Kitarat: kitarakamat ›

fox: "Säröllä" varmaan meinaat pre-amppia (eli etuvahvistinta).. ;) Ihan termiselvityksenä vaan. Täysin puhtaita efektejä toki on kitaroissa ollut sisäänrakennettuna kauan, muttei kyllä kovin monella merkillä.
Noissa Rich Bicheissä se etuvahvistinyksikkö/yksiköt on muuttuneet "melko lailla", se minun ensimmäinen oli yhdellä piirilevy-etuasteella, tämä "uusi" onkin kahdella "Bullet" preampilla. Kummallekin mikille omansa.
Puolituksen sijastahan noissa on ollut aina series-parallel eli sarjaan-rinnan kytkentä, se rinnan kytketty humppari on aika vakuuttava "yksikelais-simulaatio" mutta pysyy humpparina. Sitten tietty on vaiheenkääntö, ja preamp on-off eli pystyy soittelemaan, vaikka olis patteri tyhjentynyt..
Aktiivielektroniikkahan on kokonaan eri juttu kuin aktiivimikit.
 
Kyllä särollä meinaan sitä että yksi miniswitsi nosti kitaran signaalia todella paljon ja ne toiset pikkukytkimet olivat varmaankin series-parallel niinkuin sanoitkin. Nämä omat japanin läpirunkoiset joissa oli näitä nappuloita aika paljon niin niistä sai kyllä ihan oikeasti paljon hyviä soundeja. Se varitone tyylinen katkaisia joka taisi olla kuusi asentoinen oli kanssa tosi hyvä. Näillä kitaroilla sai kyllä muitakin soundeja kuin trash metal tai jotain kirkonpoltto heviin tarkoitettuja juttuja. Silloin 80-luvulla kun näitä oli markkinoilla ei vielä edes ollut tuota Norjan black metal sceneä. Tai sitten se oli niin pienellä ettei siitä missään ainakaan puhuttu tai saatika sitä olisi missään kuullut.
 
Olisi varmasti hieno soitin joku tällainen 70-luvulla tehty Bich tai Mockingbird. Niissähän oli Dimarzion super distortionit yleensä. Mockingbirdiä ei ole koskaan ollut ja sellainen vanha usa malli ilman kampea olisi kyllä tosi helmi. Taitaa olla sellaiset kitarat vaan aika ison helmen hintaisiakin,että taitaa jäädä haaveeksi.
 
Kyllä näillä nykyisilläkin vehkeillä ihan mainiosti pärjää,vaikka Mockingbird hieno kitara onkin.

mpekkanen: Mockingbirdiä ei ole koskaan ollut ja sellainen vanha usa malli ilman kampea olisi kyllä tosi helmi. Taitaa olla sellaiset kitarat vaan aika ison helmen hintaisiakin,että taitaa jäädä haaveeksi.
 
Kyllä näillä nykyisilläkin vehkeillä ihan mainiosti pärjää,vaikka Mockingbird hieno kitara onkin.
 
Tottapa puhut.. ;) Mockingbird on myös hieno "omalla tavallaan", sellasta bassoa olen joskus laitellut. Mutta tosiaan, kyllähän nuo on jo ihan hyvissä hinnoissa, jos myynnissä on. Harvoin niitä näkee, koska ne valmistusmäärät oli silloinkin melkosen pieniä..
Tosiaan, Englannissa tuossa 80-luvun alkupuolilla mulla oli Rich Bich, ja ei se silloinkaan "halpa" ollut, mutta oli niin kiehtova että pitihän se ostaa. Näet, kun oon noitten kitaraelektroniikkojen kanssa "hääräillyt" 70-luvulta asti..
No, täytyy todeta, että kun tämän nykysen Rich Bichin ostin, niin valtavasti hinnakkaampihan sekin oli, en edes uskaltanu tuollasta 78-85 vuosien Bichiä katella..
Useamman kiloeuron kun maksavat pahukset.
Ja tosiaan, ihan "perus" rokettirollia ja muinais-heavyahan noilla soitettu on. =)
 
Juur tuota meinasin, muuten, tuolla "särö"kommentillani, sillä preampilla pystyy kätevästi ajamaan minkä hyvänsä vahvistimen etuasteet "rosolle".. Mulla löytyy myös Aria Pro II LP-johdannainen, sekin DiMarzion Super Distortioneilla, jossa on aktiivielektroniikka, ja huikeat 20 dB boostia kaikki "täysillä".. Sekin antaa kivasti "runtua" vahvistimelle!

Ibanez, ESP/LTD, osa Epiphonen ja Fenderin / Squierin mallistosta.
Johtuen em. kauloista ja niiden ohuudesta. Olen huomannut kaipaavani kunnolla puuta sormien alle, eikä noilta valmistajilta ole löytynyt kaulaa joka olisi miellyttänyt.
 
Siksi mainittu osa Fenderin & Epiphonen mallistosta, koska niitä malleja en ole päässyt kokeilemaan joilla saattaisi olla hyvä kaula.

Quu: Ibanez, ESP/LTD, osa Epiphonen ja Fenderin / Squierin mallistosta.
Johtuen em. kauloista ja niiden ohuudesta. Olen huomannut kaipaavani kunnolla puuta sormien alle, eikä noilta valmistajilta ole löytynyt kaulaa joka olisi miellyttänyt.
 
Siksi mainittu osa Fenderin & Epiphonen mallistosta, koska niitä malleja en ole päässyt kokeilemaan joilla saattaisi olla hyvä kaula.
 
Enpäs mene varmaksi mitään sanomaan, mutta eikö halvemmat eli epi ja squier tee samanlaisia kaulaprofiileita kun isommat fenkku ja gibson?

Quu: Ibanez, ESP/LTD, osa Epiphonen ja Fenderin / Squierin mallistosta.
Johtuen em. kauloista ja niiden ohuudesta. Olen huomannut kaipaavani kunnolla puuta sormien alle, eikä noilta valmistajilta ole löytynyt kaulaa joka olisi miellyttänyt.
 
Siksi mainittu osa Fenderin & Epiphonen mallistosta, koska niitä malleja en ole päässyt kokeilemaan joilla saattaisi olla hyvä kaula.
 
Kyllä noista kaikista merkeistä joita listasit löytyy myös malleja joissa se kaula ei ole ihan tajuttoman ohut. Voi tietysti olla niinkin ,että ihan ne halvimmat mallit voivat olla nykyään sellaisia rimpuloita. En tiedä niistä.
 
Kokeile jotain Gibsonin SG kitaroita niitä edullisempia malleja. Niissä olen ainakin tavannut muutamia sellaisia malleja ,että on ainakin puuta kaulassa jos sellaisesta tykkää. Käytettynä niitä löytää jo samaan hintaan kuin uutenan nämä merkit mistä jo kirjoititkin (jos jätetään ihan halvimmat mallit pois).

PRS - hajuton, mauton ja jotenkin ärsyttävällä tavalla eliittimerkki. Ei oikein saundaakaan miltään ja sitä pitää aina ilmeisesti soittaa liian lyhyellä hihnalla ja transparenttien TBP-boostereitten kanssa... ;)

Itse en välttämättä edes sanoisin Music Mania kauniiksi muodoiltaan, mutta silloinhan ei edes Stratocaster näyttäisi hyvältä kun samoilla muodoilla liikutaan. Siispä kun tietää kitaran olevan säädöiltään tiptop ja se soi kuin seireeni usvassa, niin sen kitaran pitäminen sylissä lyhyemmälläkin hihnalla saa hymyn korviin.

Oon soittanut 3K PRSää ja piti lopettaa kesken, kun ei ollut sillä hetkellä varaa.
Nyt vois ollakin.

Terry Pantheras: PRS - hajuton, mauton ja jotenkin ärsyttävällä tavalla eliittimerkki. Ei oikein saundaakaan miltään ja sitä pitää aina ilmeisesti soittaa liian lyhyellä hihnalla ja transparenttien TBP-boostereitten kanssa... ;)
 
Tämä. Tosin mulla on vähän sama fiilis Ibanezistäkin.

Terry Pantheras: PRS - hajuton, mauton ja jotenkin ärsyttävällä tavalla eliittimerkki. Ei oikein saundaakaan miltään ja sitä pitää aina ilmeisesti soittaa liian lyhyellä hihnalla ja transparenttien TBP-boostereitten kanssa... ;)
 
Mullakin tämä, vaikka en haluaisi tunnustaa, liberaali kun olen. Käsien kautta on mennyt muutama malli joista olen kovasti halunnut tykätä, mutta treffit ovat jääneet suukottelun asteelle.

Terry Pantheras: PRS - hajuton, mauton ja jotenkin ärsyttävällä tavalla eliittimerkki. Ei oikein saundaakaan miltään ja sitä pitää aina ilmeisesti soittaa liian lyhyellä hihnalla ja transparenttien TBP-boostereitten kanssa... ;)
 
Osuu täälläkin. Ehkä Mesan myllyt menis myös noiden pariksi vaivattomasti - niiden TBP-boosterien perään. TBP:t, niitä on muutenkin liikaa, saatana.

Mikä on TBP?

Hynkel: Mikä on TBP?
 
Veikkaan "True Bypass"?

Quu: Ibanez, ESP/LTD, osa Epiphonen ja Fenderin / Squierin mallistosta.
Johtuen em. kauloista ja niiden ohuudesta. Olen huomannut kaipaavani kunnolla puuta sormien alle, eikä noilta valmistajilta ole löytynyt kaulaa joka olisi miellyttänyt.
 
Siksi mainittu osa Fenderin & Epiphonen mallistosta, koska niitä malleja en ole päässyt kokeilemaan joilla saattaisi olla hyvä kaula.
 
Ibanezilta löytyy muitakin kuin pikametallikauloja, esim artcore-sarjassa.

blues guitar: Veikkaan "True Bypass"?
 
Vaikka suurimpaa osaa pedaaleista,ainakin näitä kalliimpia, mainostetaan näillä "true bypass" jutuilla niin aika vähän on sellaisia purkkeja tullut vastaan ,että asia todella on niin.
Kun aikoinaan omistin varmaan kaikki Fulltonen tekemät pedaalit niin ei nekään ihan kokonaan olleet sellaisia etteivätkö olisi jonkunverran sitä soundia muuttanut.
Paras esimerkki oli varmaan Supa-trem tremolo pedaali joka oli kyllä kaikeinpuolin hyvä niinkuin ne muutkin ,mutta siinä kuuli kyllä kaikista selkeimmin että kyllä sieltä jotain "kihinää"tulee enemmän kun olisi vain suora piuha kitarasta vahvariin.
Tosin huriseehan putkivahvarit hieman (jotkut enemmän ja jotkut vähän vähemmän) ja kun sitten soitetaan bändin kanssa ja volumea on enemmän kuin kotona Landolan kanssa niin ei niillä pienillä hurinoilla ole mitään merkitystä.

edenbeast: Ibanezilta löytyy muitakin kuin pikametallikauloja, esim artcore-sarjassa.
 
Näin. Muutamia ARC-sarjalaisia (nykyään vissiin ART) soittaneena voin kyllä kertoa että kaula on selvästi tuhdimpi kuin esimerkiksi RG-sarjalaisissa. Ja tuskinpa noihin puoliakustisiinkaan mitään parin millin paksuista tilukaulaa lyödään, eiköhän ne Ibanezilla ole miettineet sarjoittain sen mitä kaulaa mihinkin runkoon istutetaan.