Kitarat: kitarakamat ›

a) Lakkaus vaikuttaa lähinnä kitaran AKUSTISEEN soundiin.
 
b) Lakkauksen vaikutus kitaran soundiin on (etenkin vahvistettuna) minimaalinen verrattuna vaikkapa runko- ja kaulamateriaalin, mikrofonien, kaulaliitoksen tai soittajan tatsin vaikutukseen.
 
c) Ajan, joka käytetään lakan merkityksen pohtimiseen, voisi käyttää hyödyllisemmin esimerkiksi soittamalla kitaraa.
 
Sanoisin, että kaikki ylläolevat väittämät ovat tosia. Viimeksi mainittu pätenee muutenkin soveltuvilta osin jopa 90-prosenttisesti kitarakamat-alueen debatteihin.
 
100% samalla linjalla.

c) Ajan, joka käytetään lakan merkityksen pohtimiseen, voisi käyttää hyödyllisemmin esimerkiksi soittamalla kitaraa.
 
Sanoisin, että kaikki ylläolevat väittämät ovat tosia. Viimeksi mainittu pätenee muutenkin soveltuvilta osin jopa 90-prosenttisesti kitarakamat-alueen debatteihin.
 
Väitätsä, että musiikki on parempi harrastus, kuin filosofia? Eikö kitara ja zen kiinnosta? Oliko Aristoteles väärässä? Oonko mä olemassa, ajattelenko mä?
 
Kyllä näistä mun mielestä saa ja kannattaakin keskustella. Mulle ainakin on ihan yhtä tärkeää ymmärtää asioita, kuin pelkästään tehdä ja tuntea. Kamarunkkailu on harrastus siinä missä soittokin ja jos lakkaus vaikuttaa sointiin, niin... No siitä saadaan taas uus puheenaihe ja motivaatio vaihtaa kamoja kasvaa. :)

b) Lakkauksen vaikutus kitaran soundiin on (etenkin vahvistettuna) minimaalinen verrattuna vaikkapa runko- ja kaulamateriaalin, mikrofonien, kaulaliitoksen tai soittajan tatsin vaikutukseen.
 
...mikä johtaa myös kehäpäätelmään. Kun käytetään hyvälaatuista ihanan kaunista puuta, tehdään liitokset hyvin ja tarkasti niin kitaraa ei tarvi upottaa sinne lakkasammioon ja värjätä rumia puita ja töitä sentin muovi tms. kerroksen alle. Hyvät työt ja puut niin viimeistelyssä vähemmän on enemmän.
 
Tästä syystä itse en osta umpeen värjättyjä kitaroita, mustan alla on pääsääntöisesti jotain ruskeaa.
 
c) Ajan, joka käytetään lakan merkityksen pohtimiseen, voisi käyttää hyödyllisemmin esimerkiksi soittamalla kitaraa.
 
Noh, näillä soittolahjoilla tuon hyödyllisyyden kanssa on vähän niin ja näin. Mitä kukakin sitten halajaa.
 
Mulle ainakin on ihan yhtä tärkeää ymmärtää asioita, kuin pelkästään tehdä ja tuntea.
 
Varsinkin jos itse rakentelua harrastaa niin onnistumisen kannalta suorastaan elintärkeää.

a) Lakkaus vaikuttaa lähinnä kitaran AKUSTISEEN soundiin.
 
b) Lakkauksen vaikutus kitaran soundiin on (etenkin vahvistettuna) minimaalinen verrattuna vaikkapa runko- ja kaulamateriaalin, mikrofonien, kaulaliitoksen tai soittajan tatsin vaikutukseen.
 
Tässä vaiheessa tuli mieleen, että jos kitaran puu osaisi puhua, niin sieltä voisi tulla vähän noottia. "Jos tässä tulosparannusta haetaan sähköiseen soundiin, niin laitappa äijä elektroniikka- ja vahvistinosasto kuntoon! Turha mua syyttää jos ei homma toimi! Mä teen parhaani täällä ja pystyn ilman lakkoja helposti tavallista parempiin tuloksiin, mutta minkä sille voin jos tiimi kusee sitten koko homman?! "

Väitätsä, että musiikki on parempi harrastus, kuin filosofia?
 
Hard rock gets you laid, kuulemma. Filosofia ei niinkään. ;)

...mikä johtaa myös kehäpäätelmään. Kun käytetään hyvälaatuista ihanan kaunista puuta, tehdään liitokset hyvin ja tarkasti niin kitaraa ei tarvi upottaa sinne lakkasammioon ja värjätä rumia puita ja töitä sentin muovi tms. kerroksen alle. Hyvät työt ja puut niin viimeistelyssä vähemmän on enemmän.
 
Tästä syystä itse en osta umpeen värjättyjä kitaroita, mustan alla on pääsääntöisesti jotain ruskeaa.
 
Khyl. Parhaannäköiset puut käytettäneen pääsääntöisesti ei-maalattaviin kitaroihin.
 
Tosin, hyvin soiva puu ei välttämättä ole hyvännäköistä.

Tosin, hyvin soiva puu ei välttämättä ole hyvännäköistä.
 
Ja sama pätee myös toisinpäin; moni kakku päältä kaunis.

Sarkasmi on kivaa, mutta. Ihan vakavasti puhuen, ettei kenellekään tätä keskustelua enempi vilpittömällä mielellä lukevalle jäisi epäselväksi, tässä muutama väittämä:
 
a) Lakkaus vaikuttaa lähinnä kitaran AKUSTISEEN soundiin.

Tämä lause on epätosi. Kitaran akustisen soinnin laadulla (ei kovuudella) on suora merkitys myös sen sointiin sähköisesti. Jos kitarassa on lakkan aiheuttamaa värähtelyn vähenemistä vaikuttaa se suoraan sen sähköiseen toistoon. Loppuperissä ne mikrofonit toistaa sen mitä se kitara antaa ulos, kyse on muustakin kuin magnetismistä.
 
b) Lakkauksen vaikutus kitaran soundiin on (etenkin vahvistettuna) minimaalinen verrattuna vaikkapa runko- ja kaulamateriaalin, mikrofonien, kaulaliitoksen tai soittajan tatsin vaikutukseen.
 
Lakkauksen määrän,laadun ja kovuuden vaikutus on täysin yhtä suuret uin edellä mäinittujen asioiden. Soittajan tatsin maininta tässä vaiheessa on aivan turha koska se ei vaikuta kitaran rankenteen ominaisuuksiin mitenkään.
 
c) Ajan, joka käytetään lakan merkityksen pohtimiseen, voisi käyttää hyödyllisemmin esimerkiksi soittamalla kitaraa.
Sanoisin, että kaikki ylläolevat väittämät ovat tosia. Viimeksi mainittu pätenee muutenkin soveltuvilta osin jopa 90-prosenttisesti kitarakamat-alueen debatteihin.
 
Aika joka käytetään asioiden totuuksi väittamiseen kannattaisi käyttää enemmin vaikka empiriisiin tutkimuksiin ja kuukkelin tutkimiseen.
 
Mihin perustuu yllä olevat väittämykset ? Omalta kohdalta useiden kymmenien soitinten tekemiseen ja kokeiluihin asian tiimoilta. Mites muilla ?

Väitätsä, että musiikki on parempi harrastus, kuin filosofia? Eikö kitara ja zen kiinnosta? Oliko Aristoteles väärässä? Oonko mä olemassa, ajattelenko mä?
 
Jos sä kaadut metsässä etkä ole sitä kuulemassa niin lähteekö siitä ääni?

Jos sä kaadut metsässä etkä ole sitä kuulemassa niin lähteekö siitä ääni?
 
... niin ja kulkeko ääni avaruudessa eli voitko soittaa kitaraa avaruuskävelyllä akustisesti ja poimiiko mikit magneettikentän värähtelyt?

Senverran aiheesta, että esim. käytettäessä mallinnusvärkkejä mielestäni ääni mankeloidaan melko tehokkaasti uuteen muotoon eli liekö siinä vaiheessa pintakäsittelyllä merkitystä. Toisaalta esim. edesmennyt J. Ala-Kuha oli tarkka ainakin kitaran puista ja soinnista mutta esim. Flying Finn hanuripintaiset ovat nähdäkseni melko umpeen maalattuja.

Tämä lause on epätosi. Kitaran akustisen soinnin laadulla (ei kovuudella) on suora merkitys myös sen sointiin sähköisesti. Jos kitarassa on lakkan aiheuttamaa värähtelyn vähenemistä vaikuttaa se suoraan sen sähköiseen toistoon. Loppuperissä ne mikrofonit toistaa sen mitä se kitara antaa ulos, kyse on muustakin kuin magnetismistä.
 
Olen täysin samaa mieltä. Mikki toistaa tasan sen, mitä kitara antaa ulos. Ja edelleenkin totean, että omakohtaisen kokemukseni perusteella itellä nitrolakatut soivat paremmin sekä akustisesti että vahvistettuna.
 
Jollakulla voi olla muunlaisia kokemuksia, mutta edelleen...se on hyvin usein makuasia...sanoi Musti kun hanuriaan nuoli....

Semmoisen kokeen voisi kanssa tehdä, että kääräisisi kitaran bodyn ympärille tuhdin kerroksen putkiteippiä. Senhän saa siististi poiskin kun siinä ei ole liimaa. Äänittäisi samplet ennen ja jälkeen.
 
Vai onkos tämä nyt eri asia, kun se teippi ei tunkeudu puuhun lakan tavoin? Olisiko vaikutus isompi vai pienempi kuin lakkatyypin vaihtamisella?
 
Itse en moiseen kyllä ryhdy. Lienee hyödyllisempää käyttää sekin aika soittamiseen... mutta kyllähän näkökohtien pohtiminen aina on paikallaan!

Ja edelleenkin totean, että omakohtaisen kokemukseni perusteella itellä nitrolakatut soivat paremmin sekä akustisesti että vahvistettuna.
 
Eli olet äänittänyt kitarasaundia ja sitten vaihtanut kitaraan toisen lakan ja äänittänyt uudelleen ja vertaillut ääniä toisiinsa todeten nitrolakatun paremmuuden.
 
Pietismiä! Nostan hattua.

Ajatus tässä takana on kai se, että maali vaimentaa kitaran kopan värähtelyä. Tämä sitten vaimentaisi kielten värähtelyä ja siten vaikuttaisi kitaran sointiin.
 
Akustisessa kitarassa näin epäilemättä onkin. Sähkökitaran body resonoi kuitenkin joka tapauksessa varsin vähän - vähäinen resonointihan oli juuri syy, miksi lankkusähkis keksittiin. Tämä vähäinen resonointi ei muutu käytännössä mitenkään lakkatyyppiä vaihtamalla, lakkaa poistamalla tai lakkaa lisäämällä. Sama koskee maalia.
 
Tätä voi testata helposti hiomalla paksua maalia pois tai maalia lisäämällä. Bodyn resonointia voi vähentää myös teipeillä, elmukelmuilla jne. jos ei kehtaa pysyvämpää vahinkoa aiheuttaa. Mutta uskonasioita ei ole testattaviksi tarkoitettu.

Mutta uskonasioita ei ole testattaviksi tarkoitettu.
 
Tässä ollaan asian ytimessä.

Eli olet äänittänyt kitarasaundia ja sitten vaihtanut kitaraan toisen lakan ja äänittänyt uudelleen ja vertaillut ääniä toisiinsa todeten nitrolakatun paremmuuden.
 
Pietismiä! Nostan hattua.
 
Just niin. Mä sanon, että nyt sä olet asian ytimessä....... ;)

Minä mustan Charvel Model 4:ni hioin puupinnalle ja ei kyllä kovin kaunista kuviota alla ollut. Varoituksen sananen, siis.
 
Olisiko kuvaa? Kiinnostaisi nähdä kuitenkin :)

Tämä lause on epätosi. Kitaran akustisen soinnin laadulla (ei kovuudella) on suora merkitys myös sen sointiin sähköisesti. Jos kitarassa on lakkan aiheuttamaa värähtelyn vähenemistä vaikuttaa se suoraan sen sähköiseen toistoon. Loppuperissä ne mikrofonit toistaa sen mitä se kitara antaa ulos, kyse on muustakin kuin magnetismistä.
 
Lakkauksen määrän,laadun ja kovuuden vaikutus on täysin yhtä suuret uin edellä mäinittujen asioiden. Soittajan tatsin maininta tässä vaiheessa on aivan turha koska se ei vaikuta kitaran rankenteen ominaisuuksiin mitenkään.
 
Aika joka käytetään asioiden totuuksi väittamiseen kannattaisi käyttää enemmin vaikka empiriisiin tutkimuksiin ja kuukkelin tutkimiseen.
 
Mihin perustuu yllä olevat väittämykset ? Omalta kohdalta useiden kymmenien soitinten tekemiseen ja kokeiluihin asian tiimoilta. Mites muilla ?
 
Tuossa ylempänä tulikin jo esiin suurinpiirtein ne tärkeimmät sanottavat asian tiimoilta, etenkin varakeefin taholta.
 
Voisin tietty lisätä vaikka seuraavaa:
 
Koskapa tämä on "Kitarakamat"-osio, _ei_ "Soitinrakennus", kommentoin asiaa näin loppukäyttäjän näkökulmasta. Mikit vaikuttavat käsittääkseni dramaattisesti kitarasta lähtevään ääneen, linjassa on yleensä jos jonkinlaista pedaalia ja vahvistin muokkaa ääntä entisestään. Jos lakan osuus kitarasta lähtevään sointiin olisi yhtä suuri kuin muidenkin ennen jakkia asiaan vaikuttavien tekijöiden, se tarkoittaisi sitä että lakalla olisi yhtä suuri merkitys kuin mikeillä, kielillä, tallalla/satulalla tai runkopuilla. Tuota en tosiaan niele, vaikken ole yhtään kitaraa eläessäni rakentanut.
 
Jos kuitenkin ajatellaan että väite pitää paikkansa - rungon resonointi vaikuttaa merkittävästi soundiin - sähkökitaran soittoon pitäisi kehittää aivan uusi tyyli. Voisin nimittäin maalaisjärjellä kuvitella että runkoa vasten nojaava soittajan vartalo, otelautaa puristava peukalo tai kämmenpohja sekä mahdollisesti mukavuusviisteellä lepäävä käsivarsi demppaisivat kallisarvoista rungon värähtelyä vähintään yhtä paljon kuin lakka. Soittajan ei niin muodoin kannattaisi ottaa kontaktia kitaraan kuin plektralla ja otekäden sormilla.
 
Koska akustinenkin kitara tuntuu selviävän moisesta tukahduttavasta otteesta soinnin liiemmin kärsimättä, voinemme ehkä epäillä että rungon resonointi ei ole _aivan_ tärkein tekijä sähkökitaran soinnissa?
 
Ok. Asia lienee helppo todentaa. Jos sinulla sattuu soitinrakentajana olemaan ylimääräinen pintakäsittelemätön lankkukitaran runko nurkissa, suosittelen tekemään seuraavaa. Laita puuvalmiiseen kitaraan hardware kiinni, piuha vahvistimeen ja äänitä soittoa (kliineillä tietenkin, säröllä eroa lienee lähtökohtaisesti toivoton havaita). Lakkaa sitten body ja kaula _paksulla_ kerroksella akryylilakkaa (reippaasti paksummalla kuin mitä normaali aasialaisteollisuus käyttää). Sitten soitetaan saman vahvistimen läpi, hanikat samassa asennossa. Olen itse asiassa vilpittömästi kiinnostunut lopputuloksesta. Kaiken järjen ja fysiikan lakien mukaan eron ei pitäisi olla kliineilläkään mitenkään merkittävä. Kun otat huomioon että suurin osa mnetin kitarakamat-osion aktiivijäsenistä soittanee enimmäkseen jotenkin muuten kuin pelkillä puhtailla suoraan vahvistimeen, ymmärtänet ehkä kantani lakan merkitykseen loppukäyttäjän eli soittajan kannalta.
 
Mutta, kuten todettua, uskon asiahan tämä on enkä mää kenenkään maailmankatsomusta halua tämän enempää kyseenalaistaa. Enemmän pintakäsittely vaikuttaa soittajan vinkkelistä katsottuna, kuten myöskin todettua, siihen miten soitin istuu käteen ja miltä se tuntuu. Ei väheksymisen arvoinen seikka ollenkaan, ja hyvä syy suosia vaikkapa nitrolakkausta.

T
Koska akustinenkin kitara tuntuu selviävän moisesta tukahduttavasta otteesta soinnin liiemmin kärsimättä, voinemme ehkä epäillä että rungon resonointi ei ole _aivan_ tärkein tekijä sähkökitaran soinnissa?

Kannattaa tutustua siihen kuinka klasari soitossa akustista pidetään sylissä.