Kitarat: kitarakamat ›

aristoteles666: hypistellyt jne niitä kaikkia, kaikissa vääränmallinen lapa, pullistuu ulospäin kun pitäisi kaartua sisäänpäin kuten vanhoissa, 50-60 luvun stratoissa.
 
oli niissä muuten hyviä kyllä.
 
Juu, Vinettoissa trodellakin on "väärän mallinen" lapa: http://www.vinetto.com/index_files/gallery.htm
 
Jos se haittaa niin Fender-nimellä löytyy varmaan jotain tutumman näköistäkin...

Joku ihmeen Stevenson Guitars... kanadalainen
http://www.soundpure.com/p/stevenso … id=382FC3B11AB6AF8FDC868E5194E8EDC6
 
Oli pakko laittaa kaupan linkki kun valmistajan omat kotisivut antoi erroria. Eli se meneekin tällä kertaa niin että kahden pultin kaulaliitos antaa parhaan resonanssin... sillon kun hintaa on kolme neljä tonnia.

ReBeat: Joku ihmeen Stevenson Guitars... kanadalainen
http://www.soundpure.com/p/stevenso … id=382FC3B11AB6AF8FDC868E5194E8EDC6
 
Oli pakko laittaa kaupan linkki kun valmistajan omat kotisivut antoi erroria. Eli se meneekin tällä kertaa niin että kahden pultin kaulaliitos antaa parhaan resonanssin... sillon kun hintaa on kolme neljä tonnia.
 
Les is more?

Nostetaanpa vanha ketju. Sain käsiini eilen Nash-merkkisen straton, ja Gibson-kuumeet saivat nyt rinnalleen todella varteenotettavan kilpailijan. Oli meinaan sellainen kitara, että huhhuh... en ole koskaan soittanut millään soittimella mikä tuntuisi lähellekään yhtä mukavalta näpeissä, soundikin oli silkkaa hunajaa.
 
Onko M-nettiläisillä kokemusta näistä? Custom Soundsista näköjään saisi... täytyy varmaan käydä ensi viikonloppuna koklaamassa ennen Gibsonin hankkimista, josko sittenkin... aaaaargh, ei ole kitaristin elämä helppoa prkl!!!
 
EDIT. Lisättäköön nyt vielä, että olen nyt tässä hankintaharkinnan aikana kokeillut 6-7 CS Stratoa, eikä yksikään ollut ainakaan Nashia parempi. Kaikki noin 1000€ kalliimpia kylläkin. Hittolainen, alkaa täristää pelkkä ajatuskin eilisestä sessiosta, kiitokset vaan Jukalle tätäkin kautta!

Hynkel Belzepop: Nostetaanpa vanha ketju. Sain käsiini eilen Nash-merkkisen straton, ja Gibson-kuumeet saivat nyt rinnalleen todella varteenotettavan kilpailijan. Oli meinaan sellainen kitara, että huhhuh... en ole koskaan soittanut millään soittimella mikä tuntuisi lähellekään yhtä mukavalta näpeissä, soundikin oli silkkaa hunajaa.
 
Onko M-nettiläisillä kokemusta näistä? Custom Soundsista näköjään saisi... täytyy varmaan käydä ensi viikonloppuna koklaamassa ennen Gibsonin hankkimista, josko sittenkin... aaaaargh, ei ole kitaristin elämä helppoa prkl!!!
 
Yhtä yksilöä kokeilleena laatu ja soundi kyllä vaikutti. Itsekin ajattelin käydä Custom Soundsissa kokeilemassa. Jos lavan teksti ei ole tärkeä kriteeri niin luulisin että tuosta saisi kitaraa vaikka loppuiäksi. Jännä nähdä mihin keppiin lopulta päädyt. :) Onhan tuo etsintä hauskaakin.

Niin ja kun se lavan teksti itse asiassa on tässä tapauksessa aika hyväkin asia. Kerrankin on ollut järkeä odotella ja makustella ennen ostopäätöstä, on tullut koklailtua monenmoista kitaraa... mutta yhtä tuskaa on kyllä tällainen ittensä kiduttaminen noin muuten :)

Hynkel Belzepop: Niin ja kun se lavan teksti itse asiassa on tässä tapauksessa aika hyväkin asia. Kerrankin on ollut järkeä odotella ja makustella ennen ostopäätöstä, on tullut koklailtua monenmoista kitaraa... mutta yhtä tuskaa on kyllä tällainen ittensä kiduttaminen noin muuten :)
 
Jep, hyvä merkkihän tuo on. :) Tarkoitin että jos sen on oltava CS Fender niin yleensä sen on silloin oltava CS Fender. :) Oikein fiksua toimintaa, kiireessä parhaa palat jää yleensä huomaamatta.

Hynkel Belzepop: Nostetaanpa vanha ketju. Sain käsiini eilen Nash-merkkisen straton, ja Gibson-kuumeet saivat nyt rinnalleen todella varteenotettavan kilpailijan. Oli meinaan sellainen kitara, että huhhuh... en ole koskaan soittanut millään soittimella mikä tuntuisi lähellekään yhtä mukavalta näpeissä, soundikin oli silkkaa hunajaa.
 
Onko M-nettiläisillä kokemusta näistä? Custom Soundsista näköjään saisi... täytyy varmaan käydä ensi viikonloppuna koklaamassa ennen Gibsonin hankkimista, josko sittenkin... aaaaargh, ei ole kitaristin elämä helppoa prkl!!!
 
EDIT. Lisättäköön nyt vielä, että olen nyt tässä hankintaharkinnan aikana kokeillut 6-7 CS Stratoa, eikä yksikään ollut ainakaan Nashia parempi. Kaikki noin 1000€ kalliimpia kylläkin. Hittolainen, alkaa täristää pelkkä ajatuskin eilisestä sessiosta, kiitokset vaan Jukalle tätäkin kautta!
 
Mulla on ollut Nash S-57 about 2 vuotta ja olen ollut kaikkineensa erittäin tyytyväinen siihen. Tilasin aikoinaan Custom Soundsin kautta. Mikkeinä on standardisetti, eli Lollarin Dirty Blonde, ja kaula on sopivan tuhti C-profiilin kaula. Viimeistely on light aging ja työnjälki erittäin hyvä. Ei ole tullut oikeastaan mitään vähänkään negatiivista sanottavaa parin vuoden aikana. Omista kuvista löytyy photo.
 
En ole soittanut koskaan CS-stratoja, joten en pysty tekemään vertailua niihin. Mutu-tuntumalta voisi kyllä sanoa, että hankala uskoa, että tuosta saa paremman kitaran tehtyä. Saman hintaluokan Fenderit (n. 1800e) jää kyllä Nashin jalkoihin joka osa-alueella. Ei paljoa, mutta valinta oli itsellä aikoinaan helppo.
 
Oikeastaan ainoa miinus, joka tulee mieleen laajemmassa mittakaavassa, on closet classic viimeistelyn puuttuminen Nashin katalogista.

Gabe: Jep, hyvä merkkihän tuo on. :) Tarkoitin että jos sen on oltava CS Fender niin yleensä sen on silloin oltava CS Fender. :) Oikein fiksua toimintaa, kiireessä parhaa palat jää yleensä huomaamatta.
 
PRS:t putosivat ekana, sen jälkeen CS Stratocasterit ja Suhr. Les Paul-himo jurnuttaa takaraivossa vaimeana mutta salakavalana, ES-355 saattaa vieläkin viedä voiton... mutta loppukilpailussa ennakkosuosikkina on ainakin pari päivää Nash. Katsotaan nyt, kyllä hölmöä nyt jännittää! Pitäisi jollain saada toi oma vahvistinkalusto liikkeeseen ultimaattista testaamista varten, mutten taida jaksaa kantaa.
 
Nash on saanut paljon paskaa tuolla jenkkifoorumeilla siitä, ettei kyseessä ole muka "aito" rakentaja, vaan pelkkä palacastereita kyhäävä venkula. Tiedän kyllä ettei niitä The Gear Pagen juttuja, kuten ei oikein M-netinkään, kannata ottaa liian tosissaan. Tämän Nashin testaamisen jälkeen itse asiassa olen asiasta aivan vakuuttunut. Luultavasti fleimaajat ovat joko persaukisia tai sitten juuri tarvitsevat sen Fender-decalin lapaan että olisi oikeanlainen kitara.
 
Aika moni paja itse asiassa tekee "omia" malleja ihan samalla tavalla kuin Nash, eli kasailee niitä valituista osista ja viimeistelee itse. Nash on niitä harvoja jotka tekevät sen täysin avoimesti, vaikkeivät toimittajiaan luonnollisesti voi kaikkia aina paljastaa.
 
Sinänsä hattua kuuluu kyllä nostaa Robert Godinin ja Paul Reed Smithin kaltaisille oman tien kulkijoille, Rickenbackerista puhumattakaan, mutta kyllä näitä sekaan mahtuu...
 
zapateados: Saman hintaluokan Fenderit (n. 1800e) jää kyllä Nashin jalkoihin joka osa-alueella. Ei paljoa, mutta valinta oli itsellä aikoinaan helppo.
 
Custom Shoppeja makustelleena väittäisin että ovat kyllä samalla viivalla siellä, eivät ehkä ainakaan paljon parempia, mutta samoissa huitelee. AVRI:t eivät pärjää mitenkään, tosin nyt täytyy muistaa että miulla on käsien läpi kulkenut vain yksi Nash. Custom Soundsilla ajattelin käydä paria kokeilemassa josko oli sittenkin sattumaa...

Nash on saanut paljon paskaa tuolla jenkkifoorumeilla siitä, ettei kyseessä ole muka "aito" rakentaja, vaan pelkkä palacastereita kyhäävä venkula. Tiedän kyllä ettei niitä The Gear Pagen juttuja, kuten ei oikein M-netinkään, kannata ottaa liian tosissaan. Tämän Nashin testaamisen jälkeen itse asiassa olen asiasta aivan vakuuttunut. Luultavasti fleimaajat ovat joko persaukisia tai sitten juuri tarvitsevat sen Fender-decalin lapaan että olisi oikeanlainen kitara.
 
Aika moni paja itse asiassa tekee "omia" malleja ihan samalla tavalla kuin Nash, eli kasailee niitä valituista osista ja viimeistelee itse. Nash on niitä harvoja jotka tekevät sen täysin avoimesti, vaikkeivät toimittajiaan luonnollisesti voi kaikkia aina paljastaa.
 
http://www.nashguitars.com/IMHO.htm
 
Postasin tuon linkin aiemmin toiseen ketjuun, jossa oli puhetta Nashin käyttämistä osista. Ajattelin laittaa tännekin, jos jotain kiinnostaa kaivaa tarkempia tietoja käytetyistä osista, tms.

Custom Shoppeja makustelleena väittäisin että ovat kyllä samalla viivalla siellä, eivät ehkä ainakaan paljon parempia, mutta samoissa huitelee. AVRI:t eivät pärjää mitenkään, tosin nyt täytyy muistaa että miulla on käsien läpi kulkenut vain yksi Nash. Custom Soundsilla ajattelin käydä paria kokeilemassa josko oli sittenkin sattumaa...
 
En usko, että on sattumaa :) Heitä kommenttia, kun pääset testireissulle. Sinänsä nyt näyttäisi olevan hyvä aika Nash-testikierrokselle, koska Custom Soundsissa on enemmän Nasheja hyllyssä kuin pitkiin aikoihin.

Kyllä mun ääni menee Harley Bentonille, parhaita kitaroita ikinä.
Tai sitten Williams Anttilasta.

Kirjoitellaanpa tänne nyt kokemuksia omasta Nashista.
 
http://www.custom-sounds.com/nash-s63-daphne-blue-sold-p-1766.html
 
Linkin takaa löytyy kitara, jonka sitten hommasin. Tuo on ollut minulla jo loppukesästä, mutta näyttää jonkinlaisena mallikappaleena edelleen roikkuvan Custom Soundsin sivuilla.
 
Muutamaa Nashia pääsin kokeilemaan ennen ostopäätöstä, ja kuten tuolla ylempänä kerron, myös Custom Shop Fendereitä. Yksi kävi omistuksessakin, mutta se jäi Nashin saavuttua laukkuun. Kitarat olivat aika erityyliset, mutta tasoltaan aika lailla samalla viivalla. Nashilla on nyt tullut heitettyä jokunen keikkakin, ja kyllä vaan toimii erinomaisesti, miksei toimisi... Ensi kuussa pääsen kokeilemaan studiossa.
 
Se mikä näissä pistää eniten silmään ja ensi alkuun myös hanskaan, on relikointi. Joko siihen syttyy tai sitten ei. Itse en ensi alkuun syttynyt alkuunkaan, mutta oikeastaan tämä Nash käänsi pääni. En ole nimittäin koskaan kokeillut soittotuntumaltaan vastaavaa stratoa. Sen huomaa siinä vaiheessa, kun Nashilla rymistelyn jälkeen ottaa Fenderin käteen. Jollain tapaa Nashissa on kulmikas fiilis, kova, kylmä, ja samaan aikaan tuntuu siltä kuin laittaisi mummon tekemät villasukat jalkaan. Ihmeellinen yhdistelmä, ihmeellinen kitara.
 
Soundi on erittäin hyvä, osat hyvälaatuisia ja lakkaus mattapinnastaan huolimatta (tai ehkä juuri siksi?) hieno. Tästä tulee melko lailla mieleen ainoa kunnon vintage-strato jota olen saanut soittaa enemmän kuin kaksi minuuttia. Mikit ovat nuo Lollarin perus-Nashit, eli kerrassaan mainiot.
 
Ainoan negatiivisen kokemuksen on aiheuttanut mikkivalitsimen nupikka, joka on löysällä ja irtoaa. Liimaa siis. Aika pieni miinus :)

Nashia itsekin himoitsin, mutta ei tullut viime syksynä vastaan oikeaan aikaan. Nyt juuri tällä hetkellä pajalla on yksi Nash melkomoisen halvalla. Jos olisin parempi soittamaan ja aikaa harrastukselle enemmän ostaisin varmaan pois kuljeksimasta.
 
Itse haluaisin nyt kehua K-Linen kitaroita, joita saa esim. Coda-Musicista briteistä. Oma mallini nyt tosin ei ole strato vaan telen ja jazzmasterin risteytys, mutta todella maukas onkin. Työnjälki on loistavaa ja relicoint lienee NOS josta luulen pitäväni kaikkein eniten.
Kun strato kuume taas jossain vaiheessa iskee, lienee K-Line ensimmäinen valinta.
 
Coda-Music osoittautui myös luotettavasksi puljuksi, kitara tuli priimasäädöissä noin viikossa. Kitaroiden hinnoista voi yrittää tinkiä, kuten sain neuvon tältä formuilta. Onnistuin tosin vain vähän yli sadan punnan verran.

Jokainen tavallinen strato, joka vaan sattuu olee helvetin hyvä yksilö haastaa kyllä fenderin custom shop straton. Jos se tuntuu paremmalta soittaa, se on parempi.

Koko aihe on huono läppä lähtökohtaisesti ;-) Flamelewaara haisehkoo
 
Onko mun mna paree ko pierren ?

Midrange: Jokainen tavallinen strato, joka vaan sattuu olee helvetin hyvä yksilö haastaa kyllä fenderin custom shop straton. Jos se tuntuu paremmalta soittaa, se on parempi.
 
Mulle ei putoo tämä "hyvä yksilö" ajattelu ollenkaan, vaikka siitä paljon jauhetaan erityisesti torilla myynti-ilmoituksissa. Se kitaran hyvyys tulee ennemmän rakennusprosessista ja viimeistelystä sekä säädöistä. Yleensä nämä pikkulafkojen pelit on yksittäistehtyjä, viimeisteltyjä ja säädettyjä. Tällöin jokainen kitara on hyvä yksilö, huonot eivät pääse myyntiin. Tämä on ainakin se illuusio mihin koko bisnes perustuu. Omien (toki rajallisten) kokemusten mukaan näin on, kertaakaan en ole pettynyt. Aina kun olen päätynyt vaihtamaan kitaraa, se on johtunut kitaran ominaisuuksista ei laadusta.

Kunnallisjäte: Mulle ei putoo tämä "hyvä yksilö" ajattelu ollenkaan, vaikka siitä paljon jauhetaan erityisesti torilla myynti-ilmoituksissa. Se kitaran hyvyys tulee ennemmän rakennusprosessista ja viimeistelystä sekä säädöistä. Yleensä nämä pikkulafkojen pelit on yksittäistehtyjä, viimeisteltyjä ja säädettyjä. Tällöin jokainen kitara on hyvä yksilö, huonot eivät pääse myyntiin. Tämä on ainakin se illuusio mihin koko bisnes perustuu. Omien (toki rajallisten) kokemusten mukaan näin on, kertaakaan en ole pettynyt. Aina kun olen päätynyt vaihtamaan kitaraa, se on johtunut kitaran ominaisuuksista ei laadusta.
 
Itsekin olen hiukan alkanut epäillä tuota "hyvä yksilö" käsitettä. Nykyisin tehtaiden tuotantoprosessi on niin kertakaikkiaan vakioitu ja standardisoitu ja sertifoitu ja ennenkaikkea automatisoitu ettei siisä kertakaikkiaan oikein jää enää paljoa tilaa sille "yksilölliselle" erolle. Ainoa ero, jota kitraan voi tulla on puiden ominaisuuksista johtuvat erot. Puu orgaanisena materiaalina kun väkisinkin on ainakin geneettisesti yksilöllistä. Kuitenkin se puu on tehtaissakin valikoitua eikä niitä amerikankaan fenkkuja mistä tahansa laudanpätkistä kyhätä, niin epäilen ettei nekään erot enää niin valtavia ole. Ainoa seikka joka huonontaa tehdastekoisen kitaran laatua, on tuotantoprosessin kustannustehokkuus eli kun rakenteellisia ratkaisuja tehdään sillä perusteella että ei syntyisi hukkapuuta. Fender on ratkaissut sen pulman tekemällä mexikossa niitä halvimpia malleja jämäpuusta (liimataan rimoja yhteen ja vedetään viilupäälle ettei näy päällepäin).
 
Oikeastaan niitä yksilöllisiä eroja voi olla ainoastaan niiden pienten putiikkien kitaroissa, joissa harrastetaan vielä paljon käsityötä. Mutta stratomallinen lankkusähkis on niin yksikertainen otus, että tuskin siinä ihan hirveästi on tilaa laadun parantamiselle putiikkikitarassa verrattuna tehdastekoiseen. No puut voivat olla vieläkin valikoidummat ja niitä voidaan varastoida pidempään ja soittaa niille moozarttia. Rakenteellisesti Leo Fenderille on aika pahaa pistää enää paremmaksi,mutta jotakin pientä viilausta sieltä täältä voidaan tehdä (toisaalta pyöristeleehän ne siellä fenderin customshopissakin otelaudan reunoja). No tietenkin ne metalliosat voidaan valita sitten laadusta tinkimättä, koska kalliitkin virittimet voidaan ujuttaa hintalappuun. Sitten kitarasta voidaan tehdä näyttävä ja se kai on noiden pajojen keskeinen konsti. Tuppaavathan ne suhrit ja ruokankaat olemaan pirun nättejä soittimia.
 
Itse olen sitä mieltä, että tehdastekoisena saa hyvän soittimen. Hän joka haluaa maksaa enemmän saa customshopista tai putiikista hienomman soittimen, joka voi ainakin paikoitellen olla jopa parempi kuin tehdastekoinen.

Kunnallisjäte: Mulle ei putoo tämä "hyvä yksilö" ajattelu ollenkaan, vaikka siitä paljon jauhetaan erityisesti torilla myynti-ilmoituksissa. Se kitaran hyvyys tulee ennemmän rakennusprosessista ja viimeistelystä sekä säädöistä. Yleensä nämä pikkulafkojen pelit on yksittäistehtyjä, viimeisteltyjä ja säädettyjä. Tällöin jokainen kitara on hyvä yksilö, huonot eivät pääse myyntiin. Tämä on ainakin se illuusio mihin koko bisnes perustuu. Omien (toki rajallisten) kokemusten mukaan näin on, kertaakaan en ole pettynyt. Aina kun olen päätynyt vaihtamaan kitaraa, se on johtunut kitaran ominaisuuksista ei laadusta.
 
Tietenkään jokainen torilla oleva myynnissä oleva kitara ei voi olla hyvä yksilö, ei vaikka niin jokainen myyjä väittäisi.
 
Mutta uskon että ainakin osa soittajista on edes kerran elämässään saanut itselleen suht. halvan (sanotaan että alle 800e) kitaran, jossa vaan on kaikki mennyt nappiin tehtaalla. Kaulatasku on tiukka, viimeistely kuin customkitarassa, puut vaan sattuu resonoimaan eniten just jollain helvetin hyvälle kuullostavalla taajuudella. Ja tuo on se tärkein asia. Ja vaikka sulle kuinka rakennettaisiin samoilla spekseillä maailman parhaista puista pajalla tismalleen samanlainen, niin ei ole mitään takeita että soittelisit mielummin sillä.
 
Siinä on semmonen hyvä yksilö, joka haastaa sen kalleimmankin custom kitaran. Jos itse olisin muusikko, joka saisi valita ilmaiseksi kitaransa, en teettäisi itselleni yhtä täydellistä yksilöä Firman custompajalla, vaan valitsisin sen 50 laadulla sarjatuotetun joukosta.

Löytyihän se itselle mieluisa Strato viimein!Tuossa alkusyksystä tuli torilla vastaan tuollainen Eric Johnson signature,medium palomino metallic ruusupuulaudalla.Monenmoista on tullut kokeiltua ja melkein jo toivosta luopuneena sitten löytyi tuo,tosin alkukankeutta oli senkin kanssa ja hätäsenä sällinä se kävi hetken myynnissä.Noh,siitä selvittiin,onneksi ei mennyt heti(tosin meinas).Eihän tuo ihan vintagepeli ole,12 radius ja jumbonauhat,reunalistat ja mikit vähän erilaiset.Viimeistelyltään ei kyllä häviä minkään valtakunnan pajan tuotokselle ja puut on erinomaiset resonoinniltaan,aika tumma ja kompressoiva akustisesti,yläpää herää henkiin sitten sähköjen kanssa.Tulihan tuota säädettyä useampi tunti,kaula oli irti kolmeen kertaan ja rautaa käännettiin pikkuhiljaa,kunnes asettui hollilleen,sitten kielet ja mikit oikeaan korkeuteen ja sinähän se sitten oli,aivan loistopeli.
Noista "hyvä yksilö" jutuista sen verran,että usein se huonompikin yksilö muuttuu
vähintään kohtuulliseksi pelkästään asiallisella säätämisellä.Moni hyvä vehje on varmaan dumattu ihan paskaksi ihan vaan huonojen säätöjensä vuoksi ja moni huonompi on saanut kunnian vaan syystä jotta on ollut hyvissä säädöissään,toki perusasiat pitää olla kunnossa joka tapauksessa.Enpä tiedä,mutta kyllä mun mielestä jos 2 palaa puuta,3mikkiä&metalliosat maksaa 2 tonnia,niin kyllä sen pitää olla jo just eikä melkein,sillä saa jo ihan asiallisen käyttöauton esmes.Periaatteessa hyvä Strato pitäis kyllä löytyä ihan tonnilla,tai allekin,pitää vaan jaksaa metskata.Samaan pisteeseen ainakin itse palaan aina uudelleen,ei ne kamat,vaan se soittaja,hyvä pelimanni vetää kohtuu vehkeillä ääliöhyvin ja se kohtuu pelimanni ei pääse parhaillakaan vermeillä samalle lätäkölle soutamaan.
Itse vähän kehnompana soittajana,oon onnistunut markkinoimaan itselleni filosofian:kamat kun on kunnossa,niitä ei ainakaan voi syyttää ja tällä tekosyyllä tätä kamarumbaa on voinut jatkaa.....