Kitarat: kitarakamat ›

Juu, ei unohdeta Tyysteriä, mutta ei myöskään Luodon Pasia (Basement Guitars) Heinolasta. Toki kotimaasta löytyy todella hyviä rakentajia, sitä ei käy kiistäminen, mutta he eivät yksinkertaisesti kykene kilpailemaan RAN Guitarsin kanssa hinnoissa. Ja jos useampi henkilö on todennut RANin laadun olevan esim. Amfisoundin tasolla, niin en näe mitään syytä lähteä Amfisoundilta tilaamaan esim. tuota meikäläisen himoitsemaa custom-soitinta. 1200e on kuitenkin paljon rahaa... 7000 mummoa. Sen summan takia voin tinkiä siitä, ettei kitarassa lue "made in Finland".

Juu, ei unohdeta Tyysteriä, mutta ei myöskään Luodon Pasia (Basement Guitars) Heinolasta.
 
Onko muuten kellään kokemuksia Pasi Luodon kitaroista? Entä mitään tietoa hintatasosta?
 
Luoto on ainakin hemmetin hienon LP:n tehnyt Andylle.

Toki kotimaasta löytyy todella hyviä rakentajia, sitä ei käy kiistäminen, mutta he eivät yksinkertaisesti kykene kilpailemaan RAN Guitarsin kanssa hinnoissa. Ja jos useampi henkilö on todennut RANin laadun olevan esim. Amfisoundin tasolla, niin en näe mitään syytä lähteä Amfisoundilta tilaamaan esim. tuota meikäläisen himoitsemaa custom-soitinta.
 
Hinta ei ole kaikki kaikessa. Samoilla spekseillä tehdyt soittimet voivat poiketa käytännössä paljonkin toisistaan. Itse en tilaisi custom-soitinta näkemättä ja koesoittamatta rakentajan aiempia töitä. Mitä jos laatu ei vastaakaan odotuksia? Miten mahdolliset takuuasiat hoidetaan?

Osaako joku osoittaa sen Ran topikin minulle, haku ei ny toimi enkä sitä löytänyt.
 
Aattelin meinaan hävittää RR5:n. D821:n, 112:n ja schecterin ja teettää niillä rahoilla Puolalaisen skebakon, mahdollisesti siis.

Juu, ei unohdeta Tyysteriä, mutta ei myöskään Luodon Pasia (Basement Guitars) Heinolasta. Toki kotimaasta löytyy todella hyviä rakentajia, sitä ei käy kiistäminen, mutta he eivät yksinkertaisesti kykene kilpailemaan RAN Guitarsin kanssa hinnoissa. Ja jos useampi henkilö on todennut RANin laadun olevan esim. Amfisoundin tasolla, niin en näe mitään syytä lähteä Amfisoundilta tilaamaan esim. tuota meikäläisen himoitsemaa custom-soitinta. 1200e on kuitenkin paljon rahaa... 7000 mummoa. Sen summan takia voin tinkiä siitä, ettei kitarassa lue "made in Finland".
 
Puhut asiaa. Mutta pakkohan se on takertua heti, kun jotain takerruttavaa on. ;-)
 
"Jos useampi henkilö on todennut RANin laadun olevan esim. Amfisoundin tasolla" on se kohta, johon puutun. Luulisin, että usean harvinaisemman soitinvalmistajan soittimista ei ole täällä jengillä paljoakaan omakohtaista tietoa. Esim. ei täällä varmaan ole ketään, joka olisi soittanut RANilla ja Amfisoundilla. Vieläpä saman speksin custom-soittimilla. No, omakohtaiset kokemukset tosin aina kertovat laadusta.
 
Hintapuoleen en siis puutu, enkä halua väittää, että se kertoisi tässä laadusta juurikaan.
 
Ja aloittajalle. Valitettavasti mä en LP-tyyppisestä soittimesta osaa sanoa, mutta mun paras kitara on Amfisoundilla teetetty. Jos joskus ylimääräistä rahaa on, teetän tuolla toisenkin. Ja en ole RANilla soittanut, joten ei se siitä.

En kiistäkään, etteikö ne Ranit voisi olla hyviä heviin. LP-tyyppisen custom-kitaran teettämisessä kuitenkin kääntyisin jonkun muun soitinrakentajan puoleen.
 
No, se voi olla, mut jos tuommosta hevi-Lp hakee tuolta saa varmasti haluamansa.
 
Esim. ei täällä varmaan ole ketään, joka olisi soittanut RANilla ja Amfisoundilla.
 
Itse asiassa on täällä muutama ainaki maininnu RANilla soittaneensa, kehuneet ovat.

Tuollaisen oman Custom- kitaran teettämisesssä liikutaan kyllä mielestäni todella "herkillä" alueilla, eli tarkoitan sitä että epäilemättä kaikkien noiden valmistajien laatu täyttää ne kriteerit joita tavalliselle kitaralle voidaan asettaa. Päätös valmistajan valinnassa täytynee siis tehdä rahan, laadun ja henkimailman hommien välillä. Jo pelkkä valmistusmaa voi tässä tapauksessa ohittaa ne sadat eurot. Myös kielelliset ja kultuurista johtuvat erot saattavat olla este tai ainakin epäilyttää.
 
Toisille nämä ovat pikkuseikkoja, toisille niin isoja ettei niitä pysty sivuuttamaan. Tsekkiläisen Furzhin omistavana olen kyllä vahvasti samaa mieltä siinä että itäeuroopan valmistajissa löytyy potenttiaalia tehdä hyvää työtä edullisesti.

Ensimmäisenä mielessä on kotimaisuus, työn laatu nyt varmasti on näillä ammattilaisilla lähes samanvertaista keskenään. Jos kuitenkin budjetti ei riitäkään, saattaa se tulla rajoittavaksi tekijäksi, ja sitten katsellaan sinne Ranin puoleen.

täytyy mainita tyysteristä ielä että minkäänlaisia "hevikirves" piirustuksia ei kannattane villelle näyttää.olen muutamaa "kasari kitaraa" huollattanut villellä ja on se ne huoltanut(ja hyvin vielä)mutta ei se niitä onnesta kiljuen ole säädettäväksi ottanut..

Olen kanssa miettinyt pitkään custom-kitaran teettämistä ammattilaisella ja varmaan joskus sellaiseen projektiin lähdenkin. Olen itse kuitenkin sitä mieltä, että custom-kitarankin kannattaisi ulkonäöltään olla kopio jostain olemassa olevasta ja hyväksi todetusta mallista. Tämä monestakin syystä, tässä omat mielipiteeni miksi:
 
1. Ajattomat mallit kuten Stratot, telet ja Les Paulit vain ovat hyvännäköisiä ja kun näistä muodoista lähdetään veistämään omanlaista kitaraa, niin visuaalisesti mennään usein mielestäni pieleen. Kitaran näyttävät jotenkin hassuilta ja silmään ei-niin-hyviltä. Tästä on hyvänä poikkeuksena Nevalaisen Flying Finn kitaran malli, joka mielestäni näytää omaperäiseltä ja hyvältä, juuri silmään oikealta. Eli, vaikka kitaran valmistus olisi muuten halussa, niin muotoilu ja tuollainen visuaalinen hahmottaminen voi monella omia mallejaan väsäävällä olla vähän "off", ainakin mun mielestä.
 
2. Kitaran jälleenmyynti on paljon helpompaa kun voi ilmoitukseen laittaa, että myydään XXX valmistajan Custom Les Paul -malli. Ostajat tietävät heti millaisesta pelistä on kyse ja kitaran jälleenmyyntiarvo on paljon parempi. Tämä ovat monet custom-kitaraansa myyneet katkerasti huomanneet.
 
3. Vaikka kitara olisi piirteiltään kopio, jostain olemassa olevasta mallista, niin tekijälle ja tilaajalle jää paljon mahdollisuuksia sen yksilöllisyyden ilmituomiseen, joten mielestäni on turha väittää sen olevan mahdotonta, jos kitaran on vaikka Les Paul muodoiltaan.
 
Yleisesti ottaen sanoisin suomen hintatason olevan vieläkin turhan halpa, jotta tekijät saisivat kunnollisen korvauksen ammattitaidostaan, mutta tämä lähinnä johtuu kysynnän heikkoudesta. Ostajan kannattaisi ehdottomasti sijoittaa hieman enemmän kitara-projektiin käteistä ja teettää sellainen kitara, niillä spekseillä joita on halunnut, mutta joita ei ole löytänyt olemassa olevista tehdaskitaroista. Kuitenkin mielestäni tälläiseen projektiin ei kannata aivan alottelijana lähteä, vaan vasta kun omaa kokemusta monista kitaramalleista ja ymmärtää suurinpiirtein mitkä tekijät ja miten vaikuttavat siihen lopulliseen soundiin. Silloin myös onnistuneen lopputuloksen aikaan saaminen on ostajan kannalta varmempaa.

Harmi että ei ole mitään referenssiä tuolla jasesoin sivuilla, mandoliinia en kuitenkaan oo ostamassa. :)
 
Paasonen tekee sähkiksiäkin koko ajan ja kaikenlaista muutakin jännää (akustinen Flying V oli miehekkään näkönen peli), mutta sivujen päivitysten suhteen homma on vähän hakusessa. Olen itsekin miehellä sanonut että josko laittaisi uusia kuviakin nettiin muttei näköjään ole laittanut. Toisaalta, miksi mainostaa enempää kun on kädet on täynnä töitä muutenkin sen enempää mainostamatta.
 
Sä voit vaikka käydä ihan rohkeesti Paasosen pajalla Rajakadulla, tallustelee vaan sisään ja ihmettelee notta mikäs meno se täällä oikein on. Siellä se isäntä varmaan touhuilee jotain ja ei muuta kuin juttusille. Varmaan voi het lennosta heittää jotain hinta-arvioita kun vähän kertoilet mitä olisi mielessä.

Näin kun tässä mittatilaus-customin teettäminen tuli asiaksi, pyysin Runguitarsista tarjouksen kitarasta, joka olisi 1:1 Gibson Les Paul '57 mutta SD Phat Cat -mikeillä (P-94) ja Bigsby-vibralla. Tarjous oli 1680 ekee. - Valmista Run-Lespaa ja Gibsonin Custom Shopin yli kaksi kertaa kalliimpaa 'identtistä' olisi joskus mukava päästä vertailemaan! - Ei kai siihen ole muuta vaihtoehtoa kun ostaa molemmat.

Ajattomat mallit kuten Stratot, telet ja Les Paulit vain ovat hyvännäköisiä ja kun näistä muodoista lähdetään veistämään omanlaista kitaraa, niin visuaalisesti mennään usein mielestäni pieleen. Kitaran näyttävät jotenkin hassuilta ja silmään ei-niin-hyviltä.
 
Kysymys on aika pitkälle siitä mihin silmä on tottunut. 50-luvullahan monet pitivät Fendereitäkin aika kummajaisina. Omaan silmään nuo perinteiset mallit ovat alkaneet vaikuttaa jo hieman vanhanaikaisilta. Makuasioitahan nämä tietysti ovat.
 
Ostajat tietävät heti millaisesta pelistä on kyse ja kitaran jälleenmyyntiarvo on paljon parempi. Tämä ovat monet custom-kitaraansa myyneet katkerasti huomanneet.
 
Kysymys taitaa olla kuitenkin pohjimmiltaan merkistä tai pikemminkin sen puutteesta. LP-mallinen kitara on ehkä helpompi saada kaupaksi kuin joku kovin persoonallinen viritys, mutta en oikein usko olennaiseen jälleenmyyntiarvon nousuun. Parhaiten menestyneet kotimaiset rakentajat ovat lähteneet rakentamaan tuotantoaan nimenomaan omien mallien, ei kopiokitaroiden pohjalta.