Kitarat: kitarakamat ›

Krice:
Mitä voin sanoa, olen aika vaativa.
 
Juu, ollaan huomattu;-). Mutta vaaditko myös itseltäsi?
 
http://www.youtube.com/watch?v=9DbUPjEbIvA
 
Nämä tunteet on varmasti meille kaikille tuttuja. Kiinnostavaa on se miten niihin suhtaudumme tai miten tunteitamme käsittelemme. Yksi repii ikoninsa ja toinen pelihousunsa:-) kolmas istuu perseelleen ja treenaa niin kauan että homma sujuu.

Krice: Jotkut ihmiset ehkä ajattelee kitaroita "ikoneina", joissa pitää olla tietyt perinteiset ominaisuudet (jotka alunperin tietysti eivät olleet perinteisiä, vaan enemmän tai vähemmän käytännöllisiä ratkaisuja). Sitten on taas soittajia, jotka ajattelevat kitaraa käytännön kannalta pelkkänä soittimena.
 
No joo, ehkä vähän noin. En ehkä ihan noin jyrkästi asiaa ilmaisisi suurin osa meistä varmaan sijoittuu noiden ääripäiden välille. Tuo on kuitenkin aika hieno idea. Ikonihan on myös jumalan äidin kuva. Toiset siis pyhittävät sen ja toiset kiukuttelevat sille. ... no jaa, ehkä vähän kaukaa haettua...
 
Itselleni perinteisyyden ystävänä siihen perinteeseen liittyy kaikenlaisia arvoja joita en osaa vielä stviä.

hallu: Nämä tunteet on varmasti meille kaikille tuttuja.
 
No ei minulle. Soittaminen on sujunut minulta aina hyvin eikä minulla ole ollut harhaluuloja osaamisestani, enkä myöskään ole asettanut itselleni sellaisia tavoitteita, joita en olisi saavuttanut. Olen mahdollisimman kaukana ihmistyypistä, joka suuttuu itselleen siitä, että ei osaa jotakin (yleensä pitäisi osata heti).
 
Aiheeseen palatakseni minusta soittimen pitäisi sopia soittajalle eikä päinvastoin, mutta eri mieltäkin voi olla.

Krice: Jotkut ihmiset ehkä ajattelee kitaroita "ikoneina", joissa pitää olla tietyt perinteiset ominaisuudet (jotka alunperin tietysti eivät olleet perinteisiä, vaan enemmän tai vähemmän käytännöllisiä ratkaisuja). Sitten on taas soittajia, jotka ajattelevat kitaraa käytännön kannalta pelkkänä soittimena.
 
Jos tarkastellaan nyt pelkästään Telecasteria niin minusta se on malliesimerkki käytännöllisistä ratkaisuista. Jotkut maha ja käsiviisteet on minusta muutenkin kohtuullisen turhia kitaroissa. Stratoon ne sopii ulkonäön ja rungon mallin puolesta paremmin. Mutta kyllä ilman niitäkin soitto kulkee ihan samalla tavalla. Minusta kannattaa pysähtyä tarkastelemaan itseään soittajana jos ei pysty soittamaan kuin vain sillä yhdellä tietynlaisella kitaralla... :)

Krice:
Aiheeseen palatakseni minusta soittimen pitäisi sopia soittajalle eikä päinvastoin, mutta eri mieltäkin voi olla.
 
Joo näin minäkin olen käsittänyt sinun asiaan suhtautuvan. Kyllä itsekin ajattelen, että pitää hakea omaan soittotapaan sopivaa työkalua, mutta ajattelen kyllä myös niin että soittajan pitää myös sopeutua soittimeensa. Se johtuu osittain siitä, että uskon soittimen myös ohjaavan ilmaisua tai oikeastaan ajattelen välineen vastuksen olevan merkittävässä roolissa paitsi oppimisessamme, niin myös sisällön kannalta. Siksi en itse edes halua löytää saumattoman sopivaa välinettä kun uskon juuri siitä saumasta löytyvän sen kaiken mielenkiintoisen.
 
Sitten on tietenkin se kulttuurinen ulottuvuus. Minä ajattelen, että se soitin on yksi kulttuurin ilmenemismuoto. Se on vuosisatojen kuluessa monien soittajasukupolvien aikana hioutunut juuri sellaiseksi kuin se on ja toki muuttuu edelleen, mutta itse olen hiukan haluton muuttamaan sitä suinpäin. Toki sitä muuttaa voi niin paljon kuin sielu sietää koska jos jokin muutos jää elämään, niin se on hyvä. Ja täytyyhän soittimen muovautua aina kulloistenkin musiikkitrendien mukaan, mutta itse haluan mieluummin ymmärtää sitä miksi kitara on juuri sellainen kuin on. Kas kun minä ajattelen ettei se ole sattumaa vaan jokaikinen vipstaaki säädin sun muu on monen monituista kertaa monen soittajan ja rakentajan toimesta funtsittu siitä voi siis oppia.
 
Näin minä tästä asiasta tuumin, mutta en tokikaan paheksu vaikk ajoku tuumisi toisellakin tapaa. Sitä paitsi luulen että suurin osa meistä tykkää pikkuisen modailla kamppeitaan ja periaatteessa voisin itsekin vähän sellaista harrastaa ja olen joskus harrastanutkin, mutta ikinä en ole saanut paranneltua mitään, vaan aina ne tuppaa olemaan vähän huonompia modailujeni jäljiltä.

Krice: Jos on mahdollisuuksia käydä kokeilemassa jossakin niin osta sellainen kitara, joka sopii hyvin käteen.
 
Tää on tärkeää. Ja totta kai soundi, niin kauan kuin ääni-informaation kanssa ollaan tekemisissä. Vaikka metsuriradion sää- ja ennakkotiedot ja internetkirjoittelu muuta ehkä viestivätkin, sellaisia kitaroita, joissa nämä molemmat ominaisuudet löytyvät on olemassa useita ja vielä melkeinpä joka hintaluokassa. Itse olen huomannut, että kaikenlaisiin kaulaprofiileihinkin tottuu, jos ne on järkevästi tehty eikä kömpelöitä. Ennen suosin ohutkaulaisia kun räpylät ei ole mitkään lapiot, mutta nyttemmin oikeastaan kaikissa skitoissani on tuhti kaula, eikä se ole menoa haitannut laisinkaan. Melkeinpä päinvastoin!
 
Mutta ehdottomasti, käy korvat auki kokeilemassa kiireettä avoimin mielin kaikenlaisia ja -merkkisiä keppejä. Se on varsin hauska tapa viettää esim. lauantai-aamupäivä.
 
Ehdotetut strato ja tele ovat hyviä perusratkaisuja moneen menoon.

Gabe: Jos tarkastellaan nyt pelkästään Telecasteria niin minusta se on malliesimerkki käytännöllisistä ratkaisuista. Jotkut maha ja käsiviisteet on minusta muutenkin kohtuullisen turhia kitaroissa. Stratoon ne sopii ulkonäön ja rungon mallin puolesta paremmin. Mutta kyllä ilman niitäkin soitto kulkee ihan samalla tavalla. Minusta kannattaa pysähtyä tarkastelemaan itseään soittajana jos ei pysty soittamaan kuin vain sillä yhdellä tietynlaisella kitaralla... :)
 
Tele ilman ranneviistettä ei sovi mulle. Oon vissiin iham basga soittaja ja kuullllllllllllostan viellllllä huonommallllllle.

novo: Tele ilman ranneviistettä ei sovi mulle. Oon vissiin iham basga soittaja ja kuullllllllllllostan viellllllä huonommallllllle.
 
Kukin tietty tyylillään :) Lähinnä tarkoitin sitä että sitten ollaan menossa vähän väärään suuntaan jos soitto huononee merkittävästi ilman maha/ranne viistettä. Mitä eroa muuten huomaat soitossasi jos vertaat kitaraa ranneviisteellä ja ilman? Minulle se on oikeastaan sama.

Laulava Kylätohtori: Kuten sanottu strato tai tele - muut kitarat ovatkin oikeastaan täydellisen turhia. ;)
 
Täyttä paskapuhetta! Kun ketjun aloittaja mainitsi heti listan kärjessä rock n roll, Rockabilly, miten muka voit sivuuttaa ison G:n?

rheinone: Täyttä paskapuhetta! Kun ketjun aloittaja mainitsi heti listan kärjessä , miten muka voit sivuuttaa ison G:n?
 
Joo paskapuhettahan se on, mutta yritin tuolla hymiöllä kertoa, että kyseessä humoristisesti oma mielipiteeni, ei edes varsinaisesti oikea näkemykseni...
 
Myönnän, epäonnistuin...

Laulava Kylätohtori: Joo paskapuhettahan se on, mutta yritin tuolla hymiöllä kertoa, että kyseessä humoristisesti oma mielipiteeni, ei edes varsinaisesti oikea näkemykseni...
 
Jos hymiöiden mukaan mentäis, kitarakamat-palstalta sais pyyhkiä ainakin puolet postauksista pois.
 
Myönnän, epäonnistuin...
 
Ei se mitään haittaa. Muistat vaa ens kerralla sitte.

rheinone: Täyttä paskapuhetta! Kun ketjun aloittaja mainitsi heti listan kärjessä , miten muka voit sivuuttaa ison G:n?
 
Tämä ketju on vähän Fenderpainotteseksi kääntynyt, mutta olet oikeassa, että Gibson on kitarakarkeloissa vähintään yhtä ohittamaton vaihtoehto. Tuo annettu hintahaarukka vaan G-pajan tuotteissa siivoaa pois ne kaikkein legendaarisimmat mallit, mutta löytyyhän niitä huokempiakin. Ehkä käytetty SG mahtuisi tuohon ja sitten Blueshaukka on tosi kiinnostava kapine ja saattaisi hyvinkin lähteä annettuun hintahaarukkaan. Mitenkään tribute ja faded sarjoja väheksymättä. ehkä sellainen kiinnostava Gibson olisi myös melodiamaakari.

rheinone: Jos hymiöiden mukaan mentäis, kitarakamat-palstalta sais pyyhkiä ainakin puolet postauksista pois.
 
No jaa. Et sääh ole huomannut, että asioiden vakavasti ottamisesta tuli kiellettyä 1990-luvulla. Aikakauden ilmeeksi tuli vino hymy, kaikessa pitää olla pilkettä silmäkulmassa.
 
Mutta aloittajalle Fenderin strato, tele tahi Gibsonin SG. Kaikkia löytyy hyvin käytettynä.

Krice: Soittaminen on sujunut minulta aina hyvin eikä minulla ole ollut harhaluuloja osaamisestani, enkä myöskään ole asettanut itselleni sellaisia tavoitteita, joita en olisi saavuttanut.
 
No voi jumaliste mitä tää puhuu.

jhonnyboy: Etsinnässä on siis sähkökitara hintaluokasta 500 - 850€. ....rock n roll, Rockabilly, Pink Floyd, Hurriganes, Psychobilly ja jonkin verran myös Blues.
 
Noilla spekseillä ja tuohon rahaan kävisin kokelemassa jäsen "gilbyn" Nokialla myymää Ibanez FR 2620 Prestige. Loistava ja monipuolinen kitara sinua lähellä.

Gabe: Kukin tietty tyylillään :) Lähinnä tarkoitin sitä että sitten ollaan menossa vähän väärään suuntaan jos soitto huononee merkittävästi ilman maha/ranne viistettä. Mitä eroa muuten huomaat soitossasi jos vertaat kitaraa ranneviisteellä ja ilman? Minulle se on oikeastaan sama.
 
Käsi ei asetu halutulla tavalla, ranne ottaa turhaan osumaa. Tällöin myös joutuu keskittymään liikaa käden asentoon, se on sit muusta soitosta pois.

novo: Käsi ei asetu halutulla tavalla, ranne ottaa turhaan osumaa. Tällöin myös joutuu keskittymään liikaa käden asentoon, se on sit muusta soitosta pois.
 
Onneksi sähkökitaroita on erimuotoisia ja mallisia... luulisi jokaiselle löytyvän sopiva :) Onko muuten akustisen kanssa samaa ongelmaa?

Gabe: Onneksi sähkökitaroita on erimuotoisia ja mallisia... luulisi jokaiselle löytyvän sopiva :) Onko muuten akustisen kanssa samaa ongelmaa?
 
Ei varsinaisesti, tosin ei mulla akkarin kanssa ole löytynyt haluttua soittoasentoa ja ergonomiaa. Viisteettömän telen kanssa oli ongelmia niin istuen kuin seisten.

novo: Ei varsinaisesti, tosin ei mulla akkarin kanssa ole löytynyt haluttua soittoasentoa ja ergonomiaa. Viisteettömän telen kanssa oli ongelmia niin istuen kuin seisten.
 
Olisiko soitto asennossa jotain nyt vialla? Ei niiden viisteiden puuttumisen luulisi aihettavan tuossa mittakaavassa ongelmia. Ja kun akustisenkaan kanssa ei löydy sopivaa asentoa. Millaisessa asennossa soitat? Onko ryhti hyvä, käsi rentona? Jos istuu tai seisoo lysyssä ranne bodyä vasten puristaen, niin ei ole ihme jos tuntuu hankalalta.

Jos pitäisi 500-800 pulittaa kitarasta, sanoisin max 500 hyvään käytettyyn runkoon kauloineen täältä torilta ja sitte parisataa valitsemiisi huippu mikkeihin. Näin saisit kaupan hintoihin nähden yli 1000k kitaran kasaan. Säädöt vaan kohdilleen ja pikkuvaivalla unelmakitara käyttöön!??