Kitarat: kitarakamat ›

Niinpäs on, mutta häkellyin asiasta kun mikkikytkin löytyy jo perinteisen paikan tietämiltä.

On tuossa kaiken valmiiksi routtaamisessa se hyvä puoli, että kitaraa on helpompi modata maun ja halutun soudimaailman muuttuessa - ja sen jälkeen tarvittaessa palauttaa täysin alkuperäiseksi. Vaikka myöhempi lisärouttaus tehtäisiin siististi koneilla, aiheuttamistaan lisäkustannuksista huolimatta se usein tulkitaan arvoa alentavaksi tekijäksi, puhumatta sitten ollenkaan niistä DIY-kaiverruksista, jotka näyttävät kännipäissään taltalla ja vasaralla tehdyiltä. Uskomatonta kyllä, mutta välillä noita jälkimmäisiä näkyy varsin arvokkaissakin soittimissa
 
Onko suuremmilla routtauksilla sitten havaittavaa vaikutusta soundiin, sitä en lähde spekuloimaan. Onhan siinä toki pala puuta pois - ja toisaalta pleksin alla lisää ilmatilaa. Sen sijaan kitaran painoa isot routtaukset hitusen pudottavat ja saattavat myös vaikuttaa aavistuksen painojakaumaankin, vaikka tuskin niillä suurta käytännön merkitystä on.

Pinewood: On tuossa kaiken valmiiksi routtaamisessa se hyvä puoli, että kitaraa on helpompi modata maun ja halutun soudimaailman muuttuessa - ja sen jälkeen tarvittaessa palauttaa täysin alkuperäiseksi. Vaikka myöhempi lisärouttaus tehtäisiin siististi koneilla, aiheuttamistaan lisäkustannuksista huolimatta se usein tulkitaan arvoa alentavaksi tekijäksi, puhumatta sitten ollenkaan niistä DIY-kaiverruksista, jotka näyttävät kännipäissään taltalla ja vasaralla tehdyiltä. Uskomatonta kyllä, mutta välillä noita jälkimmäisiä näkyy varsin arvokkaissakin soittimissa
 
Onhan se noinkin, mutta taas kuitenkin on vähän sama kuin ostaisi pari numeroo liian isot kengät että on kasvunvaraa, tai jos isovarvas sattuu turpoamaan niin on tilaa :).
 
No asiaan. Tämä kielii minusta siitä, että "custom kitara"-ostajat eivät taida oikein tietää itsekään mitä haluavat. Se optio siitä että omat valinnat eivät ole kiveenhakattuja oli itsellekin "vapauttava" varsinkin pedaalilaudoissa. Muutama lisäpalikka- ja lisävirtapaikka piti aina olla, eihän sitä koskaan tiedä nääs. Sitten ne optiot piti realisoida koska... no koska mä voin. Mitä niillä optioilla tekee jossei niitä käytä ikinä? Eli oravanpyörä se tämäkin.
 
Jos on SSS kitara ja yhtäkkiä tartteekin (muka) HH:n, niin ostaa toisen kitaran.

samiko: Onhan se noinkin, mutta taas kuitenkin on vähän sama kuin ostaisi pari numeroo liian isot kengät että on kasvunvaraa, tai jos isovarvas sattuu turpoamaan niin on tilaa :).
 
Miksi maksaa ekstraa Jeesuksen aikaisesta ja harvinaisesta tonewoodista, jos saat reiän ja siitä lähtee ihan sama soundi? Toisaalta onhan nämä muoviläpällä olevat kitarat muutenkin ongelmallisia puufiiliksen luomisessa. Jos ei kantta näe kokonaisuudessaan, niin käyttökokemus jää vajaaksi.

It's not often that we get orders for our V-guitar model - but when we do, it's a fun project to make!
We have made a few of these earlier, but the model is not on our website - yet.. so probably not many knows about it ;-) Topi does though, so here we are!
 
https://www.instagram.com/p/CfYUlBntneh/

Ajattelin kirjoittaa vähän kokemuksia uudesta Ruokankaasta, kun nyt on tullut sillä keikkailtuakin.
Tilasin siis tällaisen V-mallisen kitaran:
https://www.instagram.com/p/C4-GAITOul1/?igsh=eXN0dWN6Z3FjajY3
 
Tällä kertaa halusin kokeilla kokonaan kotimaisista puista tehtyä kitaraa.
Muistin että he tekivät aikoinaan Unicornin jossa oli kaula ja runko lämpökäsiteltyä leppää.
Yhdistelmä vaikutti kiinnostavalta vaihtoehdolta.
Kitarassani on siis lämpökäsitellyt leppäkaula- ja body ja otelauta on koivua, vaikkakin värjätty lähemmäs eben-puun ulkonäköä.
Sen lisäksi että kitarasta tuli oikeastaan hienompi kuin osasin kuvitella, se myös soi ja toimii loistavasti.
Rakenne (neck through) on aivan uskomattoman jäykkä!
Oikeastaan turha yrittää tehdä vibraa kaulaa vääntämällä.
Kaulaa ei ole tarvinnut säädellä.
Kitara on myös todella kevyt ja soi akustisesti hyvin.
Verrattuna edelliseen Ruokangas V:hen joka on tehty espanjanseetristä ruusupuuotelaudalla, tämä soi kirkkaammin.
Toki myös tämän skaala (25.5") on pidempi ja tallaratkaisu on eri.
Siinä missä edellinen kitara oli mahdollisimman klassinen "Gibson" -henkinen ja toimii optimoidusti E-vireessä, tämän ylempi ominaissointi toimii loistavasti myös alavireissä.
Kaulan profiili on jostain 63-vuoden Fenderistå. Tuhti, mutta ei D-mallinen, joten istuu hyvin käteen. Kaulan muotoilussa ja nauhojen viimeistelyssä on jotain aivan maagista.
Vastaavaa huippuosaamisen välittymistä tulee harvoin vastaan. Sen huomaa heti kun vasen käsi asettuu kaulalle.
Jyrki joka kitaran on veistänyt on kyllä maailmanluokan tekijä.
 
Mikeiksi valikoitui BKP rebel Yell, The Boss ja Country boy.
Rebel Yell saattaa vielä vaihtua VHII:een, mutta täytyy katsoa ajan kanssa.

Onhan tuo ihan järkyttävän hieno. Ja työjälki ei jätä arvailujen varaa.
 
Plussaa kotimaisista puista. Näyttää ainakin ulkoisesti toimivan täydellisesti ja varmasti soundillisesti myös.
 
Ulkonäkö on tietysti aina makuasiakin, mutta mielestäni tässä mennään jo taideteos osastolle.