Kitarat: kitarakamat ›

Tuli tuossa ostettua Ibanezin 7-kielinen RG1527 vuoden GASittelun jälkeen. Meshuggahilla ja herroilla Fredrik Thordendahl ja Marten Hagström oli osansa kitaran valintaan :)

Että semmoseen viiluun päädyit. Ei köppäsemmän näköinen. Meinaatko bindaukset tehdä vielä?
 
Mustan raidan ajattelin vetästä tuohon vielä jossain vaiheessa... mutta teen sen feikaten, eli ihan maalaten.

en nyt tiedä vaikutuksista. tuskin kukaan tunnettu artisti soittaa gibsonin U2:lla?

En todellakaan osta :o

Ei kitaraa, mutta vahvaria kattelen N33mon vaikutuksen alaisena ;D

Enimmäkseen Bucketheadin ja Slashin...

Alunperin minun piti hommata epipuhelimen G-400, koska eräät Angus ja Tony soittivat SG:llä. Äsgee ei sitten kuitenkaan oikeen istunut kouraani, joten ostin Ibanezin. muita Ibanezilla soittajia en ostohetkellä juurikaan tiennyt, paitsi tietysti pappani.

Olen ostanut mm. Straton aikoinaan Malmsteenin soundin takia ja aion tehdä sen pian taas. Tykkään kyllä tuhottomasti siitä klangista, joka on Ynkkä-Stratossa. Siinä on kitara, jolla on hyvä soitella vanhaa rokkia (Deep Purple jne.).
 
Les Pauleista kiinnostuin aikoinaan Wylden ja Slashin vaikutuksesta, mutta noiden herrojen kitaroita yhdistelemällä sain itselleni mieluisan version aiheesta (Amfisound).
 
Myös jossain välissä on tullut omistettua mm. Petrucci- ja Vai- Ibanezeja, mutta niihin on ollut syynä mahtava soitettavuus ja soundi ennemminkin kuin kyseisten herrojen nimi. Yleisesti ottaen minulla on aina nuo signature-ostot menneet niin, että olen kiinnostunut jostain soittimesta kun olen sen jollain soittajalla nähnyt. Tämän jälkeen olen sitten testannut sitä liikkeessä ja jos oikein kovasti olen tykästynyt, niin vasta sitten laittanut ostoslistalle. En siis ole kitaroita ostanut siksi, että joku esikuva on sillä soittanut, vaan siksi, että olen testatessa todennut ne minulle(kin) sopivaksi.

En ole, monesti taas olen ajatellut. Milloin Gibson SG:tä Disco Ensemblen takia, milloin mitä muitakin. Seuraava keppini on varmaan joku Exolorer, mutta ei todellakaan James Hammetin takia. Seiskakielistäkin harkitsen, en ole koskaan vaan soittanut sellaisella.
 
E. Huomaatte varmaan virheen? :D

James Hammet
 
Hoho. Kukas heppu se tämä on?

Ala-asteella piti saada Les Paul, kun Ace Frehleylläkin oli. 12 vuotta myöhemmin vieläkin sama kitara käytössä.

Hoho. Kukas heppu se tämä on?
 
Voi saatana. :D
Aivopieru. Ottakaan opiksenne - ei koskaan kannatta ajatella Kirk Hammettia, kun on juuri kirjoittamassa James Hetfield. Muakin naurattaa. :D

Jemi tuli ostettua, mutta ei Vain takia, vaikka kovassa arvostuksessa onkin. Tuli sopivasti sopivan hintainen vastaan ja soitettavuus oli omaa luokkaansa.

Slashin vaikutus.

Kamat aina sen kitaristin mukaan mitä sattuu reenaileen? Tulee kovasti vaihdoksia... Suosittelen että ostat kerralla yhden hyvän ja monipuolisen soittimen niin ei tarvitse aina olla vaihtelemassa :)
 
Tuohon Hammett_strato-gasiin vaikuttaa enemmänkin se että olen ollut die-hard Metallica-fani ajoista jolloin elopituus oli alle 1 vaahtosammutin-yksikköä. Muutenkaan en usko yhden hyvän soittimen ideologiaan, on helvetin mukava omistaa useampi erilainen kitara ja opetella soittamaan ominaisuuksiltaan eriävillä instrumenteilla. Minulle näitten karahkojen kanssa puuhastelu on vähintäänkin puoli harrastusta, usein soittaminen jää hyvinkin vähälle säätö-, ehostus ja modailutouhujen viedessä ajan. Tällä hetkellä valitettavasti ei ole kuin kaksi kitaraa telineessä (toisen tosin juuri laitoin aivan uuteen uskoon), mutta kuten todettua jatkuva haku on päällä ja kokoelma kasvaa heti rahatilanteen salliessa.
 
Omituista että sinun kitaravalintoja ohjaa joku ihan muu, jota tuskin tunnet ja jonka soundia et kuitenkaan saa vaikka kuinka vetelisit samoilla kamoilla. Nyt lopetat tuollaisen hihhuloinnin ja keskityt olennaiseen, ei ne kamat vaan se tatsi, fiilis ja meininki!
 
Soundia en mieti hetkeäkään kitaraa valitessani, sillä saralla riittää että mikit tuuttaavat riittävän kuuman ja erottelukykyisen signaalin mistä alkaa siantapposäröä rakentamaan. Aktiivimikit lähes jokaisessa omistamassani kitarassa käyttäneenä tiedän kyllä niillä saavutettavan tietyn (kiistellyn) lähtösoundin vaikka siihen kuuluisaan harjanvarteen ripustettuna. Kenenkään artistin soundia en ole ikinä edes kaivannut, kyllä se on EMG + Tri-Metal yhdistelmä jolla kaikkien maailmantähtienkin pitäisi soittaa :) Kamat = 0.5 * fiilis ja meininki.

Onko muitakin kitaristeja kuin Tony Iommi?

Enpä tiedä yhtään tuntemattomampaakaan kitaristia joka soittaisi Kramerin LP Customilla.
http://www.vintagekramer.com/company54.htm
 
Eli ei vaikuttanut.

Kyllähän se Nightwish tais olla aika kova sana silloin, kun tuon washburnin ostin. En tosin ole katunut päivääkään.

Kaipa toi Hetfield vaikutti siihen että ostin Epiphone Explorerin.

Muutenkaan en usko yhden hyvän soittimen ideologiaan, on helvetin mukava omistaa useampi erilainen kitara ja opetella soittamaan ominaisuuksiltaan eriävillä instrumenteilla. Minulle näitten karahkojen kanssa puuhastelu on vähintäänkin puoli harrastusta, usein soittaminen jää hyvinkin vähälle säätö-, ehostus ja modailutouhujen viedessä ajan. Tällä hetkellä valitettavasti ei ole kuin kaksi kitaraa telineessä (toisen tosin juuri laitoin aivan uuteen uskoon), mutta kuten todettua jatkuva haku on päällä ja kokoelma kasvaa heti rahatilanteen salliessa.
 
Taisit puhua aika monen meistä ajatuksia. Ainakin minun.