Kitarat: kitarakamat ›

Torille pompsahti vähän hippasen hieno 70-luvun SG, kelpais kyllä.

Gary the pine: Torille pompsahti vähän hippasen hieno 70-luvun SG, kelpais kyllä.
 
Ja hieno onkin. Mulla oli aikoinaan samanlainen, kirsikan värisenä. Erinomainen kitara. Kaveri osti sen väkisin itselleen.

hollstro: Ja hieno onkin. Mulla oli aikoinaan samanlainen, kirsikan värisenä. Erinomainen kitara. Kaveri osti sen väkisin itselleen.
 
Upea kitara täytyy myöntää. Osaatko sanoa tuon tallan historiasta, mulla on -80 luvun ibanezissa samanlainen. Lähinnä kiinnostaa, että miksi siitä on luovuttu? sehän näyttäisi tarjoavan reilummat säätövarat kuin nykyinen tom-talla. Liian massiivinen ja painava kukaties? kevyet kitarat tuli muotiin, niin alettiin metallejakin pienentää?

hallu: Upea kitara täytyy myöntää. Osaatko sanoa tuon tallan historiasta, mulla on -80 luvun ibanezissa samanlainen. Lähinnä kiinnostaa, että miksi siitä on luovuttu? sehän näyttäisi tarjoavan reilummat säätövarat kuin nykyinen tom-talla. Liian massiivinen ja painava kukaties? kevyet kitarat tuli muotiin, niin alettiin metallejakin pienentää?
 
Se on Schallerin valmistama ns. "harmonica-bridge" eli huuliharpputalla. Myös tunnettiin nimellä "Old Nashville". Ei oo tokikaan sama ku Ibanezin Gibraltar, vaikka samaa näköä onkin. Gibraltarin intonaation säätövarat on vielä pikkusen isommat kuin tuossa.
Sitä en tiedä, miks tuosta luovuttiin, ja tarkalleen, että milloin. Useammassa Gibson-mallissahan noita oli käytössä.

fox: Se on Schallerin valmistama ns. "harmonica-bridge" eli huuliharpputalla. Myös tunnettiin nimellä "Old Nashville". Ei oo tokikaan sama ku Ibanezin Gibraltar, vaikka samaa näköä onkin. Gibraltarin intonaation säätövarat on vielä pikkusen isommat kuin tuossa.
Sitä en tiedä, miks tuosta luovuttiin, ja tarkalleen, että milloin. Useammassa Gibson-mallissahan noita oli käytössä.
 
No ehkä "normi"kieliseteillä ei tarvitse niin paljoa säätövaraa ja nykyinen tom talla näyttää vähän sirommalta. Lähinnä ajattelin jos on tiedossa jokin selkeä puute tai vika jonka vuoksi tallaa on muutettu. Mutta syyhän voi olla myös tuotantokustannukset tai sitten firmat ovat saaneet jotakin synergiaetua muutoksesta.
 
Kiitos tästä tietoiskusta, luulin että kyse on samasta tallasta kuin tuossa vanhassa Ibanezissa.

hallu: No ehkä "normi"kieliseteillä ei tarvitse niin paljoa säätövaraa ja nykyinen tom talla näyttää vähän sirommalta. Lähinnä ajattelin jos on tiedossa jokin selkeä puute tai vika jonka vuoksi tallaa on muutettu. Mutta syyhän voi olla myös tuotantokustannukset tai sitten firmat ovat saaneet jotakin synergiaetua muutoksesta.
 
Kiitos tästä tietoiskusta, luulin että kyse on samasta tallasta kuin tuossa vanhassa Ibanezissa.
 
Kaivoin kirjallisista dokumenteista sulle tietoa, tuo vanha Nashville eli harmonica-bridge poistu noin 1982, tietenkin voi olla joissain myöhemmissäkin, joko vanhan varaston loppuunkäytön, tai jälkiasennushommien takia. Sitä pikkusen ihmettelin, ettei oikein missään ole mainitaa "3-point Nashville" tallasta, jota joissain oli kaheksankytluvulla. Sitä pystyi säätämään eri "vinousasteisiin" jos intonaatiovarat loppui..
Ibaneesin Gibraltariin varmaan jotain "vaikutteita" tuosta Schallerin tallasta ottivat, että..

Gary the pine: Torille pompsahti vähän hippasen hieno 70-luvun SG, kelpais kyllä.
 
Mulla on tuollainen samanikäinen Custom. Kaikki siis hyvin.

Gary the pine: Torille pompsahti vähän hippasen hieno 70-luvun SG, kelpais kyllä.
 
No jopas, tuohan olis tarjolla kerrankin vielä ihan keskeisellä kauppapaikalla eikä missään periferiassa...

zedder: SG ja LP ovat ulkonäöllisesti sen verran kaukana toisistaan että en näkisi niiden olevan "keskenään vaihtokelpoisia". Jos soittoergonomia on pääasia on vamastikin SG:tä parempia vaihtoehtoja tarjolla muilla valmistajilla. Ja nykyäänhän on jo kaupan helpommalla HP/Fast Access -kaulaliitoksella varustettuja Gibson Les Paulejakin.
 
Lisäksi SG on vahvasti profiloitunut parin kitarasankarin työkaluksi. Jos ei satu kuulumaan heidän faneihinsa saattaa tuo kitaramalli olla aavistuksen luotaantyöntävä. Mutta makuasioitahan nuo.
 
Katselin ES335 ja SG:n kaulaliitoksia niin niissähän on pääsy ylänauhoille erinomainen. ES335 kaulaliitos on nauhan 19. kohtalla (Kun LesPaulissa se on 16. nauhan kohdalla) ja SG:sä mallista riippuen siellä 20. tms nauhan kohdalla. Mikä näissä on vikana, että hevihenkilöt eivät ole ottaneet omakseen? okei, tremolo uupuu ja aika monessa hevikeihäässä on se floikka ja lukkosatula. Mutta onko muuta? mietin Gibsoneiden lyhyttä mensuuria, onko vaatimus alavireisiin ja paksuihin kieliin kukaties se syy miksi valinta osuu mieluummin superstratohin yms.?
 
Toki toki ulkonäkö ja silleen, mutta varsinaista rakenteellista "vikaa" tässä pohdin. Miksi joku olisi muka parempi kuin SG?

Tre-molo oli alunperin melko vakio SG:ssä. Tosin aika lievää sävelvaihtelua niillä saa. Paremmin kuitenkin kuin Bigsbyssä tyypillisesti.

hollstro: Tre-molo oli alunperin melko vakio SG:ssä. Tosin aika lievää sävelvaihtelua niillä saa. Paremmin kuitenkin kuin Bigsbyssä tyypillisesti.
 
Vireeseenpaluukin oli aika vaihtelevaa välillä kohtalainen ja "älä edes käytä". Asennutin maestron Tokaihin ja mulla enemmän tota vm. sorttia, ulkonäköratkasu lähinnä ja muuttihan se soundia... noh, erillaisemmaksi.

hollstro: Tre-molo oli alunperin melko vakio SG:ssä. Tosin aika lievää sävelvaihtelua niillä saa. Paremmin kuitenkin kuin Bigsbyssä tyypillisesti.
 
Mulle nuo kiikkutallat on SG:ssä ja LP:ssä totaalinen nou-nou. Ei pysty. Ei millään. Kova perä pitää olla.

tuskiz: Vireeseenpaluukin oli aika vaihtelevaa välillä kohtalainen ja "älä edes käytä". Asennutin maestron Tokaihin ja mulla enemmän tota vm. sorttia, ulkonäköratkasu lähinnä ja muuttihan se soundia... noh, erillaisemmaksi.
 
Lyre-vibran kanssa ei mulla ole ollut mitää vireongelmia. Ei SG:ssä eikä Fireberdeissä. Nämä ovat toki yli 50 vuotta vanhoja soittimia. Nykyisistä en osaa sanoa.

hallu: Katselin ES335 ja SG:n kaulaliitoksia niin niissähän on pääsy ylänauhoille erinomainen. ES335 kaulaliitos on nauhan 19. kohtalla (Kun LesPaulissa se on 16. nauhan kohdalla) ja SG:sä mallista riippuen siellä 20. tms nauhan kohdalla. Mikä näissä on vikana, että hevihenkilöt eivät ole ottaneet omakseen? okei, tremolo uupuu ja aika monessa hevikeihäässä on se floikka ja lukkosatula. Mutta onko muuta? mietin Gibsoneiden lyhyttä mensuuria, onko vaatimus alavireisiin ja paksuihin kieliin kukaties se syy miksi valinta osuu mieluummin superstratohin yms.?
 
Toki toki ulkonäkö ja silleen, mutta varsinaista rakenteellista "vikaa" tässä pohdin. Miksi joku olisi muka parempi kuin SG?
 
Pari viikkoa sitten olin kuuntelemassa Primordialia Nosturissa. Bändin molemmilla kitaristeilla oli Gibson SG Standardit, väri tietenkin musta. Oman Gibson SG Standardini (niin ikään musta...) sen sijaan myin pois jo aikaa sitten. En vaan tullut juttuun sen kanssa, tais siis kyllä, mutta monen muun kitaran kanssa paremmin. Sitten hankkiuduin samasta syystä pikku hiljaa eroon kaikista LP-mallisista kitaroistani.
 
Mitä tulee SG-mallisten kitaroiden mahdolliseen aliedusteisuuteen metallikitaristeilla, niin yleisellä tasolla yksi syy on varmaankin skaalan lyhyydessä. On toki totta, että pidempi skaala sopii paremmin matalampiin vireisiin. Toisaalta esimerkiksi perinteinen black metal soitetaan standard E-vireessä. Toinen syy voisi olla hinta. Kaikilla ei vain yksinkertaisesti ole varaa Gibsoniin ja 90-luvun Japanin Jackson irtoaa noin kolmella sadalla. Kolmas syy voisi olla imago. SG on ehkä jonkun mielestä dinosaurusten aikainen keihäs ja/tai joidenkin mielestä leimaantuu liiaksi tiettyihin kitarasankareihin (Tony Iommi ja Angus Young). Neljäs syy lienee se floikan puuttuminen, vaikka eiväthän toki kaikki metallipelimannit sellaista edes halua.
 
Vaikka siis SG ja LP:t ovatkin päätyneet kiertoon, niin on mulla edelleen kaksi Gibsonia, Midtown Custom ja Joan Jett Melody Maker, eli sikälikin mulla on kaikki oikein hyvin.

RaskasMielinen:
Mitä tulee SG-mallisten kitaroiden mahdolliseen aliedusteisuuteen metallikitaristeilla, niin yleisellä tasolla yksi syy on varmaankin skaalan lyhyydessä. On toki totta, että pidempi skaala sopii paremmin matalampiin vireisiin. Toisaalta esimerkiksi perinteinen black metal soitetaan standard E-vireessä. Toinen syy voisi olla hinta. Kaikilla ei vain yksinkertaisesti ole varaa Gibsoniin ja 90-luvun Japanin Jackson irtoaa noin kolmella sadalla. Kolmas syy voisi olla imago. SG on ehkä jonkun mielestä dinosaurusten aikainen keihäs ja/tai joidenkin mielestä leimaantuu liiaksi tiettyihin kitarasankareihin (Tony Iommi ja Angus Young). Neljäs syy lienee se floikan puuttuminen, vaikka eiväthän toki kaikki metallipelimannit sellaista edes halua.

 
Mä luulen, että tuo imago/esikuva on tässä suuressa asemassa. Mitä noita omia suosikki-(doom)bändejä (Candlemass, Electric Wizard, Reverend Bizarre/Lord Vicar jne.) kahtelee niin SG on hyvin edustettuna, koska Iommi.
 
Itselle the kitarat on Les Paul ja SG juurikin herrojen Frehley, Iommi ja Young vaikutuksesta. Silti stratot on parempia soittaa, mutta kyllä LP tai SG pitää aina kierrossa olla. Köyhällä vaan ei Gibsoniin ole aina varaa. Tällä hetkellä asiat eivät ole meidän taloudessa hyvin :)

Ei taida mennä viikkoakaan ilman laparikon kokenutta LP-mallia torilla, joten ei noiden mallien kanssa niin kovin hyvin mene.

LaMotta: Ei taida mennä viikkoakaan ilman laparikon kokenutta LP-mallia torilla, joten ei noiden mallien kanssa niin kovin hyvin mene.
 
Muistaakseni sulla ei ollut minkäänmoista Gibsonia, eikä aikomustakaan sille, että olisi, joten en nyt ihan ymmärrä miten tämä asia sua piinaa.
 
Mutta tietty kiva, jos asiat ovat niin hyvällä mallilla, että ongelmaksi elämässä nousee se, että jonkun muun kitarasta meni kaula.

Numb: Muistaakseni sulla ei ollut minkäänmoista Gibsonia, eikä aikomustakaan sille, että olisi.
 
On ollut muistaakseni 4 kpl.

LaMotta: Ei taida mennä viikkoakaan ilman laparikon kokenutta LP-mallia torilla, joten ei noiden mallien kanssa niin kovin hyvin mene.
 
Olisiko sulla jotain perusteluja miksi tulet "Omistan Gibsonin ja KAIKKI HYVIN" ketjuun raportoimaan?
 
Minullakin on ollut PRS kitaroita mutta pidän enmmän Gibsoneista. En silti ole PRS ketjussa mölisemässä.

Ochmo: Mä luulen, että tuo imago/esikuva on tässä suuressa asemassa. Mitä noita omia suosikki-(doom)bändejä (Candlemass, Electric Wizard, Reverend Bizarre/Lord Vicar jne.) kahtelee niin SG on hyvin edustettuna, koska Iommi.
 
Doomin puolella varmasti näin, hyvä huomio.