Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä tässä on totuutta takana. Mielellään en yli 14k:n mikkejä laita tallaan edes hevimedelihommissa. Heti kuulostaapi hieman muhjulta, kun mikki puskee liikaa hönkää. Ja kun screamer on osa saundia niin sitä ei mielellään nappaa poiskaan.. EMG:t on vähän eri asia. Niillä pärjää riittää hyvin ilman overdriveakin, joskin nykyään en tunnu saavan niistä hyvää saundia niinkään :P

Humanoid: Kyllä tässä on totuutta takana. Mielellään en yli 14k:n mikkejä laita tallaan edes hevimedelihommissa. Heti kuulostaapi hieman muhjulta, kun mikki puskee liikaa hönkää. Ja kun screamer on osa saundia niin sitä ei mielellään nappaa poiskaan.. EMG:t on vähän eri asia. Niillä pärjää riittää hyvin ilman overdriveakin, joskin nykyään en tunnu saavan niistä hyvää saundia niinkään :P
 
Mulla on nyt Bill Lawrencen 500XL-tallassa, omaan metallisoundiin just hyvä! Taitaa olla jotain 13,9kOhm. Entisessä vehkeessä oli Dimebucker mikä vissii hönkäs sen 19.xxkOhmia, liian särökäs oli juu. En tiiä sitten millanen se normaali 500L olis, ois mukava testailla joskus...

Jucciz: Mittasin tarkat lukemat:
 
Kaula: 5,80 kOhm
Keski: 5,88 kOhm
Talla: 6,43 kOhm (baseplate)
 
Mun mielestä tasapainoinen setti, mut mitäpä mää näistä tajuaisin. :)
 
Ok. Vaikea sanoa kun ei ole noita samoja arvoja siitä Mikan stratosetistä. Joka tapauksessa siinä tallamikki on selvästi hiljaisempi ja kirkkaampi kuin kaula- ja keskimikit. Pitää tutkia asiaa.

Entropia666: Mulla on nyt Bill Lawrencen 500XL-tallassa, omaan metallisoundiin just hyvä! Taitaa olla jotain 13,9kOhm. Entisessä vehkeessä oli Dimebucker mikä vissii hönkäs sen 19.xxkOhmia, liian särökäs oli juu. En tiiä sitten millanen se normaali 500L olis, ois mukava testailla joskus...
 
Sama Lawrence oli eräässä Jacksonissa. Sopivan erotteleva kyllä :) Oma suosikki on tällä hetkellä Dimarzion Evolution. Taitaa olla 13,8k:n nurkilla siinä ohmit. Melkein pitäs tuota L500XL:ää kokeilla johonkin kepukkaan.

Humanoid: Sama Lawrence oli eräässä Jacksonissa. Sopivan erotteleva kyllä :) Oma suosikki on tällä hetkellä Dimarzion Evolution. Taitaa olla 13,8k:n nurkilla siinä ohmit. Melkein pitäs tuota L500XL:ää kokeilla johonkin kepukkaan.
 
Mulla on Bill & Becky, eli siis real deal. En sitten tiiä onko merkittävää eroo siihen Wajcmanin Bill Lawrenceihin mitä yleensä pistetään tehtaalla kitaroihin kiinni. Bladeissa on eripaksuutta ja mulla on kromattu ulkokuori mikissä.

Vladi kokeiles DiMarzioita Mesallasi ja huomaa kuinka prinssistä tulee kuningas. Ei lisättävää.....

Ihan vaan yleissivistäväksi tiedoksi pientä kuittailua täältä ylempää. Ne ison outputin mikit eivät kuulosta muhjulta siksi, että niissä on iso output, vaan siksi, että niiden signaalissa on pääsääntöisesti paljon vähemmän korkeita taajuuksia kuin rauhallisemmissa mikeissä.
 
Eikä eri mikkityyppien ohmilukujen vertailussa keskenään ole hirveästi pointtia puhuttaessa siitä miltä mikki soundaa tai paljonko siinä on "tehoa". Tietysti ääritapauksissa siitäkin voi jotain päätellä. Siinä on kohtuullinen määrä muitakin merkittäviä tekijöitä.

-septimisti-: Eikä eri mikkityyppien ohmilukujen vertailussa keskenään ole hirveästi pointtia puhuttaessa siitä miltä mikki soundaa tai paljonko siinä on "tehoa". Tietysti ääritapauksissa siitäkin voi jotain päätellä. Siinä on kohtuullinen määrä muitakin merkittäviä tekijöitä.
 
Joo, itekkin lähinnä noilla tehoilla päättelen että missä luokassa mennään, bluesissa, rokissa vaiko metallissa...

Entropia666: Joo, itekkin lähinnä noilla tehoilla päättelen että missä luokassa mennään, bluesissa, rokissa vaiko metallissa...
 
Mä soitan metallia(kin) niillä miedoimmilla mikeillä. Itse tykkään BKP:n Stormy Mondaysta ja The Mulesta. Kovasti ovat perinteisiä PAF-tyylisiä mikkejä, Stormy Monday ehkä aavistuksen enempi sellainen "alikäämitty PAF", jos moinen termistö sallitaan.
 
Gainia kun saa aina tarvittaessa lisää... erinäisistä pedaaleista, puhumattakaan siitä että nykyvahvistimissa sitä on jo itsessäänkin aika reilusti.
 
Larry DiMarziohan kehitti aikanaan (70-luvun alkupuolella) Super Distortionin siksi, ettei kitaristin tarvitsisi käyttää mitään lisäbuusteria saavuttaakseen halutun soundiin, vaan että kitaraan asennettava mikki olisi sen verran tehokas, että se "yliajaisi" vahvistinta sinällään. Tällöin kitaristi saisi haluamansa särösoundin helpommin.
 
Itse vain koen, että samalla kun mikin ulostuloteho nousee ja sen tuottamat korkeammat taajuudet vähenevät, niin myös puhdas soundi menee käyttökelvottomammaksi. Esim. Duncan Dimebucker on jo niin överi, että se lyö puhtaankin signaalin ruvelle. Se kompressoi soundia todella kovasti jolloin puhtaat soundit kärsivät väkisinkin. Se etu mikä siitä saadaan "metallimusiikkiin" on mielestäni toteutettavissa järkevämmin miedommalla mikillä ja esim. od-pedaalilla ja kompressorilla. Tuolloin kitaristi voi käyttää kitaraansa myös muuhun musisointiin sekä hyödyntää od- ja kompurapedaalia monella eri tavalla. Tietysti joskus less is more.
 
Ongelma on ehken enempi nykypäivänä siinä, että ensin valitaan soittimeksi joku hevisakara jonka sointi on tietyllä tavalla "heikko". Siihen lyödään kiinni mahdollisimman tehokkaat mikit, jotta kitarasta saadaan maksimit ulos. Sen jälkeen signaali viedään (mahdollisesti vielä jonkun EQ:n tai säristimen... eli gain-stagen lävitse) modernille vahvistimelle, josta (etuaste)säröä revitään maksimit pihalle. Tämän jälkeen ihmetellään reeniksellä, kun oma soundi ei toimi ja se 120W Peaveyn putkinuppikaan ei tehojen puolesta riitä. Mielestäni tuolloin olisi pieni mietinnän ja pohdinnan paikka... eikä muuten mitenkään henkilökohtaisesti kenellekään. Kärjistin tarkoituksella, sillä alalla työskentelevänä olen nähnyt vastaavanlaista trendiä soitin- ja soitintarvikemarkkinoilla. Kukin tyylillään, mutta niitä lähestymistapoja voisi jokainen miettiä tahollaan.

Entropia666: Mulla on Bill & Becky, eli siis real deal. En sitten tiiä onko merkittävää eroo siihen Wajcmanin Bill Lawrenceihin mitä yleensä pistetään tehtaalla kitaroihin kiinni. Bladeissa on eripaksuutta ja mulla on kromattu ulkokuori mikissä.
 
Juu ihan real deal mullakin oli. Noita USA-malleja (kopioita) en ole koskaan testannut.
 
Ja kuten -septimisti- sanoi, ohmien vertailu ei sinänsä kerro mikin luonteesta vielä mitään. Se on kuitenkin hyvä lähtökohta etsiä sopivaa yksilöä, jos on aiemmin löytänyt itselleen ja soittotyylilleen sopivan mikin samasta sarjasta. Esimerkiksi BKP:llä tuntuu olevan selvä ero mikkien luonteessa ja saundissa vaikka ohmit ei niin hirveästi muutu mallien välillä (paitsi tietenkin vintage -> contemporary etc).

Jottei nyt pääsisi väärä mielikuva valloilleen niin sanottakoon että mikin ohmimäärä ja sen ulostulo eivät ole sama asia. Käytetty magneetti, käytetty käämilanka ja käämilangan paksuuskin vaikuttavat asiaan.
 
Olen itsekin nykyisin mieltynyt 'pienitehoisten' mikkien omalla tavallaan rehelliseen soundiin. Mutta tykkään kyllä myös tehokkaammista :) Kuuma mikki ei välttämättä ole tumma; mun kitaroiden kuumin mikki on BKP:n Cold Sweat -tallamikki, joka taitaa olla BKP:n tarjonnasta myös se eniten yläpäätä omaava. Väärässä kitarassa se kirkuu, mutta oikeassa kitarassa taas puree ja on pirun erotteleva, olematta riipivä. Eikä sen erottelevuus tule vain siitä yläpäästä, sitä turhanpäiväistä mössöä on vain muuten vähemmän, niinkuin BKP:n mikeissä yleensäkin. Ei ole ylikompressoitunutkaan eikä puhdas soundi suolesta. Sen verran voin sanoa että noissa kahdessa seikassa miedommat mikit kuitenkin ajavat keskimäärin edelle.
 
Eipä se 'aggressiivinen' soundi rajoitu kovatehoisiin mikkeihin..ollenkaan. Perinnehenkiseen stratooni kun hain mikkejä, oli esikuvana Gary Mooren (RIP) Corridors of Power -levyn stratosoundi. Se puree, ärjyy, mutta on myös dynaaminen ja pehmeä tarvittaessa. Tais joku '62 strato olla kourassa miehellä..ja mieto on ulostulo myös noissa mikeissä jotka mun skittaan tulivat.
 
-Frankster

Mikäs olis sitten fiksu tapa ilmoittaa mikkien ulostulo?
 
Atlas ilmoittaa ne merkinnällä mV, eli onko tuo milliVolttia vai mitä?
 
http://www.atlas.dymani.com/?page_id=27
 
Minulla on tosiaan kitarassa XS1 kaulassa ja tallassa XS2. XS1:sen ulostulo on 320mV, XS2:sen 450mV eli ero tuntuisi olevan aikamoinen. Tänään kuulostelin kevyillä säröillä, tallamikki kompressoi vähän liikaa omaan makuun vaikka toisaalta varsingin leadisoundi tuolla on aivan mahtava.
 
Pitänee koittaa aavistuksen miedompaa mikkiä tuohon tallaan jossain vaiheessa. :)

Itse olen vähitellen kallistumassa vähempiulostuloiseen (onko tuo sana?) suuntaan humppareissa, varsinkin kun käytän paljon ulkoisia särölähteitä lähinnä EQ:na värittämässä ja boostaamassa soundia. Tilasin juuri BKP:n Black Dog-setin toiseen Guildiini, kun tajusin miten helvetin hyvä soundi tossa mun 70-luvun Guildin mikeissä on. Uudempaan Guildiin edellinen omistaja oli asemoinut Guildien tilalle SD:n JB:n (idiootti) ja yritän jotenkin päästä samalle maaperälle Black Dogien kanssa, kuin 70-luvun Guildini - vaikkakin JB on ihan perus-jees-mikki. Guildin mikkejä on kovasti kehuttu niiden ollessa kuin kuumempiverisemmät PAFit.
 
Mutta meneehän se nyt täysin käyttötarkoituksen mukaan. Itselleni liian erotteleva ja selkeä (=hifi) soundi on oikeastaan no-go. Ei se tietty tummuus/tunkkaisuus ole pahasta, mikäli lopputulos palvelee bändisoundia. Kukin vaan tuntuu keksivän samalle soundille joko negatiivisen tai positiivisen metaforan... Jonkun tunkkaisuus on toisen luonnollinen, kun taas toisen erottelevuus on toisen kliininen. =)

Vladi: Mikäs olis sitten fiksu tapa ilmoittaa mikkien ulostulo?
 
Atlas ilmoittaa ne merkinnällä mV, eli onko tuo milliVolttia vai mitä?
 
http://www.atlas.dymani.com/?page_id=27
 
Minulla on tosiaan kitarassa XS1 kaulassa ja tallassa XS2. XS1:sen ulostulo on 320mV, XS2:sen 450mV eli ero tuntuisi olevan aikamoinen. Tänään kuulostelin kevyillä säröillä, tallamikki kompressoi vähän liikaa omaan makuun vaikka toisaalta varsingin leadisoundi tuolla on aivan mahtava.
 
Pitänee koittaa aavistuksen miedompaa mikkiä tuohon tallaan jossain vaiheessa. :)
 
Joo, noi millivoltit ilmottaa varmaan sen maksimitehon, mitä mikit voi antaa ulos. Todelliseen ulostulovoimakkuuteen vaikuttaa luonnollisesti myös mikkien korkeus, kuinka kovaa kieltä lyö, minkä paksuiset kielet jne.
 
Alkuperäiseen kysymykseen oma mieltymykseni on suht kuumat mikit, jotka on laskettu varsin alas. Tällöin kieli saa värähdellä vapaasti, ilman että liian lähellä olevat magneetit sitä haittaavat, mutta toisaalta ulostulo ei ole vielä liian löysä. Tykkään, että mikit soi kirkaasti ja erottelevasti. Mahdollisimman puhdas ja selkeä, mutta silti vahva signaali kitarasta ulos, jotta signaaliin liittyvien häiriöiden määrä olisi suhteessa pieni.

Terry Pantheras: Itse olen vähitellen kallistumassa vähempiulostuloiseen (onko tuo sana?)--
 
Oikea muoto on "vähempiulosteinen".

kimurantti1: Oikea muoto on "vähempiulosteinen".
 
Eli vähemmän paska siis... Kelpaa mulle. :)

novo: Ja tietenkään sillä ei ole mitään väliä mihin kitaraan sen tyrkkää kiinni?

On toiminut mulla kaikissa, parhaiten vaahterakantisissa ärgeissä.
 
Kappas kun olen itse huomannut saman =)

Vladi: Mikäs olis sitten fiksu tapa ilmoittaa mikkien ulostulo?
 
Atlas ilmoittaa ne merkinnällä mV, eli onko tuo milliVolttia vai mitä?
 

 
Kun tarkastelee noitakin atlaksen ilmoittamia DC resistansseja millivollteja kyllä ne aika pitkälti linjassa toisiin nähden tuntuvat olevan, eli kaipa niitä pystyy pitämään jonkinlaisena ohjenuorana perusmikeillä?
 
Tosin aktiivimikit sitten erilailla käyttäytyvät ja tosiaan muitakin esimerkkejä on varmaan johtuen juuri käämilangan paksuudesta ym. erikokoisista magneeteista jne.
 
esimerkkinä voin laittaa pitkäaikaisen suosikkimikkini Lundgren M6 joka ei dc resistanssin suhteen vaikuta juurikaan kuumemmalta kuin keskiverto käämit, eli muistaakseni jossain 14kohmin paikkelilla mennään mutta se runtu ja atäkki käytännössä pyörii samassa luokassa kuin aktiivi EMG81 ja BKP Waerpig joka taas 22K hutikoilla pyörii..... tosin nämäkin hyvin suhteellisia mitä kukin väkevänä pitää?
 
-p-

DiMarzion D Activatorille ilmoitetaan 470 mV (sieltä suurimmasta päästä DM:llä) ja DC resistanssi on alle 12k. Kyse on ilmeisesti siitä, että mikki on suunniteltu puskemaan kovaa kapealla taajuudella, jolloin syntyy kovatehoinen vaikutelma. Päinvastoin kuin saman lafkan Steve's Special, joka mittaa yli 18kOhm resistanssia mutta on itse asiassa aika keskitehoinen mikki korkeintaan.