Kitarat: kitarakamat ›

Kumpi olisi fiksumpi ostos, Vintage VS6 http://www.thomann.de/fi/vintage_vs6_eb.htm vai Epiphone SG G-400 http://www.thomann.de/fi/epiphone_sg_g400_eb.htm ?

CountX: Kumpi olisi fiksumpi ostos, Vintage VS6 http://www.thomann.de/fi/vintage_vs6_eb.htm vai Epiphone SG G-400 http://www.thomann.de/fi/epiphone_sg_g400_eb.htm ?
 
Ite ostasin epin, koska on rungon muodolta aidompi sg ja ihan hyvillä osilla varusteltu. Tosin tuo thomannin teksti on kirjotettu kymmenen vuotta sitten kun mainitsee virittimiksi kluson-tyyppiset. Epi on jo vuosia käyttäny grovereita jotka on mainiot.

trih: Ite ostasin epin, koska on rungon muodolta aidompi sg ja ihan hyvillä osilla varusteltu. Tosin tuo thomannin teksti on kirjotettu kymmenen vuotta sitten kun mainitsee virittimiksi kluson-tyyppiset. Epi on jo vuosia käyttäny grovereita jotka on mainiot.
 
Kiitos. Olenkin kattonut niitä Vintagen sarvia, että näyttävät vähän hassuilta.

Ei mun Vintagessa missään muussa ole ollut valittamista paitsi viimeistelyssä. Otelaudassa käytetty liikaa liimaa, mikä nyt on melkeen poistunut vuoden käytön jälkeen sekä kevyen hiomisen ansiosta. Erityisesti plussaa hinnasta, oliko nyt viime heinäkuussa DV247:stä about 170 euroa.

Millaisia kauloja noissa les paul -mallisissa on, verrattaen esim. Gibson Studioon ja Tokain japsimalleihin?

Minä hankin keväällä tommosen Vintage Icon V62 Telen. Vaihdoin kieliksi 12-52 setin, säädin kaulaa, viilasin tallaan kieliurat, jotta kielet kulkevat "linjassa", hioin nauhojen päät, säädin mikrofonien korkeuden yms... Tommosella näpertelyllä kitarasta tuli hyvä. Soitettavuus on hyvä ja saundaa kyllä tosi komeesti.

Viime keväänä päräytin tuommoisen Vintage-straton distressed-väritykseltä, eli "vanhennettu" viimeistely. Kelpaa kolhia ja raapia. Yleinen laatu ja viimeistely yllätti positiivisesti, vaikka pieniä juttuja löytyykin. Mikit hyvät, suht kuumat ja monipuolisen oloiset. Kitara pitää virettäkin varsin hyvin. Hintaansa nähden(270e) aivan loistava kitara.
 
Tulevaisuuden suunnitelmissa olis päräyttää tallaan humppari ja ehkä vaihtaa nauhat jumboihin. Tuosta sais mainion kasarikeppi-projektin.

-Cale: Millaisia kauloja noissa les paul -mallisissa on, verrattaen esim. Gibson Studioon ja Tokain japsimalleihin?
 
Kaula on paljon ohuempi ja siinä on pehmeät nauhat. Muutoin ihan ok, varsinkin hintaisekseen. Mutta pistin oman vintage-lespan kiertoon. Ei ollut tarpeeksi hyvä.

Scuttle: Kaula on paljon ohuempi ja siinä on pehmeät nauhat. Muutoin ihan ok, varsinkin hintaisekseen. Mutta pistin oman vintage-lespan kiertoon. Ei ollut tarpeeksi hyvä.
 
Tämä kiinnosti nimenomaan siksi, että tarkoitukseni on ollut hankkia hieman ohutkaulaisempaa lespaa, sillä esim. omistamassani tokai ls-75:ssa oli aavistuksen hieman liian tuhti kaula. Tietysti joku Gibson 60's slim taperilla olisi varmaan parempi vaihtoehto, mutta en tiedä viitsiikö venyttää budjettia niiiin paljoa.
 
Edit: Kuluiko nauhat kuinka nopeasti?

-Cale: Tämä kiinnosti nimenomaan siksi, että tarkoitukseni on ollut hankkia hieman ohutkaulaisempaa lespaa, sillä esim. omistamassani tokai ls-75:ssa oli aavistuksen hieman liian tuhti kaula. Tietysti joku Gibson 60's slim taperilla olisi varmaan parempi vaihtoehto, mutta en tiedä viitsiikö venyttää budjettia niiiin paljoa.
 
Edit: Kuluiko nauhat kuinka nopeasti?
 
Orkkiskielillä eka venytys teki naarmut nauhaan, pari kuukautta soittoa DR pure blues -kielillä ja yläkielten kohdalla näkyy jo pienoista lkulumisen merkkiä.
 
Kaula muuten ei ole yhdestä puusta, vaan itse kaula ja lapa ovat liimattu toisiinsa. Viisto liitos 1-4 nauhojen kohdalla. sama rakennetta olen nähnyt Iban RG:issä. Tälla tavalla lapakulman kohdalla puun syyt kulkevat vähän fiksummassa kulmassa eikä halkea niin helposti. Miinuksena on tietysti yksi ylimääräinen liimasauma, mutta minua se ei haitannut.

Misatähän tämä on kotoisin.. http://www.dv247.com/guitars/vintag … uitar-flame-maple-cherry-red--64293
Puoliakustinen kaasuttaisi kovasti ja tämä vaikuttaa ihan lupaavalta peliltä..
Kunhan kaula ei ole mikään halko

Ittelläni on v100bblk les paul tyyppinen kitara. Hyvin istuu ainakin meikäläisen käteen tykkään mikeistä tais olla wilkinson mwvc kaksikelaiset humpparit

Tietääkös kukaan tarkemmin näistä kitaroista. Sarjanumeroa googlettamalla en löytäny mitään. Missähän nää o kasattua. Tai firman taustoja. Onko tietoa?

heviäijä: Tietääkös kukaan tarkemmin näistä kitaroista. Sarjanumeroa googlettamalla en löytäny mitään. Missähän nää o kasattua. Tai firman taustoja. Onko tietoa?
 
Eikös nuo ole kiinassa tehty ja firma muistaakseni englantilainen.

gazorlac: Eikös nuo ole kiinassa tehty ja firma muistaakseni englantilainen.
 
Näi o, se merkki on tosiaan musiikkilaiteketjun. Eli brittiläinen John Hornby Skewes tuon "Vintage"-brändin omistaa. Valmistaja on "joku kiinalainen sopimusvalmistaja", sen tarkempaa tehdastietoa ei mulla ole. Onhan noita isojen musiikkikauppojen/kauppaketjujen "omia brändejä" ollut iät ja ajat, muutakin kuin Vintage.. ja Harley Benton, Jack&Danny ja monia muita.

jra: Tästä lastulevyn ym. käytöstä olisi kyllä aiheellista kuulla muilta Vintage-kitaroiden omistajilta. Aika uskomattomalta kuulostaa moinen. Itsellä on muutama halpikseksi lueteltava kitara, jopa halvempi kuin Vintage V100, ja esim. routtauksia tehdessä olen huomannut että ovat aivan ok puuta läpeensä.
 
Vilkaiskaapa muutkin Vintageidenne sisään pitääkö tämä todella paikkansa.
 
Mitä olen Vintagen V100 LP-kopsua kokeillut, niin kevyitähän nuo ovat, joten joko mahonki on eri lajiketta kuin G:llä (varmaankin on) ja luultavasti kannen alla on porattu kevennyksiä tms. joka vaikuttaa painoon. Ihme jos on laskutevyä, sehän se vasta painaa,
 
Omaa vintagen LesPaul kopion luukun takaa en erottanu muita puulajeja. Joku outo musta pinnote siinä oli

Jossain vinkuintiassahan nämä vintitsit tehdään. Mulla on muutama vuosi sitten impulssiostoksena hommattu Vintage Mick Abrahams SG. Eka yksilö meni tuoreeltaan takuuna vaihtoon kaulaongelman takia, mutta tämä nykyinen yksilö on kyllä hyvä soitin. Etenkin soundit ovat erinomaiset, ilmeisesti nuo Wilkinsonin P90-mikit ovat hyvät, samoin puut. Kaula on hyvä ja vakaa. Mitään tuolle kitaralle ei ole tarvinut tehdä -muuta kuin säätää ja soittaa. Tosin kitarasta saisi vielä paremman kun vaihtaisi ämpärimuovista tehdyn satulan kunnolliseen. Mulla oli vähän aikaa rinnakkain tämän kanssa Gibson LP Special DC, joka oli soundeiltaan huonompi kuin tämä halpis ja lähti siksi kiertoon.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 541 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Ostin torilta Vintage V6 Icon Series straton. Värinä laguna blue ja kyseessä siis relicoimaton malli. Mukana tuli kitara, gigbag, Fenkun Cs tyylinen nahkahihna ja olisko Dunlopin hihnalukot. Mikit, talla ja kaikki alkuperäistä. Hinta oli 190 euroa.
 
Nyt kun olen tuolla soitellut, niin menee aivot solmuun. Hinta ei täsmää mitenkään kitaran kanssa. Itse tykkään, että tuo on aivan loistava kitara. No ei nyt mikään Ruokangas välttämättä, mutta jotenkin tämä toimii itsellä.
 
Itse en mitään viimeistelyjä osaa tai jaksa katsoa, vaan keskityn enemmän soundiin ja tuntumaan. Akustinen sointi on tasapainoinen ja hyvä. Voimakas ja sustainikas, muttei kuitenkaan sellainen rämisevä ja kova kuin jossain halpiksissa. A/B testissä Tokai teräsblokilla on aavistuksen "parempi", mutta noin muuten eroa ei juuri huomaa.
 
Mikit ovat hyvin balanssissa toistensa kanssa. Ja itselle se kriittisin eli kaulamikin ja kitaran volumen toiminta on parasta pitkään aikaan. Niin monta kertaa pettynyt kalliisiin putiikkimikkeihinkin, että jotenkin tosi hassua, että tämä alle parin sadan kitara toimii kuten pitää. Ja tallamikkikään ei ole niin piikikäs kuin yleensä, vaikka trebleä riittääkin. Tosin nykyään osaan vääntää tonea pienemmälle, eli tämä ei ole enää niin suuri ongelma. :)
 
Summa summarum. Olenhan minä tiennyt, että halpikset voivat olla hyviä, mutta että näin hyviä, sitä en tiennyt...

Nyt tätä ketjua kahlanneena tässähän vallan jo kiinnostuu Vintage merkistä. Ei muuta kuin lisää vaan kokemuksia ko. merkistä!

Laulava Kylätohtori: Huom! Olet kirjoittamassa yli 541 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Ostin torilta Vintage V6 Icon Series straton. Värinä laguna blue ja kyseessä siis relicoimaton malli. Mukana tuli kitara, gigbag, Fenkun Cs tyylinen nahkahihna ja olisko Dunlopin hihnalukot. Mikit, talla ja kaikki alkuperäistä. Hinta oli 190 euroa.
 
Nyt kun olen tuolla soitellut, niin menee aivot solmuun. Hinta ei täsmää mitenkään kitaran kanssa. Itse tykkään, että tuo on aivan loistava kitara. No ei nyt mikään Ruokangas välttämättä, mutta jotenkin tämä toimii itsellä.
 
Itse en mitään viimeistelyjä osaa tai jaksa katsoa, vaan keskityn enemmän soundiin ja tuntumaan. Akustinen sointi on tasapainoinen ja hyvä. Voimakas ja sustainikas, muttei kuitenkaan sellainen rämisevä ja kova kuin jossain halpiksissa. A/B testissä Tokai teräsblokilla on aavistuksen "parempi", mutta noin muuten eroa ei juuri huomaa.
 
Mikit ovat hyvin balanssissa toistensa kanssa. Ja itselle se kriittisin eli kaulamikin ja kitaran volumen toiminta on parasta pitkään aikaan. Niin monta kertaa pettynyt kalliisiin putiikkimikkeihinkin, että jotenkin tosi hassua, että tämä alle parin sadan kitara toimii kuten pitää. Ja tallamikkikään ei ole niin piikikäs kuin yleensä, vaikka trebleä riittääkin. Tosin nykyään osaan vääntää tonea pienemmälle, eli tämä ei ole enää niin suuri ongelma. :)
 
Summa summarum. Olenhan minä tiennyt, että halpikset voivat olla hyviä, mutta että näin hyviä, sitä en tiennyt...
 
Ihan mielenkiinnosta ootko sattumoisin päässyt tutkimaan kepin rakkennetta tarkemmin? Ts. Onko body vaneria ja kaula sadasta osasta? Tossa hintaluokassa Vintaget kilpailee lähinnä Squierin kanssa niin olis kiinnostava tietää mitä se merkki tarjoaa skujuun verrattuna.