Kitarat: kitarakamat ›

Mua ei harmita minkään myynti vaikka on tuota tavaraa liikkunut suuntaan jos toiseen. Saa nähdä miten käy PRS:n kera.

Näistä on jo vähän enemmän aikaa, eikä varsinaisesti ahdista, mutta pari kitaraa on silti jäänyt mieleen vaikkei pitäisi (eli eivät ns. objektiivisesti erikoisia olleetkaan)
 
- Hohner LP-kopio, tällä tehtiin suurin osa Riivaajan keskivälin tuotoksista.
 
- Jackson JS30, ei maailman kevyin soitettava, mutta loistavan puhdas sointi koko otelaudalta ja hurinattomimmat tehdasmikit ikinä. Lapa ja lisenssifloikka tosin lopulta ottivat damagea. Tommoisen saisi kyllä uuden halvalla :)

Noh, mun mielestä kun on myynyt kitaran niin sillon harmittaa enemmän kun tajuaa mitä tuli tehtyä, kun sitten tajuaa että millanen kitara lähti pois. Välillä mulla oli ikävä sitä ihan ensimmäistä sähkökitaraani, mutta kyllä nämä nykyiset mitä mulla on niin pieksee sen mun ensimmäisen kitaran erikseen ja yhdessä, mennentullen, ihan miten vain.

Kerran myin Harley bentonin, ja kumma kyllä ei ahdistanut yhtään. Taidan olla tunnevammainen.

Minua ketuttaa ku möin Jacksonin RR-59 skebin, hitto se oli melko hyvä ja harvinainenkin mutku iski GAS ibaneziin niin oli pakko myydä..

Periaatteessa vain yhden olen myynyt, paketti-Yamaha EG112U, mutta se ei oikein harmita kun siitä sai hyvän välirahan verrattuna paljon se maksoi uutena ;-o (miltä kuulostaa enemmän kuin alkuperäisen hinta musiikkiliikkeen myyjän ilmeisen ajatusvirheen vuoksi?)

Ei keppien myynti älyttömästi harmita mutta harmittaa kun menin myymään BOSSin RDD-20 delayn...
Olihan se RG:kin ihan nasta peli. Nykyinen ihan yhtä hyvä kyllä vähintään...

Mua ei harmita minkään myynti vaikka on tuota tavaraa liikkunut suuntaan jos toiseen. Saa nähdä miten käy PRS:n kera.
 
Yleensä PRS:sistä tulee kova tuska. Yhdestä on jo kokemusta ja toinen menossa. Se on kovaa se, mutta parannuskeino on tietty osat niitä lisää.

Syksyn mittaan talosta lähtee Tokai strato fender-lavalla, japanin Love Rock, Squier SQ-sarjan tele sekä 5150 combo. Kaikki muu paitsi 5150 harmittaa perhanasti jo etukäteen. Vaan raha menee tarpeeseen ja nuo ovat kuitenkin jääneet omista vehkeistä vähimmälle käytölle.
 
Aiemmin myydyistä kitaroista kaipuuta ovat aiheuttaneet Charvel 475, kaksi Tokai stratoa (toistan siis tekemiäni virheitä, onneksi jää vielä yksi) ja Fender japan '54ri strato. Yksikään jenkkifender ei ole koskaan harmittanut... Kummallista. Yhtään Gibsonia en ole myynyt. Enkä todennäköisesti myy.

Möin APX-6A Yamahani eilen. Eihän siinä sinänsä mitään, kun käyttöä sille oli naurettavan vähän, parempi myydä jollekin joka soittaa. Se vaan vähän pisti kaivelemaan, että meni eilen pikkutakkiin ja pariin kenkiä monta sataa enemmän rahaa kuin mitä tuosta edes sain...
 
Pedaalien myynti vasta turhauttaakin, kun rahat menee nopeammin kuin ehtii huomaamaankaan ihan arkiseen elämään. Tankki dieseliä ja siinä meni taas vuosia palvellut pedaali :(

- Jackson JS30, ei maailman kevyin soitettava, mutta loistavan puhdas sointi koko otelaudalta ja hurinattomimmat tehdasmikit ikinä. Lapa ja lisenssifloikka tosin lopulta ottivat damagea. Tommoisen saisi kyllä uuden halvalla :)
 
Voit ostaa multa tommosen halvalla, pari kolhua ja volapotikka pitäis puhdistaa. katotaan sitten että tuleeko mulle sitä myynninjälkeistä ahdistusta.

Yksi skeba jäi vähän ahdistamaan. Vaihdoin joskus 90-luvun alun midihuumassa yhden Fenderin jenkkistraton about päittäin Korgin Audio Gallery softaan ja siihen tulevaan soundimoduuliin, jonka arvo on tänäpäivänä ~0...20 eur. Kitaran arvo jotain muuta.

Natural Jazz Bass -73 ja EB2 tyyppinen puoliakustinen Espana (Landola) basso 60-luvulta.

74 custom tele. Myin jollai 5000 markalla (ostin 4500mk). Pyytävät näköjään nykyään yli 2000€. Oli muuten hyvä kitara. Warmoth strato myin 2800mk. Kyllä sapettaa. Ikinä en oo juuri takkiin ottanu kaupoissa kun vertaa ostohintaa myyntihintaan mutta jos vain olis rikas nii ei noita kannattais ikinä myydä. Raha ei korvaa rakkautta.

Hieman kismittää ja luulen, että loppuelämän myös tulee kismittämään, kun luovuin Ibanezin "streetwise" USA-customista. Vuosi muistaakseni oli -95. Silloin olin masennuksen syövereissä ja ajattelin lopettaa kitaransoiton yrittämisen ja myin kaikki kamani pois. Noh, ei mennyt kitara aivan mämmikouralle kuitenkaan, kun kyseisen kitaran nykyään omistaa Sonatan J. Liimatainen.