Tämä on kyllä aivan mielettömän hyvä pointti. Yleensä "tervesoundisissa" ei-niin-moderneissa vahvistimissa ei ole edes mahdollista ruuvata kovin käyttökelvotonta soundia, eli niissä EQ on juurikin hienosäätötyökalu. Tapauksia elävästä elämästä: joskus on käynyt niin, että olen esimerkiksi jättänyt Buddaan kotona vahingossa "ihan mitkä sattuu" -asetukset lähtiessäni keikalle ja olen vasta keikan puolivälissä muistanut katsoa, ovatko potikat likimainkaan siinä asennossa, mihin ne yleensä ennen keikkaa tapaan vääntää. Kai tämä vaan kertoo siitä, ettei ainakaan tuon vahvistimen kanssa ole niin justiinsa ja millimetrintarkkaa hommaa se, millaiset säädöt siihen on "unohtunut" edelliskerralla, koska perussoundi on aina terve ja toimiva.
Voi kai sen sanoa niinkin, että "tehoton" EQ vahvistimessa on turvallinen. Mulle tuo kuitenkin sopii mainiosti, sillä kaikista jyrkimmällä ja tehokkaimmallakaan EQ:lla ei pystytä ruuvaamaan Marshall-soundia, Fender-soundia, VOX-soundia, Orange-soundia, Soldano-soundia, 5150-soundia, Trainwreck-soundia, Dumble-soundia yms. samasta koneesta, koska soundi rakentuu niin paljon muistakin osista kuin pelkästä EQ-osiosta. Jos haluan oikeasti eri soundia, vaihdan vahvistinta.
plexi marsu on "one trick pony" mutta vain parilla pedaalilla siitä saa loistavan laitteen.siinä on kuitenkin valmiina loistava tone,mitä itse arvostan |
plexi marsu on "one trick pony" mutta vain parilla pedaalilla siitä saa loistavan laitteen.siinä on kuitenkin valmiina loistava tone,mitä itse arvostan
Ja on paljon juttuja, joissa se on aivan huikean hyvä ilman mitään lisäpedaaleja. Käytännössä mikä tahansa 60-70 -luvun rockmusiikki irtoaa vähintään kohtalaisen uskottavasti vanhalla pleximarsulla ihan sellaisenaan, jos kitara ja soittaja on kondiksessa eikä piuha pätki. |
Crossroad
