Kitarat: kitarakamat ›

Dear Eventide Space,
 
Sinulla piti olla sisälläsi kaikki mahdolliset tilat ja paljon muuta. Tavallaan olikin, mutta jotenkin en vaan päässyt niihin käsiksi ja enkä kanssasi sinuiksi, en useammankaan säätämissession myötä. Alkuinnostus alkoi laimentua: olitko sittenkään minun lautaselliseni?
 
Lopulta, viime viikon maanantaina jätin haikeana turvalliseksi topatun paketin postitoimiston virkailijalle. Kuopio kuittasi parin päivän päästä. Perille oli tullut, hienossa kunnossa ja soundannut muikealle... luopumisahdistus alkoi hellittää.
 
Sinulla on nyt uusi isäntä ja hyvä koti. Näin on parempi.
 
Kaikkea hyvää,
 
krk

Pitkiin aikoihin ei ole tullut hommattua mitään, eikä himoittuakaan.
 
Siispä virsi olkoon "Styrkka vain, ja keppi kerrallansa":
 
Kiinnostaa kuin kilogramma paskaa
Kamarumba kusenpolttama
Kiinnostaa kuin kilogramma paskaa
Muille jääköön homma mokoma
 
Osakkeisiin taidan rahat laittaa
Sitäkin kai joudun katumaan
 
Kuusi Marshallia, pari Jaskaa
Niillä joutuu rokit raapimaan

Ystäväni entinen Mesa Mark IV nuppi,
olit kuin kultainen musiikin nuottikuppi
vain stereo mahdollisuus sulta puuttui,
siksi susta luovuin...
kun studio nauhoitukset paikalleen juuttui.
 
Sanoisinko kaunista? xD

Otsikko osu ja uppos, nyt on sellanen fiilis että vois tosiaan heittää jäähyväiset kamoille, myydä kaikki pois ja lopettaa soittaminen, tällä hetkellä soittointo/motivaatio treenata on täysin kateissa, soundit on paskat ja takapakkia tulee päivä päivältä enemmän kuin soitto ei vaan maistu.
 
No ei silti, hukattavaa on vähän, täysin yhdentekevän mitäänsanomattoman persoonaton vasuri amerikan Strato v 95 jonka voisin myydä vaikka heti, noitahan saa kaupasta uusia, ja yks persoonallinen vasuri KITARA Yamaha SG 2000 joita ei vasurina montaa ainakaan Suomesta löydy ja jonka myynti kyllä kouraisisi sielusta todella syvältä ja kaduttais taatusti pitkään, yhteistä taivalta on vuodesta 79...vahvistimia ei ole, vain POD HD 500, jotenkin sekin on alkanut kuulostaan aivan paskalta vaikka omistamistani PODeista selkee ykkönen onkin. Niin joo, Yamahan vasuri BB 1200 bassokin löytyy, en mä kyllä oikeen siitäkään raskisi luopua ihan tosta vaan.
 
Jos nyt jotain hukkaamaansa kamaa "kaipaan" niin ehkä Music Manin combo jostain v 76 on sellanen, ja Gibson SG basso jostain 70-luvun lopulta, ehkä myös originaali Rolandin nauhakaiku 80-luvun alusta.
 
En mä nyt ihan vielä heitä kirveitä kaivoon ja ala muistopuheita pitään, wanhan miehen kriisi tai jotain, näitä tulee ja menee...mutta voi olla hyvinkin että torilla tavataan jossain kohtaa, siis mnetin torilla ;-)

WanhaWetäjä: ...ja yks persoonallinen vasuri KITARA Yamaha SG 2000 joita ei vasurina montaa ainakaan Suomesta löydy ja jonka myynti kyllä kouraisisi sielusta todella syvältä ja kaduttais taatusti pitkään, yhteistä taivalta on vuodesta 79...
 
Elä myy sitä. Itse ostin vuoden -73 Guildin ameriikkalaiselta, jolla oli ollut se uudesta asti (40 vuotta!) ja hänen viesteistään kävi hyvin selvästi ilmi, että tiukkaa tekee. Kauheiden kaasujenkin läpi tunsin sympatiaa äijää kohtaan ;)
 
Itse en hirveesti osaa itkeä kamojen perään, koska yleensä tulee hankittua vain parempaa tilalle.

WanhaWetäjä: ...ja yks persoonallinen vasuri KITARA Yamaha SG 2000 joita ei vasurina montaa ainakaan Suomesta löydy ja jonka myynti kyllä kouraisisi sielusta todella syvältä ja kaduttais taatusti pitkään, yhteistä taivalta on vuodesta 79...
 
Jos kuitenkin ton Yammun päätät myydä, niin otahan ihmeessä yhteyttä :)
 
E: Melkein laittaisin ostoilmon moisesta, ellei se olisi niin yhtä tyhjän kanssa.

WanhaWetäjä: Otsikko osu ja uppos, nyt on sellanen fiilis että vois tosiaan heittää jäähyväiset kamoille, myydä kaikki pois ja lopettaa soittaminen, tällä hetkellä soittointo/motivaatio treenata on täysin kateissa, soundit on paskat ja takapakkia tulee päivä päivältä enemmän kuin soitto ei vaan maistu.

 
Vähän sama fiilis ollut tässä menneen kesän ja kevään aikana. Tai no, en kaikkien myyntiä harkinnut, yhden luutun olisi voinut jättää ihan varmuuden vuoksi.
 
Kamojen myyminen kuitenkin on niin nihkeätä puuhaa, että ei tullut moiseen sitten kuitenkaan ryhdyttyä. Vähitellen myös soittohommat on alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän.

Kun ostin amerikoista myyjältä Fujigenissa kasatun JPM P1 mallin vuodelta 1995, myyjä oli tosissaan surullinen ja iloinen samanaikaisesti. Hän oli ostanut kitaran kesäduunillaan ja pitänyt sitä päivittäin 10 vuotta kuin kukkaa kämmenellään. Kitara on moitteeton edelleen ja soi todella kauniisti. Soittovermeisiin saattaa todellakin kiintyä, jos yhteistä historiaa löytyy useampi vuosi =)

Surettaa, minä jätin viinakset kesäloman loputtua, mutta en yhtään muista minne.

Ääh, mitäs näistä. Keppejähän ne vaan on. Omissani on kaksi-kolme, joita en myy ikinä. Yksi on jo enimmäkseen eläkkeelle päästetty, vaikkon ihan täydesä iskussa. Vahvistimissa ei ole mitään minkä ei vois myydä ja uusia saa jos mieli sittenkin muuttuu. Varmistaakseni että fiilikset pysyy tasapainoisena, pidän moottoripyörän ajokunnossa, niin kyllä tämä tässä ihan okei sujuu.
Toistaiseksi kuitenkin äijät vaan renkuttaa! Rokkenroll!

Osteri: Varmistaakseni että fiilikset pysyy tasapainoisena, pidän moottoripyörän ajokunnossa, niin kyllä tämä tässä ihan okei sujuu.
 
Joo sama täällä.

Tavara on tavaraa vain.
 
Tietysti itselläkin on sellaisia kamoja aika paljon, että toisen vastaavan hankkiminen ei olisi mahdollista, joten varmaan virhemyynti sellaisen kohdalla harmittaisi. Hyvin harvaa kamaa olen kuitenkaan takaisin kaivannut. Ehkä lähinnä sitä Burns Club Steeria, jonka vielä myin turhan halvallakin. Sellaisen hankin varmaan joskus uuden, jos kohdalle edullinen osuu. Niitä kuitenkin on saatavilla koko ajan, joten jos oikeasti haluaisi niin olisi helppo hankkia.
 
Kun mieleisiä kitaroita on nurkat täynnä, niin ei siinä kuitenkaan juurikaan yhtä ehdi kaipailla.

Lähinnä jokainen kitaravaihtokauppa jäänyt jollain tavoin harmittamaan. Aina siinä jotain kompromisseja joutuu tehdä jos suorat vaihtokaupat sopii varsinkin kun ne tulee yleensä tehtyä vielä hetken mielijohteesta. No onneksi en ole mitään arvokasta koskaan pois vaihtanut. Kerran meinasin myydä japanista tilatun teleni jostain päähänpistosta. Onneksi moni nopea ostotarjous sai tajuumaan että ei helvetti enhän mä siitä halua luopua ja otin samantien pois. Nyt on näyttänyt arvo jopa vähän nousseen...

Osteri:
Varmistaakseni että fiilikset pysyy tasapainoisena, pidän moottoripyörän ajokunnossa, niin kyllä tämä tässä ihan okei sujuu.
Toistaiseksi kuitenkin äijät vaan renkuttaa! Rokkenroll!
 
Vuosia sitten myin pärrän pois. Seurauksena joka keväinen prätkäkuumotus, joka onneksi menee nopeasti ohi, kun silmäilen pyörien hintoja.

Old Joe: ...onneksi menee nopeasti ohi, kun silmäilen bensan hintoja.
 
Eiks näin?

Jucciz: bensan
 
Eiks näin?
 
Eipä se bensanhinta kirvele onneksi yhtä pahasti, kun laittaa pyörän tankin täyteen.

Old Joe: ...onneksi menee nopeasti ohi, kun silmäilen bensan hintoja.

Jucciz: Eiks näin?
 
Bensa on aina hintansa väärtti ja sitä paitsi auto kuluttaa enemmän.
 
Off topic päättyy.

Koruttomat jäähyväiset 6,5-vuotiaalle Mesa Express 5:25 -combolleni, joka oli jo yli vuoden verran lojunut Kemperin syrjäyttämänä keississään.
 
Edellytin tori-ilmossani sessiota Tampereella, minkä vuoksi pari muuten kiinnostavaa yhteydenottoa kariutui. Lopulta tärppäsi. Viikonloppuna täällä muissa asioissa käymässä oleva kitaristi soitti, ja tapaaminen sovittiin. Täyden volyymin esittelysessiossa vakuutuimme molemmat siitä, että uskomattoman monipuolinen laatupeli on kyseessä.
 
Uusi omistaja kantoi ostoksensa autoon ja hymyili. Toivotimme hyvät jatkot ja ajoimme tahoillemme.

Kuin olisi vilkuttanut laivalle, joka lähtee satamasta, eikä koskaan enää palaa... *nyyh*

Oman Ibanez RG3120TW:n myynti kaduttaa yhä. Varsinkin kun niillä rahoilla ostin ENGL setin, jonka sitten myin hätäpäissäni puoli-ilmaiseksi viime keväänä. Vain huomatakseni ettei torilta tavoittelemassani JEMissä ollutkaan AANJ-kaulaliitosta.
 
Tunne arvoa oli kitaralle kertynyt sadan keikan verran. Höh. No, virheistä oppii...