Kitarat: kitarakamat ›

Makuasioita ovat... ja ei se neck thru mikään pakollinen olisi. Ehdottelin täydennystä siihen listaan siis sen mukaan miten itse asian kokisin :) Omaan listaan lisäisin sellaisen fuusiotilukepin, jossa saisi olla hyvinkin erilainen tuntuma verrattuna stratoon.
 
Neck thru tuli oikeastaan siksi esiin, että taustalla mielessäni oli Carvinin kaula. Carvin DC400 tuntuu kouraani omalla tavallaan loistavalta ja toisaalta hyvin erilaiselta kuin dlx plus straton kaula. Carvinissa tuntuma on leveämpi ja jämerämpi. Siinä sattuu olemaan myös neck thru, joten kaulaliitoskin on sulava. Strato ja se, molemmat ovat käyttökelpoisen tuntuisia ja kovin erilaisia. Jos sitten Carvinilta valitsisi tilufuusiokepiksi vaikkapa DC135:n, niin sen tuntumaa ei kyllä mikään niistä listassa olleista korvaisi. 24 nauhaa, 25" skaala, floikka(?) ja se kaulaprofiili. Tilu lähtee kitarasta riippumatta juu, mutta DC135 sopisi välimaastoon siinä vaiheessa kun Les Paul olisi liian halko ja stratollakin työskentely suotta turhan tuskaista :)
 
JS1000 on kaksmikkinen eikä korvaa stratoa (tallakin jo muuttaa soundia). Viittasin rungon osalta ergonomisuuteen ja mukavuuteen. Sen kaulahan on muotoiltu Joen suosikkistraton kaulan pohjalta. Vahva linkki stratoon siis. Tuntuma on kuitenkin huomattavasti, miten sen sanoisi, jalostuneempi kuin stratossani. Helpposoittoinen ja "smooth". En sanoisi samaa '78 stratosta jonka joskus omistin. Se vasta olikin halko, mutta soi kyllä hyvin.
 
E: Stratostani olen yrittänyt muokata lievää hi tech peliä (EMG:n mikitys ym.), mutta ei... ei siitä saa tuntumaltaan alkuunkaan samanlaista keppiä kuin tuollainen kunnon välimallin keppi on. Omanlaiseltaan se kuulostaa, siksi sille on paikkansa, mutta soittelu sujuu toisinaan mukavammin välimallin kepillä.

Kopiot on aina kopioita ja sillä siisti. CAN I HEAR AN AMEN???

kopiokitaristille sopii kopiokitara

Huvittava tämä keskustelu sinänsä, miksi juuri Fender olisi sen aidompi kuin joku Tokai? Senkö takia että Fender ehti kopioimaan ensin? :D Eli täällä nyt ylistetään nopeinta kopioijaa? Nimittäin onhan Fenderkin kopioinut esim. Straton lavan Bigsbyltä, ja Les Paulin tuotantomallin runko (itse herra Les Paul olisi halunnut sen olevan erilainen) ovat kopioituja samasta 40-luvun kitarasta.
 
http://www.guitarraonline.com.ar/ge … ia/19331949/bigsby_merle_travis.gif

Fenderin stratoja myydään liukuhihnavauhtia sen takia, että ihmiset tietävät niiden olemassaolon. Kuinka moni siinä matkalla oikeasti puntaroi, että ovatko ne erikoisen hyvälaatuisia kitaroita... vai ostiko edellinenkin sellaisen, koska oli nähnyt jonkun toisen myös ostavan. Samasta syystä sitä Fenderin stratojen soundia on paljon levyillä.
 
Harvinaisen paljon maailmalla tämän logiikan mukaan yksinkertaisia muusikkoja, ja aika tunnettujakin sellaisia. Ei voi kuin ihmetellä äänen tätä Rebeatin ajatusmaailmaa. No, olemme ennenkin olleet jokseenkin eri mieltä lähes joka asiasta...

Huvittava tämä keskustelu sinänsä, miksi juuri Fender olisi sen aidompi kuin joku Tokai? Senkö takia että Fender ehti kopioimaan ensin? :D Eli täällä nyt ylistetään nopeinta kopioijaa? Nimittäin onhan Fenderkin kopioinut esim. Straton lavan Bigsbyltä, ja Les Paulin tuotantomallin runko (itse herra Les Paul olisi halunnut sen olevan erilainen) ovat kopioituja samasta 40-luvun
 
http://www.vintageguitar.com/brands/details.asp?ID=82
 
Tuosta kun lukasee niin saa sen käsityksen että tuo "scrolled" headstock olisikin tullut vasta vuonna '52. Eikös samoihin aikoihin syntyneet Leon kourassa ensimmäiset *casterit? Ehkä niistä oli prototyyppi jo ennen kuin sarjatuotanto alkoi?
 
Ja... Les Paul kehitteli oman signaturensa jo hyvissä ajoin ennenkö se vuonna 1952 otettiin tuotantoon. Ensimmäisen 10 vuoden aikana kun hän sitä tarjosi Gibsonille, hänelle naurettiin päin naamaa että "mees ny poika vi**uun tuon härvelis kanssa."
 
Joten, Les Paul itse oli kehittänyt tämän ihanteensa vuosia ennenkö se Gibsonille otettiin valmistukseen.

Huvittava tämä keskustelu sinänsä, miksi juuri Fender olisi sen aidompi kuin joku Tokai? Senkö takia että Fender ehti kopioimaan ensin? :D Eli täällä nyt ylistetään nopeinta kopioijaa? Nimittäin onhan Fenderkin kopioinut esim. Straton lavan Bigsbyltä, ja Les Paulin tuotantomallin runko (itse herra Les Paul olisi halunnut sen olevan erilainen) ovat kopioituja samasta 40-luvun kitarasta.
 
Kyllähän tuo one-a-side virityskoneistojuttu, jos on lukenut soitinten historiaa, on ihan jonkun muun idea kuin Paul Bigsbyn.. Samoin tuo alkuperäinen LP-runko on ihan jotain muuta Bigsbyssä kuin Les Pauleissa..
Nopein kopioija? Mhhh.. Ehkäpä ei noita patentin haltijoita voi oikein kopioijiksi syyttää, sitäpaitsi ehtihän tuosta parikymmentäkin vuotta vierähtää ennenkuin tuo kitaroitten Uli Behringer, herra Hamamatsun tehtailija, noita omiansa alkoi tuottaa.. 8)

Toki jäähän siitä hinnasta silloin se R&D-tiimin liksa pois :)
 
Eiköhän noiden uusien Gibson Les Paulien hinnoista ole R&D:t kuitattu jo vuosikymmenet sitten, vai kuinkas suuri osuus mielestäsi uuden Gibson Les Paulin hinnasta on noita maagisia R&D kuluja? KunGibson on tähän päivään mennessä tehnyt vajaat miljoona Les Paulia (kiitos Foxille arviosta) niin jos R&D kuluiksi lasketaan vaikka kymmenen taalaa per kappale niin aika helvetin kallista on tuotekehitys ilmeisesti ollut 40-50 luvuilla jollei sitä vielä ole saatu kuoletettua.

Eiköhän noiden uusien Gibson Les Paulien hinnoista ole R&D:t kuitattu jo vuosikymmenet sitten, vai kuinkas suuri osuus mielestäsi uuden Gibson Les Paulin hinnasta on noita maagisia R&D kuluja? KunGibson on tähän päivään mennessä tehnyt vajaat miljoona Les Paulia (kiitos Foxille arviosta) niin jos R&D kuluiksi lasketaan vaikka kymmenen taalaa per kappale niin aika helvetin kallista on tuotekehitys ilmeisesti ollut 40-50 luvuilla jollei sitä vielä ole saatu kuoletettua.
 
Aah haah, tuohon sää sitä arvioo tarttit.. ;)
Juu, mutta Lester Polfusin perheen rojaltit ainakin säästyy kopioijilta.. Pitkä penni se! Suuri kunnioitus ja rispekti tuolle viimeselle lawsuit-aatteen ylevöittämälle toiminnalle ja "Viimeiselle mohikaanille"..eipä silti soittimina kohtuullisia, jopa ne PRS-kopiot on "ainakin yhtä toimivia kuin Paul Reed Smithin tekemät, vähintäänkin yhtä laadukkaitakin ovat ne!!" (luulisin, verrattuna täällä esitettyihin argumentteihin)

Takaisin niihin kopiohin:
 
Joku Aria AE-600 (vuodelta 1977), on ehkä hyvä esimerkki siitä, mikä voi olla hyvä kopio. Projektien toinen osapuoli, hankki semmosen käytettynä ja halvalla, muutama vuosi sitten. En oo itte koskaan soittanu aidolla ES-335:llä, mutt kyllä mulle ainakin se kopio kelpais. Sen, miltä ton kaltainen kopio näytää, voi tarkistaa vaikka täältä linkin takaa:
 
http://www.therathole.org/guitars/models/aria/catalogs/mach1.html
 
Löytyy siitä "Aria Mach I Electric Guitars Catalog Page 3" kohdasta.
 
Ja on se nyt ainakin sata kertaa parempi, kuin toi meikäläisen saman aikakauden, Morris "stratocaster".

Eiköhän noiden uusien Gibson Les Paulien hinnoista ole R&D:t kuitattu jo vuosikymmenet sitten, vai kuinkas suuri osuus mielestäsi uuden Gibson Les Paulin hinnasta on noita maagisia R&D kuluja?
 
Jospa tutkitaan ensin tuota Gibsonin tuotevalikoimaa... On olemassa Gibson Les Paul Standard Digital, Faded-sarjaa, mikkejä on kehitelty ('57 Classicista Burstbuckerien kautta Dirty Fingersiin), Les Paul Standardeissa on onkalot rungossa jne jne. Onhan tuo soitin kehittynyt vaikka ei ehkä muoto olekaan kauheasti uudistusta kokenut.
 
KunGibson on tähän päivään mennessä tehnyt vajaat miljoona Les Paulia (kiitos Foxille arviosta) niin jos R&D kuluiksi lasketaan vaikka kymmenen taalaa per kappale niin aika helvetin kallista on tuotekehitys ilmeisesti ollut 40-50 luvuilla jollei sitä vielä ole saatu kuoletettua.
 
Pitäähän yrityksen tuottaa voittoakin, jotta toiminnan jatkuminen taataan. Yllättävää on että niin moni ajattelee tuota asiaa vain niin että "palkataan pari R&D-tyyppiä ja maksetaan niille 2000USD kuussa"... Ei se kuitenkaan ole ihan niin simppeliä tuo soitinten kehittely ja bisneksen pyörittäminen.
 
Olisihan Gibson voinut lainata ja kopioida Line6-mallinnusta omaan Digitaali-LePaan jos olisivat halunneet, vaan hepä kehittelivät tuon Hexamikin ja BoB:n omaan soittimeensa.
 
Noh, ei tuosta sen enempää. Kukin tyylillään ja se on ihan ok kun sillä ei vahingoiteta muita. Päivänjatkoja :)

Pitäähän yrityksen tuottaa voittoakin, jotta toiminnan jatkuminen taataan. Yllättävää on että niin moni ajattelee tuota asiaa vain niin että "palkataan pari R&D-tyyppiä ja maksetaan niille 2000USD kuussa"... Ei se kuitenkaan ole ihan niin simppeliä tuo soitinten kehittely ja bisneksen pyörittäminen.
 
No mitäs uusia ja innovatiivisia kitaroita Gibson on tuonut julkisuuteen viime vuosina? Eiköhän suurin osa uusista malleista ole vanhojen mallien uudelleenlämmittelyä eli R&D on tapahtunut enneminkin tuolla markkinointiosastolla.
 
Olisihan Gibson voinut lainata ja kopioida Line6-mallinnusta omaan Digitaali-LePaan jos olisivat halunneet, vaan hepä kehittelivät tuon Hexamikin ja BoB:n omaan soittimeensa.
 
Heh, joo, systeemin, jolle kukaan ei ole vielä keksinyt mitään järkevää käyttökohdetta. Olis kannattanut ottaa edes oppia Line6:sta sillä Line6 tuotteille on sentään jotain käyttöä, mutta toistaiseksi tuo Gibsonin systeemi näyttää kyllä lähinnä tekniseltä kikkailulta kikkailun vuoksi enemmän kuin jonkun käytännön tarpeen tyydyttämiseksi.

Olis kannattanut ottaa edes oppia Line6:sta sillä Line6 tuotteille on sentään jotain käyttöä
 
Ja taas mennään... Variax rulettaa, Gibson sucks.

No mitäs uusia ja innovatiivisia kitaroita Gibson on tuonut julkisuuteen viime vuosina? Eiköhän suurin osa uusista malleista ole vanhojen mallien uudelleenlämmittelyä eli R&D on tapahtunut enneminkin tuolla markkinointiosastolla.
 
No toi Žcrusherin Digital.. Eihän ne oikeen muuta..Voittihan ne jonkun "piirikunnallisen" muotoilupalkinnon tuos oliko se ny -97 Nighthawk-Blueshawk -malleilla, mutta eihän ne ny mitään uusia malleja oo, eihän? 8)
Nighthawk Custom on muuten hieno..
137, 36x- sarja, Bass V, 20/20.. Tuommosta 20/20-basson näköstä en kyllä oo aikasemmin nähny.. MIII, US-1 ei ainakaan muistuta mitään LP:tä...
Aika hissua on ollu tuolla rintamalla kyllä... 8)
Ei se tehtaan vika oo, jos ei nuo "poikkeevat" LP-SG-ES -konseptista mee kaupaks.. kai ne sitte on niin huonoja.
 
Jaa nin, unohdin ihan Mark-akustiset ja koko RD- sarjan, mutta nehän on niin vanhoja...
Onkos muute Variaxissa Nighthawk-mallinnus? Se mikkikonfiguraatio on niin hauska, vino tehohumppari tallassa, sitte ykskela-powermikki ja kaiken kruunaa kaulapositiossa Firebird-minihumppari...

Ja tääs mennään... Variax rulettaa, Gibson sucks.
 
No jos sen noin haluat ilmaista;)
 
Mutta vakavasti puhuen, onko kukaan onnistunut keksimään mitään järkevää käyttökohdetta tuolle digi-Lespalle? Itse en ole aainakaan kuullut että kukaan olis tuollaista hankkinut.

Ihan hauskat noi SA-setin mikit on mutta en kyllä ainoaan stratooni niitä laittaisi.
 
Itse voisin laittaakin, sillä esimerkiksi tuo DG-20 setti on soundimielessä erittäin monipuolinen.

Meikäläinen on vähän ihmetellyt, että eikö ketään yhtään kaivele se, että kopiolafkat nimenomaan kopioivat alun perin toisten firmojen sunnittelemat kitarat, ja myyvät niitä sitten halvemmalla esim. halvemman valmistusmaan takia.
 
Keskustelu kopiovalmistajien moraalittomuudesta menee välillä vähän hurskastelun puolelle. Maailma on täynnä tuotteita, jotka perustuvat alun perin yhden valmistajan tuotekehityspanokseen. Monessa tapauksessa kuluttajat ovat tietämättömiä tuotteiden kaupallisesta alkuperästä. Boikotoivatko kopiokitaroiden paheksujat rinnakkaislääkkeitä, jotka perustuvat toisen lääketehtaan kehittämään molekyyliin? Entä ”X”-merkkisiä denimfarkkuja, kun ne eivät ole ne alkuperäiset? Erilaisten teollisoikeuksien tavoitteina on mm. kannustaa tuotekehitystoimintaan ja rajoittaa hyötymistä toisten markkinointipanostuksista. Yleensä yksinoikeus ei ole kuitenkaan rajoituksetonta, sillä kilpailulla on myös monia myönteisiä vaikutuksia.
 
Toisaalta voi miettiä siltä kantilta, että Gibson ja Fender sattuivat olemaan sähkökitaroissa edelläkävijöitä, jotka kehittivät ns. sähkiksen perustyypit, vähän samaan tapaan kuin joku aikoinaan kehitti erilaiset akustiset.
 
Tämä on hyvä pointti, jota olen joskus itsekin miettinyt. Esimerkiksi klassisella puolella näennäisesti samanlaisia soittimia ei enää pidetä varsinaisesti minkään kopiona. Harva pitää enää edes dreadnought-runkoista akustista Martin-kopiona, vaikka malli on vain parikymmentä vuotta klassisia sähkökitaramalleja vanhempi.
 
Kopioita on tarjolla, sillä niille on kysyntää. Kitaristit ovat konservatiivisia ja etenkin aloittelijat haluavat usein samanlaisen soittimen kuin esikuvillaan. Kun rahat eivät riitä vaikka siihen Gibsoniin, halutaan mahdollisimman lähellä oleva vaihtoehto. Usein kuulee sanottavan, että kopioita tekevät firmat ovat haluttomia investoimaan tuotekehitykseen. Uusien mallien läpilyönti edellyttää tuotekehityksen lisäksi yleensä huomattavaa markkinointipanostusta. Osa asiakkaista haluaa vain mahdollisimman paljon ”kitaraa” rahayksikköä kohden, eivätkä ole halukkaita maksamaan brändin luonnista aiheutuvista kuluista.

http://www.vintageguitar.com/brands/details.asp?ID=82
 
Tuosta kun lukasee niin saa sen käsityksen että tuo "scrolled" headstock olisikin tullut vasta vuonna '52. Eikös samoihin aikoihin syntyneet Leon kourassa ensimmäiset *casterit? Ehkä niistä oli prototyyppi jo ennen kuin sarjatuotanto alkoi?
 
Tiedä sitten kuinka väärässä lähteeni on, mutta tämä kyseinen sähkökitaran syntyhistoriasta kertova paksu kirjani väittää juuri tuon kyseisen strat-like lavalla varustetun kitaran poistuneen pajasta jo vuonna 1938. Leo Fenderillä ei kuulemma ole ollut muuta sanottavaa tähän, kuin että moinen oli täysin sattumaa. Tiedä sitten, mutta sen verta objektiivinen ihminen olen, etten näe yhtäkään syytä olla uskomatta kirjaani. Okei, sanoohan tuo sinun osoittamasi nettisivu muuta, mutta moni nettisivu kertoo ufojen olevan totta, näin myös moni kirja.. Toivotonta.
 
"And one in particular, the solid-body he build in 1938 for Merle Travis with the guitarist's assistance, may well hae been the inspiration for the Stratocaster which arrived a decade and a half later."
 
Edit: Leo Fender rakensi kuulemma ensimmäisen lankkukitaransa koskaan vuonna 1944

Tarkoitin lähinnä, että merkki, maine ja soittimen historia ei vaikuta itse soittimen laatuun työkaluna, vaan mielikuviin joita soittimesta muodostuu. Ei se kitara soi paremmin sen takia, että lavassa lukee Gibson
 
Näin minäkin yritän ajatella ja toistaa itselle mutta silti se vaan tuntuu paremmalta vedellä merkkipeleillä. Vaikka olisi kuinka sama ja yhtenevät speksit niin silti se "halpis" vaan ei tunnu samalta.
 
Kai sitä haluaa rispektiä kamojen kautta kun taidot ei riitä... :)

No jos sen noin haluat ilmaista;)
 
Mutta vakavasti puhuen, onko kukaan onnistunut keksimään mitään järkevää käyttökohdetta tuolle digi-Lespalle? Itse en ole aainakaan kuullut että kukaan olis tuollaista hankkinut.
 
Voihan sillä Digi-LP:llä soittaa ihan normaalisti. Esim. studiossa voi nauhoittaa jokaisen kielen omalle raidalleen, jolloin turhat äänet saadaan leikattua helposti pois. Ei siis haittaa vaikka johonkin kohtaan näpäyttääkin vahingossa plekulla paria kieltä kun pitäisikin soittaa vain yhtä... tai jos livenä vaikka jotain arpeggiota ja haluaa delayn ainoastaan sille viimeiselle sävelelle, onnistuu se tuon digi-LP:n avulla :)