Kitarat: kitarakamat ›

- Gibson ES335 ja plexi-marshall JMP, olipa kyse 50-wattisesta tai Superleadista, soundaavat hyvältä, ja parhaalta kun molemmat ovat 60-luvulta.

 
Pleximarsu ja Variaxin 335 mallinnuskin soundaa hyvältä, vaikka ovat aivan eri maailmoista ja aikakausilta, puhumattakaan että plexillä ja variaxin tricone resonaattorimallinuksella lähtee todella rankan metalliset soundit, joita ei taas saa mistään perinteisestä kitarasta. Mistä päästäänkin siihen, että ennen vanhaan siihen aikaan kun plexit ja wahit oli uutta käyttivät kitaristit niitä uusien soundien luomiseen kun taas nykypäivänä, kun käytössä olisi sellaista teknologiaa, jota sen ajan kitaristit eivät olisi pystyneet kuvittelemaankaan niin, kitaristit hakevat näistä laitteista vain perinnesoundeja. Lievästi ristiriitainen tilanne minusta.

Mistä päästäänkin siihen, että ennen vanhaan siihen aikaan kun plexit ja wahit oli uutta käyttivät kitaristit niitä uusien soundien luomiseen kun taas nykypäivänä, kun käytössä olisi sellaista teknologiaa, jota sen ajan kitaristit eivät olisi pystyneet kuvittelemaankaan niin, kitaristit hakevat näistä laitteista vain perinnesoundeja. Lievästi ristiriitainen tilanne minusta.
 
Kyllä mä koen tarvitsevani noita hyviä perinnekitaroita ja -vahvistimia juurikin uusien soundien hakemiseen. Mitä persoonallisempaa soundipalettia hakee, sitä tärkeämpää on että lähtösoundi on kunnossa ja kamat varmasti pystyvät toistamaan sen.
 
Syy miksi mä en digannut Mesoista oli juurikin se, että ne soundasivat koko ajan "samalta kuin levyllä", sääti niitä miten vaan. Ei ollut mun juttuni se.

Mistä päästäänkin siihen, että ennen vanhaan siihen aikaan kun plexit ja wahit oli uutta käyttivät kitaristit niitä uusien soundien luomiseen kun taas nykypäivänä, kun käytössä olisi sellaista teknologiaa, jota sen ajan kitaristit eivät olisi pystyneet kuvittelemaankaan niin, kitaristit hakevat näistä laitteista vain perinnesoundeja. Lievästi ristiriitainen tilanne minusta.
 
Tää on ihan totta.
 
Mutta tähän kysymyksen asetteluun sisältyy sinänsä jo vastauskin. Yksinkertaisesti se, että uusin tekniikka tosiaan on nykyään jokaisen saatavilla ja se ei lisäksi maksa käytännössä yhtään mitään eli sitä on kaikilla. Siihen ei siis sisälly mitään kiehtovaa mystiikkaa, niinkuin sisältyi aikanaan esimerkiksi johonkin fuzz:iin jonka joku kitarateknikko maestrolleen vahingossa keksi.
 
Ja koska lähtökohtaisesti laitteet jo tehdään ja suunnitellaan niille, jotka hakevat niistä sitä aitoa juttua, niin siinähän se.

Väitä vaan, mutta olet väärässä. Siinä vaiheessa kun osaa soittaa, soundi ei todellakaan lähde kamoista
 
Kerropa sitten miksi ihmiset ostavat kalliita laatukitaroita, jos soundit saa lähtemään halvemmistakin? Tai muuten vain ostavat kalliita laitteita. Huvin vuoksi?

Siinä vaiheessa kun osaa soittaa, soundi ei todellakaan lähde kamoista vaan kamojen funktio on enää pystyä välittämään se tarvittava sointi.
 
Ja uusia(tai vieläkin vanhempia) kamoja tarvitaan tuomaan lisämotivaatiota soittamiseen...

Kerropa sitten miksi ihmiset ostavat kalliita laatukitaroita, jos soundit saa lähtemään halvemmistakin? Tai muuten vain ostavat kalliita laitteita. Huvin vuoksi?
 
Nimenomaan, the ego thing. Toiset saavat tyydytystä siitä, että omistavat "parhaan", hintavimman, jonkun artistin käyttämän tai M.net hyväksymän laitteen.
 
Minkä takia ostetaan isolla moottorilla ja kaikilla herkuilla varustettu Mersu, kun vanha 80-luvun Toyotakin vie paikasta A paikkaan B ongelmitta? Isot talot, tekniikka, merkkivaatteet... Samaan kategoriaan kaikki. Oletko joskus kuullut moisesta? ;)

Nimenomaan, the ego thing. Toiset saavat tyydytystä siitä, että omistavat "parhaan", hintavimman, jonkun artistin käyttämän tai M.net hyväksymän laitteen.
 
Varmasti jotkut.. mutta enpä usko, että maailman hyödykekauppaa voidaan selittää pelkästään ihmisten egobuustauksella. :)
 
Minkä takia ostetaan isolla moottorilla ja kaikilla herkuilla varustettu Mersu, kun vanha 80-luvun Toyotakin vie paikasta A paikkaan B ongelmitta? Isot talot, tekniikka, merkkivaatteet... Samaan kategoriaan kaikki. Oletko joskus kuullut moisesta? ;)
 
Saat tuon kuulostamaan niin kovin negatiiviselta. :(
 
Miksi syödä ravintolassa kun voi vaan dyykata roskiksesta itselleen safkat? Tai miksi ostaa uusia kalliita vaatteita kun UFF:ilta saa eurolla?
 
Kyllä minä mielummin asuisin hienossa talossa, käyttäisin hifiä tekniikkaa ja ajaisin hyvällä autolla, söisin hienoissa ravintoloissa etc jos se olisi mahdollista minulle.. Tai toki on, mutta en koe sitä itselleni niin tärkeäksi, että jaksaisin nähdä sen vaivan asioiden eteen.
 
Eivät ihmiset hanki elintasohyödykkeitä vain jotta voisivat bostailla niillä muille.. Pointti on ennen kaikkea se, miten kyseinen hyödyke saa sinut kantamaan itsesi.
 
Sama pätee laitehankintoihin.. Täysin kiinni omista mieltymyksistä. Joillekin riittää se Lada, toiset haluavat Mersun. Kyllä minulle kelpaisi Marsun putkinuppi vaikka Line 6:lla tällä hetkellä soittelenkin. Tällä hetkellä en koe sitä Marsua vain mitenkään niin olennaiseksi itselleni, että sen haluaisin hankkia. Kaikki on kiinni priorisoinnista.

M.net, tuo allegorioiden kesytön erämaa...

Kerropa sitten miksi ihmiset ostavat kalliita laatukitaroita, jos soundit saa lähtemään halvemmistakin? Tai muuten vain ostavat kalliita laitteita. Huvin vuoksi?
 
Miksi ostaa kunnon kaira, kun tolla parinkympin kiinalaisellakin saa reiän jäähän ja kala ei tiedä millä se reikä on tehty?
 
Siksi koska noi halvemmat on yleensä käyttöesineinä täyttä paskaa. Esim. minulle soittimen laadun mittari ei ole pelkästään siitä lähtevä soundi, koska tiedän että halvoilla kopiokitaroilla saat lähes saman soundin halutessasi, jos osaat ja ranteesta lähtee. Mulle kitarat ja bassot on myös kulutustavaraa, joiden toivoisi kestävän vuosikymmeniä ja pidempään. Tämän vuoksi diggailen hyviä, vanhoja ja alkuperäisiä soittimia, joihin ei ole vaihdettu mitään. Niistä tietää että ruuvit ei katkeile, kielet ei uppoa tallapaloihin, säädöt pelaa ja puut on asettuneet. Yleensä näissä on paljon soitettuina resonointi omaa luokkansa (tätä ominaisuutta ei uusissa kitaroissa ja bassoissa yleensä ole), joka tuntuu kivalta soitettaessa. Lisäksi niissä saa kaupan päälle aimo annoksen mojoa, feelistä ja ajan patinaa, sen hyvän soundin lisäksi. Mutta niin kauan kuin kuvittelet soundin lähtevän laitteista, näihin ei kannata rahojansa tuhlata.

mul on ongelma. haluaisin delayta ja phaseria soundiin, mutta mulle on kerrottu että soundi lähtee sormista, niin olen tässä yrittänyt kitaralla, vahvarilla ja ennenkaikkea sormillani yrittänyt saada delayta ääneen, mutten ole siinä onnistunut.
Voisiko joku hyvä kitaristi opastaa mua, miten saan delayn, tai vaikka phaserin soundiin pelkästään soittamalla ilman efektejä?
 
Mun mielestä soundi muodostuu siitä, miten juuri sinä käytät kamojasi. Eli vielä rautalangasta väännettynä: Tapa jolla soitat kitaraa, säädöt jotka asetat tiettyihin laitteisiin jotta saat itsellesi mieluisaa ääntä kuuluviin vahvistimesta. Ja ennenkaikkea se miten koet minkäkin soundin.
 
Valitettavan harvoin näkee/kuulee sellaista Hendrix-tyylistä ajattelua, että katotaan mitä kamoja meillä on ja mietitään sitten mitä niillä voi tehdä. Voisko niistä saada jonkun hyvän soundin millä vois tehä musiikkia?
Nykyään yleisempi tapa tuntuu olevan se, että mietitään miten jostain kamoista saadaan samanlainen soundi kun sinä ja sinä vuosikymmenenä, sillä ja sillä artistilla ja sen ja sen biisin soolossa oli.
 
Mä en ikinä halua kuulostaa keltään muulta, vaan toimin sitten ilmeisesti tuon Hendrix-tyylin mukaisesti. Eli mulla saattaa sittenkin olla tulevaisuutta musiikin saralla..:D

Voisiko joku hyvä kitaristi opastaa mua, miten saan delayn, tai vaikka phaserin soundiin pelkästään soittamalla ilman efektejä?
 
Sirottele suolaa soittokamoille ja heitä kananmuna olan yli minkä jälkeen laulat ukkonnoaa kolmesti kohti kuopiota ja koita sitten uusista. ;)
 
No joo ymmärsin pointin mutta sanotaan näin kompromissiksi että saundi lähtee sormista mutta efektit ja saundin "väri" lähtee vahvistimesta/kaapista/polkimista/räkkihäksättimistä/muista vermeistä. ;)

Mun mielestä soundi muodostuu siitä, miten juuri sinä käytät kamojasi. Eli vielä rautalangasta väännettynä: Tapa jolla soitat kitaraa, säädöt jotka asetat tiettyihin laitteisiin jotta saat itsellesi mieluisaa ääntä kuuluviin vahvistimesta. Ja ennenkaikkea se miten koet minkäkin soundin.
 
Näin sen näen minäkin. Minulla on tietty tapa soittaa kitaraa. Se ei ole tehokkain eikä paras tapa, mutta se on minun tapani. Soundimieltymykseni ovat tietynlaiset, joten soittaminen säätyy automaattisesti kohti tuota soundia.
 
Lopputuloksessa on joka tapauksessa eroa, jos soitan Gigantista haetulla pakettisysteemillä tai Les Paul & Marshall -yhdistelmällä. Voipi tietenkin johtua siitä, että EN VAIN OSAA :)

Sirottele suolaa soittokamoille ja heitä kananmuna olan yli minkä jälkeen laulat ukkonnoaa kolmesti kohti kuopiota ja koita sitten uusista. ;)
 
Täähän pelasi, tänks!! plussa plussa vinkistä. Kohta pitää lähtä hakeen lisää kannanmunia, sillä nyt alko soundit löytymään!!!

Varmasti jotkut.. mutta enpä usko, että maailman hyödykekauppaa voidaan selittää pelkästään ihmisten egobuustauksella. :)
 
Eipä tietenkään. Tokihan toiset aivan aikuisten oikeasti tarvitsevat niitä, senpä takia siinä lukikin "jotkut" ;)
 
Miksi syödä ravintolassa kun voi vaan dyykata roskiksesta itselleen safkat? Tai miksi ostaa uusia kalliita vaatteita kun UFF:ilta saa eurolla?
 
Jep. Tätähän voi jatkaa vaikka kuinka. Kuljet pelkässä lannevaatteessa kaupungilla - voittaakko oman mielihyvän määrä negatiivisen palautteen? Jokainen päättäköön itse.
 
Kyllä minä mielummin asuisin hienossa talossa, käyttäisin hifiä tekniikkaa ja ajaisin hyvällä autolla, söisin hienoissa ravintoloissa etc jos se olisi mahdollista minulle.. Tai toki on, mutta en koe sitä itselleni niin tärkeäksi, että jaksaisin nähdä sen vaivan asioiden eteen.
 
Kuin myös.
 
Eivät ihmiset hanki elintasohyödykkeitä vain jotta voisivat bostailla niillä muille..
 
Sehän on jo klisee mennä äärimmäisyyksiin elintasohyödykkeiden päivittelyssä, vain siksi koska "naapurilla on parempi". Aivan varmasti tästä on joka toisella omakohtaista kokemusta, kuinka samalla kadulla asuvat kilpailevat keskenään. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että tähän sortuu vain murto-osa, siksi sanoinkin "jotkut".
 
Mutta turha tästä on enempää vääntää. Jos joku saa mielihyvää siitä, että omistaa huippuvarustellun Mersun vain siksi, koska se on "parempi" kuin naapurin Volvo, niin hienoa :) Onnellisuuteenhan tässä kaikki pyritään ;)

Siis tottakai... pääasia ei ole se millä kamoilla, vaan miten. Ei kuitenkaan pidä unohtaa ettei parhaistakaan sormista kuulu mitään jos sähkiksestä puuttuu kielet ja vahvistimen jatkeesta kaiutinelementti. Yksinkertaisesti se kitarasoundi on koko soundiketjun yhteistulos.
 
a) sormet saavat soittimen soimaan
b) soitin soi niin hyvin kuin se osiensa/materiaaliensa summana voi soida
c) vahvistin vahvistaa sormien synnyttämän ja kitaran tuottaman soundin
d) kaiutinelementti ja kaapelit välittävät signaalia tasan niin hyvin kuin kykenevät
 
Mielestäni tässä threadissa on tarkoitus pohtia vaiheita b-d. Eli siihen, miten vaikka ohuempisoundinen kitara toimii hienosti tummasointisen vahvistimen ja elementin kanssa, tai miten joku efekti muokkaa soundia sellaiseksi että se toimii tai on toimimaton jonkun toisen mokkulan kanssa. Esim. Germanium fuzzi ei aina tykkää olla wahin jälkeen, joskus se taas ei tykkää olla ennen wahia... onpa niitäkin jotka sopii ihan mihin väliin vain tai ei sovi sitten mihinkään väliin. Jätetään ne sormet nyt hetkeksi sivuun...

Ehkä semanttisesti katsoen onkin niin, että sointi ei ole soittajan sormissa mutta soitto on. Mutta se kuulostaako soiton ja soinnin yhdistelmä hyvältä riippuu ennen kaikkea soitosta, ei niinkään soinnista. Tässä mielessä kärjistys sointi on soittajan sormissa antaa ilmiöstä oikean suuntaisen, joskin käsitteellisesti epätarkan kuvan.

Jätetään ne sormet nyt hetkeksi sivuun...
 
Olisin kovasti samaa mieltä.
 
Suosittelen edelleen, että tappeletta semantiikasta, pilkunviilauksesta ja saunditeologisista ikuisuuskysymyksistä omissa karsinoissanne ja keskitytään täällä näihin omakohtaisiin ahaa-elämyksiin erilaisten kitaramusikaalisteknisten vimpaimien parissa, jooooooooookos?

Kerran sain omasta mielestäni upean saundin vanhasta Yamahan transistoricombosta, FAB overdrivestä ja meksiko Stratocasterista. Päällä oli kaula tai keskimikki, en ole varma, kyseessä oli kuitenkin alkuperäis mikit. Saundi muistutti paljon Eppu Normaalin vuonna -85 soolosaundia. Se oli pysäyttävä hetki. Toista kertaa en ole onnistunut samaa saundia samoilla kamoilla saamaan, enkä muillakaan kamoilla. Oikeastaan kyseessä oli ainoa kerta kun tuosta laite kombinaatiosta irtosi miellyttävää ääntä, kaihoisasti sitä kuitenkin vielä muistelen.
 
Nykyään olen huomannut että Bad Monkey ja Vox Valvetronix AC15, AC30TB ja UK 80's mallinuksilla saattaa kuullostaa joskus hyvältä. Testattu Tokai Love Rockilla ja Fender Telecasterilla.

Se on kyllä erittäin hämmentävää kuinka paljon päivästä riippuu miltä omat kamat kuulostaa.. Välillä sitä voisi vain mehustella loputtomiin ja ajoittin lähtevät heti ekan soinnun jälkeen vibat soittaa. Sitten sitä ryhtyy vääntelemään soundia mieleisekseen. Välillä hyvin, välillä huonoin lopputuloksin.. Sitten huomaakin, että onkin mennyt koko päivä vääntelyyn soittamisen sijaan. :(
 
Ja seuraavana päivänä koko juttu alusta.. ;'(
 
E: Meni nyt hieman Ot:ksi mutta..

Miksi ostaa kunnon kaira, kun tolla parinkympin kiinalaisellakin saa reiän jäähän ja kala ei tiedä millä se reikä on tehty?
 
Kala ei tiedä, valtaosa pilkkijöistä ei tiedä mutta auta armias kun tulee se superguru-pilkkijä jolla USA:ssa käsintehty kaira timanttisella kärjellä, titaanivarrella ja ebenpuusta veistetyllä kädensijalla. Kyllä sitten pentti-peruspilkkijää ottaa aivoon kun pro-pilkkijä nauraa - huolimatta siitä, ettei pro-pilkkijä saa yhtään sen enempää kalaa.