Kitarat: kitarakamat ›

klobasa: Pieni kysymys lespaulisteille: kun noi lespat on yleensä niin painavia (3,8kg ylöspäin) niin miten te voitte soittaa niiltä istualtaan ilman, että kitara kokoajan tuntuu valuvan sylistä lattialle? Itse olen kokeillut vuosien varrella sylissä ehkä pariakymmentä erimerkkistä lespaa ja muistan ainoastaan yhden halpiksen joka pysyi sylissä hyvin tasapainossa. Lespojen kanssa tuntuu, että pitää keskittyä kitaran sylissäpitämiseen kun muut normaalin malliset kitarat pysyy sylissä tasapainossa ilman asian miettimistä.
 
Olenko ainoa jota tämä runkopainoisuus häiritsee? Ton vuoksi en ole vielä lespaa koskaan omistanut vaikka lyhyempi skaala ja muut ominaisuudet miellyttääkin erittäin kovasti.
 
Nooh, toisia häiritsee, toisia ei. Itse soitan kaikilla kitaroilla myös istualtaan niin että on hihna olan yli eli kitaran asento ja kohta on sama kuin seisaaltaan soittaessa. Yleensä kitaran rungon peräosa on myös mielummin jalkojen välissä ja kaulan kulma about väli-ilmansuuntaan koillinen (tai luode, kummin päin nyt sitten katsoo). Jos olisi kitaran body (oikeakätisellä) oikean polven oikealla puolella niin ehkä olisikin riskiä että kippaa jos päästää kaulasta irti. Irroitatko sitten useinkin vasemman käden kaulasta soittaessa?

klobasa: Pieni kysymys lespaulisteille: kun noi lespat on yleensä niin painavia (3,8kg ylöspäin) niin miten te voitte soittaa niiltä istualtaan ilman, että kitara kokoajan tuntuu valuvan sylistä lattialle? Itse olen kokeillut vuosien varrella sylissä ehkä pariakymmentä erimerkkistä lespaa ja muistan ainoastaan yhden halpiksen joka pysyi sylissä hyvin tasapainossa. Lespojen kanssa tuntuu, että pitää keskittyä kitaran sylissäpitämiseen kun muut normaalin malliset kitarat pysyy sylissä tasapainossa ilman asian miettimistä.
 
Olenko ainoa jota tämä runkopainoisuus häiritsee? Ton vuoksi en ole vielä lespaa koskaan omistanut vaikka lyhyempi skaala ja muut ominaisuudet miellyttääkin erittäin kovasti.
 
Hmm.. käytätkö istualteen soittaessa kitarahihnaa?
 
Mä itse soitan aina sähkiksiä kitarahihnan kanssa, istuin tai seisoin ja hihna on mulla koko aika säädetty yhteen ja ainoaan pituuteen, joka toimii seisoen tai istuen.
 
Täytyypi tänään ihmetellä tuota omaa viritystä kun se toimii eikä kitara valu, ilmeisesti mulla hihna estää valumiset ym. vaikka se lepääkin ainakin osittain ehkä myös jalalla istuessa.
 
Mulla voi olla syynä se, että kitara on 45 asteen kulmassa oikealla vatsa/kyljellä, säädetty ei kovin alas eikä myöskään kovin ylös, jolloinka se ei liian paljoa makoile jalalla ja hihna pitää sitä asentoa sopivasti osaltaan.

En oikein tykkää käyttää hihnaa. Akustisilla tai millään muullakaan kitaralla en tarvitse hihnaa pitämään kitaraa balanssissa, niin tuntuu pöhköltä, että pitää käyttää hihnaa siksi kun kitara ei muuten pysy sylissä :P Syynähän tähän lienee se, että lespa oli alunperin suunniteltu pidettävän vasemman jalan päällä, ei oikean?
 
Omistin yhden PRS McCartyn ja sen kanssa piti kokeilla monenlaista hihnaa koska sekin kokoajan meinasi kallistua rungon puolelta lattialle jos soitti ilman hihnaa. Ja hihna hartioilla ei vaan tunnu niin hyvältä kuin ilman hihnaa. Vähän sama kuin pitäis jotain remmiä kaulan ympärillä huvikseen. Seisten soittaessa asia oli tietty eri.

klobasa: Pieni kysymys lespaulisteille: kun noi lespat on yleensä niin painavia (3,8kg ylöspäin) niin miten te voitte soittaa niiltä istualtaan ilman, että kitara kokoajan tuntuu valuvan sylistä lattialle? Itse olen kokeillut vuosien varrella sylissä ehkä pariakymmentä erimerkkistä lespaa ja muistan ainoastaan yhden halpiksen joka pysyi sylissä hyvin tasapainossa. Lespojen kanssa tuntuu, että pitää keskittyä kitaran sylissäpitämiseen kun muut normaalin malliset kitarat pysyy sylissä tasapainossa ilman asian miettimistä.
 
Olenko ainoa jota tämä runkopainoisuus häiritsee? Ton vuoksi en ole vielä lespaa koskaan omistanut vaikka lyhyempi skaala ja muut ominaisuudet miellyttääkin erittäin kovasti.
 
Ei mitään ongelmaa ole ollut 3,5-5,5 kiloisten Les Paulien kanssa. SG voisi olla sun Gibson?
 
Ketjun aiheeseen liittyen, pari viikkoa sitten tuli 50th Anniversary R9 eikä kaikki ole hyvin. Pari Gibsonia lisää korjaisi tilanteen. Näin se taisi olla jo ensimmäisen jälkeen :/

p130: SG voisi olla sun Gibson?
 
Tuota tuota...ne taas on kaikki olleet aivan massiivisen kaulapainoisia kaikki mitä olen kokeillut :D

klobasa: Tuota tuota...ne taas on kaikki olleet aivan massiivisen kaulapainoisia kaikki mitä olen kokeillut :D
 
Se on LePassa enemmänkin se muoto, joka valuttaa. Eivät ne hihnassa peräpainoisille tunnu.

klobasa: Tuota tuota...ne taas on kaikki olleet aivan massiivisen kaulapainoisia kaikki mitä olen kokeillut :D
 
Kopiot meinaavat usein olla. Paksu hihna tai vähän lyijyä elektroniikkapoteroon korjaa ongelman. Jos löytää kaulapainoisen muuten sopivan niin painottamalla saanee just makunsa mukaiseksi.

p130: Kopiot meinaavat usein olla. Paksu hihna tai vähän lyijyä elektroniikkapoteroon korjaa ongelman. Jos löytää kaulapainoisen muuten sopivan niin painottamalla saanee just makunsa mukaiseksi.
 
Eipä oo mikun Tokai ainakaan, nuuh nuuh. Siinä on kaulan profiili sen verran paksu että kompensoi hyvin. Kuitenkin jos haluaa lisää painoa SG bodyyn, niin maestro vibran lisäys on pieni mutta tyylikäs vaiva, joskaan ei välttämättä käytännöllinen.

Numb: Se on LePassa enemmänkin se muoto, joka valuttaa. Eivät ne hihnassa peräpainoisille tunnu.
 
Juu. Mulla oli eräs singlecut lespatyylinen kitara (ei suora lespakopio) joka pysyi sylissä täydellisessä tasapainossa ilman, että koski kummallakaan kädellä lainkaan kitaraan. Ehkä se abodyn alaosan syvin uurre oli pari senttia eri kohdassa kuin oikeissa lespoissa ja siksi paino jakautui niin hyvin.

p130: Ei mitään ongelmaa ole ollut 3,5-5,5 kiloisten Les Paulien kanssa. SG voisi olla sun Gibson?
 
Ketjun aiheeseen liittyen, pari viikkoa sitten tuli 50th Anniversary R9 eikä kaikki ole hyvin. Pari Gibsonia lisää korjaisi tilanteen. Näin se taisi olla jo ensimmäisen jälkeen :/
 
Enpä ole SG:llä kiinnittänyt huomiota kaulapainoisuuteen, eli ei vaivaa minua. Sylissä pidettävistä Firebird on erinomainen.

hollstro: Sylissä pidettävistä Firebird on erinomainen.
 
Ja Flygari ylivoimainen ;)

Seisaaltaan soittaessa perspainoiset on oikein mukavia. Jos LP:tä istaaltani soittelin niin se oli joko lattialla tai sohvalla lojuen jolloin se perspainoisuus ei päässyt haittaamaan. Hihnaa käytän vain kun soitan seisaaltani, istuessa se on vain tiellä.

klobasa: Pieni kysymys lespaulisteille: kun noi lespat on yleensä niin painavia (3,8kg ylöspäin) niin miten te voitte soittaa niiltä istualtaan ilman, että kitara kokoajan tuntuu valuvan sylistä lattialle? Itse olen kokeillut vuosien varrella sylissä ehkä pariakymmentä erimerkkistä lespaa ja muistan ainoastaan yhden halpiksen joka pysyi sylissä hyvin tasapainossa. Lespojen kanssa tuntuu, että pitää keskittyä kitaran sylissäpitämiseen kun muut normaalin malliset kitarat pysyy sylissä tasapainossa ilman asian miettimistä.
 
Olenko ainoa jota tämä runkopainoisuus häiritsee? Ton vuoksi en ole vielä lespaa koskaan omistanut vaikka lyhyempi skaala ja muut ominaisuudet miellyttääkin erittäin kovasti.
 
Ensinnäkin 3,8 kiloa on hyvinkin kevyt Les Pauliksi: suurin osa on nelikiloisia tai (jopa selvästi) painavampia. Vastaus itse kysymykseen: mulle ei ole tuottanut ongelmia soittaa mitään nykyisistä kitaroistani istualtaan, vaikka malleja on hyvinkin monenlaisia - ehkä vaan sopeudun helpommin kuin jotkut. En edes ajattele, ovatko ne etu-, taka- vai tasapainoisia, joten kaipa asia on aika yhdentekevä mulle. Istualtaan soittaessa hihna on turha ja löysä (koska sen pituus on säädetty seisaaltaan soittamista varten), joten yleensä se roikkuu kitaran takana irrallaan. Jos äänitän, otan hihnan kokonaan pois, ettei siitä tule ylimääräisiä häiriöääniä.
 
Oisko tässä kyse samasta oireyhtymästä, jonka takia en huomaa eroa eri radiuksien tai skaalanpituuksien välillä soitettavuudessa? Sen sijaan kaulaprofiili on mulle tärkeä: kaulan pitää olla paksu ja pyöreä. Tyypillinen '59 Les Paul -kaula on mun käteen oikein mainiosti istuva, mistä syystä teetin sellaisen myös mittatilaus-Telecasteriini, ja samanlainen on tulossa kahteen muuhunkin rakenteilla olevaan kitaraan.

Jucciz: Ensinnäkin 3,8 kiloa on hyvinkin kevyt Les Pauliksi: suurin osa on nelikiloisia tai (jopa selvästi) painavampia. Vastaus itse kysymykseen: mulle ei ole tuottanut ongelmia soittaa mitään nykyisistä kitaroistani istualtaan, vaikka malleja on hyvinkin monenlaisia - ehkä vaan sopeudun helpommin kuin jotkut. En edes ajattele, ovatko ne etu-, taka- vai tasapainoisia, joten kaipa asia on aika yhdentekevä mulle. Istualtaan soittaessa hihna on turha ja löysä (koska sen pituus on säädetty seisaaltaan soittamista varten), joten yleensä se roikkuu kitaran takana irrallaan. Jos äänitän, otan hihnan kokonaan pois, ettei siitä tule ylimääräisiä häiriöääniä.
 
Oisko tässä kyse samasta oireyhtymästä, jonka takia en huomaa eroa eri radiuksien tai skaalanpituuksien välillä soitettavuudessa? Sen sijaan kaulaprofiili on mulle tärkeä: kaulan pitää olla paksu ja pyöreä. Tyypillinen '59 Les Paul -kaula on mun käteen oikein mainiosti istuva, mistä syystä teetin sellaisen myös mittatilaus-Telecasteriini, ja samanlainen on tulossa kahteen muuhunkin rakenteilla olevaan kitaraan.
 
Pidän hihnan kiinni istuessanikin, vaikka siihen jää hieman löysää. Mulla myös menee juuri noin radiuksien ja skaalanpituuksien kanssa: kaikki käy. Olennaista on, että kaulassa on riittävästi puuta takana, modern C ei istu lapaseen.

milahtee: Pidän hihnan kiinni istuessanikin, vaikka siihen jää hieman löysää. Mulla myös menee juuri noin radiuksien ja skaalanpituuksien kanssa: kaikki käy. Olennaista on, että kaulassa on riittävästi puuta takana, modern C ei istu lapaseen.
 
Määkin monesti pidän aluksi, mutta jossain vaiheessa havahdun siihen, että koko riekale on ihan turha ja se vaan valahtaa pois hartialta. ;)

Jucciz: En edes ajattele, ovatko ne etu-, taka- vai tasapainoisia, joten kaipa asia on aika yhdentekevä mulle.
 
Miten tämä on edes mahdollista? Jos otan oikein hankalasti takapainoisen (melkein kaikki Les Paulit) tai oikein kaulapainoisen (esim. jotkut kokeilemani ei-Gibson SG:t) niin lespa ei ihan fyysisesti pysy sylissä ellei sitä varta vasten jotenki paina tai purista kroppaa ja syliä kohti. Se kitara ihan siis _tippuu lattialle_ jos siitä ei pidä kiinni. SG:ssä taas usein kaulaa pitää kannatella vasemmalla kädellä kun muuten se kaula kallistuu kohti lattiaa.

Jos kitara luisuu sylistä niin vika täytyy olla istuma-asennossa... liian korkea ehkä?

klobasa: Miten tämä on edes mahdollista? Jos otan oikein hankalasti takapainoisen (melkein kaikki Les Paulit) tai oikein kaulapainoisen (esim. jotkut kokeilemani ei-Gibson SG:t) niin lespa ei ihan fyysisesti pysy sylissä ellei sitä varta vasten jotenki paina tai purista kroppaa ja syliä kohti. Se kitara ihan siis _tippuu lattialle_ jos siitä ei pidä kiinni. SG:ssä taas usein kaulaa pitää kannatella vasemmalla kädellä kun muuten se kaula kallistuu kohti lattiaa.
 
Hmm. Onkohan tässä nyt joku ihan perustavanlaatuinen ero siinä, miten kitara syleissämme köllöttää? Mulla kitaran alempi kaari on oikean reiden päällä ja ylempi kaari nojaa hieman oikean miestissin alapuolelle. Siinä se pysyy, vaikka en pidä edes käsillä kiinni - eikä tunnu riippuvan kitaramallista edes. Nytkin kirjoitan tätä viestiä kitara sylissä, ilman remmiä, ja molemmat kädet ovat näppäimistöllä.
 
V- ja Explorer-tyyppiset ovat toki oma lukunsa, niihin eivät päde samat lait, mutta siis Strato, Tele, Les Paul, 335, 175, akustiset yms. perusmuodot käyttäytyvät mulla näin.

Kefiiri: Jos kitara luisuu sylistä niin vika täytyy olla istuma-asennossa... liian korkea ehkä?
 
Sama Les Paulien luisuminen sylistä on pätenyt omalta kohdaltani jo vuodesta 1997 kun aloitin soittaminen. Kattaa kaikenlaiset ja korkuiset penkit missä moisia on tullut kokeiltua :P Kun ostin vuosi pari sitten yhden PRS McCartyn (joka on vähän lespatyylinen, paksumpi body) niin heti ensimmäinen asia minkä huomasin oli kun laitoin kitaran syliin, niin "jaha, valuu pois sylistä niinkuin lespaulit...". Kun kaveri tuli katsomaan uutta hankintaa niin otti kitaran syliinsä ja heti eka kommentti oli "jaa tämä tuntuukin samalta kuin lespaulit...ei meinaa pysyä sylissä...", heh.
 
Vois tietty laittaa dual lockia lahkeeseen ja vastakappaleen kitaraan :)

klobasa: Sama Les Paulien luisuminen sylistä on pätenyt omalta kohdaltani jo vuodesta 1997 kun aloitin soittaminen. Kattaa kaikenlaiset ja korkuiset penkit missä moisia on tullut kokeiltua :P Kun ostin vuosi pari sitten yhden PRS McCartyn (joka on vähän lespatyylinen, paksumpi body) niin heti ensimmäinen asia minkä huomasin oli kun laitoin kitaran syliin, niin "jaha, valuu pois sylistä niinkuin lespaulit...". Kun kaveri tuli katsomaan uutta hankintaa niin otti kitaran syliinsä ja heti eka kommentti oli "jaa tämä tuntuukin samalta kuin lespaulit...ei meinaa pysyä sylissä...", heh.
 
Vois tietty laittaa dual lockia lahkeeseen ja vastakappaleen kitaraan :)
 
Kuulostaa kyllä erikoiselta. Siis lähinnä siksi, että nyt puhutaan suhteellisen perustavanlaatuisesta haittatekijästä, jota en ole vielä koskaan kohdannut. Mulla on ollut kitara vuodesta 1988.