Kitarat: kitarakamat ›

fox: Paha sanoa, ei niitä vaa'alla käytetty. Eikä taida edes olla missään kirjallisuudessa "kattavaa" tutkielmaa, tyyliin Iwanade ja kirjansa "Beauty of the Burst" jossa on aika monesta 58-60 Standardeista painotiedot.
Joku 4300 - 5000 grammaa voi olla sellanen arvaus noitten painoista. Joku 4 kg vois olla noissa wanhoissa? Kuka tietää.
Toi mun 25/50 painaa jotain 4800 grammaa jos oikein muistelen. Ihan siedettävä. Kuten olen todennu, Iban Artisteissa (ja Yamahan SG:ssa) on kyllä päältä viiden kilon soittimiakin. Hyviä ovat ne.
 
Ruokankaan Juha taisi jossain videolla sanoa, että "burstit" olivat enimäkseen 3,5 ja 4 kilon välissä. Sen verran minusta hyvän Les Paulin kuuluukin painaa. 4 kiloa on omaan makuun jo vähän liikaa. Tokihan kaikkea voi jonkin aikaa kannatella leveän nahkahihnan avulla, mutta toki mielessä on myös soinnilliset ominaisuudet: keveät vaan tuppaavat soimaan paremmin, ja tämä on kajahtanut aika monen soitinrakentajankin suusta, koska itsehän en mistään mitään ymmärrä.

Mistä nuo erot painoissa sitten tulevat?

Krice: Mistä nuo erot painoissa sitten tulevat?
 
Puupalikatkin on yksilöitä. Toki ne erot ovat aika pieniä, jos saman puun vierekkäisistä palikoista on tehty, mutta vaikkapa kahdella eri alueella kasvaneet puut ovat saattaneet imaista huomattavastikin erilaisen määrän mineraaleja/ravinteita sisäänsä, mistä syystä painoeroa kertyy, vaikka edustaisivat samaa puulajia ja olisivat yhtä kuivia.
 
On toki "mahonkia" ja "mahonkia": pakko olla, jos kevennysporaamaton Les Paul painaa 3,8 kiloa ja kevennysporattu yli kilon enemmän.

Jucciz: Puupalikatkin on yksilöitä. Toki ne erot ovat aika pieniä, jos saman puun vierekkäisistä palikoista on tehty, mutta vaikkapa kahdella eri alueella kasvaneet puut ovat saattaneet imaista huomattavastikin erilaisen määrän mineraaleja/ravinteita sisäänsä, mistä syystä painoeroa kertyy, vaikka edustaisivat samaa puulajia ja olisivat yhtä kuivia.
 
On toki "mahonkia" ja "mahonkia": pakko olla, jos kevennysporaamaton Les Paul painaa 3,8 kiloa ja kevennysporattu yli kilon enemmän.
 
Pitää ottaa myös huomioon, että tuossa jossain vaiheessa 70-luvun loppupuolta Gibson joutui vaihtamaan hondurasmahongista afrikkalaiseen, jonka puulajin lankuissa saattoi (näin olen antanut itseni ymmärtää) olla jopa viisinkertaista paino"heittoa". Eli saman kokoinen lankkuaihio saattoi painaa 2,5 kg tahi 12,5 kg.. Tuotannossa tuo heitto aiheutti ongelmia, ei sitä kaikkein painavinta puuta oikein voinut käyttää. Asiaa pyrittiin ratkaisemaan, ja jossain vaiheessa -82, -83 alettiin tuota "swiss cheese"-porausta käyttää. Silloinen CS-pomo Tim Shaw (juurikin samainen!) tuota kehitteli, ja hänen mielipiteensä oli, että se ei soundiin vaikuta, koskapa ne porareiät eivät mitään "sound chamberia" muodosta.
Kuten tuossa Jucciz jo sanoi, puun imaisemat mineraalit, eritoten pii, tuon painon lisäytymisen takana ovat. Sille ei oikein mitään voi tehdä, jos puun toimittaja matskun lankkuina pihaan kippaa.
Erilaisia ratkaisusuunnitelmia tuolla tehtaalla käytiin läpi, ja tuolta pohjalta tuli mm. Gibson Sonex -mallisarja "resonwood"-komposiittirunkoineen. No, siitä ei sen enempää, koska Gibson. Periaatteeltaanhan tuo on samalla pohjalla Rautian Veijon flaxwoodin kanssa, toinen on "oivallinen keksintö" ja toinen taas "phöh, muovikitara".
Kumminkin, ne painavimmat Gibsonit taitaa löytyä tuolta seitköt-luvun lopuilta ja 80 alkupuolilta. Soittimia nekin, eikä painoa lukuunottamatta mitään ongelmaa. Kyllähän netistä saa lukea sellaisten mielipiteen ilmauksia, joiden isoveljen hyvällä kaverilla (tahi enollansa) oli kyllä Gibson, ja sepä olikin kuulemma varsin kehno...

Aloin miettimään ihan samaa, että mistä nuo Standard mallien ja Custom mallien noinkin suuret painoerot oikein tulee?
 
Kun noita Standard malleja on useasti tosiaan noin 4 kilon painoisia ja vanhemmissa kuulemma jopa 3,5 kiloa. Custom mallit taas painavat likempänä 5 kiloa. Karkeasti voisi melkein heittää, että Customit painaa aina vähintään 0,5-1 kilon enemmän ja se on kyllä sähkökitarassa jo melkoinen painoero. Rakenteellisesti noissa ei pitäisi olla niin suuria eroja, jos saman vuoden malleja vertaa. Puumateriaaleissakaan ei ole niin suuria eroja, vaikka voi joitakin eroavaisuuksia ollakkin joidenkin vuosien malleissa. Joskus enemmän ja joskus taas vähemmän.
Onko nuo Custom mallit sitten painaneet joskus aikaisemmin vähemmän. Tosin ilmeisesti se mahonkin on ollut kevyempää noihin stankkumalleihinkin. Silloin kun noita malleja ihan ensimmäisiä kertoja tehtiin.
 
Johtuukohan tässä seikasta se, että jotkut ihmiset pitävät lähes kaikkia painavampia kitaroita parempi soundisena. Tai ainakin osana syynä olisi tällainen. Nuo Customit kun olivat joskus tosi harvinaisia, kalliita ja painavia silloinkin. Tuo 82' vuoden LP Custom Kitarakuussakin painoi 4,7 kiloa, joka siellä joskus oli ollut. Itse en ole montaa kokeillut, mutta en kyllä usko että ovat painaneet tuota Kitarakuun soitinta ainakaan mitenkään merkittävästi vähemmän. Jopa painavimmiksi veikkaisin.
 
Kitarapajalla oleva 45 000 euroa maksava vuoden 57 LP Custom painaa kolmemikkisenä 4,39 kiloa. Ei tuokaan kyllä ole ihan kevyin LP, vaikka varmasti voi Custom malliksi jopa ollakkin.
 
Aika erikoinen ja mielenkiintoinenkin juttu, että mistä moiset painoerot oikein johtuu? Nykykitarat ovat varmasti painavampia verrattuna vanhoihin, koska käytetty puu on erilaista. Ei kuitenkaan selity pelkästään tällä asialla kun noita Standard ja Custom malleja vertaa.

mpekkanen: Aloin miettimään ihan samaa, että mistä nuo Standard mallien ja Custom mallien noinkin suuret painoerot oikein tulee?
 
No nih, siinä onkin pähkinä purtavaksi, ja tutkimuksen paikka. Ehkä joskus saamme asiasta tiivistelmän.

Joskus luin joltain sivustolta, että Gibson Custom Shopissa valitaan jo rakennusvaiheessa puut painon perusteella eri Historic-sarjan malleihin, ja miksei valittaisikin. Siellä oli jokin taulukko, jonka mukaan R9:t (eli nämä burst-näköispainokset) saavat kevyimmät puut ja loput sitten tietyillä kriteereillä vähän painavampaa tavaraa. Ei siis ole sattumaa, että juuri R9:t ovat Historic-sarjalaisista keskimäärin kevyimpiä.

Onko tässä sitten hieman sama kuin Fender käytti joskus saarnea noissa sunbursteissa ja muutoin sitten enemmän leppää. Toki näin on vieläkin, mutta ei enempää nyt Fender kitaroista...
Eli Gibson olisi jo alkujaankin laittanut noihin solid värisiin Standard ja Custom malleihin painavampia puita kuin burst kantisiin?
Onhan noita erilaisia LP malleja ollut historian aikana, vaikka kuinka ja paljon. En tiedä, voisiko selitys olla noinkin yksinkertainen.
Mielenkiintoinen asia kyllä, koska ei varmaan millään merkillä ole mitään kitaramallia(ei edes Gibsonilla) jossa olisi noinkin suuria painoeroja kuin mitä erilaisissa LP malleissa on. Eikä nämä edes selity kevenysporauksilla, eikä niiden puumateriaalien vaihtumisella toisenlaisiin puihiin.
Koska ihan umpirunkoisissakin kitaroissa, saman vuoden malleissa on suuria eroja erilaisien LP mallien kanssa.

Jucciz: Sanopa muuten kettusetä, kuinka kevyt onkaan kevyin vastaan tullut LP Custom? Mulla oli aikanaan ittellä yksi vuodelta '89 ja se painoi 4,9 kiloa. Lisäksi oon toki hipelöinyt monia muitakin ja pääsääntöisesti ne ovat olleet aika painavia kaikki.
 
Tuo mun bursti 68 on aika kevyt, sanoisin Navigaattorin perusteella että 4 kg +-100g. Vaakaa ei kyllä ole mutta sellainen "yllättävän kevyt".

Mulla oli tollanen LPB7, musta Custom 57' reissue, karvan päälle 4kg, kevyin stankku oli -01 vuoden R8 Historic, 3.7kg. Mun mielestä paino ei oo suoraan verrannollinen "hyvyyteen", ehkä mun mieleen paras Pauli on ollut -78 musta Custom, noin 4.5kg.

On muuten pakko lisätä tähän lankaan, kun eilen treeneissä kokeilin soittaa meidän bändin toisen kitaristin Gibsonia joka on malliltaan LesPaul melodymaker joku deserdsand värillä tai mikä se semmoinen sinapin väri nyt stiiten on nimeltään. Siinä ei ole paksua lakkaa (tuntui vähän ettei siinä ole lakkaa lankaan maalin päällä), mutta siinä on archtop kuten lespaulissa kuuluukin, mutta sen pody on ohuempi kuin LesPaul standardin ja sitten siinä on vatsaviiste podyn tekapuolella (mikä sen nimi nyt sitten onkaan). Kaksi P90 mikkiä otelauta dot asemamerkeillä ja lapa ihan ehta Paulin openbook (eli ei semmoinen kapea mikä Melodymakerissa alunperin oli).
 
Se tuntui todella hyvältä soittimelta. Soundi oli voimakas ja rikkaasti soiva ja vastasi soittotatsiin herkästi ja johdonmukaisesti. Soitin oli kevyt (kevyempi kuin oma stankkuni) ja kaverini pitänyt sitä hyvissä säädöissä eli soittotuntuma oli hyvä. Siis ihan perkeleen hyvä kitara, mulle se kelpaisi milloin tahansa vaikka ainoaksi soittimeksi ja mietin siinä, että miksiköhän joku junnu ei osta sellaista? Myös kitaran viimeistely oli erittäin asiallinen ja siisti (ei mikään robusti niinkuin moni noita haukkuu), mutta pintakäsittelyn puuttuminen tietenkin tekee sen herkäksi kulumiselle mikä näkyi siinä soittimiessa, että sitä on soitettu.
 
Tämä on kuitenkin vissiin halvimpiin (jos ei halvin) Gibson ja todella vakuuttava esitys. Olen noita Gibsonin Tribuutteja, Studioita sun muita edullisia malleja katsellut ja kyllä ne mulle kelpaisi ei tekisi edes heikkoa.

Nyt tuli kova keppi taloon. Ostin tämän kyseisen yksilön lauantaina:
http://www.musamaailma.fi/kitaristi … lin-finish-sahkokitara-kotelo.html?
Niin sai mun Historic Gibsonit pataan ettei mitään rajaa. :o

Master Of The Universe: Nyt tuli kova keppi taloon. Ostin tämän kyseisen yksilön lauantaina:
http://www.musamaailma.fi/kitaristi … lin-finish-sahkokitara-kotelo.html?
Niin sai mun Historic Gibsonit pataan ettei mitään rajaa. :o
 
Kerrassaan upea kitara, onnittelut siitä, mutta onkohan tämä vähän väärä ketju? :)

Jucciz: Ruokankaan Juha taisi jossain videolla sanoa, että "burstit" olivat enimäkseen 3,5 ja 4 kilon välissä. Sen verran minusta hyvän Les Paulin kuuluukin painaa. 4 kiloa on omaan makuun jo vähän liikaa. Tokihan kaikkea voi jonkin aikaa kannatella leveän nahkahihnan avulla, mutta toki mielessä on myös soinnilliset ominaisuudet: keveät vaan tuppaavat soimaan paremmin, ja tämä on kajahtanut aika monen soitinrakentajankin suusta, koska itsehän en mistään mitään ymmärrä.
 
Minä kärsin helposti kroonistuvasta migreenistä. Painava kitara ei siis sovi yhtään, päälle neljän kilon kun menee niin saa jäädä hankkimatta. Ei paljon lohduta vaikka olisi kuinka hyvä maila jos jää sitten soittamatta.

Laulava Kylätohtori: Kerrassaan upea kitara, onnittelut siitä, mutta onkohan tämä vähän väärä ketju? :)
 
No "Les Paul" kuitenkin. Vähän parempi vaan. ;)
Gibsoniahan tästä sattumasta voi kiittää. R7 mukana menin testaamaan mielellä että jos on parempi niin ostan ja hullusti kävi.

Master Of The Universe: No "Les Paul" kuitenkin. Vähän parempi vaan. ;)
Gibsoniahan tästä sattumasta voi kiittää. R7 mukana menin testaamaan mielellä että jos on parempi niin ostan ja hullusti kävi.
 
Mikä tuosta teki paremman?

Progorava: Mikä tuosta teki paremman?
 
Saundi ja soitettavuus. Kauttaaltaan loistava kitara. Työnjälki täys 10.
Pienoinen shokki oli kyllä. Tosiaan referenssikitarana oli toi mun R7 minkä pääsin aikoinaan valitsemaan kuudesta "samanlaisesta" mistä valitsin sen mitä pidin parhaana. Tähän asti se R7 kestänyt vertailun muita Gibsoneita vastaan, mutta nyt tuli pataan ja rajusti. Tosin tuo hetki aiemmin ostamani PRS SE Bernie Marsden pisti myös kampoihin hyvin, mutta ero oli siinä että toinen oli toisessa parempi ja toinen toisessa.
Mut sen tosta oppi että ihan sama mitä lavassa lukee. :)

Jaha, täällä taas pestään, lingotaan ja annetaan pataan.

Jucciz: Jaha, täällä taas pestään, lingotaan ja annetaan pataan.
 
Ja hyvä niin - itseä kiinnostaa aina erittäin hyvä tuote halpaan hintaan :> Ja miksi Gibson -ketjussa? Sehän on se standardi, johon on luonteva verrata.

Master Of The Universe: Nyt tuli kova keppi taloon. Ostin tämän kyseisen yksilön lauantaina:
http://www.musamaailma.fi/kitaristi … lin-finish-sahkokitara-kotelo.html?
Niin sai mun Historic Gibsonit pataan ettei mitään rajaa. :o
 
Noi on duncanin atiikkimikit on kyllä hyvät. E: tolla rahalla olisi kyllä saanut ihan aidon Gibsoninkin ja siihen sitten vaikka ne Duncanin antiikkimikit.