Kitarat: kitarakamat ›

M4ss3 m/: Kannattaisiko miettiä Telecasteria singlecoililla. Eikös sitä juuri sanottu erottelevaksi kitaraksi?
 
Taidettiin mainita, että silläkin voi veivata heviä?

babuska: Miksen mä olis tosissani? Itse en käytä mitään muuta. Kyllä joku Krankenstein on tietenkin parempi ja laadukkaampi mutta onhan hintaerokin aivan huikea. Maksoin omasta 75w Spideristani muistaaakseni uutena 250€.
Me soitetaan tosi kovaäänistä musaa ja nuppi on riittänyt ainakin tähän päivään asti vaikka trankkujen tehot ei todellakaan vastaa putkitehoja.
 
Tuolta löytyy näyte:http://www.myspace.com/medullafin Molemmat piisit on äänitetty studiolivenä ja ekassa piisissä ei oo käytetty mitään muuta kuin Spideria, Englin 2x12 kaapin läpi.
 
Mun mielestä toimi aika hyvin tohon teidän juttuun toi spider, ehkä olisin laittanut kumminkin pikkasen vähemmän säröä että olis tullu mureempi saundi. Ei hullumpi 250€ vahvariks.

pekurides: klippien perusteella messevä laitos! ...hiukan tulee Diezel Einstein mieleen:)
 
mitenkäs tuota saundipuolta vertaisit Cobraan?
 
saako yhtä jytkyn demppiosaston jne.?
 
-p-
 
Cobraan verrattuna se on huomattavasti tummempi ja pehmeämpi. Soundi on tarvittaessa todella paksu ja alamiddlekäs tai kirkas ja ylämiddlekäs. Nuo kaksi erillistä gain-säätöä todella tuovat monipuolisuutta. Toinen säätää särön määrää ja toinen sag'ia ja paksuutta.

Szandor: Mun mielestä toimi aika hyvin tohon teidän juttuun toi spider, ehkä olisin laittanut kumminkin pikkasen vähemmän säröä että olis tullu mureempi saundi. Ei hullumpi 250€ vahvariks.
 
Joo...se äänitettiin kovalla säröllä, semmosilla saundeilla mitä mä muutenkin käytän, ja sitä just mietittiin studiossa että ehkä olis ollu parempi mennä pienemmillä säröillä miksaamisen helpottamiseksi.
Voi olla että olis tullu parempi vähemmällä säröllä, mutta kun kyseessä on demo ja aikaa(lue rahaa) oli rajallisesti niin ei sitten ruvettu muuttelemaan sitä.

Terry Pantheras: Cheese... Here we go again...
 
Tää oli kompa: Richard Cheese ja Whitesnake?
 
Jaa tota, asioista ei saa keskustella, jos se ei ole konkreettinen vahvistinehdotus? Mun mielestä olis ylipäätään mielenkiintoista tietää mitä porukka pitää erottelevana metallisärönä ja miten sen muodostavat. Tuntuu, että mielipiteitä siitä erottelevuuden merkityksestäkin on monia. Liittyykö se dynamiikan toistoon, gainin määrään, taajuusvasteeseen, yksittäisien äänten selkeään toistoon isosta soinnusta, alapääntoiston tiukkuuteen/nopeuteen, vai johonkin muuhun? Voiko scoopattu särö olla erotteleva, vaikkei se välttämättä olisikaan tietyllä tapaa äärimmäisen "selkeä" keskiäänien uupumisen vuoksi? Yleensähän erotteleva särö ympätään yhteen reilun keskialueen käytön kanssa. Noita kaikkia olis mielenkiintoista kuulla ja sit tietty se esimerkki vielä siitä, jos sattuu olemaan.
 
Oma mielipiteeni aiheesta on se, että suurin osa kuulemistani metalliäänitteistä/kitarasoundeista on jotain muuta, kuin erottelevia. Tässä lähivuosinia tosin on onneksi alkanut tulemaan vähän sellaista omaperäisempää ja vähäsäröisempääkin koulukuntaa, joiden soundeissa voi olla jopa jotain omaa. Niihin harvemmin on kuulunut tosin yksikään SISOlla, Rectolla tms. peruskauralla tuotettu mekkala. Poikkeuksiakin on kyllä. Tietty sit on se kokonaisuus, äänitystekniikan vaikutukset, biisin sovitus jne. Helposti erottelevuus varmaan hukkuu siinä prosessin aikana muun mölyn joukkoon, kun kaiken tarttis tulla satasta päin pläsiä ja kuulostaa megaisolta.
 
Isotkin säröt voi saada erottelemaan mun mielestä kohtuu helposti soiton eri osasia, mutta enempi gainia vaatii enempi tilaa sovituksesta. Jos ei siis halua sitä tasaista mössöä, joka sinänsä voi olla kyllä ihan rankan kuuloista ja tarkoituksenmukaistakin.

No, tää on klisee, mutta...
 
Gainin määrä haetaan siten, että sitä on niin vähän kuin mahdollista. Eli etsitään "uskottavuuskynnys", kun kerran hevistä on kysymys.
 
Sitten muistetaan käskeä sitä kanootinohjainta tarpeeksi lujaa rämpytyskädellä ("You're only as good as your right hand" -Jed Simon). Ja osataan soittaa, tietty. Vahvistin ei pelasta huonoa demppausta, kehnoa sormitusta, räpeltävää pikkausta jne.
 
Jos noi on kunnossa ja laitteisto edes etäisesti tarkoituksenmukainen, niin eiköhän erottelevuus ole kunnossa. Tätä puoltaa se, että "erotteleva" soundi on saatu aikaiseksi hyvinkin erilaisilla pömpeleillä.

yksittäisien äänten selkeään toistoon isosta soinnusta
 
Tämän käsitän itse soundin erottelevuudeksi.
 
Ei mulla tietenkään mitään keskustelua vastaan ole, huvittaa aina vaan välillä tämä ikuinen ja melkein mistä tahansa topicista kirpoava terminologiasota. Mutta eipä minun siihen tarvitse ottaa osaa... :)
 
E: ja Soldanossa on erittäin erotteleva soundi - varsinkin särömäärään nähden - sitä siis piisaa.

Antti1: Tää oli kompa: Richard Cheese ja Whitesnake?
 
Jaa tota, asioista ei saa keskustella, jos se ei ole konkreettinen vahvistinehdotus? Mun mielestä olis ylipäätään mielenkiintoista tietää mitä porukka pitää erottelevana metallisärönä ja miten sen muodostavat. Tuntuu, että mielipiteitä siitä erottelevuuden merkityksestäkin on monia. Liittyykö se dynamiikan toistoon, gainin määrään, taajuusvasteeseen, yksittäisien äänten selkeään toistoon isosta soinnusta, alapääntoiston tiukkuuteen/nopeuteen, vai johonkin muuhun? Voiko scoopattu särö olla erotteleva, vaikkei se välttämättä olisikaan tietyllä tapaa äärimmäisen "selkeä" keskiäänien uupumisen vuoksi? Yleensähän erotteleva särö ympätään yhteen reilun keskialueen käytön kanssa. Noita kaikkia olis mielenkiintoista kuulla ja sit tietty se esimerkki vielä siitä, jos sattuu olemaan.
 
Oma mielipiteeni aiheesta on se, että suurin osa kuulemistani metalliäänitteistä/kitarasoundeista on jotain muuta, kuin erottelevia. Tässä lähivuosinia tosin on onneksi alkanut tulemaan vähän sellaista omaperäisempää ja vähäsäröisempääkin koulukuntaa, joiden soundeissa voi olla jopa jotain omaa. Niihin harvemmin on kuulunut tosin yksikään SISOlla, Rectolla tms. peruskauralla tuotettu mekkala. Poikkeuksiakin on kyllä. Tietty sit on se kokonaisuus, äänitystekniikan vaikutukset, biisin sovitus jne. Helposti erottelevuus varmaan hukkuu siinä prosessin aikana muun mölyn joukkoon, kun kaiken tarttis tulla satasta päin pläsiä ja kuulostaa megaisolta.
 
Isotkin säröt voi saada erottelemaan mun mielestä kohtuu helposti soiton eri osasia, mutta enempi gainia vaatii enempi tilaa sovituksesta. Jos ei siis halua sitä tasaista mössöä, joka sinänsä voi olla kyllä ihan rankan kuuloista ja tarkoituksenmukaistakin.
 
Niinpä. Munkin mielestä olis kiinnostavaa keskustella aiheesta vähän laajemminkin koska tää on aika oleellinen juttu kitaristeille genrestä riippumatta(älyätte varmaan että en tarkoita nyt mitään semmosia genrejä missä se ei ole oleellinen juttu).
Siinä on niin monta muuttujaa jotka vaikuttaa lopputulokseen.

nakedzen: Cobraan verrattuna se on huomattavasti tummempi ja pehmeämpi. Soundi on tarvittaessa todella paksu ja alamiddlekäs tai kirkas ja ylämiddlekäs. Nuo kaksi erillistä gain-säätöä todella tuovat monipuolisuutta. Toinen säätää särön määrää ja toinen sag'ia ja paksuutta.
 
OK.
Noista makon sivun klipeistä tuli aika paljon mieleen Diezel einstein.
 
Mullakaan puoleen yli vuoteen enää cobraa ole ollut mutta kyllä siinä jokin "narskunta" kuitenkin edelleen viehättää.
 
Ehkä se on juurikin tämä "sagi" mikä ainakin itseäni tuntuu joissain hihg-gain vehkeissä(kin) viehättävän... hetkeksi jopa koko termi unohtunut kun tuntuu enemmän olevan käytössä päätesärön yhteydessä tasasuuntausputken käyttäytymisenä vai oliko se alamitoitetun muuntajan ominaisuus?
 
No kuitenkin sellainen pehmeä "klippaus" mielessä joka miellyttää korvia:=)
 
kuiva ja kireäsaundisissa vehkeissä en sitä samaa "narskuntaa" kuule ja kaipa se on vaikea mitenkään yritää määrittää kuin "sellainen märkä lätinä" oma määreeni, ei taida olla oikeaoppinaen sag mutta siihen suuntaan miellän kuitenkin..... ehkä.

Mikä siis tämä "Sag" oikein on?

Juicy: Mikä siis tämä "Sag" oikein on?
 
Mitenkä tämän nyt sit selittäisi maanläheisesti... No tiedätkö kun soittaa vahvaria oikein lujalla ja sitten räimäset kieliä oikein perkeleesti. Se ikäänkuin silleen niiaa hiukan. Ei se voimakkain huippu kasvakkaan samassa suhteessa kitarasta lähtevän mekkalan myötä.

Antti1: Mitenkä tämän nyt sit selittäisi maanläheisesti... No tiedätkö kun soittaa vahvaria oikein lujalla ja sitten räimäset kieliä oikein perkeleesti. Se ikäänkuin silleen niiaa hiukan. Ei se voimakkain huippu kasvakkaan samassa suhteessa kitarasta lähtevän mekkalan myötä.
 
"Tavallaan" kompressoituu? Onko tämä päätteen ominaisuus, liittyen sen hetkelliseen säröytymiseen?

Juicy: "Tavallaan" kompressoituu? Onko tämä päätteen ominaisuus, liittyen sen hetkelliseen säröytymiseen?
 
Teknistä jargonia en tiedä tarkalleen, mutta taitaa hiukan alimittaiset päätemuuntajat kyykätä ja vissiin virranantokyky ei riitä. Sitten tulee päätesäröä, meteli kompressoituu siinä samalla jne.
 
EDIT: Joku korjaa, ken oikeasti asiasta tietää.

Antti1: Mitenkä tämän nyt sit selittäisi maanläheisesti... No tiedätkö kun soittaa vahvaria oikein lujalla ja sitten räimäset kieliä oikein perkeleesti. Se ikäänkuin silleen niiaa hiukan. Ei se voimakkain huippu kasvakkaan samassa suhteessa kitarasta lähtevän mekkalan myötä.
 
Täällä oli joskus puhetta ja joku (svilo?)pisti ääninäytteen missä kyykytti jotain vanhaa marsua mikä meni silleen jänskästi kyykkyyn:)
 
tuo mitä ite "narskunasta" höpisin ni oli jotain ihan muuta... mutta jollain tavalla siihen suuntaan "säröytymässä"oleva saundia yritin kuvailla... no nyt se taas höpisee ihan omiaan:)
 
se oli vissiin putkitasasuuntauksella aikansaatu että tuli hetkellisesti niin iso signaali että muuntaja kyykkäsi tai jotain sinnepäin ...
 
Muistakseni diodilla(transistorilla) toteutettu tasasuuntaus ei tuota ilmiötä aiheuttaisi?
 
ei voi muistaa/tietää ja vielä vaikeampi yrittää kuvailla jotain mistä ei itsekkään tiedä tarpeeksi!

Antti1: Teknistä jargonia en tiedä tarkalleen, mutta taitaa hiukan alimittaiset päätemuuntajat kyykätä ja vissiin virranantokyky ei riitä.
 
SAG (Virtalähteen jännitteen hetkellinen notkahdus) johtuu alimitoitetuista komponenteista. Tavallisimmin se johtuu:
 
1. Putkitasurin alimitoituksesta, ei vaan saa riittävästi virtaa lävitte silloin kun tarttee.
2. Suodatuskondensaattoreista, kun konkka on täynnä ei enempää mahdu.
3. Päätemuuntajan rautojen kyllästymisestä virtapiikin edessä, ei saada ensiöstä toisioon enempi energiaa lävitse. Muitakin sekavia teorioita on esitetty.
 
Matti

Jaha. Tuo on vissiin sellanen ilmiö, ettei sitä tajua ennenkuin sen itse kokee. Vai käykö se ilmi klipeistä selvästi?

Juicy: Jaha. Tuo on vissiin sellanen ilmiö, ettei sitä tajua ennenkuin sen itse kokee. Vai käykö se ilmi klipeistä selvästi?
 
Hmm, ei oikein välttämättä. Se on vahvasti soittotuntumaan vaikuttava homma, mutta kyllähän se tietenkin soundiin vaikuttaa. Se on taas asia erikseen osaako sen poimia sieltä mölyn joukosta ja yhdistää tuohon ilmiöön.

Juicy: Jaha. Tuo on vissiin sellanen ilmiö, ettei sitä tajua ennenkuin sen itse kokee. Vai käykö se ilmi klipeistä selvästi?
 
http://mp3.jucciz.com/jtm45/tokatesti_lp.mp3
 
Tsekkaa vaikka tuo, kyseessä TAD JTM45. Kolmen minuutin jälkeen kuulee, kuinka vahvistin etenkin matalilla sävelillä menee välillä aivan tukkoon - nuottien alut menevät ihan mössöksi. Sagia. Nam. Demppaushevikitaristin painajainen. ;)

Jucciz: http://mp3.jucciz.com/jtm45/tokatesti_lp.mp3
 
Tsekkaa vaikka tuo, kyseessä TAD JTM45. Kolmen minuutin jälkeen kuulee, kuinka vahvistin etenkin matalilla sävelillä menee välillä aivan tukkoon - nuottien alut menevät ihan mössöksi. Sagia. Nam. Demppaushevikitaristin painajainen. ;)
 
Vähän semmonen fuzzahtava se atakki, ellen ihan väärillä termeillä puhu. Erityisesti kohdassa 3:15 oleva kolme lyöntiä. Fuzzeista ei kylläkään ole paljoa kokemusta, kun en pidä siitä soundista. Eli onko sagi yleisesti ei-toivottu ilmiö?

Juicy: Eli onko sagi yleisesti ei-toivottu ilmiö?
 
Joo ja ei, riippuu täysin mitä haetaan. Headroomia vaativilla tyypeillä se on no no, sellaista orgaanisempaa ja matalagainisempaakin pörinää hakevilla voi olla "se juttu".