Kitarat: kitarakamat ›

Jaahas, bfoc osasikin tiivistää hyvin.

No ei. Lienee kohtuuselvää, että saman vireen saamiseksi kielessä tulee olla sama jännitys riippumatta tallaratkaisusta. Sä et nyt hoksaa että kun kiristää kieltä, kielen toinen pää kohdistaa vetovoiman tallakojeiston kautta bodyyn ja toinen pää just tasan samansuuruisen vetovoiman virittimien kautta kaulaan.
 
Enkö hoksaa? Miksi sitten annoin esimerkissäni kummallekin kitaralle tallaratkaisusta riippumatta vakioksi arvon 1? Vielä en vain ole saanut fyysikoilta kaavaa tuohon yhtä kieltä bendaavaan ilmiöön kahdessa eri soittimessa.
 
Kiinteätallaista bendatessa voima kohdistuu kaularautaan. Floikkatallaisessa ei, koska se kohdistuu tallan jousiin jotka antavat bendin myötä periksi. Sanokoot teidän matematiikka ihan mitä hyvänsä, käytäntö on tuo.
 
Eli jokaisen kielen kireys on sama, eikö totta?
Siten jokainen kieli kohdistaa saman voiman sekä kaulaan että tallaan, vai?
 
Etkö sinäkään lue viestejäni. Annoin kummallekin kitaralle vakioksi arvon 1.
 
Kyllä, koska yhden kielen vetovoima kasvaa. Jos kitarassa antaa jokin osa periksi (esim. kaula, talla), muiden kielten veto vähenee.
 
Niin, kyseessähän on jonkin sortin kompensaatio.
 
Sama kuin yllä, veto pysyy samana sekä kaulaan että tallaan, mutta eri paikka vaan antaa periksi. Katsos ei se voima voi jakautua epätasaisesti kielten eri päiden välillä.
 
Niin, en ole väittänytkäät että se vetovoima katoaisi mystisesti jonnekin. Totesin vain, että rasitus tulee eri kohtaan kitaraa. Kiinteätallaisessa pääosin suoraan kaularaudalle, floikallisessa tallajousille. Siis oikeasti, tuntuu ettei minun kirjoituksiani ole oikeasti luettu lainkaan, tai jos on niin tarkoituksella väärin.
 
Mihin se venytetyn kielen voima on ankkuroitunut silloin kun floikan jouset antaa periksi? Tarkoitatko että kun kielen vetovoimaa kasvatetaan (esim. venyttämällä) vaikutus kohdistuu vain toiseen niistä kohdista, johon se on kiinnitetty?
 
En, mutta toisin kuin kiinteätallaisessa (jossa kaula ja kaularauta "antaa periksi"), niin floikallisessa talla myötäilee. Taas saman toistoa jonka olen jo aikaisemmin maininnut.
 
Tarkoitatko siis todella, että kun kaksi kitaraa on viritetty samoilla kielillä samaan vireeseen, ja toisessa on floikka, niin floikallisessa kaulaan kohdistuu pienempi veto?
 
En. Vaan että floikallisessa ne tallajouset ovat kriittisessä asemassa. Saman arvoluokituksen kiinteätallaisessa saa kaularauta.
 
Unohda hetkeksi bendaukset, koska ne vaan mutkistaa tilannetta, joka ei näytä muutenkaan olevan kovin selvä.
 
Nimenomaan bendatessa tai yhtä kieltä virittäessä tai löysätessä eron huomaa käytännössä. Se on siis käytännön esimerkki, empiirinen tutkimustapa. Kun kiristät kiinteätallaisessa kieliä, kaula "antaa periksi". Kun kiristät floikallisessa, niin talla antaa periksi ja kaularauta pysyy "samana".
 
Ei tämä oikeasti ole noin vaikea asia.
 
Ei olekaan. Minusta tuntuu että me puhumme nyt vahvasti kahdesta eri asiasta, vaikkakin saman asian tiimoilta. En mie aloittanut tätä touhua eilen, joten minulle on selvää että kaksi samaa kielisettiä, samassa vireessä ja samalla skaalalla kahdessa eri kitarassa aiheuttavat kielten kiinnitystavoista riippumatta saman vedon. Puhun tässä kitaran mekaniikasta enempi kuin fysiikasta.
 
edit: korjaus, tuo "antaa periksi" on huono ilmaisu, mutta jos se nyt kuvaisi voimien näkyvää osuutta.
 
Se on ihan hyvä näissä puitteissa missä liikutaan... kansantajuisin.

Kiinteätallaista bendatessa voima kohdistuu kaularautaan.
 
Kielen voima kohdistuu sekä tallaan että kaulaan, kielen kumpaakin päähän. Siihenhän se kielen toiminta perustuu.
 
Floikkatallaisessa ei, koska se kohdistuu tallan jousiin jotka antavat bendin myötä periksi.
 
Kielen voima kohdistuu sekä tallaan että kaulaan, kielen kumpaakin päähän.
 
Sanokoot teidän matematiikka ihan mitä hyvänsä, käytäntö on tuo.
 
Alkaa käymään jo noloksi.
 
Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että kielen jännnitys johtuu nimenomaan siitä, että se on kummatakin päästä kiinni jossain. Eli veto kohdistuu näihin kiinnityspisteisiin tasaisesti, oli se sitten mitä tahansa.

Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että kielen jännnitys johtuu nimenomaan siitä, että se on kummatakin päästä kiinni jossain. Eli veto kohdistuu näihin kiinnityspisteisiin tasaisesti, oli se sitten mitä tahansa.
 
Joo joo... mutta mitä jos se toinen kiinnityspiste antaa periksi, kuten Floyd Rosella on tapana niiden jousien takia/ansiosta? Se muuttaa sinunkin kaavamaista putkiajattelua phenomenaalisesti. Veto kohdistuu kumpaankin päähän, mutta kiinteätallaisessa kumpikaan pää ei anna periaatteessa periksi, vaan rasitus kohdistuu suoraan kaulaan ja kaularautaan (sekä bendaajan sormiin tietysti, kunnes kieli napsahtaa poikki).

Onko se olennaista, että mihin veto/voima/vääntö(mistälie puhuittekaan)kohdistuu?

Onko se olennaista, että mihin veto/voima/vääntö(mistälie puhuittekaan)kohdistuu?
 
Juu, tässä keskustelussa se on sikäli, että jos raati toteaa että kielisetin vaihtaminen paksumpaan lisää kaulalle kohdistuvaa rasitusta tallaratkaisusta riippumatta, aiheuttaa se myös yhtäläisesti kaularaudan säätötarvetta.
 
Epäilys kun oli että floikkatallainen kitara selviäisi tästä jämäkämmästä satsista hiukan pienemmillä kaulavaivoilla, tuon notkean kieltentuennan ansiosta.

Enkö hoksaa? Miksi sitten annoin esimerkissäni kummallekin kitaralle tallaratkaisusta riippumatta vakioksi arvon 1? Vielä en vain ole saanut fyysikoilta kaavaa tuohon yhtä kieltä bendaavaan ilmiöön kahdessa eri soittimessa.
 
Kiinteätallaista bendatessa voima kohdistuu kaularautaan. Floikkatallaisessa ei, koska se kohdistuu tallan jousiin jotka antavat bendin myötä periksi. Sanokoot teidän matematiikka ihan mitä hyvänsä, käytäntö on tuo.
 
Bone hei. Sä voit tietää soittopeleistä huomattavasti enemmän kuin mä mutta lukion laajan fysiikan ja teknisen insinöörikoulun (ei mitään logistiikka höpinää tai elintarvikekemiaa) käyneenä olen lukenut mekaniikkaa ja kinematiikkaa ihan kotitarpeiksi.
 
Jos sua helpottaa, kuvataan original tilanne toisin:
 
Sulla on jousipyssy (vrt t-o-m tallainen peli). Jännität jousta, molempiin jousen kärkiin vaikuttaa sama voima ja jousen kaaren voima on esim X.
 
Lisäät jänteen toiseen päähän jousen (vrt floikka). Alat venyttää jännettä jolloin jousi (ollessaan sopivan löysä) venyy, kunnes sen jousivoima (jokin neliöllinen, siis ei lineaarisesti kasvava suure) ylittää jousen kaaren jännittämiseen tarvittavan voiman ja jousen kaari alkaa jännittyä samaan voimaan X.
 
Näissä tapauksissa jousen kaaren toisessa päässä vaikuttaa sama voima joko suoraan jousen kaareen (tune-o-maticciin) tai jouseen ja kaaren päähän (floikka). Toisessa päässä vaikuttaa näiden kanssa yhtä suuri voima suoraan jousen kaareen (kaularauta) riippumatta onko jousia vai nou.
 
Bendauksesta kansantajuinen esimerkki:
 
Jos kieltä lähtee bendaamaan, venytys vaikuttaa virittimien kautta kaularautaan toisessa päässä ja t-o-m:ään tai tallaan ja jousiin toisessa päässä ihan samoin kun jos sitoo riippumaton kahden puun väliin ja käy pötkölleen. Molemmat puut taipuu riippuen ukon painosta, oli toisessa narussa kiristysjousi tahi ei.
 
Tästä meidän fysiikasta vielä (tämä ei ole matematiikkaa):
 
Mekaniikan perusasioita pidetään fysikaalisina totuuksina, koska niitä ei ole kukaan pystynyt todistamaan vääriksi satoihin vuosiin ja ne toistuvat samanlaisina luonnossa käytännössä tilanteesta riippumatta. Samat ilmiöt voidaan laskea ja tämän jälkeen todenttaa kokein ja mittauksin. Nämä asiat voi todistaa identtisinä aina kun virittää kitaraa, vetää peräkärryä, on pulkkamäessä tai tekee itsestään kaulakiikun ladon ylisille. Tässä asiassa ei ole sijaa mielipiteelle tai teorian ja käytännön välisille eroille, vaan puhutaan ihan kylmistä faktoista.

Todellakin, ahaa. Et sinäkään Werde voi noin idiootti olla että käsität tarkoituksella väärin. Tuossa nimenomaan puhun siitä, että kiinteätallaisessa rasite tulee nimenomaan suoraan kaularaudalle, koska siellä ei ole jousia "ottamassa vastaan" kuten floikallisessa. Tämän huomaa juuri silloin kun Floyd Rose-varusteisessa soittimessa bendaat kieltä... jouset antavat periksi, tallan peräosa nousee ja muut kielet löystyvät. Näin ei käy kiinteätallaisessa.
 
Kyllä täällä nyt kaikesta päätellen on tasan yksi idiootti liikenteessä, arvioinnin henkilöllisyydestä jätän muille. Henkilökohtaisuuksiin mennään tunnetusti aina silloin kun argumentit asian puolesta loppuvat ja kun alkaa itsekin tajuta puhuvansa puuta heinää. Vaikka kirjoituksiasi koittaa tulkita miten hyvällä tahdolla tahansa niin ne eivät perustu ainakaan yleisesti tunnettuihin ja hyväksyttyihin fysiikan lainalaisuuksiin.
 
Ehkä sinun kannattaisi lukea ne uudestaan ja yrittää hahmottaa mistä oikeasti kirjoitin. Jätä tuo säälittävä tuomarointi muille, sillä sinusta ei ole siihen. Sen sijaan on hyvä käydä huutelemassa väliin ja sitten kadota häntä koipien välissä takaisin mistä tulitkin, eikö?
 
Kuten jo totesin, kirjoituksissasi ei ole mitään järkeä vaikka niitä tulkitsisi miten. Palataan nyt asiaan vielä kertaalleen vapun kunniaksi.
 
a) Kiinteätallaisen kitaran kieltä venytetään (kaiken järjen mukaan myös vetovoima kasvaa silloin.... =1+x)
b) Floyd Rose-tallaisessa soittimessa samaa kieltä venytetään (talla antaa periksi ja kielten vetovoima kaulaan pysyy vakiona... =1).
 
Nuo sun kaavat on päin peetä. Vaihtoehdossa b. kaulalle kohdistuva jännitys lisääntyy aivan samoin kuin vaihtoehdossa a. Kieltä bendattaessa tallan jouset venyvät ja harmoonisen voiman johdosta jännitys kasvaa siellä päässä pitäen systeemin stabiilina. Eivät ne "anna periksi", vaan venyvät ja kasvattavat vetovoimaansa (neliöllisesti suhteessa venymään). Vastaavan lisävoiman kielten puolella tallaa aiheuttaa se venyttävä sormi. Mikäli tuo vetovoima ei vaikuta kaularautaan on syytä ottaa puhelu Newtonille.

Olin idiootti tai en, kiitos tuomari Werdelle, niin:
 
- Kun vaihdan kiinteätallaisesta kitarasta 12-56 kielisetin esim. 10-52 kielisettiin, niin minun todennäköisesti täytyy säätää kaularautaa, koska vedon pienetessä kaularauta jää liian tiukalle.
 
- Kun vaihdan floikallisessa 12-56 kielisetin esim. 10-52 kielisettiin, niin minun ei välttämättä tarvitse säätää kaularautaa, vaikka vedon määrä pienenee. Tallan asento sen sijaan muuttuu, joskus radikaalistikin... kaula pysyy ennallaan.
 
Mistä tämä kyseinen ilmiö sitten johtuu? Eikö kielillä edelleen ole sama vetovoima? Toisessa täytyy säätää kaularautaa, toisessa ei? Sama homma, jos kummassakin kitarassa on sama kielisetti, mutta lasken virettä.

Mä olen muuten jäsen Bonecrusherin kanssa samaa mieltä tuota yhden kielen bendausta koskevassa asiassa.
 
Jos yksi kieli on ylävireessä, ja muut normivireessä kuten TOMissa, yhteisvetoa on hiukan enempi kuin että yksi kieli olisi tasan saman verran ylävireessä ja muut hiukan alhaalla kuten floikassa kuulemma käy.
 
Tässä tilanteessa kaularauta tosiaan pääsee hetkellisesti helpommalla, otaksun. Eikö vaan?
 
Mutta, jos koko settiä lähdetään vaihtamaan niin hommahan on melko lailla eri kuosissa. Sen tilanteen osalta luunmurskaaja lähetetään takaisin koulun penkille, ja studiojoukkue saa pisteen.

Olin idiootti tai en, kiitos tuomari Werdelle, niin:
Mun mielstä olet monessa asiassa fiksu ja tiedät paljon soittohommista, mutta tässä jarnaat vähän turhaa ei-pro-musiikkimiesten mutta ehkä enemmän fysiikkaa tuntevien kanssa.
 
- Kun vaihdan kiinteätallaisesta kitarasta 12-56 kielisetin esim. 10-52 kielisettiin, niin minun todennäköisesti täytyy säätää kaularautaa, koska vedon pienetessä kaularauta jää liian tiukalle.
Kompensoit kielten jännityksen muutoksen kääntämällä kaularautaa
 
- Kun vaihdan floikallisessa 12-56 kielisetin esim. 10-52 kielisettiin, niin minun ei välttämättä tarvitse säätää kaularautaa, vaikka vedon määrä pienenee. Tallan asento sen sijaan muuttuu, joskus radikaalistikin... kaula pysyy ennallaan.
Kompensoit kielen jänntyksen aiheuttaman muutoksen säätämällä floikan jousien kiinnitysruuveja helppouden takia, mutta voisit ihan yhtä hyvin tehdä sen löysäämällä kaularautaa.
 
Mistä tämä kyseinen ilmiö sitten johtuu? Eikö kielillä edelleen ole sama vetovoima? Toisessa täytyy säätää kaularautaa, toisessa ei? Sama homma, jos kummassakin kitarassa on sama kielisetti, mutta lasken virettä.
Kielten jännitys samassa vireessä on molemmissa caseissa samoilla seteillä soittimesta riippumatta sama, olet oikeassa. Molemmissa tapauksissa pitää kompensoida settien välinen jännityksen muutos ja ihmiselle luonnollisella tavalla teet sen niin miten helpoimmalla ja noepimmalla konstilla pääset, ihan niinkun purat sen asiakkaan kieltäkin etkä kauppaa sille ideaa viilatusta tai poratusta virittimestä .070-keilelle, hehe.

Eli... palaan parin sivun taakse:
- Kiinteätallaisessa kaularauta on kriittisessä pisteessä. Floikallisessa sen sijaan jouset.
 
Ympäri mennään ja yhteen tullaan? Turhaksi härkäseksihän tämä paisui ja ainakin minusta tuntuu että kirjoituksiani on ihan helvetisti vääristelty / ymmärretty väärin. Ehkä kertojassa on vikaa ja olen sitten kussut itseäni silmään. Sama kai se...

Mä olen muuten jäsen Bonecrusherin kanssa samaa mieltä tuota yhden kielen bendausta koskevassa asiassa.
 
Jos yksi kieli on ylävireessä, ja muut normivireessä kuten TOMissa, yhteisvetoa on hiukan enempi kuin että yksi kieli olisi tasan saman verran ylävireessä ja muut hiukan alhaalla kuten floikassa kuulemma käy.
 
Tässä tilanteessa kaularauta tosiaan pääsee hetkellisesti helpommalla, otaksun. Eikö vaan?
 
Nyt mä ehkä hoksaan mikä tossa bendihommassa oli takana, mutta:
 
Jos bendaa t-o-m -kitaralla, pitää venyttää yhtä kieltä ja muiden kielien jännistys on likimain vakio.
 
Jos bendaa flokkakitaralla, muut kielet löystyy ja kuitenkin floikan jousien jousivoima pitää voittaa, eli joudut käsittääkseni käyttämään samaan venytykseen suuremman voiman. Venytät siis kielen lisäksi jousia, joita muut kielet eivät ole venyttämässä.
 
Kuvittelen luulevani että molemmissa tapauksissa kaularaudan jännitys on edelleen vakio. Jännitys muodostuu kielten jännitysten summista vaan eri suhteissa.

Eli... palaan parin sivun taakse:
- Kiinteätallaisessa kaularauta on kriittisessä pisteessä. Floikallisessa sen sijaan jouset.
 
Riippuu vähän puhutaanko siitä mikä voima mihinkin vaikuttaa ja millä voiman muutos kompensoidaan. Samassa vireessä samoilla kielillä kaularautaan vaikuttaa sama voima riippumatta tallasta. Kielisettiä vaihdettaessa flokkakepissä on enemmän mahdollisuuksia kompensoida jännityksen muutos, mutta edelleen kompensoinnin jälkeen voimat ovat ko kitaroissa yhtä suuret talloista riippumatta jos kielet ja vireet ovat samat.
 
Ympäri mennään ja yhteen tullaan? Turhaksi härkäseksihän tämä paisui ja ainakin minusta tuntuu että kirjoituksiani on ihan helvetisti vääristelty / ymmärretty väärin. Ehkä kertojassa on vikaa ja olen sitten kussut itseäni silmään. Sama kai se...
 
Siistiähän tää keksustelu on ollut kun ei ole mielipiteistä kyse. Ei aina voi olla pelkkää konsensusta ja selkääntaputtelua.

Nyt mä ehkä hoksaan mikä tossa bendihommassa oli takana, mutta:
 
Jos bendaa t-o-m -kitaralla, pitää venyttää yhtä kieltä ja muiden kielien jännistys on likimain vakio.
 
Jos bendaa flokkakitaralla, muut kielet löystyy ja kuitenkin floikan jousien jousivoima pitää voittaa, eli joudut käsittääkseni käyttämään samaan venytykseen suuremman voiman. Venytät siis kielen lisäksi jousia, joita muut kielet eivät ole venyttämässä.
 
Kuvittelen luulevani että molemmissa tapauksissa kaularaudan jännitys on edelleen vakio. Jännitys muodostuu kielten jännitysten summista vaan eri suhteissa.
 
Sen huomaa useassa kiinteätallaisessa kitarassa (etenkin paksulla kielisetillä) kuinka kaula "antaa periksi" kun bendaat. Sen näkee ihan silmilläkin jo. Etenkin mallit joissa ei ole lapakulman vahviketta (volute) tai kaula on muuten tehty yhdestä palasta. Vastaavaa ei tapahdu floikallisella kaulan osalta, ainoastaan talla antaa jousiensa takia myöten kun kieltä bendataan.
 
Samoin käy kaverillani jolla on 13-68 kielisetti kiinteätallaisessa 25.5-skaalaisessa 6-kielisessä. Kun häneltä katkeaa kieli, niin muiden kielten vire nousee... tottakai kun veto kasvaa ja kaularauta on kireällä. Vastaava tapahtuu floikkakitarassa myös, mutta siellä talla asettuu takakenoon ja täten kielten vire nousee.
 
Tämän pohjalta asetin primääriset "kriittiset kohdat" näiden kahden eri tallaratkaisulla olevan soittimen osalta.

Sen huomaa useassa kiinteätallaisessa kitarassa (etenkin paksulla kielisetillä) kuinka kaula "antaa periksi" kun bendaat. Etenkin mallit joissa ei ole lapakulman vahviketta (volute) tai kaula on muuten tehty yhdestä palasta. Vastaavaa ei tapahdu floikallisella kaulan osalta, ainoastaan talla antaa jousiensa takia myöten kun kieltä bendataan.
 
Se että tähän kysymykseen saataisi akateeminen ratkaisu, vaatisi oikeita voimien mittaamisia.
 
Tuollaiseen yksittäiseen ilmiöön voi vaikuttaa helposti kaulan paksuus, valmistusmateriaalit, kaulaliitokset ja miljoona muuta asiaa, eikö. Fysiikka kuitenkin sanoo että se tietty voima kieltä venytettäessä kohdistuu molempiin osiin.
 
Se on nääs silläalilla että kielen toinen pää vaikuttaa edelleen tallaratkaisuun ja kitaran runkoon, ja toinen pää kaularautaan ja kaulaan. Voimien nollapiste lienee jossain kaulaliitoksen tietämillä, jossa nämä kileten päiden kitaraan kohdistamat voima "kohtaavat".
 
Tallaratkaisuun ja kaularautaan vaikuttavat voimat ovat siis yhtä suuret mutta vastakkaissuuntaiset. Tästä syytä sillä floikan jouset vs t-o-m:llä ei edelleen ole vaikutusta. Ei bendatessa eikä virittäessä.
 
Btw jos yhtä kieltä venyttää niin että kaula antaa periksi, menee kaiken järjen mukaan muut kielet epävireeseen ihan kuten floikallakin...
 
oin käy kaverillani jolla on 13-68 kielisetti kiinteätallaisessa 25.5-skaalaisessa 6-kielisessä. Kun häneltä katkeaa kieli, niin muiden kielten vire nousee... tottakai kun veto kasvaa ja kaularauta on kireällä. Vastaava tapahtuu floikkakitarassa myös, mutta siellä talla asettuu takakenoon ja täten kielten vire nousee.
 
Näin sitä helposti luulee kun tuo floikan asennon muutos on näkyvä asia. Jos niitä jännitysvoimia mittaisi sieltä soittopelistä, tilenne olisi normaalin mekaniikan mukainen. Kitaran lavan kautta kaularautaan kohdistuva vedon muutos on molemmissa tapauksissa yhtä suuri kuin tallaratkaisuun kohdistuva muutos. Toisessa tapauskessa muutkosen voi havaita silmin ja tosiessa ei, mutta se ei mmutta sitä tosiasiaa että moelmmissa se muutos tapahtuu.

Tämän pohjalta asetin primääriset "kriittiset kohdat" näiden kahden eri tallaratkaisulla olevan soittimen osalta.

Fysiikassa on ennenkin menty halpaan kun todennusmenetelmät eivät ole riittäneet vaan on jouduttu luottamaan puutteellisiin menetlmiin ja oletukseen. Ei se Maria Curiekaan tahallaan säteilysairautta hankkinut.

Tallaratkaisuun ja kaularautaan vaikuttavat voimat ovat siis yhtä suuret mutta vastakkaissuuntaiset. Tästä syytä sillä floikan jouset vs t-o-m:llä ei edelleen ole vaikutusta. Ei bendatessa eikä virittäessä.
 
Ei niin. Se tulos vain näkyy kitaran eri komponenteissa. Tästä minä käsittääkseni olen höpissyt.
 
Btw jos yhtä kieltä venyttää niin että kaula antaa periksi, menee kaiken järjen mukaan muut kielet epävireeseen ihan kuten floikallakin...
 
Kyllä!

Ei niin. Se tulos vain näkyy kitaran eri komponenteissa. Tästä minä käsittääkseni olen höpissyt.
 
Mä tulkitsin että sä olit sitä mieltä että se jännitysvoiman muutos ei floikkakitaralla kohdistu kaularautaan lainkaan.
 
Jos olet sitä mieltä että muutos kohdistuu molemmissa ratkaisuissa kaularautaan, mutta floikkakepissä muutos näkyy tallan asennossa ja t-o-m:ssä ei, olemme varmasti samaa mieltä.

Sanon nyt vielä kerran kantani jos se jollekin on epäselvä (ja keskustelu on harhautunut osin sivuraiteelle): kaularautaa tarvitsee säätää aivan samalla tavoin floikallisessa kuin floikattomassakin kitarassa. Kaularaudan säätötarve aiheutuu siihen vaikuttavasta voimasta, ja tallalla ei ole osaa eikä arpaa sen kanssa. Se, miksi Bonella on tästä eriäviä kokemuksia, voi johtua ainoastaan siitä että kyseiseen havaintoon johtaneissa instrumenteissa on ollut yksilöllisiä / rakenteellisia eroja. Floikkakitaroiden kaulat on usein useammasta palasta valmistettu ja säätötarve on sen johdosta vähäisempi vireitä ja kielisettejä vaihdellessa.
 
Floikan jousilla ei voi kompensoida kaularautaan kohdistuvia jännityksiä. Löysäämällä jousia vire laskee, ja kun se korjataan virittimillä ollaan kaularaudan kannalta taas lähtöpisteessä mitä jännitykseen tulee. Jousilla vaikutetaan siis käytännössä ainoastaan tallan kulmaan, ja satulaan kohdistuva kokonaisjännitys taas ei riipu tallan kulmasta tässä asiayhteydessä (kun tallan nousemisen johdosta seuraavaa voiman suunnan muutosta ei huomioida).

Ja sitten se totuus kun on voinut mennä monilla piä sekaisin: Kaularautaa säädetään vain tarvittaessa. Sen säätämistä ei tehdä kielisetin vaihdon yhteydessä. Ainoastaan tarvittaessa. Erittäin harvoin siihen tarvii koskea jollei ole tarve saada kielet mahd lähelle otelautaa kielillä kuin kielillä. Akustisissa ei ole välttämättä kaularautaa. Mites se voi toimia? Kannattaa muistaa myös sähkisten kanssa. Turha korjata jollei se ole rikki.
 
Muuten on kyllä ollu hauska topikki. Eiku lisää kaljaa...