaikuttaa myös muutkin asiat kuin pelkästään kitaran puuosat. Edellytykset tehdä hyvää musiikkia on kuitenkin tänään paremmat kuin koskaan aikaisemmin.

mpekkanen: Totta on tietysti...
 
Samaa mieltä, mitään uutta ei juuri ole nähty. Todellisia uudistajia ei ole ollut vuosikymmeniin eikä soundipuolellakaan ole mitään mullistavaa saatu aikaan. Toki vanhaa kierrätetään mallikkaasti ja hyviä bändejä ja soittajia riittää, mutta todellinen uudistus on jäänyt näkemättä (kuulematta)...
 
Punkin soitto on nykyään yhtä kapinallista kuin kokoomusnuorten kokouksissa käynti. Eikä kitara taida enää muutenkaan olla mikään kapinallisuuden symboli. Rokki on tänä päivänä yhtä tuttua ja turvallista kuin mummojen kudontapiiri ja ironisinta on, että rokki on nykyään erittäin konservatiivista ja siitä itsestään on tullut juuri sellaista, mitä vastaan se aikoinaan taisteli...

Musiikilla nyt kuitenkin on tarkoitus välittää tunteita, ja kitaransoiton uudistumisen perään haikailijoilta voisikin kysyä, että mikähän olisi sellainen asia, jonka puuttuminen nykysoittajilta olisi teidän henkilökohtaisen näkemyksenne mukaan esteenä tämän päämäärän saavuttamiselle.

antnis: Musiikilla nyt kuitenkin on tarkoitus välittää tunteita, ja kitaransoiton uudistumisen perään haikailijoilta voisikin kysyä, että mitä sellaista te henkilökohtaisesti koette ko. instrumentin nykykäsittelijöiltä puuttuvan, joka olisi esteenä tämän päämäärän saavuttamiselle.
 

 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … =38&t=215481&o=40&oo=60
 
Tuolta sivuilta löytyy omaa yritystäni tuoda kitaran soittoon hieman uutta kulmaa.
Äänenlaatu ei varmasti ole mikään maailman paras mahdollinen ja Tietokoneen mikki ottaa noita vingahdus ääniä paljon herkemmin mitä ne oikeasti kuuluvat livenä. Pitäisi vaihtaa hiottu kieli siihen keskelle.
 
Itse en odota keltään mitään uutta kitaran soiton suhteen. Nykyinen soitto kyllä riittä ihan hyvin. Itse olen tuollaisen kyhäillyt ja laittanut sen tänne jos sitä joku muu haluaa hyödyntää jotain soittoonsa. Tällä tyylillä soitettuna kitara kuulostaa kanteleen, harpun ,koran ja siis kitaran risteytykseltä ja tällä voi soittaa juttuja niin rytmisesti kuin melodistisestikkin mitä ei voi kitaralla muuten oikein helposti ainakaan soittaa. Lisäksi ainakin itse tykkään soitella tällä tyylillä koska tässä on sellainen hypnoottinen meininki.
Sieltä löytyy 5 ja 7 kieliset versiot.