Kitarat: kitarakamat ›

Landolan akustisella sitä aloiteltiin kuten moni muukin.
 
Myöhemmin vuotuisella venäjän reissulla, oisko vuosi ollu -98 tai -99, ostettiin meikäläiselle Flight-merkkinen sähkis tallahumpparilla ja vintage-tremololla. Näin jälkikäteen se oli aika hyvä kitara ja harmittaa kun tuli myytyä se eteenpäin. Onko kyseinen merkki muuten kenellekkään tuttu?
 
Vahvariksi tuli joku Laneyn surinakombo, se ei kuulostanu mielestäni kovinkaan hyvältä. Siksipä about vuoden päästä piti hankkia kaveriksi Zoomin 505II, siitä ja vahvarista säröt täysille niin johan kuulosti hyvältä. ;) Ah niitä aikoja.

hagström viking 1 ja blaupunktin putkiradio, hagströmiin laitoin plektrasuojaan
kontaktimuovilla piratesin logon, eli jos kellä on sama , ilmoittele mulle.
kitara meni vaihdossa(noin vuonna 83?) yamahan sg 2000s kitaraan, mikä vaihtui kahteen squierin stratoon, joita toista soitan vieläkin, toisen annoin pois.

Yamaha ERG121 -paketti jossa oli 10wattinen yamahan combo mukana. Kuusi vuotta siitäkin jo aikaa, tällä hetkellä odottelen töitä että saisin ostettua englin fireballin ja kunnon kitaran. Että kun piti se thunder mennä myymään.......

Tämähän onkin viihdyttävää luettavaa..! Vaan melko harva on näköjään sillä Gibsonin customilla ja butiikkiputkarilla aloitellut, vaikka aina vaan jaksetaan painottaa niiden halpisritsojen aloitusinnon tappavasta vaikutuksesta. Enkä nyt tarkoita sitä, että on saanut joskus pentuna raapaista siitä isukin vitriinivintagepelistä avosoinnun ilmoille, vaan ihka oma ja ensimmäinen sähkis! Ehkäpä täällä onkin vain omistautuneempaa sakkia liikenteessä..!
 
Ensimmäinen oma sähkissetti ajoittuu tuonne kultaisen 80-luvun loppupuolelle, kun se akkarin rämpyttely alkoi tympiä. Mahtoiko olla Musamaailma vai mikä silloin Mechelininkadulla..? Sinne kuitenkin ostoksille ja setti kainaloon. Malli oli stratokopio, merkki JB Player ja väri kasarihenkeen erittäin hyvin istuva pinkki! Kaverikseen strato sai Fenderin sysipa***n 15 -wattisen vahvaimen (Frontman?) ja Bossin keltaisen säröttimen (OD-2..?). Halvinta laatuaan oli tuo paketti, mutta kyllä sillä vuoden pari hyvin veteli, kun ei paremmastakaan tiennyt! Aron Musiikkiin nuo puoli-ilmaiseksi taisivat heti seuraavan päivityksen lomassa haihtua ja jotain hieman katu-uskottavampaa vermettä tilalle. Siitä suosta ei sitten paluuta olekaan...heh.

Esp: Elvis merkkinen punainen stratokopio ja Bomber merkkinen 15W combo,
 
Katos vaan, melkein samat. Se munkin stratokopsu oli nimittäin punanen.

Ensimmäinen kitara oli papan vaatekomerosta löytynyt Landolan teräskielinen akustinen. Kielet valehtelematta sentin korkeudella otelaudasta. Ainakin sormenpäät sai kovaa treeniä...
 
Ensimmäiset sähkiskamat sain joskus 90-luvun alkupuolella (93 tai sinnepäin). Ibanezin stratokopio (RX40??) HSS-mikityksellä. Lisäksi joku pieni vahvistin. Epämääräinen muistikuva on, että vahvistin saattoi olla Crate. Pieni trankkuvahvistin, jossa oli puhdas kanava ja sen lisäksi painonapista sai särön päälle. Särön määrälle ei ollut mitään säätöjä :)
 
Jokunen vuosi myöhemmin hankittiin veljen kanssa yhteiseksi "kunnon" vahvistin: Fender Frontman 25R.
 
Kitara ja Fender-vahvistin ovat edelleen vanhempien luona säilössä. Itseasiassa tuli tuossa syksyllä soiteltua niillä aika monta tuntia, ja kivaa oli. Kitara tuntui itseasiassa yllättävän hyvältä ja helpposoittoiselta.

Ihan ekat taisi olla Squier Strato Zoomin multiefektin kautta kotistereoihin. Brutaalia.
 
Ekat bändisoittokamat taisi olla joku Laneyn trankkukombo, jossa tärkeintä muistaakseni oli se että oli riittävästi säröä. :D

Homma lähti liikkeelle 90-l alussa koulun epiphone es3xx luutulla. Oli muuten kamala kitara.
 
Ekat kotivermeet oli lainassa enolta. Kasarisquier ja Music Man RP65. Lähikaupasta hain käytetyn DOD supra distorionin tjs. Tosin se hajosi heti ja lämmetessään muuttui fuzziksi. Ei se menoa haitannut. Näillä vedettiin fade to blackiä, seek`n destoyta ja orionia. Silloin vielä nuorisolla soittaminen oli pääjuttu, eikä kitaran tarvinnut oli kuonapuristeesta kasattu oman idolin halpis-sigu. Kaveripiireissä ei haikailtu, että millä kamoilla ne starat soittelee ja kenellä oli nopein ja ohuin kaula. Tabulatuureja lainailtiin kilpaa kirjastosta ja vedettiin omia suosikkibiisejä vasemman käden motoriikan äärirajoilla.
 
Sitten tuli aika ostaa ihan omat kamat. Keltaisesta pörssistä hommasin jonkun korean samickin, joka oli tappaa koko touhun. Kullattu tinatalla suli käden lämmössä. Todistettavasti luuttu ei ollut koskaan vireessä. Tulipahan tuon myötä opiskeltua kaularaudan ja tallan säätämistä kun jotkun nauhat särisi tekipä mitä hyvänsä. Kaiken lisäksi vielä hommasin vahvariksi Valvestate 8080:n. Tuota epäluotettavampaa sirkkeliä oli siihen aikaan vaikea löytää. Noh oppirahat oli maksettava itse. Nettiä ei löytynyt vielä keltään..

Williams stratokopsu (joka on mulla vieläkin) jostain vuodelta -86 tai -87 tai jotain jota sitten isosiskon stereoissa huudattelin ennenkuin ostin kaverilta jonkun Peaveyn 30 wattisen trankkukombon.

Yamaha pacifica telejohdannainen ja Rolandin DAC-15 (?). Semmonen missä oli neljä pientä ämyriä. Bossin DS-1:nen tuli kanssa jossainvaiheessa...

http://kuvablogi.com/nayta/1778741/
Isä hommas tuollaisen kasan jostain mun ekoiks kamoiksi, noi ei vuonna 88 ilmeisesti ollut älyttämän kalliita. Marshallin nuppi, 2x12 kaappi, Goodmans 4x12 kaappi ja kitara, jonka merkkiä en tähän päivään mennessä tiedä (tunnistaako joku?). Kitaraan oli kaiverrettu takakanteen kolo, johon oli upotettu säröpedaali, jonka nupit ja katkaisimet tulivat kannesta siististi läpi, takaa luukusta sai vaihdettua patterin.

70-luvun puolivälissä ostin Landolan, sillä opettelin alkeet. Virittelin kitaraan irtomikkiä ja muuta asiaan kuuluvaa. Vahvistimena toimi Blaupunkt merkkinen matkaradio ja Tesla merkkinen kelanauhuri. -77 ostin Eko Barracudan puoliakustisen ja Carlsbron 100w combon. Nämä vaihtuivat melko pian Fender Telecaster Deluxeen ja Roland 120 Jazz chorukseen. -79 vaihdoin kamat 100w Musicmaniin ja Stratocasteriin. Nämä ovatkin sitten pysyneet. En ole tämän jälkeen luopunut oikeastaan mistään ostamastani soittovehkeestä, kaikki myyty kaduttaa. Nyt kitaroita on yli 30 ja vahvareitakin kymmenkunta ja muuta sälää riittävästi.

Helevatin raskassoittoinen teräskielinen akkari. Mikityksenä toimi wanhat walkman korvalaput. Hieman väkivaltaa käyttäen kuulokket atomeiksi, ja toinen luuri ängettiin kaikukoppaan. Sitten Akain ghettoblasterista kaikki mahdollinen kaakkoon, siinä oli mun eka särösaundi! Elettiin vuotta '94. Vuosi pari eteenpäin ni sain ensimmäiset "kunnon" vehkeet : Applausen musta super strat(semmonen Jacksonin näköinen) ja ibanezin joku n. 10W combo.

Eka sähkis Kawai:
 
1972
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/1328.jpg
 
on mulla taas:
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/911.jpg
 
eka vahvistin oli kutakuinkin tuollainen:
 
http://www.radioharrastajat.com/historia/5512.jpg

Nylonkielinen Landola C-20 oli mun eka kitarani. Sainko vuonna 1992 ehkäpä.
 
Sähkis tuli kotiin joskus 1998-99 tienoilla. Kyseessä oli ja on 80-lukulainen, Super 70's -sarjan Ibanez Stratocaster Vahvistimena Marshallin 15-wattinen Valvestate reverbillä.
 
http://nikopee.com/misc/ipaneesi.jpg
 
Pleksissä Joe Satrianin ja Steve Vain nimmarit.

BigPapa: Eka sähkis Kawai:
 
1972
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/1328.jpg
 
on mulla taas:
 
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/911.jpg
 
eka vahvistin oli kutakuinkin tuollainen:
 
http://www.radioharrastajat.com/historia/5512.jpg
 
noi putkiradiot on vain järjestään hyviä kitaran kanssa.

Voi veljet...mitäs mulla mahto olla:
 
- Eka oma sähkökitara oli jonkin sortin Ibanez GRG (http://media.photobucket.com/image/ … WonDerbrEad1216/Ibanez_GRG170DX.jpg tais olla tommonen mutta otelautamerkit oli pisteitä)
- Vaffarista ei hajuakaan, olisko ollut joku pieni ja piskuinen Peaveyn tai Yamahan trankkuvehje. Peaveyta veikkaisin...
- Säröpurkkina oli Ibanezin Soundtank mallia Classic Metal tai jokin muu vastaava.
 
Piru ku muista enää kirveelläkää! Sen kuitenkin muistan, että isä osti mulle noi kamat Porin legendaarisen onnettomasta Osasävel-liikkeestä.

Harley Benton- aloittelijoiden setti, joka maksoi T-kaupasta posteineen 120€ Enempään ei ollut silloin varaa, kun äitikin höpötti "Ei tule laitettua niin paljon rahaa likoon, jos ei innostakkaan".
Ei se mitään, piti 5w vahvarin tilalle saada isompi, joten ostin saman kuin bändikaverilla on. HARLEY BENTON 15W 15 eri efektillä ja joista kolme voi olla yhtäaikaan päällä.
 
Nytten näinä päivinä on mm. Bugeran 333xl- nuppi ja Schecter Hellraiser C-7
 
Saa tähän harrastukseenkin rahaa laitettua likoon (rolling eyes)

Ensimmäinen kitaraa muistuttava oli joku balalaikan tapainen 70-luvun loppupuolella. Rokkisäröt irtosivat taivuttelemalla paperiliittimiä kiinni kieliin sopiviin paikkoihin ja viritys hienosäädettiin pärinän maksimoimiseksi. Kielet olivat onneksi alle 2 cm:n korkeudella eikä etusormi peittänyt otelaudalla edes kahdelta nauhaväliltä kaikkia kieliä, joten armoton yhden sormen veivaus useammassakin kohtaa kaulaa onnistui jotenkuten. Pikkuveli onnistui istumaan pärinälootan kaulan poikki eivätkä naulakorjaukset pitäneet enää sopivaa epävirettä, joten edessä oli kaluston uusiminen.
 
Ensimmäiseksi sähkikseksi valikoitui paikallisten markkinoiden ainoa vaihtoehto, tarjouksessa ollut pulttikaulainen Hondon lessukopio, tupakkiburst. Kaupanpäälle tuli hieno kierrekaapeli, jota korjattiin seuraavina vuosina erkkarilla ja sinitarralla. Koko kesän työtienestit eli 500 mk meni tuon kaunokaisen hankintaan ja osto suoritettiin tietenkin vanhemmilta salassa, muutoin olisi jäänyt tekemättä. Sanktioita seurasi luonnollisesti, mutta ei haitannut, käsissä oli ihka oikea sähkis.
 
Ensimmäiseksi vahvistimeksi päätyi pöytäradio ja muutaman kuukauden päästä tujakaksi säröetuseksi vielä pieni matkaradio, joten signaaliketjuunkin tuli panostettua, omilla patenteilla tosin. Seuraavana vuonna sain hankittua luvan kanssa oikean kitaravahvistimen, joku Fenderin 10W trankku ja kaverilta vielä Rossin vastaava soundivaihtoehdoiksi, kyllä kelpasi luukutella. Kolme vuotta sähkiksen jälkeen tuli hankittua eka oikea efekti, kaverin vanha ja lähes toimiva fuzz-wah.
 
Noilla mentiin kaikenkaikkiaan 7 vuotta, siinä ajassa kaikki muu paitsi kitara ehti särkyä useaan otteeseen. Hondo oli saanut matkan varrella tyylikkäästi hopeatussatun custom-logon lapaansa ja vieläkin tyylikkäämmät Eddie-teippaukset runkoonsa, sinisellä eristysnauhalla luonnollisesti. Valitettavasti kepukan nauhat olivat kuluneet vuosien saatossa luokkaan fretless wonder, otelauta oli kulunut melkoisille kuopille eikä virekään pysynyt enää kauaa, pitkällisistä säätösessioista huolimatta...joten oli aika katsoa päivitystä uskolliselle kumppanille.

Landolan V-62, sitten Squier Strato ja Microcube. Kaikki ovat (melkein) päivittäisessä soitossa vieläkin, ikävä kyllä :/