Kitarat: kitarakamat ›

73nd3r: Tuolla toisessa ketjussa mainitsemasi 'twang' tarkoittaa sulle eri asiaa kuin mulle, mutta jos haet kirkkautta ja lievästi Stratomaisuutta, niin Twisted Tele -setti voi olla sopiva. Jos haet räyhäkkyyttä niin sitten mieti vaikka noita TexSpeciaaleja.
Ja jos et pysy merkissä niin Rautialta (ja muiltakin velhoilta) saa Telesettejä alle kahdensadan, tue kotimaista.
 
Kolvauspuoleen, Telestä(kin) saa erilaisilla kytkennöillä korostettua/vaimennettuja haluamiaan ominaisuuksia. Vertaa vaikka Richie Kotzen vs. 'Blackguard' eli se vintage, 'darktone' kytkentä. Kerro ammattilaiselle mitä haet ni se osaa auttaa.
 
Telen "konehuoneessa" voi todellakin tehdä pienillä jutuilla paljon. 4-asentoisella kytkimellä, konkilla mm. Nostan merkkeinä keskusteluun Lindy Fralinin setit ja myös Lundgrenit Jönköpingistä. Johan L. on mukava mies ja vaikka pyörittääkin nykyään aika isoa tuotantoa - vastailee maileihinkin nopeesti.

zombywoof: Olen soitellut bassoa harrastelijamaisesti/puoliammattimaisesti 23 vuotta ja melkein koko ajan joissain bändeissä. Kitara on kulkenut niinikään mukana sivuinstrumenttina. Nyt kun 40 ikävuotta lähestyy, on bändihommat jääneet taka-alalle ja inspiraatio on oman musan tekemisessä, kotisohvalla leppoisasti raiturille nauhoitellen.
 
On ollut stratokopiota ja halppisbentonhevikitaraa jnejne. On tullut soiteltua kasarihevit, metallit ja proget. Tällä hetkellä se omin ilmaisu, omissa biiseissä, painottuu jonnekkin 70-lukuisen rockin, southern rockin, countryn ja jonkinnäköisen stoner/action rockin maailmaan.
 
Päätin sitten hankkia noita perushalppiksia vähän paremman kitaran. Vaatimukset olivat:
 
- Toimiva työpeli
- Ei turhia hienosteluja
- Hyvä ulkonäkö
- Basistina tutuksi tulleet yksinkertaiset ja minimalistiset säätömahdollisuudet
- Twäng, rock ja boogie samassa paketissa
- Jos olet rämeellä, voit lyödä tällä alligaattoria päähän
- Jytky yleisolemus
 
Hankin siis telen. Lespakin löytyy, on kakkoskitarana. Strato on loistava yleistyökalu mutta ei herätä itsessäni mitään fiiliksiä suuntaan taikka toiseen, minulle tarpeeton peli. Toisaalta ymmärrän erinomaisesti heitä jotka stratoa fanittavat. Kukin tyylillään.
 
TTWWÄÄÄÄÄÄNNGGG!!!!!!!!!
 
Juurikin näin.

LaMotta: Telecaster on hyvä jos tykkää.
 
"Telecaster tykkää siitä, että sillä soitetaan. " - mukaillen ohjeistamispäällikkö Parantaista Kummelista.

elwood66: "Telecaster tykkää siitä, että sillä soitetaan. " - mukaillen ohjeistamispäällikkö Parantaista Kummelista.
 
Sen tiesi myös Roy Buchanan https://youtu.be/swX9oq6TVAU?t=93
 
Ei käynyt täällä masentumassa ja lukemassa, että vintage-nauhoilla ei voi bendata.

elwood66: " Sähkökitara tykkää siitä, että sillä soitetaan. " - mukaillen ohjeistamispäällikkö Parantaista Kummelista.

Laulava Kylätohtori: Kyllä nyt Pekkanen kirjoitta pelkkää höpöhöpöä. :)
 
Keikallahan niitä säätöjä tarvitaan nimenomaan kitarassa, kun hankala se on kesken biisin lähteä säätämään tonea vahvarista. Ja kyllä straton kaikki säädöt ovat ihan yhtä valideja tänään kuin 50-luvulla. Telessä on liian vähän, stratossa just sopivasti.
 
No myönnetään, että omassa käytössä kaulamikin tonea ei juurikaan tarvita, koska itse soittelen kaulamikillä pääasiassa puhtaampaa osastoa ja silloin ei tarvitse treblejä leikata. Mutta säröllä silläkin on käyttöä.
 
Samoin straton 3 mikkiä ja väliasennot ei tod ole liikaa. Kaikille soundeille on ihan perusteltua käyttöä. Samoin vibratalla on ihan ehdoton. Mieti nyt vaikka Hendrixiä tai Blackmorea tai Beckiä (siis J. Beckiä), niin aika vaikea on pokalla naamalla väittää, että vibratalla on turha tai vanhentunut ominaisuus...
 
Aika lailla samaa mieltä. Vaikka strato tarjoaa laajan soundipaletin, sen säätimet ovat todella yksinkertaiset käyttää. Eri soundit löytyvät helposti keikkatohinassakin. Mun mielestä huomattavasti helpommin kuin gibson -tyyppisessä systeemissä, jossa molemmilla mikeillä on oma volume- ja tonesäätö. Eli munsta strato on käyttöliittymältään helppo ja suoraviivainen laite, jossa ei ole turhia ominaisuuksia. Tele on tämän suhteen vielä astetta pitemmälle viety kapistus, jossa on kaikki oleellinen mutta ei mitään turhaa. Oikeastaan straton vastavaihesoundit ja vibrakampi ovat ainoat asiat mitä tele ei tarjoa verrattuna stratoon.Toisaalta stratosta puuttuu telen rapsakka tallamikkisoundi sekä omanlaisensa funky meininki, kun telen molemmat mikit on päällä. Eli molempi parempi.
Molemmat ovat soundeiltaan ja ergonomialtaan loistavia. Jännä, että telessä viisteiden ja reunapyöristysten puute ei ole koskaan häirinnyt mua. En ole edes huomannut asiaa ennen kuin joku siitä mnetissä valitti :D

Telessä vain se mikkikytkin toimii väärään suuntaan. Ei ole kovin näppärä lennossa vaihtaa soundia kun talla-asennossa kytkin on kiinni volumepotikassa. Tässäkin suhteessa strato tai lp on valovuoden edellä. Minun mielestäni ensimmäinen käyttöä helpottava mod teleen on lp-mikkikytkin tai vähintään pidempi kytkimen muovihattu, ellei sellaista ole jo valmiina mussun mussun.

Rämppy: Molemmat ovat soundeiltaan ja ergonomialtaan loistavia. Jännä, että telessä viisteiden ja reunapyöristysten puute ei ole koskaan häirinnyt mua. En ole edes huomannut asiaa ennen kuin joku siitä mnetissä valitti :D
 
Kai se viisteiden puuttumisen luoma haitta riippuu vähän eturepun koosta.
 
Tämä siis enempi kieli poskessa heitettynä, ettei kukaan loukkaantunut.

Presidentti: Kai se viisteiden puuttumisen luoma haitta riippuu vähän eturepun koosta.
 
Tämä siis enempi kieli poskessa heitettynä, ettei kukaan loukkaantunut.
 
Etureppukin voi olla sekä hyödyksi että haitaksi, riippuu millä korkeudelle kepakko on hirtetty. Päällä maatessahan siihen muodostuu oikein oivallinen alamäki. ;)

Presidentti: Kai se viisteiden puuttumisen luoma haitta riippuu vähän eturepun koosta.
 
Tämä siis enempi kieli poskessa heitettynä, ettei kukaan loukkaantunut.
 
Joo, eturepun kanssa joutuu oppimaan elämään :-). Minä olen keski-ikäinen reppureiska ja repun koko on vaihdellut vuosien varrella. Niin semmoisen hauskan huomion olen tehnyt että tele tai mikä vaan lankkukitara ei isompaa ongelmaa aiheuta, mutta jazzlootan kanssa joutuu joskus vähän sumplimaan, että kädet ylettyy kielille :-D . Jossakin vaiheesssa repun kasvaessa alkaa kitara kääntymään sivulle ja soittoasento alkaa muistuttaa BB Kingin soittoa melko sivulta siis tulee silloin vedettyä. Sitten hetkellisen itsekurin myötä kun etureppua saa pienennettyä, niin kitara alkaa palautua takaisin omalle paikalleen.
 
Niin siis meinasin vaan että niillä viisteillä ei oikeastan ole lihavalle hyötyä ja lihavana oleminen on paskamaista joka tapauksessa :-D

Niin kerroin vain sen seikan, että tuolloin kitaravahvistimet olivat useasti paljon vähäisemmillä sävynsäätömahdollisuuksilla varustettu kuin nykyään.
Tällöin kitaroihin laitettiin erilaisia mahdollisuuksia muokata tuota soundia ja ihan livetilanteessa. On siis helpompi vääntää kitarasta tonea, volumea taikka vaihtaa mikkejä kuin ruuvata kesken biisin vahvistimen sävynsäätöä. Tuolloin saattoi vahvistimessa olla vain volume ja tone, esim.
Myös Fender halusi kehittää mallejaan ja erilaisia lisäominaisuuksia niihin, koska niiden tuomat mahdollisuudet olivat vain hyviä seikkoja ehkä aikaisempiin malleihin verrattuna ja mahdollisesti kilpailevien kitaralafkojen malleihin. Nykyään on tosiaan kuitenkin nuo vahvistimet kehittyneet noista ajoista aika reilusti...Ei siis tarvitse kitaraan ihan niin paljon kaikenlaisia nappuloita jne. kytkimiä, että vahvistimesta saa ihan livenäkin todella monenlaisia soundeja aikaiseksi. Toki strato on edelleen varmaan myydyin ja kopioiduin kitara kuin koskaan aikaisemmin. Makuja on monenlaisia tässäkin suhteessa ja kyllähän stratokin on ihan hyvä kitara. Soittajasta tuo hyvä musiikki on kyllä enemmän kiinni kuin siitä kitarasta ja sen mallista. Jos on siis kyseessä ihan soittokuntoinen ja toimiva soitin.
 
Mitä tuohon straton vibraan ja straocasterin paremmuuten säätöjen kanssa tulee...niin juuri siitähän minä sanoinkin. Ne ovat vain jääneet kehittyneiden vahvistimien takia hieman vähemmällä tarpeelle, kun nykyäään saa siitä vahvistimesta ja sen ehkäpä eri kanavista ihan jalalla polkemalla(vaihtaa vaikka kitaranvahvistimen kanavaa taikka jotain pedaalia) täysin erilaista soundia kuin vaikka mikkikytkintä napsauttamalla.
Vibrahan on ihan eri lukunsa, mutta senkin liiallinen käyttö ilman tyylitajua on aika rasittavaa pidemmän päälle. Toki niitä makuja on monenlaisia ja riippuu myös soitettavasta musastakin mihin se käy. Enemmän kuitenkin soittajasta itsestään kiinni, mutta ei vibran puuttuminen mitenkään vähennä soittimen arvoa tai sitä mitä sillä voi soittaa tai ilman sitä. Se voi jopa parantaa soittoa kun ei joka paikkaan tunge väkisin...
Myöskin telecasteriin on moni laittanut Bigsbyn ja kyllä sekin osaavissa käsissä toimii ja kuulostaa ihan hyvältä. Samoin stratocaster ja muutkin kitarat, jos osaa oikeasti soittaa...
Telecasterissa ei vaan ole tänäkään päivänä mitään ylimääräistä, vaikka sitäkin saa monenlaisissa päivityksillä.
 
Jos taas otetaan stratomiehistä Hendrix, niin hänhän soitti muutenkin stratoaan hyvinkin erikoisesti verrattuna siihen aikaan kun ensimmäiset lankkusähkökitarat lähinnä puhtailla soundeilla ilmestyivät + sen aikakauden vahvistimet. Hendrix:in aikaan oli jo monenlaisia efektejä ja hän niitä myös käytti varsin taitavasti. Jimi soitti myös varsin sujuvasti kitaroita, joissa ei ollut vibraa. Ei varmaan ihan kauhea yllätys, vaikka stratolla varmaan suurimmaksi osaksi soittikin levyttävän uransa aikana!
Blackmore alkoi käyttää stratoa vasta 69 ja 70 vuonna. Sitä ennen Purplen levytkset tehtiin Gibson ES-335 kitaralla. Hänen omassa stratossaanhan ei muuten ole keskimikkiä nykyään ollenkaan. Siinä on 3-asentoinen kytkin ja molemmille mikeille oma tone, sekä master volume.
 
Jeff Beck on taas soittanut stratojen lisäksi les Pauleilla ja 80-luvulla jopa Custom Shop Jacksonilla ja siihen malliin perustuu japanissa tehty Charvel Spectrum malli. Varsin erikoinen superstrat kylläkin.
Hän soitti myös paljon ihan yksimikkisellä Fender Esquire kitaralla ja monilla muillakin soittimilla. Ei hänenkään soitonsa juttu ole varmaan joku vibra tai strato...kyllä se soitto lähtee hyvin monella muullakin soittimella.
 
Eikä se seikka edelleenkään muuta sitä, että moni stratolla ja monella muullakin soittimella soittava on aika rasittavan näköinen livenä...kun niitä kytkimiä ja tone& volumea ruuvataan ihan kokoajan. Itse musahan voi kuulostaa hyvinkin toimivalta, mutta aika useasti tällaiset soittajat ovat juurikin niitä strato-miehiä/naisia/henkilöitä. Voi johtua toki siitäkin, että stratoja on vain niin paljon...
Niin ja nyt en tarkoittanut sitten mitään ihan oikeasti todella hyviä ja loistavia soittajia...kuten Henkka, Blackmore, Beck jne. Toki tuo eräänlainen kytkimien jatkuva ruuvaaminen ja ehkä sen vibran hypistely(vaikka sitä ei niin käyttäisikään) voi olla jo(i)llekkin soittajille ihan heidän omanlaisensa tyyli soittaa.
Nämä nyt oli vain näitä_omia_ mielipiteitä.

Tuosta etureppuasiasta sen verran, että katsokaapa Leslie Westin kuvia. Miehellähän on tunnetusti kunnon pakki, mikä on tuonut omat ratkaisunsa kitaran asetteluun. Vanhoissa Mountain -kuvissa Leslien pikkuinen Gibson LP junior roikkuu pitkässä hihnassa vatsakumpareen alapuolella ja soitto tapahtuu melko suorin käsin. Skitta näyttäisi olevan vielä kallellaan naamapuoli alaspäin. Toinen ratkaisu olisi nostaa kepukka killumaan vatsakummun yläpuolelle, jolloin hommaan tulisi francis goya -ulottuvuus. Sittemminhän Leslie on hoikistunut huomattavasti loistonsa päivistä. Muistaakseni Pulliainen sanoi joskus, että straton viisteet mukautuvat hyvin hieman isomman pakin muotoihin kun taas tele killuu kumpareen päällä vähän holtittomammin.

Presidentti: Kai se viisteiden puuttumisen luoma haitta riippuu vähän eturepun koosta.
 
Tämä siis enempi kieli poskessa heitettynä, ettei kukaan loukkaantunut.
 
Tämä riippuu kai melkoisesti kehon mittasuhteista ja siitä millä korkeudella sitä kitaraa roikottaa. Mulla Telen terävä kulma osuu alimpaan kylkiluuhun, ja ottaisin siihen mieluusti sellaisen viisteen.

Straton viistetty, eli countoured body syntyi juuri soittajapalauteen seurauksena. Ihme ettei viisteitä laitettu Telecasteriin, mutta kai Leo katsoi vain eteenpäin.

LaMotta: Telessä vain se mikkikytkin toimii väärään suuntaan. Ei ole kovin näppärä lennossa vaihtaa soundia kun talla-asennossa kytkin on kiinni volumepotikassa. Tässäkin suhteessa strato tai lp on valovuoden edellä. Minun mielestäni ensimmäinen käyttöä helpottava mod teleen on lp-mikkikytkin tai vähintään pidempi kytkimen muovihattu, ellei sellaista ole jo valmiina mussun mussun.
 
Niitä levyjä on semmosia joissa volan ja kytkimen väliin jää enemmän tilaa. Toki sit vastaavasti volan ja tonen väliin jää vähemmän tilaa.

Moderneissa Teleissä on se viiste joissain malleissa toki. Mut toki maailmassa on sitten niitä joiden mielestä ne ei ole "oikeita telejä enää". :)

Navdi: Moderneissa Teleissä on se viiste joissain malleissa toki. Mut toki maailmassa on sitten niitä joiden mielestä ne ei ole "oikeita telejä enää". :)
 
Onhan siinä sit soundissakin eroa kuin yöllä ja päivällä...

Laulava Kylätohtori: Onhan siinä sit soundissakin eroa kuin yöllä ja päivällä...
 
Kiinnostaisi tietää se mekanismi kuinka pari kevyttä bodyn routtausta vaikuttaa noin merkittävästi sähkökitaran sähköiseen soundiin.

LaMotta: Kiinnostaisi tietää se mekanismi kuinka pari kevyttä bodyn routtausta vaikuttaa noin merkittävästi sähkökitaran sähköiseen soundiin.
 
Se oli vitsi. Huono sellainen, mutta huumorin kukkahan se on kaunein kukka... :(

Laulava Kylätohtori: Se oli vitsi. Huono sellainen, mutta huumorin kukkahan se on kaunein kukka... :(
 
Kyllä se teoriassa hieman vaikuttaa, kun bodyn massa muutuu ja systeemin resonanssi siinä samalla. Ei nyt lkuitenkaan aloiteta vääntöä kuuleko sen sähköäisessä saundissa.