Kitarat: kitarakamat ›

Oma eka sähkis eli Squierin strato. On se vaan niin uskomaton (ainakin tunnearvoltaan)

Jerrykannuakustinen saattaapi olla sellainen josta en luovu. Muista voisin luopua silmää räpäyttämättä.

Juu tää on edellenkin, se mistä en luovu:
 
http://images2.soundclick.com/28/im … /2/3/3783522_303077.jpg?version=223

jarkkok: Turhaa liene huijata itseään luulemaan että on olemassa 'kitara josta en luovu.'
 
Tämä on niin totta. Mun omissa kuvissa on kaksi sellaista keppiä joista en ihan vähällä luovu, mutta näin se vain menee, että kun summa tarpeeksi isoksi kasvaa lisääntyy myös houkutus....
 
Toki helppohan nyt on sanoa, että "Ei ole myynnissä".

Omakuvan Jackson RR1, jonka hankkimiseen revin viimeisetkin rahat 16v kloppina, siitäkin on jo yli 18 vuotta. Tuskin tulee luovuttua, pitäs aika huonosti mennä ennenkuin tuon myymistä harkitsisin. Vieläköhän se Koreassa tehty B.C.Rich Warlock, josta Jacksonin ostaessani jouduin luopumaan, on elossa...

jarkkok: Turhaa liene huijata itseään luulemaan että on olemassa 'kitara josta en luovu.'
 
Aika tyhmää ruveta myymään kitaroita, joissa oma nimi...

Mulla se varmaan on toi Ibanezin RG560 vuodelta -90. Ensimmäinen "oikea" kitara mulla (oikeastaan ennen tuota oli Westone Clipper, joka menehtyi ilkivallan uhrina). Rahoitettu käpyjä keräämällä ja kulkenut monessa mukana. Musiikillisesti tuolla ei mulle paljon annettavaa ole, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän. Ja onhan tuossa hyvä clean-soundi etumikillä...

jarmo vh: Guild S-300D, Guild T-100D. Molemmat ovat niin edullisesti hankittuja, niin hyviä ja niiiin harvinaisia, että pysyvät itsellä. Lisäksi niitä on sen verran modattu, että mahdollinen vintagearvokin on hukattu. Guild S-60D saattaa joskus mennä vaihtoon, pitäis saada S-100 tai Les Paul tai strato tai Zemaitis tai Univoxin Mosrite kopio tai vanha Hagström tai mitä kaikkia niitä nyt onkaan markkinoilla.
 
Kaksi ensin mainittua on ja pysyy edelleen, lisäyksenä Guild Bluesbird 90. Tällä hetkellä tuntuu myös siltä, että kuudes kerta toden sanoo Stratocasterin osalta, nykyinen on selkeästi parempi kuin aiemmat, saas nähdä kuin käy...

J.Hollström: Ei ole semmosta kitaraa. Kaikki on kaupan. Noi on vain esineitä ja materiaa. Rahalla saa uusia tilalle ja on mukava vaihdella ja räplätä noita oma aikansa.
 
Strategia on pitänyt. Kama on luotu kiertämään.

Omassa kuvassa näkyvä Gibsonin Flying V. Siitä en luovu!

Jaa-a. Jarkolla on ihan hyvä pointti. Mutta JOS ajatellaan asiaa niin, että ei tuklisi tilannetta, jossa tarvitsisi myydä kitaraa rahan tarpeen takia? Itselläni oli yksi Jussi Ala-Kuhan kaksikaulainen SG (joka on tänään muuten JAK-näyttelyssä) joka oli ja on upea soitin, sitten mun vanha Jem, jolla soitin vuosina 1998-2000 8poikkeuksellisen hyväsointinen - ja sustaininen yksilö) JAK:n Brian May - malli, tuo EVH kyllä taitaa istua aika tiukasti nyt.
 
Itse asiassa poikkeuksellisen hyväsointisia kitaroita on mutta niitä on usein tosi vähän.

jussi1976: yksi Jussi Ala-Kuhan kaksikaulainen SG (joka on tänään muuten JAK-näyttelyssä) j
 
Mikä JAK-näyttely?

Jussi Ala-Kuhan kitaranäyttely. Sinne on koottu Jussin tekemiä skeboja vuosien varrelta ja toi mun SG oli kyllä sen lafkan ihan huipputapaus - jäljeltään - etenkin saundiltaan - ette uskoisi jos sottaisitte - ja tietysti huolellisuudeltaan. Se taisi olla järjestymässä vai onko ollut jo? On ollut tietääkseni aikanin pohjanmaalla. Sen entiset bändikaverit tietää siitä.

Kyllä se ensimmäinen Squierin Strato on myös täällä erittäin paljon tunnearvoa omaava keppi. Vielä kun tohon saisi paremmat mikit, niin....
 
Toinen skebani ja nykyinen ykköskitara Ibanezin Iceman ic400 on niin upea ja nyt kun Ibanez on raiskannut Icemanin hevikitaraksi, niin uskon, että ko. kitara pysyy minulla hautaan asti.

jussi1976: Jussi Ala-Kuhan kitaranäyttely. Sinne on koottu Jussin tekemiä skeboja vuosien varrelta ja toi mun SG oli kyllä sen lafkan ihan huipputapaus - jäljeltään - etenkin saundiltaan - ette uskoisi jos sottaisitte - ja tietysti huolellisuudeltaan. Se taisi olla järjestymässä vai onko ollut jo? On ollut tietääkseni aikanin pohjanmaalla. Sen entiset bändikaverit tietää siitä.
 
Ahaa. Tiesin, et joku keräili kaikista Jussin tekosista tietoa, mut näyttelystä en oo kuullu. Mullahan on Jussin tekemä Explorer, se teki niitä vissiin kolme, joista yks on lisäksi vasuri. Pitääpä kysästä Wat69:n kavereilta. :)

Kaksi itse rakennettua kitaraa säilytän vaikka mikä olisi. Niistä ei myymällä saa juuri mitään, eikä niillä hirveästi soitetakaan. Mutta niillä on "tunnearvoa".

Heh, kerrankin olen vastannut tällaiseen topicciin joskus oikein. Edelleen on Tokai LS-70 ja Warmothin palacaster käytössä, eikä kumpikaan ole menossa mihinkään.

Takamine C132S nailonkielinen, muisto vanhasta kaverista joka soittelee jossain ihan muualla.

jarmo vh: Kaksi ensin mainittua on ja pysyy edelleen, lisäyksenä Guild Bluesbird 90. Tällä hetkellä tuntuu myös siltä, että kuudes kerta toden sanoo Stratocasterin osalta, nykyinen on selkeästi parempi kuin aiemmat, saas nähdä kuin käy...
 
Mukava huomata, että jollain toisellakin löytyy Guild S-300D.
Lienee suht harvinainen suomessa?
Itelle tuli hankittua v.-79 uutena - vuosien saatossa hiukan modattu (mm. mikit ja talla).
Aattelin silloin 70-luvun lopulla, että on kaiketi hyvä soitin, kun kelpasi Ilpo Murtojärvellekin (Kaamos-yhtyeen aikana).
 
Yhtenä laadukkuuden esimerkkinä on tarkka intonaatio - hyvät kielet ja säädöt kohdillaan, niin sillä voi huoletta soitella aika kimuranttejakin murrettuja harmonioita/sointuja - jopa 12. nauhan yläpuolelta.
Ainoa seikka, joka mietitytti nuorempana, oli ulkonäkö. Muutaman vuoden kuluessa aloin pitää siitä, että soitin on myös persoonallisen näköinen
(ei strato tai les paul matkimista - niistä aihioista mieluiten aidot...).
 
Keikkakitarat on erikseen - tuo Guild on ansaitusti kotisoittimena nykyään =).

Warmoth Soloististani en tule kyllä ikinä luopumaan. Jos joskus kyllästyttää, ottaa toisen kepakon telineestä ja rämpyttelee sillä. Silti tuohon houkuttelisi ehkä joskus tilata toinen body, ihan vaan kokeilun vuoksi ;)