Kitarat: kitarakamat ›

aristoteles666: tuollainen jazzkitara on tehty kuitenkin soitettavaksi sähköllä.
kyllä sen akustinen soundi on akustisten kitaroiden maailmassa surkea.
 
Entäpä noi 30-luvun jatsikitarat, niinku D'Angelico, Strömberg ja Super 400..??
Vai puhutaanko tuossa "surkeudessa" tuotetun soundin voimakkuudesta, pehmeydestä tahi nyansseista? =)
Voimakkuudesta on mainittu, että Strömbergit "were the LOUDEST guitars in creation" jonka vuoksi Strömbergin rakenneratkaisuja tarkalla silmällä katseli mm. D'Angelico.
Tiettävästi noilla jatsilootilla pärjäsi ihan hyvin big band-soitossa.
Surkeudesta siinä soundissa en tiedä, mutta olen ainakin moisen kitaran nähnyt..
Ja käytännössä, ettei totuus unohtuis, edelleenkin on saatavissa jatsilootia sähköttä, arvostettuja soittimia ne onkin, ja hintavia. Joka soitinkaupan valikoimiin ne ei kuulu, mutta varmasti tilauksesta moisia toimittavat.

fox: Entäpä noi 30-luvun jatsikitarat, niinku D'Angelico, Strömberg ja Super 400..??
Vai puhutaanko tuossa "surkeudessa" tuotetun soundin voimakkuudesta, pehmeydestä tahi nyansseista? =)
Voimakkuudesta on mainittu, että Strömbergit "were the LOUDEST guitars in creation" jonka vuoksi Strömbergin rakenneratkaisuja tarkalla silmällä katseli mm. D'Angelico.
Tiettävästi noilla jatsilootilla pärjäsi ihan hyvin big band-soitossa.
Surkeudesta siinä soundissa en tiedä, mutta olen ainakin moisen kitaran nähnyt..
Ja käytännössä, ettei totuus unohtuis, edelleenkin on saatavissa jatsilootia sähköttä, arvostettuja soittimia ne onkin, ja hintavia. Joka soitinkaupan valikoimiin ne ei kuulu, mutta varmasti tilauksesta moisia toimittavat.
 
koverrettu kansi on eri juttu kuin vaneri.
ja muutenkin vertasin niitä kirjoittajan tyyppisiä kitaroita ihan akustiseen kitaraan.

aristoteles666: koverrettu kansi on eri juttu kuin vaneri.
ja muutenkin vertasin niitä kirjoittajan tyyppisiä kitaroita ihan akustiseen kitaraan.
 
Godin kyllä tekee ihan fanerista sen 5th avenuen ja se soi hyvin. Ja kuten sanoin 5th avenuen sähköversio soi vain huikan hiljempää kuin saman kitaran akustinen versio. Missään tapauksessa en hyväksy paskaksi luonnehtimista noissa kitaroissa.
 
Samic LaSalle on aika jees akustisesti, mutta korean Gretshit soivat vaimeasti akustisena ja sähköisenä versiona (Japanin ja ameriikan malleja en ole päässyt kokeilemaan). Vanereissakin on eroja kuten viineissä;-) ja varsinkin niiden paksuus vaikuttaa aika paljon soinnin voimaan, mikä lienee Godinin erinomaisen soinnin salaisuus.
 
Arvio, että akustiset sähkökitarat soisivat akustisesti paskasti kategorisesti, on yksiselitteisesti väärä.

hallu:
Arvio, että akustiset sähkökitarat soisivat akustisesti paskasti kategorisesti, on yksiselitteisesti väärä.
 
Ja, ettei nyt totuus unohtuis, erittäin hyvin soivia laminoidulla kannella olevia jatsilootia on olemassa, kuten itekin olet havainnut. Oikeastaan tuo termi "vaneri" on hieman harhaanjohtava, vanerissahan käytetään ns. väliviilua, joka hyvinkin saattaa olla eri puulajia, eikä välttis priimaa ollenkaan.. Eli vanerista rakennetaan ihan muuta ku soittimia. Hyvin tehty laminoitu kansi on siinä soittimen hinnanmuodostuksessa olennaista, kun tehdään suurissa sarjoissa edullisempia soittopelejä ihmisille. Onhan se myös ekologisesti soitinpuuta säästävää, aatellaan nyt. Jonkun archtopin kannen prässääminen muutamasta viilusta, vastaan saman kannen veistäminen tuumanpaksuisista lankuista..
Lopputuloksen kannalta on ratkaisevaa se sointi. Ja väitänpä, että kohtuullisen hyvin väsätty laminoitukantinen soi ihan riittävän hyvin useimpien mielestä. Se carved solid top sitten on jo tyystin eri hintaluokassa, ja soikin ihan eri tavalla, mutta... ;)
 
Tietty jos ei kummankaan sointi miellytä/ole riittävän hyvä verrattuna sitten johonkin _akustiseen_, oli se sitten esmerkiks Taylor tai Martin?
No, onhan se toki akustisesti täysin eri vehjes, joku pumpulipuusta tehty lankku versus kalliin hintaluokan huolella tehty OIKEA akustinen..mutta mitä järkeä on ylipäänsä moisia kahden "eri maailman" soittimia vertailla?

Nii,miten niin sillä ei saa kovempaakin säröä ilman kiertoa? Siis jazzlootalla?
Ilmanki,et tumppaa vaahtomuovia koppaan.
 
Tai siis kiertäähän se,mut....
 
Kotioloissa kyllä ihan tarpeeks lähtee,varsinki,jos ei istu siinä vahvarin edessä f-aukot sinnepäin.
Keikalla on varmaan eri juttu,ja siihekin saattaa löytyä neuvoja vaiks Viikatteen jätkiltä : )
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … c=15&t=198801&o=0&co=60

"...moi kaikki! Mulla on ens viikolla hääkeikka autiolla saarella, ja roudausveneeseen mahtuu vahvistimen lisäksi yksi kitara. Alkuillasta morsian toivoi autenttista 40-50 luvun swingiä, ruokailun jälkeen soitetaan tanssit ja finnshitsejä akselilta häävalssi - dingo. Loppuillasta jäädään orkesterin kompin kanssa vetämään bilekeikkaa. Minkä kitaran otan mukaan?"
 
...nojoo, onneksi kovin monelle mnettiläiselle arki ei ole tällaista - mutta tuollaisella menolla sanoisin että lankku on kauimpana "siitä oikeasta". Jokaiselle sitä mitä tarvii.
 
tällasia kävin tuollaisen tilanteen varalta itse tsekkailemassa:
 
http://www.ibanez.com/HollowBodyGuitars/model-AS93
 
http://www.schecterguitars.com/Products/Guitar/Corsair-Bigsby.aspx

Chunga: "...moi kaikki! Mulla on ens viikolla hääkeikka autiolla saarella, ja roudausveneeseen mahtuu vahvistimen lisäksi yksi kitara. Alkuillasta morsian toivoi autenttista 40-50 luvun swingiä, ruokailun jälkeen soitetaan tanssit ja finnshitsejä akselilta häävalssi - dingo. Loppuillasta jäädään orkesterin kompin kanssa vetämään bilekeikkaa. Minkä kitaran otan mukaan?"
 
...nojoo, onneksi kovin monelle mnettiläiselle arki ei ole tällaista - mutta tuollaisella menolla sanoisin että lankku on kauimpana "siitä oikeasta". Jokaiselle sitä mitä tarvii.
 
tällasia kävin tuollaisen tilanteen varalta itse tsekkailemassa:
 
http://www.ibanez.com/HollowBodyGuitars/model-AS93
 
http://www.schecterguitars.com/Products/Guitar/Corsair-Bigsby.aspx
 
ei auta, sun pitää välissä vaihtaa kielet hiotuista hiomattomiin, ja säätää kitara uudestaan, koska niiden kielten veto on ihan eri.
 
paljon paremmin hoitaisit ton stratolla.

Moi oon aloittelija ja tahtoisin jazz-kitaran, mikä ois hyvä?
 
Jostain syystä suuri osa uutta kitaraa mehtästelevistä tuntuu etsivän kitaraa rankempaan musiikkiin. Joskaan en mikään velho noita mulla pyörineitä ef aukkosia ole säätämään niin kyllä ne jo rokkisäröillä saa vinkumaan aika sietämättömästi reenisvolilla. Tietysti aika kesysti uniikki saundihan vaikkapa 335 henkisestä mööpelistä lähtee hevihommiin, semmonen kuolemanporo-ulina että oksat pois.

aristoteles666: paljon paremmin hoitaisit ton stratolla.
 
Jep, jos ei stratolla pärjää, on vika miehessä....

Meinasin kyllä sillä "jazz-lootalla" semmosta missä on kumminki humbuckerit ja sillai. En mikitettyä akustista...
 
On näköjään vaikeaselkoinen juttu,missä menee asiat ja kitarat sekaisin.
Tietysti on aika vaikea suositella kellekään mitään,jos ei edes tiedä mikä on akustisen kitaran,puol-akustisen sähkökitaran ja ns.täys akustisen sähkökitaran ero?
 
Tästäki sanomisesta voi tietysti viljellä vaikka minkälaista pilkunnussimista noitten nimitysten suhteen : )

tippitappi: Meinasin kyllä sillä "jazz-lootalla" semmosta missä on kumminki humbuckerit ja sillai. En mikitettyä akustista...
 
On näköjään vaikeaselkoinen juttu,missä menee asiat ja kitarat sekaisin.
Tietysti on aika vaikea suositella kellekään mitään,jos ei edes tiedä mikä on akustisen kitaran,puol-akustisen sähkökitaran ja ns.täys akustisen sähkökitaran ero?
 
Tästäki sanomisesta voi tietysti viljellä vaikka minkälaista pilkunnussimista noitten nimitysten suhteen : )
 
Minun mielestä tuo "täysakustinen sähkökitara" on hyvä nimitys hollowbodylle. Tuo nimityspolitiikka on erinomaisen sekava, koska soittimia kehitetään koko ajan ja erityyppiset kitarat tunkevat toistensa tontille.
Itse olen aina vetänyt akustisen ja sähkökitaran eron magneettimikkeihin. Akustinen kitara mikitetään yleensä sellaisilla mikeillä joilla saadaan taltioitua sitä akustista soundia. Sähkökitarassa käytetään magneettimikkejä, jotka eivät taltioi sitä akustista soundia vaan tuottavat yhdessä kielien kanssa sähköisen soundin. Näin ollen eron voi tehdä kielienkin perusteella sähkökitaran kielet pitää reagoida magneettisuuteen, mutta akustisen kitaran kielten ei tarvitse. Tilannetta sotkee se, että nykyisin on saatavana magneettimikkejä jotka on säädetty akustiselle kitaralle sopiviksi.
Täysakustisen sähkökitaran ja puoliakustisen sähkökitaran eron olen vetänyt siihen keskiblokkiin. Nykyisin on yleistyneet nämä koverrettukoppaiset lankkukitarat, jotka itse kuitenkin lukisin lankkukitaroiden kategoriaan vaikka ne lähestyvätkin ES355 tyyppistä kitaraa. Puoliakustinen sähkökitara on syntynyt kun täysakustista sähkökitaraa on kehitetty vähemmän kiertäväksi (toisaalta myös lankkukitara on syntynyt samalla tavalla).
En osaa yksiselitteisesti määritellä näitä kitaratyyppejä tai niiden eroja, koska kaikkiin yrityksiin löytää jokin kategorinen ero, löytyy poikkeuksia.
Uskon, että suurin osa meistä osaa kohtalaisella tarkkuudella kitaran nähdessään päätellä mihin soitintyyppiin se kuuluu, mutta helpostihan nämä menevät sekaisin asiaan vihkiytymättömällä nämä kaikki erilaiset kitarat. Akustisiakin on vaikka kuinka montaa erilaista tyyppiä.

hallu: Minun mielestä tuo "täysakustinen sähkökitara" on hyvä nimitys hollowbodylle. Tuo nimityspolitiikka on erinomaisen sekava, koska soittimia kehitetään koko ajan ja erityyppiset kitarat tunkevat toistensa tontille.
Itse olen aina vetänyt akustisen ja sähkökitaran eron magneettimikkeihin. Akustinen kitara mikitetään yleensä sellaisilla mikeillä joilla saadaan taltioitua sitä akustista soundia. Sähkökitarassa käytetään magneettimikkejä, jotka eivät taltioi sitä akustista soundia vaan tuottavat yhdessä kielien kanssa sähköisen soundin. Näin ollen eron voi tehdä kielienkin perusteella sähkökitaran kielet pitää reagoida magneettisuuteen, mutta akustisen kitaran kielten ei tarvitse. Tilannetta sotkee se, että nykyisin on saatavana magneettimikkejä jotka on säädetty akustiselle kitaralle sopiviksi.
 
Kyllä eri soittimien luokittelu tiettyyn tyyppiin on todella hankalaa juuri näistä syistä. Ei tuo kielityyppi-kysymyskään minusta ole pätevä.
 
Jok 30-luvulta lähtien Gibson käytti muun muassa "monel"-nimistä (Gibsonin kauppanimi on "Mona Steel", vaikka terästä tuossa on vain häivä) nikkeli-kupariseosta, jota käytetään yhtä hyvin akustisissakin soittimissa.
 
En tiedä mikä on tämän aineen magneettisuus, mutta tuskin on nykyään kitarankielissä käytetyn teräksen luokkaa.
 
Täysnikkelikielet otettiin käyttöön vasta 50-luvulla Euroopassa.
 
Vähän hankala ajatus tuo "täysakustinen sähkökitara", varsinkin kun niitä on aina nimenomaan nimitetty puoliakustisiksi.

tippitappi: Meinasin kyllä sillä "jazz-lootalla" semmosta missä on kumminki humbuckerit ja sillai. En mikitettyä akustista...
 
On näköjään vaikeaselkoinen juttu,missä menee asiat ja kitarat sekaisin.
Tietysti on aika vaikea suositella kellekään mitään,jos ei edes tiedä mikä on akustisen kitaran,puol-akustisen sähkökitaran ja ns.täys akustisen sähkökitaran ero?
 
Tästäki sanomisesta voi tietysti viljellä vaikka minkälaista pilkunnussimista noitten nimitysten suhteen : )
 
Eihköhän nuo suosittele mulle kitaraa -aiheet yleensä sisällä sen musiikkityylin johon ollaan keppia hakemassa, vastaukset sitten useimmiten heijastelee tuota tyyliä.
 
Ja sitäpaitsi, jos on niin alussa harrastuksensa kanssa että ekaa kitaraa on hankkimassa niin eiköhän se paras löydy muutamassa soitinliikkeessä vierailemalla ja kokeilemalla netin sijaan? Tätäkin kyllä melkein jokaisessa aihepiirin threadissa muistutellaan. Netistä voi sitten tsekkailla ennen ostopäätöstä että mitä siitä kepistä sanotaan :)

Viime aikoina olen soittanut todella paljon akustisella... lankku ei siis missään nimessä ole se "ainoa oikea kitara".
 
Onneksi on vaihtoehtoja ja valinnanvaraa. Sillä veivataan mikä sopii musiikkiin tahi fiilikseen.

Täytyy nyt vielä palata tähän luokittelukysymykseen. Parempi kuvata asiaa englanninkielisin nimityksin.
 
Ensinnäkin ryhmässä "steel string guitars" on kahdenlaisia akustisia kitaroita:
 
"flat-top" - kitaroita joissa on yleensä kanteen kiinnitetty integroitu talla ja suora kansi sekä "arch top"-kitaroita, joissa on yleensä ns. trapetsitalla ja kaareva kansi.
Suomeksi "flat-topille" ei ole vakiintunutta käännöstä, niitä voidaan nimittää "western"-kitaroiksi. "Archtop"-kitaran vanhentunut suomenkielinen vastine on orkesterikitara.
 
Kun flat-top-kitaraan asennetaan magneettinen mikrofoni se on edelleen akustinen "flat-top" jossa on magneettinen mikrofoni. Jos siinä on integroitu elektroniikka mikrofoneineen, se on "acoustic-electric" guitar.
 
Puolestaan, jos arch top-kitaraan asennetaan magneettinen mikrofoni, niin sen jälkeen sitä kutsutaan "hollowbody electric"iksi. "Hollowbody electricejä" on myös kopaltaan ohuemmat mallit, jotka on alunperinkin suunniteltu niin, että niitä ei soiteta akustisesti vaan ainoastaan vahvistettuna. Suomeksi kuten englannissakin ainakin näitä ohuempia malleja sanotaan puoliakustisiksi (semi-acoustic), mikä minusta on ihan järkevä nimitys.
 
Semi-hollowbody on erikoiskategoria, johon kuuluu muutamia malleja joissa on kiinteä keskipalkki, ensimmäisiä teolliset mallit olivat Gibson ES-335 ja Epiphone Sheraton. Myös ne ovat puoliakustisia kitaroita. Myöskään semi hollow-nimitykselle ei ole käytössä vakiintunutta suomenkielistä käännöstä.

Kyllähän näitä voidaan jakaa vaikka kuinka spesifisiin osioihin, tuossa ylempänä on aika kattava ja hyvä jako..
Noista jatsilootista vielä, nekin voidaan sitten jakaa full bodied semihollow, eli niihin syvä"koppaisiin", sekä sitten noihin ohuempiin, joita vakiintuneesti kutsutaan "thinline"-malleiksi, vähän siit sisäisestä konstruktiosta riippumatta. Eli thinline semiacoustic ymmärretään sekä full hollow- tai center block- malliseksi. Tarkempaa jakoa sitten tosiaan voi tehdä, jos haluaa.
Thinline voi myös olla sellainen "quarter-semiacoustic" jossa ei välttämättä sitä kaikukoppaa ole kuin toisella puolella (Thinline Telecaster) tai rungon keskellä, kuitenkin f-aukkoihin ulottuvana (Vantage Entertainer ym.) ;)
 
Pietsomikkitekniikan kehittyessä noita elektroakustisia on ilmestynyt vähän kaikenmoisilla konfiguraatioilla, alkuun päästyä. Seitkytluvun Barcus-Berry HotDotit ym. pietsomikit olivat vaan sen verran heikkotehoisia, että ei tuolta ajalta oikein kelvollisia "hybridejä" saatu aikaiseksi, vasta 1980-luvun puolivälissä noita pietso + dynaaminen mikki -yhdistelmiäkin alkoi markkinoilla olla (Ibanez Lonestar Electric) ja tänä päivänähän ei oleihmeellistä, jos ihan tavallisessa lankkusähkiksessäkin on pietsotalla.. ;)
Ettei pelkästään mikityksen perusteella oikein luotettavasti pysty jakoa tekemään.

GiovanniDiRondo: Täytyy nyt vielä palata tähän luokittelukysymykseen. Parempi kuvata asiaa englanninkielisin nimityksin.
 
Eikä ole. Suomen kieltä ei käytä kukaan jos emme itse käytä sitä. Itse ainakin yritän suosia suomenkielisiä nimityksiä asioille aina kun sellaisen tiedän. Siksi olin niin iloinen tästä täysakustinen sähkökitara nimityksestä, koska se on ihan oikeaa suomen kieltä ja on järkeenkäypä nimitys hänelle, joka tietää mistä puhutaan. Toki olen samaa mieltä kanssasi, että soittimet tunkevat kehittyessään toistensa tonteille, niin sellaisia yleispäteviä määritelmiä on vaikea keksiä. Toki magneettimikrofonit ovat akustisissa kitaroissa niin harvinaisia vielä, että elektroakustinen on vielä ihan käypänen termi kuvaamaan niitä akustisia kitaroita, joissa taltioidaan sitä akustista ääntä. Itseasiassa magneettimikrofonihan tekee kitarasta sähkökitaran, koska se ei enää taltioi sitä akustista ääntä.
 
Ensinnäkin ryhmässä "steel string guitars" on kahdenlaisia akustisia kitaroita:
 
"flat-top" - kitaroita joissa on yleensä kanteen kiinnitetty integroitu talla ja suora kansi sekä "arch top"-kitaroita, joissa on yleensä ns. trapetsitalla ja kaareva kansi.
Suomeksi "flat-topille" ei ole vakiintunutta käännöstä, niitä voidaan nimittää "western"-kitaroiksi. "Archtop"-kitaran vanhentunut suomenkielinen vastine on orkesterikitara.
 
Kun flat-top-kitaraan asennetaan magneettinen mikrofoni se on edelleen akustinen "flat-top" jossa on magneettinen mikrofoni. Jos siinä on integroitu elektroniikka mikrofoneineen, se on "acoustic-electric" guitar.
 
Puolestaan, jos arch top-kitaraan asennetaan magneettinen mikrofoni, niin sen jälkeen sitä kutsutaan "hollowbody electric"iksi. "Hollowbody electricejä" on myös kopaltaan ohuemmat mallit, jotka on alunperinkin suunniteltu niin, että niitä ei soiteta akustisesti vaan ainoastaan vahvistettuna. Suomeksi kuten englannissakin ainakin näitä ohuempia malleja sanotaan puoliakustisiksi (semi-acoustic), mikä minusta on ihan järkevä nimitys.
 
Semi-hollowbody on erikoiskategoria, johon kuuluu muutamia malleja joissa on kiinteä keskipalkki, ensimmäisiä teolliset mallit olivat Gibson ES-335 ja Epiphone Sheraton. Myös ne ovat puoliakustisia kitaroita. Myöskään semi hollow-nimitykselle ei ole käytössä vakiintunutta suomenkielistä käännöstä.
 
Vakiintunutta käännöstä ei ole, jos me emme vakiinnuta sitä. Ei ne suomenkieliset vakiintuneet termit mistään taivaasta tipahda, vaan me itse käytämme kieltämme ja kehitämme sitä vastaamaan käyttötarpeitamme.
 
Jos täysakustinen sähkökitara on mielestäsi huono vastine hollowbodylle, niin ehdota kaikin mokomin parempaa termiä. Ajatus, että puhutaan englantia kun ei viitsi omaa kieltä puhua, on mielestäni pöyristyttävä.
 
Olen samaa mieltä kanssasi, että kun kitaroissa käytetään monenlaista tekniikkaa niin ne alkavat olemaan niin monikäyttöisiä etteivät ole helposti eroteltavissa, mutta itse ajattelin magneettimikrofonia sähkökitaran ja akustisen kitaran eroksi siksi että magneettimikrofoni ei taltioi lankaan sitä miltä kitara kuulostaa vahvistamattomana, vaan ainoastaan sen kielen värinän. Akustinenkin kitara kuulostaa sähkökitaralta kun siinä käytetään magneettimikrofonia.

hallu: Akustinenkin kitara kuulostaa sähkökitaralta kun siinä käytetään magneettimikrofonia.
 
Tähän mun täytyy pikkusen kommentoida.. Kyllä siinä on eroa, aikoinaan noita folkrokki-keikkoja soitin sekä vanhalla uskollisella (tukkoon muovipäällystetyllä) EKO Ranger 12E -kitaralla, siis isokoppainen western-kitara, jossa on otelaudan päässä ihan tavallinen 1-kelanen mikki, kannessa tone- ja volasäädöt, sekä 12-kielisellä lankkusähkökitaralla..

fox: Tähän mun täytyy pikkusen kommentoida.. Kyllä siinä on eroa, aikoinaan noita folkrokki-keikkoja soitin sekä vanhalla uskollisella (tukkoon muovipäällystetyllä) EKO Ranger 12E -kitaralla, siis isokoppainen western-kitara, jossa on otelaudan päässä ihan tavallinen 1-kelanen mikki, kannessa tone- ja volasäädöt, sekä 12-kielisellä lankkusähkökitaralla..
 
No on joo, tuli vähän kärjistettyä kun innostuin aiheesta:-). Itse pikkujätkänä kokeilin sellaisenkin, että pistin Landolan klassiseen akkariin tavallisen sähkökitaran mikin ja sähkökitaran kielet (juu tiedän ettei ollut kitaralle kovin terveellinen ratkaisu) ja soittelin sillä ihan särösoundeilla Ibanezin SD9 pedaalin läpi 20wattiseen Ibanetsin komboon (piru kun muistaisi mikä kombo se oli. Se saattoi olla IBZ GX20, mutta en ole ihan varma. Aikansa halpis kummiskin). Kyllä se toimi eikä pahasti kiertänytkään, mutta ei se erityisen hyvä ollut kuitenkaan eikä edes kiinnostava. Tulipahan sekin kokeiltua:-)

hallu: No on joo, tuli vähän kärjistettyä kun innostuin aiheesta:-). Itse pikkujätkänä kokeilin sellaisenkin, että pistin Landolan klassiseen akkariin tavallisen sähkökitaran mikin ja sähkökitaran kielet (juu tiedän ettei ollut kitaralle kovin terveellinen ratkaisu) ja soittelin sillä ihan särösoundeilla Ibanezin SD9 pedaalin läpi 20wattiseen Ibanetsin komboon (piru kun muistaisi mikä kombo se oli. Se saattoi olla IBZ GX20, mutta en ole ihan varma. Aikansa halpis kummiskin). Kyllä se toimi eikä pahasti kiertänytkään, mutta ei se erityisen hyvä ollut kuitenkaan eikä edes kiinnostava. Tulipahan sekin kokeiltua:-)
 
Aika moni on tuota (tai vastaavaa) kokeillut.. Meidän multi-instrumentalisti joskus bändin alkuaikoina soitteli "Electric Love"-Landolalla.. Kaula kavennettu, ja kanteen parit reiät ja sähkiksen mikit siihen. Kyllä se koossa pysyi, ja kiertoherkkyyskään ei tuolloin "vaivannut" kauheesti. ;)