Kitarat: kitarakamat ›

En oo tajunnut ideaa miksi kuva laitetaan kitaran mukaan, mutta se on ihan Gibsonin toimesta kyllä eikä tompan, tehdasposeeraus tulee vissiin stankuissa ja tradeissa mukana.

tuskiz: En oo tajunnut ideaa miksi kuva laitetaan kitaran mukaan, mutta se on ihan Gibsonin toimesta kyllä eikä tompan, tehdasposeeraus tulee vissiin stankuissa ja tradeissa mukana.
 
Kuvalla todistellaan, että " kattokaa nyt, on tätä soitinta oikeasti kuitenki yritetty säätää ja virittää kohdilleen vaikka soikin vähän miten sattuu eikä pysy vireessä...".
 
Huumoria hei!

klobasa: Kuvalla todistellaan, että " kattokaa nyt, on tätä soitinta oikeasti kuitenki yritetty säätää ja virittää kohdilleen vaikka soikin vähän miten sattuu eikä pysy vireessä...".
 
Huumoria hei!
 
Don't go there. Nyt liikutaan vaarallisilla vesillä. :D

Katsokaas kun ne ymmärtää asiakaskokemuksen päälle siellä Gibsonilla. Unboxing-kokemukseen jotain pientä kivaa. Tosin paljon parempi oli konvehtirasia, joka tuli Axe FX-II:n mukana, sillä pystyy tarvittaessa esim. lepyttelemään puolisoa. Uuden kepin valokuvalla ei niinkään.

sustain65: Katsokaas kun ne ymmärtää asiakaskokemuksen päälle siellä Gibsonilla. Unboxing-kokemukseen jotain pientä kivaa. Tosin paljon parempi oli konvehtirasia, joka tuli Axe FX-II:n mukana, sillä pystyy tarvittaessa esim. lepyttelemään puolisoa. Uuden kepin valokuvalla ei niinkään.
 
Axe täytyy sitten ostaa tuoreena, eikä mistään paikallisen varastosta pölyttymästä. Tai voihan sen rasian antaa vaikka seuraavana jouluna joululahjaksi, jos on vanhaksi päässyt menemään. ;)
 
Toisaalta, onhan tuollainen kuva paljon pysyvämpää kuin konvehtirasia...

Laulava Kylätohtori: Axe täytyy sitten ostaa tuoreena, eikä mistään paikallisen varastosta pölyttymästä. Tai voihan sen rasian antaa vaikka seuraavana jouluna joululahjaksi, jos on vanhaksi päässyt menemään. ;)
 
Toisaalta, onhan tuollainen kuva paljon pysyvämpää kuin konvehtirasia...
 
Se konvehtirasia taisi tosin kyllä olla myyjäliike G66:lta eikä Fractal Audiolta.
 
Ja juu, ne konvehdit on syöty jo aikoja sitten. Kuva sen sijaan on gibsoniitin laukussa.

Kaikki hyvin, kun palasin onnellisiin Gibsonin omistajiin.
 
Gibson Les Paul Traditional 2015.
2015?
Hinta Tompalla edullisempi kuin tämän vuoden studio. Siis todellinen hinnan alitus.
 
Entä kitara? Ehkä olen onnen soturi; ainakin tämä yksilö on ilman ainuttakaan ulkonäkövirhettä, täysi A-luokan kitara.
 
Säädettävä satula on huippu, paksu kaula mahtava. Pidän myös potikan nupeista, niissä on loistava tuntuma.
Kaulan leveys ei ainakaan minua haittaa ja tuskin siihen edes tulee kiinnitettyä huomiota muutaman viikon päästä.
Bodyssa ei ole kevennysporauksia, joten kitara on melko painava. Ei tosin edes painavin LesPaul mikä mulla on ollut.
 
Case on hyvä; ei liian iso, mutta enenmän säilytystilaa kuin normi LesPul casessa.
 
Edes 100 vuotis logo lavassa ei ole niin häiritsevä, kuin ajattelin. Morjestavasta Les Paul hologrammista voi olla montaa mieltä... mutta myöskään se ei ole niin häiritsevä, kuin ajattelin.
 
Tronical-virittimet meni tosin vaihtoon, ei mun juttu.
Ja plektransuoja on tosi halvan näköinen.
Konehuoneesta löytyi ainoa todellinen vika, tallan maadoitusjohtossa oli kylmäjuotos.
 
Jos uusi Gibson kiinnostaa, nämä 2015 mallit kannattaa kyllä tsekata.
Maine on paljon huonompi, kuin itse tuote.

FastEddie: Kaikki hyvin, kun palasin onnellisiin Gibsonin omistajiin.
 
...
 
Jos uusi Gibson kiinnostaa, nämä 2015 mallit kannattaa kyllä tsekata.
Maine on paljon huonompi, kuin itse tuote.
 
2015 malleihin kannattaa vielä pyytää vakiosatulan tilalle uudempi titaaninen malli niin välttyy messinkisatulaan muodostuvien urien tuomilta murheilta. Thomann toimittaa uuden satulan veloituksetta sieltä ostettuihin keppeihin.
 
Itsellä edelleen kaikki hyvin 2015 les paulin kanssa, jopa G-forcet on edelleen kitarassa enkä ole soitinta kertaakaan käsin virittänyt. Plekusuojasta revin eilen suojamuovin pois niin siitäkin tuli taas hieman prameampi.
 
Noita 2015 malleja saa vielä pilkkahintaan joten mieli avoimena kannattaa kokeilla, itselle oli nappiostos.

No pitihän se ostaa täräyttää G taas. Mentiin vähän fiksumman hintapolitiikan kanssa. 2016 Trad käytettynä, vähän piti modata, Lollar Imperial High wind tallaan(9.4k), normi Imperial kaulaan(7.6k), PIO-konkat toneille ja treble-bleed kaulamikille. Keppinä ihan himputin hyvä, viimeistelyssä ei "käsityön jälkeä", soitettavuus ihan parasta A-luokkaa ja soi 10-46 setillä erinomaisesti, noiden modausten jälkeen soundimaailma omaan mieleen.
Hyväthän nuo orkkis mikitkin on, mut nuista tykkään enemmän.
Eli kaikkiaan erinomainen keppi, kaikkien noiden CS-hörhöilyjen jälkeen, tässä on euroille vastinetta, ihan jokaiselle. Eipä tässä enempää Paulilta kaipaa ja se on aikas hyvä mittari, ei kaiken tarvii aina maksaa tuhottomia, ollakseen hyvä.

Tulipahan vaan mieleen, että Gibson LP mallin Custom versio on niinkin harvinainen verrattuna Standard malliin. Tämä ei voi pelkästään selittyä hinnalla.
Tosin itseni mielestä Standardissa on mukavamman näköinen kansi, yleensä. Ainakin noissa Standardeissa, joissa ei ole yksivärinen tai musta. Kromin/niklatun väriset metalliosat vanhenevat hienommin kuin Custom mallin kultaiset ja Standard mallin otelautamerkitkin ovat mielestäni hienommat. Kaiken lisäksi nuo Custom mallit(siis kaksi mikkiset) painavat enemmän kuin Standard mallit. En ole toki kokeillut maailman kaikkia Custom ja Standard kitaroita, mutta noin nuo painot yleensä menee.
 
En siis keksi mitään syytä, miksi maksaisi enemmän painavammasta ja rumemmasta kitarasta, joka vielä vanhentuukin yleensä rumemmin kultaisien metalliosien takia. Onkohan tämä sitten muillakin syynä???
En tiedä, mutta vähemmän noita Custom malleja kyllä liikenteessä on...
 
Ja ihan hyvin on asiat nytkin, vaikka Gibson kitaraa ei taloudessa juuri nyt olekkaan :)

mpekkanen: Tulipahan vaan mieleen, että Gibson LP mallin Custom versio on niinkin harvinainen verrattuna Standard malliin.
 
Ovat niin paljon parempia että 1) häviävät kauppojen hyllyiltä heti ja 2) niitä ei halua myydä eteenpäin.
 
Näin sen täytyy olla

mpekkanen: Tulipahan vaan mieleen, että Gibson LP mallin Custom versio on niinkin harvinainen verrattuna Standard malliin. Tämä ei voi pelkästään selittyä hinnalla.
Tosin itseni mielestä Standardissa on mukavamman näköinen kansi, yleensä. Ainakin noissa Standardeissa, joissa ei ole yksivärinen tai musta. Kromin/niklatun väriset metalliosat vanhenevat hienommin kuin Custom mallin kultaiset ja Standard mallin otelautamerkitkin ovat mielestäni hienommat. Kaiken lisäksi nuo Custom mallit(siis kaksi mikkiset) painavat enemmän kuin Standard mallit. En ole toki kokeillut maailman kaikkia Custom ja Standard kitaroita, mutta noin nuo painot yleensä menee.
 
Customia saa keskimäärin lähinnä mustana, valkoisena tai viininpunaisena. Sehän näyttäisi hemmetin hienolta loimuvaahterakannella, mutta valitettavasti sellaisia malleja tuntuu olevan tehty aika vähän. Myös lavan reunalista miellyttää kovasti silmää, saisi olla kaikissa Standardeissakin vaikka yksikerroksisena.

LaXu: Customia saa keskimäärin lähinnä mustana, valkoisena tai viininpunaisena. Sehän näyttäisi hemmetin hienolta loimuvaahterakannella, mutta valitettavasti sellaisia malleja tuntuu olevan tehty aika vähän. Myös lavan reunalista miellyttää kovasti silmää, saisi olla kaikissa Standardeissakin vaikka yksikerroksisena.
 
LP Custom Plus sun täytyy sitte metsästää, se on loimukannella, trad cherry sunburst -värillä useimmat. Myös tupakkiburstina ja fireburstina. Valmistuksessa taitaa edelleen olla LP Custom 68 Figuredtop joka tuli tavallaan tuon mallin tilalle.
Värejä on ollut joitakin, nuo burstit, sitten wine red, mutta tottahan se, että valtaosa Customeista on mustia, sitten valkoisia.
Toisaalta, koska olen kuullut että nykyään Customit tulee tuolta CS:n linjalta ainoastaan, varmaan sen värinkin pystyis tilaamaan mieleisekseen..
Jaa niin, olihan tuota Customia toki naturaalinakin, ja jonkin aikaa naturaalina vaahteraotelaudallakin.
 
Pekkaselle sen verran, että noitten Custom-mallien valmistusmäärät on pieniä, niin se vaikuttanee tuohon esiintymistaajuuteen. Ja loppupelissä, jos valmistusmäärätkin on pienemmät, ei niitä ennen muinoin myöskään suuria määriä tuotu, eikä varmaan tänä päivänäkään. Jos muinoin tuli, sanotaan ny vaikka 25 Deluxe-mallia, niin Customeita tuli luokkaa 2-3.

LaXu: Customia saa keskimäärin lähinnä mustana, valkoisena tai viininpunaisena. Sehän näyttäisi hemmetin hienolta loimuvaahterakannella, mutta valitettavasti sellaisia malleja tuntuu olevan tehty aika vähän. Myös lavan reunalista miellyttää kovasti silmää, saisi olla kaikissa Standardeissakin vaikka yksikerroksisena.
 
Kyllä itse olen soittanut sellaisella tupakki sunburst värisellä LP Customilla joskus 90-luvun alussa. Silloin ei noita malleja ollut LP kitaroissakaan sellaisia määriä kuin nykyään. Todella kallis kitara oli se ja siis aika painava, kultaiset metalliosat, Customin otelautamerkit. Kyllä ihan hienosti tehty soitin ja taitaa nuo reunalistat olla tosiaan hieman prameammat kuin tuossa Standard mallissa ja virityskoneistot myös. Ja tosiaan se lapakin on siis bindattu...
Tuossa on aika lähellä samanlainen(ehkä hieman tummempi sävyltään ja enemmän väriä reunoilla), mutta se oli siis uusi ja ihan 90-luvun alusta.
http://www.kitarakuu.fi/index.php?PAGE=796&NODE_ID=796&LANG=1
Tässä 90-luvun kitarassa näytti ainakin kansi olevan täysin loimuton(ei oikeastaan mitään syykuviointia), mutta ihan hieno silti.
Tuo Kitarakuun 82' LP Customin paino näyttäisi olevan 4,7 kiloa ja varmasti painoltaan aika samaa luokkaa.
Joskus näkee muillakin väreillä, mutta kyllä nuo musta, valkoinen ja wine red taitavat olla ne aika yleisimmät värit. Melko harvinaisia kitaroita silti...

mpekkanen: Ja tosiaan se lapakin on siis bindattu...
 
http://lehmo.com/fox/lataamo/25-50%20lapa.jpg Niin on, samoin ku runko molemmilta reunoilta. Tuollanen "multi-ply binding" noissa kaikissa Custom-malleissa, myös ES-355:ssa.

fox: http://lehmo.com/fox/lataamo/25-50%20lapa.jpg Niin on, samoin ku runko molemmilta reunoilta. Tuollanen "multi-ply binding" noissa kaikissa Custom-malleissa, myös ES-355:ssa.
 
Totta. Nostaa se tuokin hintaa. Makuasioita tykkääkö sitten vai ei. Itsellä ehkä tökkii eniten tuo painavuus ja minusta nuo Standard mallit ovat vaan yleensä hienompia, mutta ei tuo koko LP ole niin minun suosikki ollut koskaan. Syytä tähän en osaa sanoa, mutta enemmän iskee Flying V, SG ja ES-335. Jos jotain esimerkkejä heittää muista Gibson malleista.

Sanopa muuten kettusetä, kuinka kevyt onkaan kevyin vastaan tullut LP Custom? Mulla oli aikanaan ittellä yksi vuodelta '89 ja se painoi 4,9 kiloa. Lisäksi oon toki hipelöinyt monia muitakin ja pääsääntöisesti ne ovat olleet aika painavia kaikki.

Jucciz: Sanopa muuten kettusetä, kuinka kevyt onkaan kevyin vastaan tullut LP Custom? Mulla oli aikanaan ittellä yksi vuodelta '89 ja se painoi 4,9 kiloa. Lisäksi oon toki hipelöinyt monia muitakin ja pääsääntöisesti ne ovat olleet aika painavia kaikki.
 
Mulla oli vuoden -87 Custom, joka painoi 4,2 kg. Oikeastaan kevyin, mitä mulla tullut vastaan, vaikka ei otanta valtava olekaan.

horseface: Mulla oli vuoden -87 Custom, joka painoi 4,2 kg. Oikeastaan kevyin, mitä mulla tullut vastaan, vaikka ei otanta valtava olekaan.
 
Kuulostaa huomattavan kevyeltä Customiksi.

Jucciz: Sanopa muuten kettusetä, kuinka kevyt onkaan kevyin vastaan tullut LP Custom? Mulla oli aikanaan ittellä yksi vuodelta '89 ja se painoi 4,9 kiloa. Lisäksi oon toki hipelöinyt monia muitakin ja pääsääntöisesti ne ovat olleet aika painavia kaikki.
 
Paha sanoa, ei niitä vaa'alla käytetty. Eikä taida edes olla missään kirjallisuudessa "kattavaa" tutkielmaa, tyyliin Iwanade ja kirjansa "Beauty of the Burst" jossa on aika monesta 58-60 Standardeista painotiedot.
Joku 4300 - 5000 grammaa voi olla sellanen arvaus noitten painoista. Joku 4 kg vois olla noissa wanhoissa? Kuka tietää.
Toi mun 25/50 painaa jotain 4800 grammaa jos oikein muistelen. Ihan siedettävä. Kuten olen todennu, Iban Artisteissa (ja Yamahan SG:ssa) on kyllä päältä viiden kilon soittimiakin. Hyviä ovat ne.