Kitarat: kitarakamat ›

Eihän se ole lähelläkään yhtä kaunis kun Fenderi, mutta tsiljoona kertaa ergonomisempi ja käytännöllisempi.
Oho! Mikäs tuosta tekee noin paljon käytännöllisemmän ja ergonomiseman kuin strato?

Oho! Mikäs tuosta tekee noin paljon käytännöllisemmän ja ergonomiseman kuin strato?
 
Jaaha...En osaa sanoo, mutta kokeilleena tiiän. Soololoven puuttuminen vain häiritsee.

kyllä ton seinälle vois ehkä laittaa.. soittamaan en suostuisi en edes rahasta.

....Mitään suunniteltu ole, oli mullakin pienenä scalextricin autorata, ihan selvästi suoraan kopioitu puuttuva palanen hidastusmutkasta. http://scalextric.dk/SmallImages/C8222.JPG

Lukekaapas vielä tuolta sivulta kitaran tarina.
http://www.copacabanaguitar.com/story.html
 
Antti J. Kallio siis bongasi Eero Aarnion Copacabana-pöydän ja ajatteli, että sen muoto voisi sopia kitaraan vähän Bo Diddley-hengessä. Kyseisen muodon yhdistäminen kitaraan ei ollut siis muotoilijan vaan kitaralehden päätoimittajan idea. (En tosin ole koskaan kuullutkaan Plectra-kitaralehdestä)

(En tosin ole koskaan kuullutkaan Plectra-kitaralehdestä)
 
Ei ole ollut toiminnassa sataan vuoteen. Kauan aikaa sitten toimi Rytmi- lehden kitaraosuutena.

Toitotan taas sitä kuinka ergonominen se on.
Aika tiiviisti perusteltua jatkoa sais tulla ennenkö tuon kukaan uskoisi.
 
ihan selvästi suoraan kopioitu puuttuva palanen hidastusmutkasta.
Hehheh! Ei muuta kun oikeussyytteitä odottelemaan, kun autorata haastaa kitaran"suunnittelijan"!
 
Antti J. Kallio siis bongasi Eero Aarnion Copacabana-pöydän ja ajatteli...
Jaajaa, eli sopassa on vieläpä taho jonka luulisi kitaroista jotain tietävän. Hämmästyttävää. Käsittämätöntä.

Aika tiiviisti perusteltua jatkoa sais tulla ennenkö tuon kukaan uskoisi.
 
Sen verran aloittelija olen, etten osaa kertoa. Jengillä taitaa olla nyt sellainen käsitys, että koska se on ruma niin sillä ei voi olla myöskään mukava soittaa. Itse yllätyin sen keveydestä ja akustisesta soinnista.

Ruma kuin mikä. Eikä mutenkaan taida olla rahoille vastinetta.
Kusetuksen makua.

Tyylikäs vehjehän tuo on. Näyttää siltä että istuu syliin hyvin ilman hihnaakin (toisin kuin esikuvansa). Ja tosi kevyt, 2,8 kg. Ei varmaan pelkkä näyttelyesine, vaikka luultavasti sellaiseksi jääkin.
http://www.copacabanaguitar.com/press/Copacabana_001_fasadi_300dpi.jpg

Kyllä tuollaisen ottais. Pari kymmentä vuotta kun katselis ja myis kovaan hintaan. Kyllä hinta nousee kun aikaa kuluu. Pelkästään Aarion nimi nostaa kitaran hintaa kuten on käynyt 70-luvun muillekin kalusteille. Harmi että hinta on noin suolainen.

Makuja on monenlaisia. Ja mielipiteen ilmaiseminen on vapaata - onneksi. Herra Tolonen ei ole tietojeni mukaan hankkinut Copaa vaan lupasi hyväntahtoisesti olla ensimmäinen joka esiintyy Copalla julkisesti TV:ssä. Tiedoksenne, että Jukka ei ennen lehdistötilaisuutta ollut soittanut Copalla ja siksi hänellä ei ollut mahdollista esimerkiksi säätää kielten korkeutta haluamalleen tasolle. Copa oli siis no. "tehtaan asetuksissa". Ammattimies kun on niin peli vireeseen ja menoksi...
 
Olen saanut olla tässä kehityskeississä mukana ja näin ollen tietenkin myös saanut ko. kitaralla soitella. Voin vakuuttaa, että Copa on ensiluokkainen kitara ja että sen suunnittelija(t) sekä valmistaja ovat onnistuneet tuottamaan myös ergonomisesti miellyttävän tuotteen. Soololoven puuttuminen on luonnollisesti kompromissi tuoteilmeen eduksi. Laatikkokitara on laatikkokitara:) Toisaalta se on erittäin kevyt kantaa sekä seisaalta soittaessa komppikäden asento on ylivoimaisesti paras mitä olen ikinä kokeillut. Hartioiden asento on rento - kaljamahastani huolimatta... Akustinen sointi on myös jotain mihin ei lankkujen kanssa toden totta ole tottunut! Aki on ihan itse keksinyt että Copan kaula on paksu. Ibanezien omistajan nyt luulisi olevan niihin tottunut:)
 
Copahan on siinä mielessä erilainen kitara, että sillä on itseisarvo myös designesineenä. Onhan vanha PerintöStratokin monelle suomalaiselle "keikkamuusikolle" enemmän sisustusesine kuin työkalu... Täytyy myös muistaa ettei tässä kukaan ole keksinyt kitaraa uudestaan eikä kaulan liitoskohta 16 nauhan kohdalta ole ihan mahdoton hoitaa livetilanteissakaan. Mutta soitin aina biisin mukaan - ei toisin päin!
 
Plectran perustajana, sinulle epätietoinen tiedoksi, että 90-alkupuoli oli Suomessa musiikillisesti erinomaisen synkkää aikaa juureville kitaristeille. Oli joko pelkkää tilulilua muovipöksyissä tai syntsahimmeleitä... Ja vastenmielisiä itämaisia kopioita joka paikassa... Plectrassa me pidettiin tuolloin talkoilla yllä suomalaista kitarameininkiä tiedottamalla sen ajan mahdollisuuksien mukaan. Luonnollinen eli ainoa valinta oli tuolloin Rytmi-lehti (Soundissa halusivat keskittyä enemmän bändimeininkiin). Vakioporukkaan kuului nuoria lahjakkuuksia mm. Puppe Strandberg, Kari Nieminen ja Ykä Putkinen. Me julkaistiin omia ja Guitar Playerin ukkojen meille suomalaisille kirjoittamia ammattitason tekstejä (mm. Teisco Del Rey, Arlen Roth ja päätoimittaja Jim Ferguson) sekä soittamisesta, putkivahvareista että soittimista (jazz-malleista lankkuihin).
 
Sun täytyy muistaa "Herra Buha-haa" ettei tuolloin kukaan tiennyt Internetistä mitään. Tietoa oli ihan h-ton vaikeaa löytää mistään. Missä olit tuolloin? Ehkä itse olit vielä kiilto faijas silmäkulmassa... Tiedä häntä.
 
Ystävällisin terveisin,
Era Mikkola

Copahan on siinä mielessä erilainen kitara, että sillä on itseisarvo myös designesineenä. Onhan vanha PerintöStratokin monelle suomalaiselle "keikkamuusikolle" enemmän sisustusesine kuin työkalu...
 
Joo-o, mutta miksi hinta on n. 7K euroa? Mistä tuo koostuu, onko kysyntä ollut etukäteen niin suurta, että noin suurelle hinnalle on perustansa? Vertailukohdaksi voisin sanoa, että saisin tuolla rahalla tilattua käsinveistetyn kaarevakantisen jazz-kitaran kaikilla hienouksilla joltain loistavalta käsityöläiseltä. Siinä olisi instrumentti, joka olisi ulkonäöllisesti kaunis, äänenlaadulta parempaa ei varmaan helposti löydä ja lisäksi muotoilu on ajatonta ja kestävää.

Kyllä sinun kannattaa ostaa ehdottomasti kaarevakantinen jazzkitara. Suosittelen henkilökohtaisesti Lottosen tai Kari Niemisen malleja. Hienoja!
 
Halvimmat käytetyt Benedettot taitaa pyöriä siinä parinkymmenen tuhannen dollarin hujakoilla. Uudet reilusti yli.
 
UPDATE:)
Tsekkaa maailman myyntihintoja mm. tästä osoitteesta:
http://www.fineguitarconsultants.com
 
Terveisin,
Era

Aki on ihan itse keksinyt että Copan kaula on paksu.
En ole sanonut, enkä edes usko kaulan olevan paksu. Enhän minä voi sitä tietää kun en ole soitinta koskaan testannut.
 
Ibanezien omistajan nyt luulisi olevan niihin tottunut:)
Myös vanhemmissa Ibanezeissa on usein ohut tai ohuehko kaula, maksimissaan "normaalipaksuinen".
 
Olen toki sitä mieltä, että jos joku moisen kapistuksen haluaa holviinsa, niin loistojuttu, saapahan Lottonen taas töitä. Multa ei henkilökohtaisesti löydy kunnioitusta pelkkään ulkonäköön tai statukseen perustuvaa kitaranhankintaa kohtaan. Mutta onneksi Suomikin on vapaa maa, ja kellariinsa saa kukin ostaa mitä vaan. Onneksi minun ei tarvitse.
 
Varmuuden vuoksi vielä: Em syistä kommenttini tällaiseen aiheeseen perustuu lähinnä huumoriin, mun on vähän vaikea ottaa tollasta "soitinta" vakavasti. Näin ollen on tarkoitus ettei (turhasta) komiikasta kukaan myöskään pahastu.
 
:o)

Jep jep. Kitarat herättävät soittajissa tunteita. Se on niissä nimenomaan hienoa verrattuna vaikka televisioihin, jotka keskimäärin maksavat samanverran. Mutta ei tässä kukaan loukkaantunut ole. Päinvastoin. Tämä on hauskaa! Copa on hieno ja hyvä kitara. Jos "muoto- tai muut seikat" ei joillekin soittajalle kelpaa, niin ei sitten - ei haittaa vähääkään. En minäkään ostaisi yhtää Ibaa tai jotain toista mattamustaa pujopartakitaraa megasoololovella omaan kellariini happanemaan turhan päiten. Näin se on.
 
Mutta mun puolesta tämä aihe on nyt kiinni ja suljettu. Kaikkea hyvää.
 
t. Era

Mulla on jo kokopuinen kaarevakantinen kitara. Se maksoi vähän alle kolme tonnia käytettynä ja suomalaisen ammattilaisen tekemä. Sitä vaan meinaan, että se työmäärä ja taito, joka kaarevakantisen kitaran tekemiseen vaatii on täysin eriplaneetalta kuin tuon Cobacabana lankkusähkökitaran. Tältä pohjalta tuntuu ihmeelliseltä, että periaatteessa nopeasti monistetttava, muotoiltukin lankkukitara on noin kallis. Ymmärtäisin jo hinta olisi luokkaa 2000-3000 euroa. Tietenkin, ne kellä on rahaa niin maksaa, ehkä se kannattaa tulevaisuudessa kun noita roikkuu museoissa seinillä.
 
Toivon silti oikeasti, että tuosta tulee menestys. Se vain lisää suomalaisen ammattitaidon mainetta maailmalla!

Ihan paska toteutus. Täysi susi. Tolonenkin totesi hienotunteisesti että oli pikkasen vaikeuksi päästä ylänuhoille. No, miksei kun viimenen puolioktaavia on katveesa. Noin siinä käy kun asioista ymmärtämättömät pääsee suunnittelemaan työkaluja.
 
Jep!! Näin on! Täysin naurettavaa maksaa 7000 erkkiä ritsasta jossa ei ole edes soolo lovea (cut away) yms! 1:llä mikilläkin vaan varustettuna!! Vibrakampikin puuttuu jne jne Vohoi vit...

Mitähän ne tykkää tuosta jotka haukkuu esim ibanez RG:tä rumaksi? (itse tykkään iban ulkonäöstä,mutta maku on muutenkin outo.)

Ettekö te pöljäkkeet ymmärrä. Ei Cobacabana ole käyttökitara. Eihän ole mitään järkeä ostaa Armanin pukua tai Versacen mekkoa, mutta ihmiset ostavat. Ja käyttävät niitä kerran. Cobacabanasta toivotaan joltensakin samanlaista ilmiötä, eri asia on sitten, että toteutuuko se. Varmaa on kuitenkin, että se ei toteutuisi jos sille ei laitettaisi hirmuista hintalappua. Design ei ole design ilman järjetöntä hintaa.