Kitarat: kitarakamat ›

Kuha: Kenny on mun suosikkeja...kukin käyttää mitä käyttää...pääasia, että käyttää.
 
Pikatsekkaus, että puhummehan nyt kielistä... vai...?

Kuha: Kenny on mun suosikkeja...kukin käyttää mitä käyttää...pääasia, että käyttää.
 
Kennylle puoltoääni täältäkin. Herran soololevy "V" on täyttä timangia...

sustain65: Vaihtui varmaan siinä vaiheessa kun valkoisen miehen blues alkoi olla kertakaikkisen tylsää vanhan toistamista. Eli jokunen vuosikymmen sitten.
 
Onneks sä vetelet vastapainoksi covereita kolmen ja puolen tonnin nupilla.

sustain65: Vaihtui varmaan siinä vaiheessa kun valkoisen miehen blues alkoi olla kertakaikkisen tylsää vanhan toistamista. Eli jokunen vuosikymmen sitten.
 
Vaikka tuokin kelpaa kyllä selitykseksi, luulen että syy on muualla.
 
Vanhat blues-ukot soittivat vanhoilla romuilla silkkaa rahattomuuttaan. Vanhoilla romuilla tuppaa olemaan tietynlainen ulkomuoto. Nyt sitä "perinteiden kunnioittamista" harrastetaan sillä tavalla, että kaivetaan ne vanhat romut rosk..
 
...säilytyksestä ja pullistellaan niillä.
 
Kyse on toki vanhan toistamisesta. Tai vanhan kopioimisesta. Mutta nyt kopioidaan imagoa. Ulkomusiikillista uskottavuutta haeskellaan. Väitetään että vain vanha vahvistin/kitara/kampa ja paperinpala soi hienosti ja nykyisin tehdään vain paskaa. Jos tämä olisi kokonaan totta, kitaroista ei saisi enää ensimmäistä nuottia ulos ilman että lapa on poikki.
 
Muistakin kuin Gibsoneista siis.. ;D
 
Hallu tuolla lausahti jotain muusikoista ja älykkyydestä. Onhan se toki totta, että teräväpäistä porukkaa ovat (pääsääntöisesti). Mutta vain silloin kun jalat osuvat maahan sen verran että ehtii ajattelemaan. Alallamme on ihan liikaa kaikenlaisia uskomuksiin perustuvia hullutuksia. (luettele ne itse. Kirjailisin niistä tärkeimmät tähän, mutta menen nukkumaan jo kuuden tunnin päästä. Aika ei siis piisaa) Kykenemme huijaamaan itseämme kaikenlaisilla "totuuksilla".
 
Ne vanhat blues ukot ostivat hyvää ja kaunista heti, kun saivat rahaa ja mainetta. Ja ne köyhätkin olisivat ostaneet. Blues irtoaa kyllä hyvilläkin vehkeillä, jos soittajassa on mistä irroittaa. Ei siihen tarvita vuoden -54 karvalakkisoittimia, neitsyiden kuunvalossa punomia kieliä ja radiomuseosta/romukasasta varastettuja vahvistimia.
 
E: Palautettu bittiavaruuden imaisema tekstinpätkä.

antnis: Onneks sä vetelet vastapainoksi covereita kolmen ja puolen tonnin nupilla.
 
Et tainnut tajuta että hintavista vintage-kitaroista puhuttiin. Meikän Mark V ei liittyne siihen aiheeseen. (E: Enkä väittänyt että olisin sen vanhaa toistavan joukon ulkopuolella. Bluesia tai blues-väritteistä musaa soittava valkoinen mieshän minä.)
 
Vintage-tuotteiden maailma on minusta lähinnä koominen, tosin ymmärrettävissä tuotteiden markkinoinnin näkökulmasta.
 
Bugbadwolffille plussa.

sustain65: Et tainnut tajuta että hintavista vintage-kitaroista puhuttiin. Meikän Mark V ei liittyne siihen aiheeseen. (E: Enkä väittänyt että olisin sen vanhaa toistavan joukon ulkopuolella. Bluesia tai blues-väritteistä musaa soittava valkoinen mieshän minä.)
 
Vintage-tuotteiden maailma on minusta lähinnä koominen, tosin ymmärrettävissä tuotteiden markkinoinnin näkökulmasta.
 
Bugbadwolffille plussa.
 
Kyllä sä vähän itseäsi tunnuit eriyttävän siitä ilmeisesti vähän naurettavasta porukasta.
 
Toisaalta kaippa niitä vintagesoittimia harrastettiin silloinkin kun ne eivät vielä olleet hirveän kalliita, ihan vain perinteiden takia. Enemmänhän tuon ymmärtää vahvareissa kun tiettyä soundia haettaessa niillä on paljon isompi merkitys kuin soittimilla. Siitä olen aivan samaa mieltä, että nykysoittimilla lähtee aivan kaikki, ei siihen mitään viisnelosta tarvita mutta jos joku haluaa sellaista käyttää niin minun puolestani kyllä hyvin voi.
 
Edit: täällä mnetissähän on paljon ukkoja, joilla on vanhoja ja kalliita kitaroita, kysykää niiltä suoraan että mitä pelleilette, turha sitä on spekuloida yleisellä tasolla :)

antnis:...Edit: täällä mnetissähän on paljon ukkoja, joilla on vanhoja ja kalliita kitaroita, kysykää niiltä suoraan että mitä pelleilette, turha sitä on spekuloida yleisellä tasolla :)
 
No niin. Ukot, joilla on älyttömän hintaisia vanhoja kamppeita. Mitä te oikein pelleilette?
 
Helpottiko? ;D

Muistaakseni täällä oli joku "yleistä vintage-keskustelua"-topic myös. Mutta... siinä vaiheessa mun mielestä vintage-homma menee pelleilyksi kun myydessä pyydetään kovaa hintaa, muttei omaa piheyttä ole viitsitty viedä sitä peliä asiansa osaavalle soitinrakentajalle tarkastettavaksi.
 
Tyyliin, että myydään jotain CBS-Stratoa tai Teleä viisinumeroisella hinnalla, mutta peli on käytännössä soittokelvoton. Löytyy pompannutta nauhanpäätä, kielten alta voi jo seiskanauhan kohdalta työntää tussikynän läpi yms.

Presidentti:...mutta peli on käytännössä soittokelvoton. Löytyy pompannutta nauhanpäät, seiskanauhan alta voi työntää tussikynän läpi yms..
 
Tässä on kyllä asiaa. Kaikki vanha romu ei ole vintagea, vaikka sitä sellaisena myytäisiin.
 
Vintage-hullutuksesta ylipäätään jätän nyt joulun kunniaksi lausumatta ;D

BugBadWolf: No niin. Ukot, joilla on älyttömän hintaisia vanhoja kamppeita. Mitä te oikein pelleilette?
 
Helpottiko? ;D
 
Kiitos kyllä! :D

antnis: Kiitos kyllä! :D
 
Ookkei. Seuraavaksi hoitelemme ukot, joilla on älyttömän hintaisia uusia kamppeita. ;D

BugBadWolf: Ookkei. Seuraavaksi hoitelemme ukot, joilla on älyttömän hintaisia uusia kamppeita. ;D
 
Täällä yksi. Hyvää joulua!

sustain65: Täällä yksi. Hyvää joulua!
 
Kysyinkin jo itseltäni että mitä minä oikein pelleilen. Vastaus kuului: "Pääset nokkelasti takaisin aiheeseen toteamalla että olet vähän haaveillut Ruokankaan Mojon ontohkosta versiosta".
 
Onkos sellaisia telejä tarjolla muilla merkeillä kuin Fender/Squier? Ikääkuin hiukan halvemmilla kuin R.

BugBadWolf: Kysyinkin jo itseltäni että mitä minä oikein pelleilen. Vastaus kuului: "Pääset nokkelasti takaisin aiheeseen toteamalla että olet vähän haaveillut Ruokankaan Mojon ontohkosta versiosta".
 
Onkos sellaisia telejä tarjolla muilla merkeillä kuin Fender/Squier? Ikääkuin hiukan halvemmilla kuin R.
 
Kyllä jokainen soitinrakentaja sellaisen sulle tekee. Warmothilta löytyy, G&L hyvin varmasti mutta en jaksanut tarkistaa. Onhan noita.

Presidentti: Muistaakseni täällä oli joku "yleistä vintage-keskustelua"-topic myös. Mutta... siinä vaiheessa mun mielestä vintage-homma menee pelleilyksi kun myydessä pyydetään kovaa hintaa, muttei omaa piheyttä ole viitsitty viedä sitä peliä asiansa osaavalle soitinrakentajalle tarkastettavaksi.
 
Tyyliin, että myydään jotain CBS-Stratoa tai Teleä viisinumeroisella hinnalla, mutta peli on käytännössä soittokelvoton. Löytyy pompannutta nauhanpäätä, kielten alta voi jo seiskanauhan kohdalta työntää tussikynän läpi yms.
 
Oli joo semmoinen topikki oli joskus. Noihin soittokelvottomiin vintageihin päästään siksi, että jokainen korjaus alentaa keräilyarvoa eli alkuperäisyys materiaalisessa mielessä on se juttu. Niitä vehkeitä joista maksellaan viisi ja kuusinumeroisia summia, ei varmaankaan osteta soitettavaksi. Sitten on erikseen se porukka joka hakee vanhaa soittokuntoista kamaa eli niitä soittimia käytetään ja niitä korjataan (esimerkiksi nauhat vaihdetaan ihan surutta jos tarvis vaatii). Ne kamppeet on sitten paljon halvempia ja paljon vähemmän vintageita. Tarkoitan, että se soittokelvoton on arvokkaampi kuin soittokunnossa soittotarkoitukseen käytettävä. On vain tajuttava, että puhutaanko soittajan työkalusta vai keräilyesineestä.

hallu: Oli joo semmoinen topikki oli joskus. Noihin soittokelvottomiin vintageihin päästään siksi, että jokainen korjaus alentaa keräilyarvoa eli alkuperäisyys materiaalisessa mielessä on se juttu. Niitä vehkeitä joista maksellaan viisi ja kuusinumeroisia summia, ei varmaankaan osteta soitettavaksi. Sitten on erikseen se porukka joka hakee vanhaa soittokuntoista kamaa eli niitä soittimia käytetään ja niitä korjataan (esimerkiksi nauhat vaihdetaan ihan surutta jos tarvis vaatii). Ne kamppeet on sitten paljon halvempia ja paljon vähemmän vintageita. Tarkoitan, että se soittokelvoton on arvokkaampi kuin soittokunnossa soittotarkoitukseen käytettävä. On vain tajuttava, että puhutaanko soittajan työkalusta vai keräilyesineestä.
 
Soittokelpoisuus on vintagessa tärkeää, nauhojen vaihto ei vaikuta hintaan laskevasti. Soittokelvottomana ei niitäkään voi hyvällä hinnalla myydä. Piuhoja ei tarvitse vaihtaa, ne kun ei muutu miksikään. Sähkö kulkee 50-vuotiaassa siinä missä muissakin. Potikatkin ovat käytönnössä aina kunnossa tai kunnnostettavissa helposti. Markkinassa on erinomaisessa kunnossa olevia. Ei ole mitään syytä ostaa huonoja. Muuta kuin asiantuntemattomuus.

hollstro: Soittokelpoisuus on vintagessa tärkeää, nauhojen vaihto ei vaikuta hintaan laskevasti. Soittokelvottomana ei niitäkään voi hyvällä hinnalla myydä.
 
Ja sitten on sekin juttu, että vintage-pelissä saattaa olla jo toinen tai kolmas kierros nauhoja menossa, joten mitä niitä säästelemään. Varsinkin, jos edellinen nauharemppa on tehty juosten kusten.

Orpo olo. Talossa on enää yksi sähkökitara. Joskus niitä oli viisi.
 
Tosin onneksi se on tele, joten sillä voi soittaa mitä tahansa. Vaikka taksin.

hollstro: Soittokelpoisuus on vintagessa tärkeää, nauhojen vaihto ei vaikuta hintaan laskevasti.
 
Onhan vintagesoitinten osto-oppaassa nauhojen vaihdolle joku prosenttiluku arvonalennukselle tavattu mainita. Sanotaan viitisen prosenttia.

varakeef: Onhan vintagesoitinten osto-oppaassa nauhojen vaihdolle joku prosenttiluku arvonalennukselle tavattu mainita. Sanotaan viitisen prosenttia.
 
On, mutta käytännössä en ole tätä ilmiötä havainnut. Parempi hyvät nauhat kuin loppuun soitetut. Professional re-fret, se on se avainsana. Toki jos on alkuperäiset nauhat hyvässä kunnossa se on plussaa ja näitäkin näkee, mutta vertailua samanlaiseen johon on tehty nauharemppa ei ole helppo tehdä. Vanhoissa soittimissa on niin monta muutakin hintaan vaikuttavaa asiaa, että kahta samanlaista ei juuri koskaan ole samaan aikaan myynnissä. Kunto kokonaisuudessaan, alkuperäisyys, harvinaisuus, kysyntä, alkuperäiset ostokuitit ja lippulaput, dokumentoitu historia, laukku... ja ostajan kyky neuvotella hintaa määräävät hinnan.
 
Lähinnä mun pointti on: vintage-keppien ostajat tietävät mitä ostavat, eivätkä suinkaan ole sellaisia idiootteja kun täällä jotkut haluavat antaa ymmärtää. Homman oppii jokainen kovemman kautta. Muutama virheostos on normaalia, niinkuin missä tahansa asiassa joka vaatii perehtyneisyyttä. Menisitkö kymppitonnin taulukaupoille fiilispohjalta? Jos, niin melko varmasti tulee takkiin.