Kitarat: kitarakamat ›

Tilasin Epin vasuri Les Paulin musakaupan kautta joskus toissakesänä ja siellä ilmoitettiin että ei löydy varastosta ja toimitetaan puolessa vuodessa. Noh, menin sitten toiseen musakauppaan testaamaan vähäsen kitaroita ja löysin Tokain Les Paulin, joka oli sellaasen satasen kalliimpi. Tykästyyn niin paljon että mukaanhan se lähti. No se Epi ilmesty sitten puolen vuoden jälkiin sinne musakauppaan ja testasin sitä sitten... Tatsi aivan päin v****a ja muutenkin sellanen tuntuma kapineesta että ei kyllä ainakaan minua silmälläpitäen ole tätä kepakkoa tehty. Onneksi löysin sen Tokain niin ei tullu hankittua tätä keppiä=)

Kaksi tuntia säädin kaulaa siitä ennenkuin soittamista pystyi edes harkitsemaan.
 
Miten säädit kaulaa?

Ostin 90-luvun alussa heräteostoksena muutaman minuutin kokeilun seuraamuksena Epiphonen Sheraton-WH:n. Mainiosti tuo on tehtävänsä täyttänyt. Muista epipuhelimen kitaroista ei olekaan sitten kokemusta kertynyt paitsi ehkä muiden kertomana. Oman kokemuksen perusteella olenkin ihmetellyt tuota epin huonoa mainetta. Yksilöt on tietty aina yksilöitä, enkä sitäkään ihmettelisi jos laatu olisi vuosien mittaan kehnontunut. Omastani en kuitenkaan luovu, on se niin kiva vermes kaikin puolin.

Itellä on nyt ollut tuo Les Paul Special 2 jonkin aikaa ja kyllä se ihan hyvältä vaikuttaa, itse en kuitenkaan mikää kitaraekspertti ole etten ehkä oikeastaan tiedäkkään / osaa ajatella että skebassa olisi jotain tuollaista pientä vikaa (isoimmat viat tottakai huomaan) vaan pyrin soittamaan skeballa kuin skeballa..tai jotain...ainut että tuo plugiosa on jotenkin hankala, ei meinaa lähteä piuha irti millään :)
 
Tämä on vasta toinen kitara minkä olen omistanut näiden 7 vuoden soitteluiden aikana. Ensimmäiset 6 soitin huonosti pidetyllä Squierilla (mm. vireongelmat, elektroniikassa häröä jne)...Squieri on nyt kunnostettu ja ihan yhtä hyviä ovat Epin kanssa, molemmat ovat mielestäni siinä kunnossa että jos soitto ei suju niin vika on kitaran ja hihnan välissä...

Mikä niissä epeissä sitten mättää ? Itselläni on vuoden 2006 lp standard ja keppi on Kiinasta. Groverin virittimet, alnico-mikit ja kitara on kaunis katsella. Ainut vika on kepissä,etten osaa niin hyvin soittaa tai saa sellasia soundeja kuin haluaisin.
 
Taitaa osalla valittajista syytä olla katsoa peiliin kun ei keppi pelitä !!
 
Epin Les Pauleissa mättää materiaalivalinnat! Kansi EI ole vaahteraa vaan leppää vaahteraviilu päällä. Runko EI ole kokomahonkia vaan erinäisiä puupaloja liimattuna yhteen ja päällä mahonkiviilu. Ihmettelin kun muuten kauniista Epi LP Standardistani ei oikein soundi irronnut vaikka siinä oli Gibsonin PAF kiinni. Sitten hommasin J&D LS5:n ja avot kun alkoi kuulostamaan hyvältä, Les Paulilta. Kokovaahterakansi, mahonkibody ja kaikki puolet halvemmalla kuin Epi...

Miten säädit kaulaa?
Öh ihan kaula raudasta säädin tosin mutka oli sitä luokkaa että se olisi varmaan pitäny käyttää soitin korjaajalla mutta eipä taida ton hintasta keppiä olla järkeä käyttää. Satulahan siitä myös halkesi ennen pitkää tosin ei ihan kokonaan. Nykyisessä on messinkinen joten tätä vaaraa ei liene.

Öh ihan kaula raudasta säädin tosin mutka oli sitä luokkaa että se olisi varmaan pitäny käyttää soitin korjaajalla mutta eipä taida ton hintasta keppiä olla järkeä käyttää. Satulahan siitä myös halkesi ennen pitkää tosin ei ihan kokonaan. Nykyisessä on messinkinen joten tätä vaaraa ei liene.
 
Mutka? Mihin suuntaan? ja olis tosiaan kiva kuulla, kuinka sitä kaularautaa säätelit?? Kas vaikka soitinkaupoissa ei enää juurikaan ole niitä remonttimiehiä, niin ei sieltä kyllä täysin soittokelvotonta keppiäkään yleensä luovuteta, olkoonkin että ne hienosäädöt saattaa olla pielessä ja nauhanpäät ulkona, kun on puut kuivaneet täällä arktisessa ilmastossa.. Oliko tuo 2 tuntia koko ajan säätöä??

Mutka? Mihin suuntaan? ja olis tosiaan kiva kuulla, kuinka sitä kaularautaa säätelit?? Kas vaikka soitinkaupoissa ei enää juurikaan ole niitä remonttimiehiä, niin ei sieltä kyllä täysin soittokelvotonta keppiäkään yleensä luovuteta, olkoonkin että ne hienosäädöt saattaa olla pielessä ja nauhanpäät ulkona, kun on puut kuivaneet täällä arktisessa ilmastossa.. Oliko tuo 2 tuntia koko ajan säätöä??
huoh..... Kaulahan oli siis liian "kovera" eli mutkaa oli siis tosi paljon liikaa. Joten kielet jäivät liian korkealle yritin rautaa kiristämällä saada sitä "suoremmaksi" mutta uskallus loppui jossain vaiheessa kesken joten kaula jäi liian koveraksi. Jos olisin enemmän kirinyt olisi luultavasti rauta hajonnut jolloin ton hintanen kitara on enää korkeintaan hyvä mela kanootilla souteluun. Tokihan aikaa kului myös kielten ja mikkien korkeuden säätelyyn.

huoh..... Kaulahan oli siis liian "kovera" eli mutkaa oli siis tosi paljon liikaa. Joten kielet jäivät liian korkealle yritin rautaa kiristämällä saada sitä "suoremmaksi" mutta uskallus loppui jossain vaiheessa kesken joten kaula jäi liian koveraksi. Jos olisin enemmän kirinyt olisi luultavasti rauta hajonnut jolloin ton hintanen kitara on enää korkeintaan hyvä mela kanootilla souteluun. Tokihan aikaa kului myös kielten ja mikkien korkeuden säätelyyn.
Eli mutka oli kyllä sisälle päin mutta sitä oli liikaa

Minä en kyllä säädä mitään kahdessa tunnissa. Säädän vähän (1/4 kierros), odotan päivän, säädän vähän lisää, odotan päivän jne. Välillä aina viritän normivireeseen ja katson miten asettuu.

Minä en kyllä säädä mitään kahdessa tunnissa. Säädän vähän (1/4 kierros), odotan päivän, säädän vähän lisää, odotan päivän jne. Välillä aina viritän normivireeseen ja katson miten asettuu.
Kyllä siitä asettumisesta pääpiirteissään saa kuvan jo nopeamminkin ku päivässä. Jos pääsee tarpeeksi lähelle voi hifistellä sitten seuraavana päivänä lisää jos tarvetta ilmenee. Tässä kepukassa ei vain ollut toivoakaan.

Olen ollut musakaupassa töissä ja testaillut valehtelematta about 20-30 epiä, lespaa ja äsgeetä, ja ei voi kun ihmetellä että sirkkelilläkö ne nauhat siellä tehtaalla viimeistellään? Ihan karmeita vekkejä niissä nauhoissa. Kaikki eivät toki ole tämmöisiä, mutta todella monet. Ihme laadun vaihtelua. Sokkona en epiä ostaisi ikinä.

Halvoissa kitaroissa tuntuu nykyisin olevan varsinkin nauhojen kanssa vähän ongelmia. Ne tilataan kai jostakin Kiinan kilometritehtaan lattialta metritavarana. Kun kaikessa pitää säästää niin tuloksena on huonoa laatua. Luulisi kuitenkin, että laaduttomuus alkaa jonkin ajan kuluttua osumaan omaan nilkkaan kun ihmiset alkavat välttelemään jotain tiettyä merkkiä. Vähän käsittämätöntä siinä mielessä, että luulisi nauhojen tasaisuuden olevan aika halpa osa-alue kitarassa, joka pitäisi saada kuntoon.

Pari vuotta sitten innostuin Epin Jorma Kaukonen signature Riviera mallista ja sitten kävi niin onnellisesti,että sain veronpalautuksilla kyseisen kitaran hommattua.
Se piti tilata DLX'ään,minne parissa viikossa saapuikin.Testi osoitti kitaran soundin aivan mahtavaksi,mutta viimeistelyssä oli paljon toivomisen varaa.
Skeba on siis 335 kopio,lisenssi-Bigsbyllä.
Pienen neuvottelutuokion jälkeen päädyimme molempia osapuolia tyydyttävään hintaan ja lähdin kotiin,ajatuksenani viedä skitta suuresti arvostamalleni herra Oeschille viritettäväksi.
Tämän teinkin ja 200e remppa meni lähes kokonaisuudessaan takuun piikkiin.
Kitara on soinut nyt upeasti niin puhtailla kuin säröilläkin,enkä vaihtaisi sitä mihinkään mistään hinnasta.
Ainoa haitta on tuo em. lisenssi-Bigsby,joka löystyy soitettaessa niin,että vähän väliä täytyy olla ruuvia kiristämässä.Lienee tyyppivika.Olenkin ajatellut asentaa tilalle ehtaa tavaraa.
Näitä ei taida olla paljon liikenteessä,mutta olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia niiltä harvoilta,jotka ovat tämän samaisen kitaran ostaneet.
Epi ei ole hanurista!

Halvoissa kitaroissa tuntuu nykyisin olevan varsinkin nauhojen kanssa vähän ongelmia. Ne tilataan kai jostakin Kiinan kilometritehtaan lattialta metritavarana. Kun kaikessa pitää säästää niin tuloksena on huonoa laatua. Luulisi kuitenkin, että laaduttomuus alkaa jonkin ajan kuluttua osumaan omaan nilkkaan kun ihmiset alkavat välttelemään jotain tiettyä merkkiä. Vähän käsittämätöntä siinä mielessä, että luulisi nauhojen tasaisuuden olevan aika halpa osa-alue kitarassa, joka pitäisi saada kuntoon.
 
Ihmetyttää vaan se että joskus aikanaan 3000 markan kitara ei ollut halpa ja 6000 mk kitara oli aikas kallis. Siis sillon kun 1000 markan kitara oli halpa... Nykyään vaikuttaisi siltä että 150€ kitara käy nuotiopuiksi ja 500€ kitaroita pitää pöyhiä tosissaan että löytää hyvän. 1000€ kitaroissakin on viimeistelyhässäkkää sun muuta. Mä ei tajua.
 
Itsellä on tosin kitarat hyviä yksilöitä pikku viilausten jälkeen mutta ne onkin kaikki kaupassa huolella kokeiltuja. Postimyynnistä en ostaisi yhtään kitaraa.

Ilmeisesti mulla on vaan käyny hyvä tuuri noitten omien Epiluurieni kanssa, ku olen tyytyväinen molempiin. Ainoo, mikä hiukan harmittaa, on tuon japanilaisen LP:n tallamikin ohuehko soundi, siihen kun saisi samanlaisen tallamikin kuin tuossa indonesialaisessa Dotissa on, niin johan toimisi. Ja molemmista pitäisi vaihtaa satula.
 
Täytyy tosin myöntää, että kyllähän tuo Dot on aika halvan oloinen viimeistelyltään, puu paistaa läpi f-aukkojen reunoista, ja viimeistelykiillotus oli jäänyt kesken, mutta soittotuntuman, soundin ja toimivuuden kannalta ei ole mitään valittamista.
 
Tosin jos myymään joutuisi, niin kyllä nuo molemmat lähtisi ennen stratoa...

Nykyään vaikuttaisi siltä että 150€ kitara käy nuotiopuiksi ja 500€ kitaroita pitää pöyhiä tosissaan että löytää hyvän. 1000€ kitaroissakin on viimeistelyhässäkkää sun muuta. Mä ei tajua.
 
Firmat on kato nykyisin olemassa osakkeenomistajia varten. Voittoa tahkotaan keinolla millä hyvänsä. Erityisesti siirtämällä tuotantoa halvan työvoiman maihin.

Halvoissa kitaroissa tuntuu nykyisin olevan varsinkin nauhojen kanssa vähän ongelmia.
 
Vimosenpäälle tehtyä nauhatyötä ja hyvää luusatulaa ei juurikaan noista halvoista löydä. Kaikki muu silmälle kaunis on tuollaiseen skebaan halpaa ja nopeaa koneellisesti tehdä. Yksilöllinen satulan tekeminen ja nauhojen kunnollinen viimeistely ja kiillotus veisivät enemmän aikaa kuin koko muun kitaran väsääminen. Ei noihin paljon kätöset tehdessä koske.

Firmat on kato nykyisin olemassa osakkeenomistajia varten. Voittoa tahkotaan keinolla millä hyvänsä. Erityisesti siirtämällä tuotantoa halvan työvoiman maihin.
 
On se silti aika kumma jos Kiinassa ja Meksikossa ei sorvi toimi ja viila vingu. Kysymys on huonosta työohjeistuksesta ja laadunvalvonnasta, ei valmistusmaasta.

Vimosenpäälle tehtyä nauhatyötä ja hyvää luusatulaa ei juurikaan noista halvoista löydä. Kaikki muu silmälle kaunis on tuollaiseen skebaan halpaa ja nopeaa koneellisesti tehdä. Yksilöllinen satulan tekeminen ja nauhojen kunnollinen viimeistely ja kiillotus veisivät enemmän aikaa kuin koko muun kitaran väsääminen. Ei noihin paljon kätöset tehdessä koske.
 
Eipä kyllä noista kalliimmistakaan aina tahdo nauhatyötä liikaa löytyä ellei custom-shoppia ja kuulemma gibsoni on käyttänyt jo vuosia muovisatuloita.... .
 
Joku aika sitten kävin muutamia uusia gibbonin lespalia hipelöimässä ja nää oli siis aivan pakasta vedettyjä ja melkein kaikissa nauhat törrötti tosi ikävästi... tuntu siltä että ne missä ei ollut bindauksia niin ei paljoa viimeistelty!
(näitä ei siis oltu mitenkään huollettu vaan nostettu samantien seinälle)
 
.. kyllä tuo "modattu" tsekki-epi-lespi tuntu vieläkin hyvältä oikeiden g-lespien testimisen jälkeen tälläkin kerralla...
 
Taasen törkeä tapaus samassa paikassa Jacksonin indonesia budjettiluokan kelly mistä jäi oikein kunnon naarmut käteen kuin olisi partakoneen teriä nauhan päät olleet!!!!