mutta purapa jossain hieman vanhemmassa kämpässä hieman pistorasioita sekä jakorasioita ja katso huviksesi millaisilla kontakteilla johtoja usein on jatkettu. Sen viimeisen metrin tai puolen metrin linkin vaikutus rupeaa oikeasti avautumaan. Sanotaan, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki ja se pitää tässäkin asiassa kutinsa. Käytännössä pitäisi siis uusia vähintään monta kymmentä metriä johtoa/kontakteja jatkoksissa samoihin spekseihin kuin tuo myyty piuha ennekuin mitään mainittavaa vaikutusta alkaisi ilmetä...
Tommoisen parintuhannen dollarin piuhanpätkän hinnalla saa jo kummasti teetettyä sähkösuunnitelmaa ja -remonttia reenikämpällä/kotistudiossa/kotona. Meinaan, että jos se seinärasiasta tulevä sähkö aiheuttaapi hurinoita ja napsumista, niin kyllä sen tolla rahalla korjaa jo oikeastikin. One kind of music only - the good kind |
Niiden kohdalla puhutaankin usein kilo-ohmien impedansseista (joskus megaohmeista), millivolttien viiva muutamien volttien jännitteistä ja huomattavasti pienemmistä virroista. Lisäksi noissa purkeissa siirretään audiosignaalia, ei 50 hertsin taajuudella vaihtelevaa 230V sinijännitettä. Ymmärrettävästi tuollaisissa piuhoissa tuleekin eroa. Kitaran ja ensimmäisen efektipurkin välisen piuhan ero voi olla erittäin huomattava. Henkarista tehdyn johdon, perus IEC piuhan ja 200 euron audiofiilille tarkoitetun verkkojohdon välillä et varmasti havaitse eroja ilman huippuluokan mittalaitteistoa.
Juu, sähköoppia tuntemattomalle voi helposti myydä noita "parempia" sähköjohtoja edellä mainituilla perusteilla, mutta kuten totesin, ei niistä yksinkertaisesti pysty eroja kuulemaan. |
rintapek
Borlag
