Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: Mää mietin, että joskus voisi vielä toteuttaa tämmösen suunnitelman, että perustaisin alaviremetallibändin, josta tulisi luonnollisesti suosittu, koska hevimusiikin nykytila on mitä on: mikä tahansa tuuba voi menestyä. Sit kun oltaisiin joltain riittävän isolla keikalla (edes muutama tuhat ihmistä yleisössä), viheltäisin setin jossain puolivälin kohdalla poikki kesken biisin ja kysyisin rauhallisella äänellä yleisöltä: "Miksi hitossa te tulette kuuntelemaan tämmöistä paskaa? Menkää pois ja kuunnelkaa ennemmin jotain hyvää musiikkia. Saatte pääsylippunne hinnan takaisin lipputiskiltä. Kiitos ja hyvää illanjatkoa."
 
Hassua kyllä oon osittain samaa mieltä sun kanssa. Vaikka mun koko kitaraharrastus on pohjautunut metallin soitolle, niin kyllä nykyään joutuu jo ihan etsimään oikeasti mielenkiintoista kuunneltavaa. Jenkkilästä varsinkin tuutataan ihan käsittämättömiä keskivertobändejä jotka kaikki kuulostaa samalta(esimerkkeinä Shadows Fall, Atrey ja mitänäitänyton). Antamani esimerkit ei edes oo mistään pahimmasta päästä. Hyvistä soundeista näillä häiskillä ei oo tietoakaan, vaan luullaan että jos on 7- tai 8-kielinen ja triple recto niin soundi on "brutaali". Enää en samalla lailla löydy mielenkiintoista kuunneltavaa. Itse asiassa nyt kun mietin, niin viimeiseen puoleen vuoteen ei oo löytynyt oikeen mitään mitä tekis mieli kuunnella repeatilla ja mikä jää päähän. Eilen asiaan tuli onneks korjausta, kun hommasin Whisperedin levyn. En muista koska viimeks olis jonkun biisin riffi jääny päähän, kuin Thousand Swordsin alkuriffittely. Terveisiä vaan John Titorille, kovaa kamaa teitte ;)
 
Ja aloittajalle: Mä ostaisin noista Switchbladen ehdottomasti. Vielä sen päivitetyn version jossa on se putkiensäätelysysteemi. Paljon hyviä klippejä löytyy eri musagenreistä, jos vaikka joku päivä jokin muu musa saattaa innostaa tai kaveri pyytää rokkijameihin niin ei oo vahvistimesta kiinni. :)

Vladi: Hassua kyllä oon osittain samaa mieltä sun kanssa. Vaikka mun koko kitaraharrastus on pohjautunut metallin soitolle, niin kyllä nykyään joutuu jo ihan etsimään oikeasti mielenkiintoista kuunneltavaa. Jenkkilästä varsinkin tuutataan ihan käsittämättömiä keskivertobändejä jotka kaikki kuulostaa samalta(esimerkkeinä Shadows Fall, Atrey ja mitänäitänyton). Antamani esimerkit ei edes oo mistään pahimmasta päästä. Hyvistä soundeista näillä häiskillä ei oo tietoakaan, vaan luullaan että jos on 7- tai 8-kielinen ja triple recto niin soundi on "brutaali". Enää en samalla lailla löydy mielenkiintoista kuunneltavaa. Itse asiassa nyt kun mietin, niin viimeiseen puoleen vuoteen ei oo löytynyt oikeen mitään mitä tekis mieli kuunnella repeatilla ja mikä jää päähän. Eilen asiaan tuli onneks korjausta, kun hommasin Whisperedin levyn. En muista koska viimeks olis jonkun biisin riffi jääny päähän, kuin Thousand Swordsin alkuriffittely. Terveisiä vaan John Titorille, kovaa kamaa teitte ;)
 
Ja aloittajalle: Mä ostaisin noista Switchbladen ehdottomasti. Vielä sen päivitetyn version jossa on se putkiensäätelysysteemi. Paljon hyviä klippejä löytyy eri musagenreistä, jos vaikka joku päivä jokin muu musa saattaa innostaa tai kaveri pyytää rokkijameihin.
 
Tässä asiassa oon kyllä samoilla linjoilla, tuo jenkkien "mainstream metal" ei iske sitten yhtään, mutta kyllä aina välillä löytyy kivoja uusiakin tuttavuuksia. Viimeaikoina on iskenyt Insomnium, liekö sitten kuinka uusi bändi, mutta uusi minulle.

lavaamo: Just tätä tarkotin eilen dadassa, sun kommenteilla ei ole mitään arvoa.
 
Ellei asia kiinnosta, pysyisit jossain kukat & vauva topicissa, kukaan ei tule haukkumaan sun kömpelöjä alinauhoitettuja keppejäsi sinne, eikä kukaan, toistan ei kukaan kaipaa sua täällä.
 
Elä ny leikistä vedä hernettä nenään. Sitä paitsi, jos mun kommenteilla ei ois mitään arvoa, sä jättäisit ne lukematta ja kommentoimatta. Myönnä siis, että tuo lausahdus ei pidä paikkaansa edes omalla kohdallasi, ja muiden puolestahan et voi edes puhua.
 
Mun keppejä on sitä paitsi todennäköisesti nauhoitettu paljon enemmän kuin sun. ;)

Jucciz: Elä ny leikistä vedä hernettä nenään. Jos mun kommenteilla ei ois mitään arvoa, sä sitä paitsi jättäisit lukematta ja kommentoimatta. Myönnä siis, että tuo lausahdus ei pidä paikkaansa edes omalla kohdallasi, ja muiden puolestahan et voi edes puhua.
 
Mun keppejä on sitä paitsi todennäköisesti nauhoitettu paljon enemmän kuin sun. ;)
 
No joo, oon sulta joskus saanut ihan hyvä säröspedu vinkkejä, mutta kyllä sä paljon paskaakin kirjoitat.
 
Kepeistä oli pakko sanoa jotain :)

Vladi: Hassua kyllä oon osittain samaa mieltä sun kanssa. Vaikka mun koko kitaraharrastus on pohjautunut metallin soitolle, niin kyllä nykyään joutuu jo ihan etsimään oikeasti mielenkiintoista kuunneltavaa. Jenkkilästä varsinkin tuutataan ihan käsittämättömiä keskivertobändejä jotka kaikki kuulostaa samalta(esimerkkeinä Shadows Fall, Atrey ja mitänäitänyton). Antamani esimerkit ei edes oo mistään pahimmasta päästä. Hyvistä soundeista näillä häiskillä ei oo tietoakaan, vaan luullaan että jos on 7- tai 8-kielinen ja triple recto niin soundi on "brutaali". Enää en samalla lailla löydy mielenkiintoista kuunneltavaa. Itse asiassa nyt kun mietin, niin viimeiseen puoleen vuoteen ei oo löytynyt oikeen mitään mitä tekis mieli kuunnella repeatilla ja mikä jää päähän. Eilen asiaan tuli onneks korjausta, kun hommasin Whisperedin levyn. En muista koska viimeks olis jonkun biisin riffi jääny päähän, kuin Thousand Swordsin alkuriffittely. Terveisiä vaan John Titorille, kovaa kamaa teitte ;)
 
Ja aloittajalle: Mä ostaisin noista Switchbladen ehdottomasti. Vielä sen päivitetyn version jossa on se putkiensäätelysysteemi. Paljon hyviä klippejä löytyy eri musagenreistä, jos vaikka joku päivä jokin muu musa saattaa innostaa tai kaveri pyytää rokkijameihin niin ei oo vahvistimesta kiinni. :)
 
Tämä on kyllä totta, mutta sama ongelma kyllä on ihan kaikessa musiikissa. Ns. pomppuhevi nyt vaan sattuu olee muodissa, vähän niinku glam rock joku viitisen vuotta sitten. Kyllä nää kaikki jenkkitusinametalcorepoppis bändit hiipuu, kunhan muotisuuntaukset liikkuu etiäpäin. Siitähän tässä on kysymys.
 
Matalissa vireissä on se, että niitä pitää osata käyttää. Ei niissä oo mitään sen ihmeempää ku vaikka ihan normi E-vireessä, jos sitä käyttää koko ajan. Matalia säveliä kuuluisi käyttää tehokeinona, ja tehokeinon teho tunnetusti laskee, kun sitä käyttää koko ajan.
 
Jokatapauksessa.. Samaa kuraa tulee muihinkin genreihin. Jos ette usko, niin katsokaa vaikka Voicea. Kaikkiin genreihin.. Poppiin, rockiin, pop/rockiin...blahbblah.

Mr. Speed: Kaikkiin genreihin.. Poppiin, rockiin, pop/rockiin...blahbblah.
 
No mut hei, kaikki musa on nykyään poppia. Tai sit rokkia. Tai vähintään kaikki rock on myös poppia. Vesittynyttä, inhottavaa.
 
70-luvulla homma vielä pysyi kasassa. Miks hitossa minä synnyin 80-luvulla?

Jucciz: Mää mietin, että joskus voisi vielä toteuttaa tämmösen suunnitelman, että perustaisin alaviremetallibändin, josta tulisi luonnollisesti suosittu, koska hevimusiikin nykytila on mitä on: mikä tahansa tuuba voi menestyä. Sit kun oltaisiin joltain riittävän isolla keikalla (edes muutama tuhat ihmistä yleisössä), viheltäisin setin jossain puolivälin kohdalla poikki kesken biisin ja kysyisin rauhallisella äänellä yleisöltä: "Miksi hitossa te tulette kuuntelemaan tämmöistä paskaa? Menkää pois ja kuunnelkaa ennemmin jotain hyvää musiikkia. Saatte pääsylippunne hinnan takaisin lipputiskiltä. Kiitos ja hyvää illanjatkoa."
 
Ihan hauska idea, mutta vain yksi kysymys: Miksi?
 
Maailma on täynnä musiikkia josta eri ihmiset ei pidä, ja on aina ollut. Miksi yhtäkkiä pitäisi julistaa mahdollisimman isolle massalle että "hei, te kuuntelette semmosta musaa mistä mä en dikkaa! Niin, ettäs tiedätte!" ja sit kaikki olis paremmin? Eh, ainoa looginen selitys tolle vois olla joku semmonen että sua vituttaa jos joku on menestynyt musiikilla, josta sä et yksinkertaisesti tykkää. Vai mikä siinä on? Ja kaikkiahan varmasti kiinnostaa mitä joku ajattelee niiden musiikki-ihanteista?
Välillä oikeasti mietin että vietätteköhän te ehkä PIKKASEN liikaa aikaa täällä palstalla, kun alkaa jo vituttaa asiat mistä toiset tykkää.
 
Mietin myös tilannetta, että istuisit hienossa ravintolassa syömässä, ja näkisit kuinka vaikka köyhälle ihmiselle suotaisi mahdollisuus saada vähän vaatimatonta ruokaa kadulla, niin menisitkö kuittaamaan viereen että miksi vitussa syöt tota paskaa?! Tää koditon ihminen sattuu nyt vaan samaan pikkasen erilaiset vibat siitä mikropitsasta, tai mikä/mitä ikinä, kuin teikäläinen haineväkeitosta.
Ei ehkä paras vertaus, mutta tajusit varmaan idean?
Mitä luulet kiinnostaako esimerkiksi afrikan neekereitä siellä bambukylissä, mitä joku ajattelee niiden rumpujen paukuttelusta?
 
Mut joo, oma mielipide on kyllä samoilla linjoilla siinä määrin, että tän päivän raskaampi musapuoli on suurilta osin semmosta mikä ei itteenikään iske, eli sitä ns. tuubaa. Mutta onneeksi löytyy niin paljon hienoa musiikkia raskaalta puolelta vielä, että turha tässä mihinkään masiksiin tai katkeruuteen on laskeutua. Sehän on heikkoa uskoa musiikkiin, ehkä luovuttamista? Ei tietenkään saa kieltää mielipiteiden jakamisesta ja keskustelemisesta, sehän on oikein sosiaalista.
Toisaalta ihmettelen sitäkin, että jengi tosiaan, niinkuin Jucciz sanoit, takertuu näihin sun juttuihin. Itselle ne tuottaa yleensä enemmän positiivista huvittuneisuutta kuin jotain pakonomaista tarvetta ryhtyä vastatuleen.
Totuushan on se, että sä et tiedä metallista paljoakaan, ja siksi nää sun letkautukset on aika klassista kamaa. :)
Mutta kuten sanottua, jokainen meistä valitsee sen, millä tavalla keskustelee ihmisten kanssa ja millaisen kuvan antaa itsestään. Toinen juttu on sitten se, onko se aina fiksua tehdä niinkuin tekee.
 
Miks hitossa minä synnyin 80-luvulla?
 
Ehkä siksi, että voisit kehittää sitä musiikin suuntaa, mikä oli niin hyvää 70-luvulla? Ja vielä tavalla, miten itse parhaaksi näet! Positiivisuutta peliin!

Jucciz: No mut hei, kaikki musa on nykyään poppia. Tai sit rokkia. Tai vähintään kaikki rock on myös poppia. Vesittynyttä, inhottavaa.
 
70-luvulla homma vielä pysyi kasassa. Miks hitossa minä synnyin 80-luvulla?
 
Niinpä onkin!
 
Voisin myydä kaikki musakamat, ja ostaa moottoripyörän.

Kommentoin paria kohtaa.
 
Räkkipeli: ...Tää koditon ihminen sattuu nyt vaan samaan pikkasen erilaiset vibat siitä mikropitsasta, tai mikä/mitä ikinä, kuin teikäläinen haineväkeitosta.
 
Tää oli erinomainen rinnastus. Nykymetalli on todellakin musiikin mikropizza: se väsätään nopeasti ja juuri niin yksilöllisesti kuin mikä tahansa liukuhihnatuote, niissä ei juuri sisältöä tai kunnollisia raaka-aineita ole ja mikä tärkeintä, niihin kyllästyy alta aikayksikön.
 
Totuushan on se, että sä et tiedä metallista paljoakaan, ja siksi nää sun letkautukset on aika klassista kamaa. :)
 
Totuushan on muuten ihan oikeasti se, että minä raukka kuuntelin melkein pelkkää metallia yli kymmenen vuotta (ja siis kolmella vuosikymmenellä), joten mistäs tiedät, paljonko mä siitä oikeasti tiedän? Verrattuna noihin aikoihin kyseisen musiikin nykytila (ja siinä vallitsevat soundi-ihanteet ja ideoiden puuttuminen) on vaan niin masentavaa kuultavaa, ettei mitään rajaa. Tätä samaa ovat mulle valitelleet monet muut "metallipäät".
 
Ehkä siksi, että voisit kehittää sitä musiikin suuntaa, mikä oli niin hyvää 70-luvulla? Ja vielä tavalla, miten itse parhaaksi näet! Positiivisuutta peliin!
 
Ehkäpä tää juuri toteutuukin vielä jossain vaiheessa. Löydän muutaman hengenheimolaisen ja otetaan yhdessä Wigwamista, Focuksesta, Deep Purplesta, Pink Floydistä, Pekka Pohjolasta ja vaikkapa Kari Peitsamosta parhaat jutut ja tehdään jotain semmoista, josta tuskin valtavirta tykkää, mutta josta itselle tulee valtavan hyvä fiilis. Positiivisuutta siis.

Mr. Speed: Niinpä onkin!
 
Voisin myydä kaikki musakamat, ja ostaa moottoripyörän.
 
Kitarakamat? Plääh... mopot, ne ne on jotain!

Jucciz: Tää oli erinomainen rinnastus. Nykymetalli on todellakin musiikin mikropizza: se väsätään nopeasti ja juuri niin yksilöllisesti kuin mikä tahansa liukuhihnatuote, niissä ei juuri sisältöä tai kunnollisia raaka-aineita ole ja mikä tärkeintä, niihin kyllästyy alta aikayksikön.
 
Tää musta taas pätee kyllä ihan kaikkeen ns. massatuotantomusaan. Kyllä osa metallibändeistäin haluaa luoda itseään, kun taas suurin osa haluaa myydä levyjä.
 
Totuushan on muuten ihan oikeasti se, että minä raukka kuuntelin melkein pelkkää metallia yli kymmenen vuotta (ja siis kolmella vuosikymmenellä), joten mistäs tiedät, paljonko mä siitä oikeasti tiedän? Verrattuna noihin aikoihin kyseisen musiikin nykytila (ja siinä vallitsevat soundi-ihanteet ja ideoiden puuttuminen) on vaan niin masentavaa kuultavaa, ettei mitään rajaa. Tätä samaa ovat mulle valitelleet monet muut "metallipäät".
 
Itse en pidä esim. Testamentin vanhasta soundista. Jotenkin se turhan räkänen ja aggressiivinen middlepuukko ei iske. En tosin kannata middlescooppiiakaan. Itse asiassa. Aika harva ns. mättölevy multa löytyy, mistä oon oikeasti sanonut, että nyt on hyvä soundi. Jenkkihevissä on liikaa gainia ja liian vähän keskiääniä. Lisäksi toisaan.. Liikaa alavireitä, tavoitteena vain helvetin iso matto.
 
Ehkäpä tää juuri toteutuukin vielä jossain vaiheessa. Löydän muutaman hengenheimolaisen ja otetaan yhdessä Wigwamista, Focuksesta, Deep Purplesta, Pink Floydistä, Pekka Pohjolasta ja vaikkapa Kari Peitsamosta parhaat jutut ja tehdään jotain semmoista, josta tuskin valtavirta tykkää, mutta josta itselle tulee valtavan hyvä fiilis. Positiivisuutta siis.
 
Se mikä tekee metallista metallia, tai hevistä heviä, on vähän hämärän peitossa. Onko metallia, jos siinä esiintyy särökitarat, tuplabasari ja blast beat? Kun kuuntelee Bullet For My Valentinea, tulee lähinnä mieleen sama kuin Idols biiseistä. Työryhmän tekemiä biisejä, joissa ei ole mitään sisältöä.. Sellasia perus radiorallatuksia, kun elämä on ikävää, ja sota perseestä.
 
Kitarakamat? Plääh... mopot, ne ne on jotain!
 
Eiku kaikki musakamat. :) Noei.. Ei onneksi ihan kaikki nykymusakaan ole sisällötöntä paskaa. Onneksi. Ja mopot ne vasta on jotain! Kannattaa kokeilla. Ei tarvitse sitä yli 1 teho/paino-suhdetta, että se on kivaa. Se on kivaa jo 30 heppasella 125 cc haisulilla.

Kommentoin paria kohtaa.
 
Jucciz: Tää oli erinomainen rinnastus. Nykymetalli on todellakin musiikin mikropizza: se väsätään nopeasti ja juuri niin yksilöllisesti kuin mikä tahansa liukuhihnatuote, niissä ei juuri sisältöä tai kunnollisia raaka-aineita ole ja mikä tärkeintä, niihin kyllästyy alta aikayksikön.
 
Tässä on valitettavasti kyllä perää monissa tapauksissa, ja sehän sinällään on aika harmi. Kuten sanottua, ei yleistykset ole tuulesta temmattuja.
Mutta yhtä totta on sekin, että on edelleenkin monia tapauksia, jossa se homma toimii sitten ihan toisella tavalla, ja lopputulos on jotain ihan muuta kuin noissa mikropitsatapauksissa. Kieltämättä aika hyvän termin keksin, heh.
Mr.Speed hyvin tuossa ilmaisi että päteehän tuo musaan jos toiseen.
 
Mutta kai huomaat, Jucciz, että yleistät vähän liian helposti asioita?
 
Ja ymmärsitkö ton mun tekstin pointin siitä, kuinka hölmöä on vaahdota noista asioista, etenkin siten, miten sä sen teet yleensä?
 
Homma menee kuitenkin niin, että jotkut vaan dikkaa jostain muusta, kuin me muut.
 
Totuushan on muuten ihan oikeasti se, että minä raukka kuuntelin melkein pelkkää metallia yli kymmenen vuotta (ja siis kolmella vuosikymmenellä), joten mistäs tiedät, paljonko mä siitä oikeasti tiedän? Verrattuna noihin aikoihin kyseisen musiikin nykytila (ja siinä vallitsevat soundi-ihanteet ja ideoiden puuttuminen) on vaan niin masentavaa kuultavaa, ettei mitään rajaa. Tätä samaa ovat mulle valitelleet monet muut "metallipäät".
 
Joo itseasiassa muistan nyt lukeneenikin jotain, missä kerroit noista ajoista jotain, joten letkautukseni menköön oman huolimattomuuteni piikkiin. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että nykymetallista et ole varmastikkaan niin hyvin perillä kuin kasarikamasta saatat olla.
Ja edelleen, toi on sitä yleistämistä, joskaan ei tuulesta temmattua. Tiedät itsekin sen.
 
Ehkäpä tää juuri toteutuukin vielä jossain vaiheessa. Löydän muutaman hengenheimolaisen ja otetaan yhdessä Wigwamista, Focuksesta, Deep Purplesta, Pink Floydistä, Pekka Pohjolasta ja vaikkapa Kari Peitsamosta parhaat jutut ja tehdään jotain semmoista, josta tuskin valtavirta tykkää, mutta josta itselle tulee valtavan hyvä fiilis. Positiivisuutta siis.
 
Homma tulille siis!

Räkkipeli: Mr.Speed hyvin tuossa ilmaisi että päteehän tuo musaan jos toiseen.
 
No tää on kyllä totta. Tuntuu, että ylipäätään musiikki on rappiolla ja korviimme tunkeutuu yhä vähemmän hyvää musiikkia kaikesta siitä, mitä radioon ja muihin jakelukanaviin asti pääsee.
 
Mutta kai huomaat, Jucciz, että yleistät vähän liian helposti asioita?
 
Yleistän paljon, tietoisesti ja yleensä alleviivatakseni pointtiani. Joskus se on ainut, mikä tepsii, vaikkei toki sekään aina.
 
Ja ymmärsitkö ton mun tekstin pointin siitä, kuinka hölmöä on vaahdota noista asioista, etenkin siten, miten sä sen teet yleensä?
 
Juu. Mut joskus on pakko vaahdota, ettei koko ajan tartte.
 
Joo itseasiassa muistan nyt lukeneenikin jotain, missä kerroit noista ajoista jotain, joten letkautukseni menköön oman huolimattomuuteni piikkiin. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että nykymetallista et ole varmastikkaan niin hyvin perillä kuin kasarikamasta saatat olla.
Ja edelleen, toi on sitä yleistämistä, joskaan ei tuulesta temmattua. Tiedät itsekin sen.
 
Onhan tossa toki se, että kun kaikki se nykymetalli, johon törmää haluamattaankin, on kammottavaa, menee lopulta kiinnostus selvittää, olisiko siellä joukossa jotain ilahduttavaa poikkeusta - ennemmin sitä sitten laittaa soittimeen jotain, mikä on varmasti hyvää.
 
Hyvinhän tästä saa miltei asiallistakin keskustelua, tä?

Jucciz: No tää on kyllä totta. Tuntuu, että ylipäätään musiikki on rappiolla ja korviimme tunkeutuu yhä vähemmän hyvää musiikkia kaikesta siitä, mitä radioon ja muihin jakelukanaviin asti pääsee.
 
Niin itsehän olen sanonut että jos haluaa tappaa mielenkiinnon musiikkiin, kuunnelkaa radiota. Radio Helsinki on itseasiassa kanava, mitä tulee joskus kuunneltua jos jotain, nimittäin sieltä tulee niin laidasta laitaan muuta kuin kaupallista kakkaa, että sitä jopa kuuntelee mielellään joskus.
 
Yleistän paljon, tietoisesti ja yleensä alleviivatakseni pointtiani. Joskus se on ainut, mikä tepsii, vaikkei toki sekään aina.
 
Niin. Omasta mielestäni harvemmin asioiden yleistäminen saa aikaan sen, että jonkun asian pointti nousee loistamaan, koska siitä paistaa läpi väliinpitämättömyys. Eli siis se, että yleistetään, vaikka ollaan ehkä tietoisia miten asia oikeasti on. Ei siinä mitään, mutta kun se tulkitaan yleensä negatiivisesti, niin se sun pointin vahvuus lähinnä kariutuu ehkä sen seurauksena, kun aistitaan tämä väliinpitämättömyys. Ellei kuulija ole tietenkin täysin samaa mieltä, mutta sehän on päivittelyä sitten, eikä mielipiteiden jakamista ja niistä keskustelemista. :)
 
Mietin vaan, että missä tapauksessa yleistäminen on ainoa, mikä toimii?
 
Juu. Mut joskus on pakko vaahdota, ettei koko ajan tartte.
 
Joskus joopajoo. Suhteellinen käsitys tuo "joskus". heh.
 
Onhan tossa toki se, että kun kaikki se nykymetalli, johon törmää haluamattaankin, on kammottavaa, menee lopulta kiinnostus selvittää, olisiko siellä joukossa jotain ilahduttavaa poikkeusta - ennemmin sitä sitten laittaa soittimeen jotain, mikä on varmasti hyvää.
 
Hyvä! Huomasitko mitä teit? Analysoit oikeasti itseäsi ja toit rehellisesti asian ilmi niin, kuin se varmasti on! Tällaista keskustelua itse ainakin kaipaisin sulta, ja muiltakin enemmän.
 
Ja näinhän se varmasti pätee moneen muuhun tapaukseenkin, ja musiikkiinkin: kuunnellaan näytettä, jos ei iske, ei ehkä tee mieli ottaa selvää edes että löytyiskö sieltä vielä jotain parempaa tai sytyttäiskö uudemman kerran. Mullakin muutama levy hyllyssä, joita en ole vieläkään saanut kuunneltua kokonaan koska ei vaan ole inspannut ensivaikutelmien perusteella, ja sitä miettii sitten että joku päivä kuuntelen ehkä.
 
Hyvinhän tästä saa miltei asiallistakin keskustelua, tä?
 
Hienoa että säkin olet sitä mieltä. Internetin keskustelupalstan isoin miinus on se, ettei olla kasvotusten. Tämä interaktiivinen näpyttely luo olosuhteet, jossa voi käyttäytyä periaatteessa miten vaan ja sanoa mitä vaan ilman seuraamuksia.
Se voi helposti aiheuttaa, niinku varmasti tekeekin, rutiinin, jossa oma sosiaalinen puoli heittäytyy juurikin väliinpitämättömäksi, ja jopa laiskaksi luoda hyviä sosiaalisia kokemuksia. Kunnioitetaan muita ja ollaan asiallisia.

Juiccis, oot vaan tullu vanhaks. Kaikillehan se nuoruuden musa on parasta ja nuoremman polven musiikki haukutaan, ennen kaikkea rokkia sanottiin nuorison rämppämusaks.
 
Toinen vaikuttava tekijä voi olla musiikin harrastaneisuus. Ku on paahtanu biisejä läpi vuosia kuunnellen ja soittaen, ei välttämättä enää peruspoppi kolahda. Tusinaradionkuuntelijalle ne perus kolme nuottia riittää, silloin kun nyt sattuu hetken sitä musaa kuuntelemaan.

Aina kun aukaisee jonkun triidin niin Juccis väittelee jonkun kanssa : D Alkaa pikkuhiljaa ketuttamaan huolella. Omien mielipiteiden ilmaisemisessa ei ole mitään vikaa, mutta turha sitä on makuasioita mennä arvostelemaan. Ei tartte jokaisessa ketjussa julistaa sitä, että miten paskaa hevi on. Juccis voisi nyt alkaa rajoittaa offtopic säätämistään.
 
Koska toikin meni offtopicin puolelle, niin suosittellaan nyt kyllä switchbladea. Se on varmasti hyvä valinta.

Marshall JVM. Mun mielestä saundi on tuore Marshalliksi ja muutenkin noi kanavat on kaikki siinä hienosti soivia. Hinta/laatu/saundi - yhdistelmä toimii. Testeilin aikoinaan Mode Fouria, ja siinähän on tosi komea basso-osasto, mutta mielestäni saundi ei ollut yhtä luonteva kuin sitten JVM:ssä OD kakkosella. Vaikea sanoa, kun nää on makuasioita ja paljon riippuu kitarasta ja soittajan tätsistä, mutta Framus on ok, ei tosin mun korvaan oikein sovi, Switchblade taas... no, monipuolinen sekin on. Henk. koht kuitenkin toi JVM on mulle uusista putkivehkeistä lähes ylittämätön. Kovasti tykkään, joskin taustakohinaa on jonkun verran, mutta haitanneeko tuo? Tohon JVM:ään ei vain allekirjoittanut tunnu kyllästyvän saundina, sitä vain kuuntelee ja kuuntelee. Jotenkin sen dynamiikka on hienon kuuloista.
 
Pikkuisen off-topiikkia; JVM:n kompin ja soolon tasapaino tuntuu olevan erittäin hyvin kohdillaan. Molemmat ovat vahvoja, soivia ja maukkaita & värikkäitä. Sen saundin suorastaan tuntee. Framus ja SB sopii kanssa mättöön hienosti, mutta mun mielestäni ongelma on vähän sama kuin mm. Bognerin Uberschallissa: Siinä on komppisaundi aivan tolkuttoman hieno ja hyvä, mutta en voi sietää sen soolosaundin omituista olemusta - jonkinlaista teennäisyyttä? Mut tää on vain mielipide!

En tiedä tarkalleen mitä kaikkea setuppi pitää sisällään mutta mm. ainakin tuon Framus Cobran. Nicolebandilla on kertakaikkian paras kitarasaundi mitä tiedän, paitsi uusimmalla levyllä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=TIyv7DRx4Zc&feature=
 
Tätä voi siis suositella niille jotka tykkää isosta jenkkisaundista. Mutta en ole kuullut muiden bändien saavan Cobrasta yhtä hyvää saundia, että en tiedä mitä kaikkea tohon setuppiin kuuluu..

Ogion: ... julistaa sitä, että miten paskaa hevi on
 
Emmää oo niin sanonu.
 
P.S. Ei Juccis, Juzzic, Juzziz, Juicciz tai Juiccis, vaan Jucciz :)

mamaze: En tiedä tarkalleen mitä kaikkea setuppi pitää sisällään mutta mm. ainakin tuon Framus Cobran. Nicolebandilla on kertakaikkian paras kitarasaundi mitä tiedän, paitsi uusimmalla levyllä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=TIyv7DRx4Zc&feature=
 
Tätä voi siis suositella niille jotka tykkää isosta jenkkisaundista. Mutta en ole kuullut muiden bändien saavan Cobrasta yhtä hyvää saundia, että en tiedä mitä kaikkea tohon setuppiin kuuluu..
 
Ei oikein studiopäiväkirjastakaan saanut lopullista selvyyttä, millä ne soundit sitten loppupelissä levylle loihdittiin.
 
TIISTAI 2.5.
 
Vahvistinvaihtoehdoiksi otin studiolle oman mesan triple rectifierin, sekä ilkan framus corbrausseuksen. Näiden lisäksi saimme lainaan vanhan mesan dual rectifierin rottensoundin kuukkelilta. Lisäksi Hannulla ja mulla oli riittävä määrä erityyppisiä tube screamer -pedaaleita joista tulisimme valitsemaan soundiltaan viehättävimmän yksilön. Soundia ruuvattiin siinä sitten koko päivä. Jokainen nuppi kävi vuorollaan "piinapenkissä", mutta vahvimmaksi yksilöksi nousi loppujen lopuksi kuitenkin oma triple-kulta ja maxon od-9 spedu yhdistelmä. Näillä eväillä jatketaan seuraavan kerran torstaina, jolloin voisimme kuunnella saamaamme lopputulosta tuoreilla korvilla. Palataan sillon astialle. -Olli
 
Mutta sitten myöhemmin todettiin, että parempaakin soundia saa:
 
TORSTAI 4.5.
 
Päivä alkoi pienellä säätämisellä. Juostiin Hannun kanssa kilpaa ympäri Vaasaa etsien säädyllistä reamp-boxia ja muita härpättimiä. Lopuksi teimme vielä heräteostoksia paikallisessa Minimanissa. Itsellä jäi käteen pihdit ja maalarinteippiä! (reeeeeally?!) Kun pääsimme studiolle, soundin ruuvailu jatkui leppoisissa merkeissä vielä muutamia tunteja. Lopuksi totesimme että tiistaina tekemämme soundi oli huomattavasti heikompi mitä tänään saimme aikaan, joten kannatti pitää se välipäivä.
 
Todennäköisesti molempia vahvareita käytettiin, ainakin kuvien perusteella.