Kitarat: kitarakamat ›

bonecrusher: ...esim. R8 tai muu '58 henkinen historikki käytettynä...
 
Voisitko ystävällisesti kertoa epätietoiselle mitä ovat muut '58 henkiset historikit?

Ai niin... Oon unohtanut kokonaan että onhan mulla tämmöinen LP tyyppinen keppi edelleenkin säilössä verkkokellarissa tai jossain ja Custom Shop vielä.
 
http://img339.imageshack.us/img339/7707/washburnbv9.png
 
Ihan hyvin istui tuokin joskus käteen ja bluesit irtosivat. Muistan vaan että tuossa potikat rahisivat, Mikin valitsimet pätkivät ja plugi liitäntä toimi miten sattuu yms. Enkä halunut nähdä enää koko skebaa joten poistin sen näköpiiristä. Tonhan vois viedä jollekkin pajalle missä kattoisivat kaikki läpi ja laittaisivat kunnollisiin säätöihin. Jos tuntuu omaan kouraan edelleen hyvältä niin pitää ja jos ei niin lihoiksi ja ehtaa Gibsonia kehiin. Ainoo mikä tossa enemmän hämäsi oli sylissä pitäminen ku on vähän liian erikoinen muotoilu. Hommasin ton joskus 1997-98 ja ihan arvokitarahan tuo lienee.
 
Kaikenlaisia luurankoja sitä kaapeista löytyy :D
 

 
Edit: Mut joo, Kyllä se kunnon Les Paul on edelleen kiikarissa oli tuo WB nyt mitä tahansa...

duc: Eikös Studion kaula ole vähän paksumpi kuin standardin paksumpi profiili? Tällainen kuva on jäänyt...
 
En kyllä osaa tuohon muuta sanoa kuin että ainaskin studiossa kaula on melekoinen pölökky starocasterin kaulaan verrattuna- mutta jospa se paksu kaula antas parempaa sustainia , ken ties ?

Vienokettu: Voisitko ystävällisesti kertoa epätietoiselle mitä ovat muut '58 henkiset historikit?
 
Viilaile ja nusase välimerkkejä ihan rauhassa vaan. Turha lähteä "vanhan kakaran" kanssa piirileikkiin. Sen verran vain että Historic, VOS tms. '58 toimii takuuvarmasti. Eli historiallisten mallien re-issueita tarkoitin jollet ymmärtänyt.

Tuu MadMatt piipahtamaan kahville/kaljalle tässä Tampereella. Mulla on kaks loistavaa R7:aa, joista ainakin toinen ois vailla uutta kotia - tule ihmeessä testaamaan. Ota yhteyttä ja tsekkaa vaikka ensi alkuun ilmoitukseni torilla.

Korggari: En kyllä osaa tuohon muuta sanoa kuin että ainaskin studiossa kaula on melekoinen pölökky starocasterin kaulaan verrattuna- mutta jospa se paksu kaula antas parempaa sustainia , ken ties ?
 
Nii-i. Kannattaako jotain Stratoa vertailla LP:ihin, jos ketju kuiitenkin käsittelee Les Pauleja?
 
Kysyn, mutten vastaa.

lehtiju2: Nii-i. Kannattaako jotain Stratoa vertailla LP:ihin, jos ketju kuiitenkin käsittelee Les Pauleja?
 
Kysyn, mutten vastaa.
 
No Mad Matt jossakin vaiheessa keskustelua nimen omaan vähän epäili että voiko hän tottua lespan kaulaan kun on enimmäkseen stratolla soitellu, ja siihen minä vaan halusin vastata että kyllä siihen lespan pökkelökaulaan semmonen ns. "normaali " ihiminen tottuu noin kymmenessä minuutissa ja sen jälkeen tuntee sen omakseen, eli se oli vain mun mielipide ja kommentti, kun ittekkin olen enimmäkseen sillä ohutkaulaisella stratolla aikaisemmin soitellu.

Mikä ihme tää "Lespan pökkelökaula" edes on? Itse olen todistanut ihan omakätisesti varmaan parikymmentä erilaista Les Paulin kaulaa, tosi paksusta sietämättömän ohueen - ei ole olemassa mitään yhtä "Les Paul -kaulaa".
 
Sitä paitsi, huolimatta useista omista Historic-LP:istä, mun kitaroista paksuin kaula on edelleenkin Fenderissä - nimittäin '51 Nocaster Relic:issä: siinä jää kaikki Gibsonit kakkoseksi.

Jucciz: Mikä ihme tää "Lespan pökkelökaula" edes on? Itse olen todistanut ihan omakätisesti varmaan parikymmentä erilaista Les Paulin kaulaa, tosi paksusta sietämättömän ohueen - ei ole olemassa mitään yhtä "Les Paul -kaulaa".
 
Sitä paitsi, huolimatta useista omista Historic-LP:istä, mun kitaroista paksuin kaula on edelleenkin Fenderissä - nimittäin '51 Nocaster Relic:issä: siinä jää kaikki Gibsonit kakkoseksi.
 
Näinpä. Kaulaprofiili vaihtuu vuosien ja mallien mukaan aika rankasti. Sama se on ollut noissa alkuperäsissä 50-luvun Lessukoissakin. Gibson on vaan ysinkertaistanut asioita puhumalla 50's ja 60's profiileista, vaikka esim. koko 50-luvun on kauloista jo monenlaista variaatiota.
 
Ihme juttu että tämä keskustelu menee aina tuohon kaulan. Onhan se tärkeä, mutta vain osa kitaraa. Laadukas Les Paul on mun mielestä:
- kohtuu kevyt, n. 4 kiloa
- siinä on hyvät virittimet (kaikissa nimittäin ei ole), Grooverit on mun makuun parhaat
- mikit ne Lessukan tekee, mun suosikit on Burst Buckerit, I ja II, kolmonen mulle liian kuuma
- monen Les Paulin talla on sirisevä ja särisevä hökötys. Mulle paras niistä on ns. Nashville-versio jossa ei ole sitä kirottua retainer-jousta, eli tällainen http://media.zzounds.com/media/feed/large/GIBABRN.jpg, Se on täysin sirinätön ja siinä on hieman laajempi säätövara kuin perinteisemmässä versiossa
- siinä on nätti toppi, loimukannessa on jotain maagista. GT on kakkonen, plaintopit ja muut värit tulee sit perässä
- kannen jyrsintä on 50-luvun mukainen, sellainen reilusti kaareva. 70-luvulla on aika mieto jyrsintä
- vaahterakansi
- mahonkikaula
- lapakulma reilusti jyrkkä
- kaulakulma bodiin nähden samoin
- tumma otelauta (ulkonäköysysmys tämäkin)
 
Noihin spekseihin menee esim. Les Paul Elegant. Sellaisen jos löytää niin siinä on aika paljon kaikki tuo, paitsi mikit taitaa olle 57:t. Historic 59 (ei siis Vossi, en pidä tuosta mattaviimeistelystä) ois kans kova

Jucciz: Mikä ihme tää "Lespan pökkelökaula" edes on?
 
Mun GT:ssä on mun tän hetkisistä kitaroista ohuin kaula.

hollstro:
Ihme juttu että tämä keskustelu menee aina tuohon kaulan. Onhan se tärkeä, mutta vain osa kitaraa. Laadukas Les Paul on mun mielestä:
 
Vapaasti saa olla omaa mieltä, mutta puutunpa pariin kohtaan kuitenkin.
 
- siinä on hyvät virittimet (kaikissa nimittäin ei ole), Grooverit on mun makuun parhaat
 
Gibsoneissa en ole vielä huonoihin virittimiin törmännyt. Kluson Deluxet toimivat myös hienosti, kunhan muistaa sen faktan etteivät ne ole tehty hakattaviksi ja "roikuttaviksi". Eli niiden kanssa pitää olla 50-luvun rauhallisuutta mukana, eikä 2000-luvun kiirettä ja hosumista.
 
- mikit ne Lessukan tekee, mun suosikit on Burst Buckerit, I ja II, kolmonen mulle liian kuuma
 
Totta sikäli, että Les Paulissa tulee olla joko PAF-tyylin humbuckerit tahi P-90 mikit. Wylde-tyylin EMG-varusteiset Les Paulit eivät enää kuulosta Les Paulilta lainkaan.
 
- vaahterakansi
 
Niin no... 50-luvulla Goldtopit olivat kokomahonkisia, ilman vaahterakantta. Kokomahonkinen släbbi toimii hienosti P-90 mikkien kanssa. Eli välttämättä se LP ei tarvitse vaahterakantta ollakseen LP.
 
- lapakulma reilusti jyrkkä
 
Mie en kyllä suosittelisi. Liian jyrkkä lapakulma kun aiheuttaa epävireisyyttä. Mielummin paria astetta loivempi kuin normaalisti ja sitten volute, mikäli mahdollista. Kestävyyden ja vireisyyden kannalta parempi ratkaisu moinen.
 
- kaulakulma bodiin nähden samoin
 
Tästä ei ole mitään etua tai hyötyä. Pikemminkin päinvastoin, kun tallan joutuu nostamaan niin pirun korkealle. Samalla mikkejä joutuu nostamaan korkeammalle ja kielten ja rungon väliin jää reilusti tilaa... voi siis tehdä pikkauskäden asennosta epämiellyttävän ja soittimesta vaikeasoittoisen.

Eikös Giballa ollut joskus volute LP kauloissa? Fox kerran linkitti kuvaa, oli muutenkin erikoinen kaularakenne nykyiseen verrattuna. Ibanez-tyylisiä vahvikkeita yms.

Korggari: No Mad Matt jossakin vaiheessa keskustelua nimen omaan vähän epäili että voiko hän tottua lespan kaulaan kun on enimmäkseen stratolla soitellu, ja siihen minä vaan halusin vastata että kyllä siihen lespan pökkelökaulaan semmonen ns. "normaali " ihiminen tottuu noin kymmenessä minuutissa ja sen jälkeen tuntee sen omakseen, eli se oli vain mun mielipide ja kommentti, kun ittekkin olen enimmäkseen sillä ohutkaulaisella stratolla aikaisemmin soitellu.
 
Jos ihan tarkkoja ollaan niin tottumisesta ei tässä ollut kysymys vaan siitä ettei tarvitsisi totutella.
 
Itseäni lainaten:
Nykyään haluan "helpon" ja sopivan neutraalin kaulan ja joka ei vie ajatuksia muualle tai vaatisi paksuuden suhteen ylenmääräistä totuttelua.
Eli kaula olisi paksuudeltaan suht samaa kaliberia kuin mun stratot.
 
Kaikkeen kyllä tottuu jos haluaa. Kuten tuolla aikaisemmin jo kerroin niin kaikenlaisilla haloillakin on tullut soiteltua ja ihan mielellään. Nyt mulla on vaan suuntauksena hiukan sutjakampi kausi. Tämän kaulakeskustelun voi mun puolesta lopettaa tähän. Kokeilemalla ne asiat selviää. Halusin tuolla kaula asialla vaan rajata vaihtoehtoja ettei jokaikiseen malliin tarvitse turhaan syventyä.

ballfish: Eikös Giballa ollut joskus volute LP kauloissa? Fox kerran linkitti kuvaa, oli muutenkin erikoinen kaularakenne nykyiseen verrattuna. Ibanez-tyylisiä vahvikkeita yms.
 
70-luvulla käyttivät Norlinin uudistuksien myötä volutea.

Mulla oli jonkin aikaa Fenderin CS '65 Relic Strato, ja siinä oli kaulaprofiili melko lähellä Gibsonin '59-kaulaa.

MadMatt: Tämän kaulakeskustelun voi mun puolesta lopettaa tähän.
 
Ei oo nääs kovin katu-uskottavaa sanoa että diggailee ohuempia kauloja. Mitä paksumpi kaula tai kielet sitä kovempi kitaristi.

juki68: Ei oo nääs kovin katu-uskottavaa sanoa että diggailee ohuempia kauloja. Mitä paksumpi kaula tai kielet sitä kovempi kitaristi.
 
Kunnon halko ja paksuimmat mahdolliset vaijerit on evoluution huippu!

No, jos nyt vielä vähän kaulakeskustelua, niin...
...mikäli soitin tulee työkaluksi illasta toiseen ja siihen haluaa itselleen perinteistä '59-profiilia ohuemman (tms.), niin ainahan sitä soitinta voi käyttää soitinrakentajalla joka hioo profiilista ohuemman, soittajan käteen sopivamman. Samalla kaulaan saa vaikkapa satiinilakkauksen jos se tuntuu "omalta" enempi mitä kiiltäväksi lakattu.
 
Tiedän tapauksen jossa soittaja vei kitaran röntgeniin tsekatakseen paljonko kaulaprofiilista voi hioa ennenkö kaularauta tulee vastaan. Tämän jälkeen kepukan kaulaprofiilia muotoiltiin suht rajustikin uudestaan. Muistaakseni moisesta '59 C-shapesta mentiin melkein Ibanez JEMin mittoihin ja enempi D-profiilin suuntaan. Nyt toimii, eikä frendillä enää tule ranne vene- ja kolmioluiden kohdalta kipeäksi illasta toiseen soitellessa.
 
Eli lyhyesti: Mikäli ei ajattele ainoastaan soittimen jälleenmyyntiarvoa, vaan sitä kuinka hyvin se työkalu passaa soittajan kouraan, sitähän voi aina modifioida. Jos siis kitarassa on kaikki muut asiat kohdallaan, niin miksi antaa yhden seikan pilata koko kokemus? Toinen vaihtoehto on sitten teettää Customi.

MadMatt: Kunnon halko ja paksuimmat mahdolliset vaijerit on evoluution huippu!
 
Näe o. Jos ei pysty soitollaan vakuuttamaan niin kitaran spekseillä voi aina elvistellä.

bonecrusher: Vapaasti saa olla omaa mieltä, mutta puutunpa pariin kohtaan kuitenkin.
 
Jep.
 
Gibsoneissa en ole vielä huonoihin virittimiin törmännyt. Kluson Deluxet toimivat myös hienosti, kunhan muistaa sen faktan etteivät ne ole tehty hakattaviksi ja "roikuttaviksi". Eli niiden kanssa pitää olla 50-luvun rauhallisuutta mukana, eikä 2000-luvun kiirettä ja hosumista.
 
80-luvun "Gibson Deluxe" mm. mene aika herkästi väljäksi ja jäykistyy. Se ei ole alkuperäisen Klusonin tapainen vaikka näyttää päälle päin siltä. Klusonit on hyvät myös.
 
Totta sikäli, että Les Paulissa tulee olla joko PAF-tyylin humbuckerit tahi P-90 mikit. Wylde-tyylin EMG-varusteiset Les Paulit eivät enää kuulosta Les Paulilta lainkaan.
 
Noissa humppareissakin on hurjasti eroja ja mua miellyttää BB:t. Eri malleissa on eroa mm. magneettien ja käämilangan materiaalissa ja ne saundaavat erilaisilta.
 
Niin no... 50-luvulla Goldtopit olivat kokomahonkisia, ilman vaahterakantta. Kokomahonkinen släbbi toimii hienosti P-90 mikkien kanssa. Eli välttämättä se LP ei tarvitse vaahterakantta ollakseen LP.
 
50-luvun Customit oli kokomahonkisia. GT:ssä on aina ollut vaahteratoppi, ellei kyse ole jostain han spesiaalista kitarasta. Mulla ei ole sellaisista tietoa.
 
Mie en kyllä suosittelisi. Liian jyrkkä lapakulma kun aiheuttaa epävireisyyttä. Mielummin paria astetta loivempi kuin normaalisti ja sitten volute, mikäli mahdollista. Kestävyyden ja vireisyyden kannalta parempi ratkaisu moinen.
 
lapakulma tuo kieliin lisää pituutta ja jännitystä sekä painaa niitä enemmän satulaa vasten. Tämä on saundiin vaikuttava juttu. Hyvällä satulalla tuo ei haittaa virettä ollenkaan.
 
Tästä ei ole mitään etua tai hyötyä. Pikemminkin päinvastoin, kun tallan joutuu nostamaan niin pirun korkealle. Samalla mikkejä joutuu nostamaan korkeammalle ja kielten ja rungon väliin jää reilusti tilaa... voi siis tehdä pikkauskäden asennosta epämiellyttävän ja soittimesta vaikeasoittoisen.
 
Toki jos mennään liian pitkälle. Alkuaikojen Les Paulit kärsivät loivasta kaulan kulmasta ja moni niistä on mutettu jälkikäteen asettamalla kaula uudelleen.